Frettiturvallista kotia rakentamassa

Nämä ensimmäiset viikot uudessa kodissa frettien ja Miikkiksen elämä on ollut aika pitkälti rajattu omaan huoneeseen ja omiin aitauksiin, jonka lisäksi on käyty sitten pihalla ulkoilemassa ja ihmettelemässä. Vaikka tästä on seurannut jonkin verran protesteja etenkin nuorison taholta, en ole kokenut, että vapaampaa liikkumista olisi voinut järjestää kyllin turvallisesti. Kissat ovat saaneet vapaan liikkuvuutensa ensin, sillä ne ovat paitsi huomattavasti ketterämpiä kuin Mihail, niillä on yhä toimiva näköaisti, ja ne ovat myös huomattavasti isompia kuin fretit, eivätkä ne sinkoile ihan yhtä päättömästi innostuessaan (vaikka vetävätkin välillä aikamoiset iltavillit). Nyt kun valtaosa laatikoista alkaa olla purettu ja lamput ja muut ovat alkaneet löytää paikoilleen, on seuraavana vuorossa asunnon frettiturvallistaminen. Tavoitteena kun kuitenkin olisi, että junnut voisivat viettää kotonaoloajastamme valtaosan vapaana yläkerrassa, ja mummuskat alakerrassa. Miikkis tulee jatkossa saamaan yläkerran käyttöönsä silloin kun junnut ovat huoneessaan. 

Mauno osallistui ahkerasti portin tekoon

Eilen saatiin otettua yksi iso askel asunnon frettiturvallistamisessa, kun portaikko saatiin suljettua yläpäästä pleksiportilla. Kulkuaukon viereinen kaideosa saatiin tukittua pleksilevyillä jo ennen muuttoa, mutta portin saaminen vähän venyi, kun viime asunnosta kierrätetty portti oli sellaisenaan hieman liian kapea, ja vaati pientä sovittelua. Seuraavaksi pitää kyllä vielä asentaa kaideosan kohdalle kissaverkko, ja muutenkin tarkkailla, koittavatko kissat lähteä ylittämään uutta estettä hyppäämällä, nyt kun ne ovat tottuneet kulkemaan alakertaan portaita pitkin. Frettejä portaikkoon ei uskalla päästää kahdesta syystä: ensimmäinen niistä on se, että portaat ovat takaa auki, ja fretit mahtuisivat turhankin helposti tippumaan niiltä hepuloidessaan. Toinen on laumojen pitäminen erillään, sillä etenkin Nutsku käy mummuskojen päälle jos saa siihen mahdollisuuden.

Väsynyt remppamies

Kun portti saatiin eilen illalla paikoilleen, tuli tyttöjen vuoro kertoa, miten frettiturvallistus jatkuu. Junnujen päästyä irti ei mennytkään montaa minuuttia siihen, kun ne keksivät että astianpesukoneen luukun alapuolella sokkeli on suljettu ainoastaan irtonaisella muovilevyllä, joka on helppo ja nopea työntää syrjään. Siitä tulikin illan hittileikki, kun tytöt koittivat vuorollaan singota tiskikoneen alle, ja Jussi liu'utti niitä samaa tahtia keittiöstä pois. Onneksi porttihommien jäljiltä löytyi jo valmiiksi sopiva pleksisuikale, josta pääsee tänään askartelemaan barrikadia sokkelin eteen. 

Tässä on ihan selkeä kulkureitti ...jos sattuu olemaan fretti

Tässä puuhassa meneekin taas varmasti oma aikansa, että on saatu neitien kanssa katsottua, mikä kaikki pitää tukkia, lukita tai siirtää, että päästään taas siihen tilanteeseen, että neidit uskaltaa pitää pidempiä aikoja irti ilman kokoaikaista valvomista. Viime kodissa päästiin lopulta siihen, että junnutkin uskalsi jättää välillä kauppareissujenkin ajaksi keskenään viipottamaan, eikä niitä ollut tarve kerätä huoneeseensa nukkumaan jokaisen poistumisen kohdalla. Ja eiköhän sama tule onnistumaan myös täällä.