Ensiviikolla on edessä se, mitä on jo jonkin aikaa jännätty, eli Itsyn pernanpoisto. Itsyn perna on ollut laajentunut jo jonkin aikaa, mutta nyt se on selvästi alkanut vaivata neitiä, joten Raulio oli samaa mieltä siitä, että leikkaus on nyt paras vaihtoehto. Koitimme alkuun löytää sellaista aikaa, että olisimme päässeet Jussin kanssa molemmat viemään Itsyä leikkaukseen, mutta meillä aikataulut menevät nyt niin hankalasti yhteen, että päädyimme lopulta siihen, että Jussi vie Itsyn ilman minua, ja minä olen sitten puhelimen päässä tarvittaessa.
 |
| Itsy <3 |
Minä todella toivon, ettei leikkauksessa tule esille mitään yllättävää, ja että saadaan Itsy keskiviikkona kotiin pernan verran kevyempänä neitinä. Siitä huolimatta en osaa olla täysin jännittämättä, sillä leikkaus on kuitenkin iso, ja pernan laajeneminen on yleensä oire jostain - ja siitä mikä se jokin on, ei meillä ole tietoa. Mikäli leikkaus menee hyvin, voi olla ettei se jokin ikinä selviäkään. Kaikkein eniten pelkään sitä, että leikkauksessa tulee jokin komplikaatio, tai että leikkauksen yhteydessä selviääkin, että tilanne on oletettua pahempi. Itsyllä on ollut hammasongelmia 1,5-vuotiaasta asti, joten tämä ei ole todellakaan ensimmäinen kerta, kun tyttö joudutaan rauhoittamaan, mutta aiempien operaatioiden yhteydessä Itsyä ei ole jouduttu koskaan nukuttamaan näin syvään tai pitkäksi aikaa.
 |
| Itsy tutustumassa kasvihuoneeseen |
Stressiä ei lievitä myöskään se, että Miikkis on nyt muutonkin jälkeen spreijannut jo kolmesti. Ennen muuttoa ajattelimme, että kyse on työmaiden ja muun lauman aiheuttamasta stressistä ja iän mukanaan tuomasta lihaskontrollin heikkenemisestä, joten Miikkiksen elämää on pyritty nyt muuton jälkeen rauhoittamaan mahdollisimman tehokkaasti, ja sille on varattu oma aitauksensa, jossa se saa nukkua ja syödä täysin rauhassa. Mutta koska spreijailu on jatkunut tästä huolimatta, pitää seuraavaksi miettiä, millä saisi lähdettyä rajaamaan muita mahdollisia vaihtoehtoja pois. Lihaskontrollin heikkeneminen on yhä mahdollinen vaihtoehto, ja se olisi vaihtoehdoista ehkä se mieluisin: jos kyse on vain siitä, että pojan kemiallinen ase vähän falskaa, sen kanssa pystymme kyllä elämään, ja nyt siitä ei olisi haittaa enää naapureillekaan. Pahempana vaihtoehtona sitä on alkanut miettiä, voisiko pojalla olla kipuja esimerkiksi nivelrikon muodossa, johon se sitten reagoisi. Huomenna pitää soittaa Rauliolle, ja tiedustella, josko hän ehtisi katsoa myös Miikkiksen läpi tuolloin keskiviikkona. Tämän suhteen todella toivon, ettei mitään vakavampaa löydy, sillä noita vähemmän vakavia terveyskremppoja pojalla alkaa olla jo useampia, joten mikäli jotain isompaa tulisi, sitä joutuisi miettimään todella tarkkaan, onko poika siinä kunnossa, että sitä olisi reilua rasittaa jatkuvilla tai rankemmilla hoidoilla. Mutta toivon todella, että emme joudu miettimään sitä vielä aikoihin.
Mummu ja pappaeläimet ovat ihan parhaita, mutta iän mukanaan tuomat terveysongelmat ovat vähemmän ihania. Mutta on tähän toisaalta osattu myös varautua, että nyt kun laumassa on yhtäaikaa useampia ikääntyviä, kremppoja ja terveystarkkeja tulee eteen enemmän kuin perusterveen nuorison kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti