Tänään suuntasimme Hyvinkäälle Pk-frettien viimeiseen Capital!-näyttelyyn. Frettipiireissä yhdistysaktiivien ja harrastajien määrä on laskenut viime vuosina rajusti, minkä takia viimeinenkin paikallisyhdistyksistä laittaa pillit pussiin vuoden vaihteessa. Ensivuoden alusta toiminta jatkuu sitten pelkästään Frettiliiton nimissä, ja liitto alkaa sääntömuutoksensa myötä ottamaan myös henkilöjäseniä. Eli vaikka tämä näyttely oli tavallaan yhden aikakauden loppu, ei koko frettiharrastustoiminta katoa Suomesta tämän myötä.
 |
| Notte & Nutella arvosteltavina |
Tämä Pk-frettien jäähyväisnäyttely oli myös pandemian jälkeen ensimmäinen, kun näyttelysalissa oli taas himppasen ahdasta, ja osassa salia aitausten väliin jäi kohtalaisen pienet käytävät. Sellaiset, että sitä joutui oikeasti välillä väistämään ja tekemään tilaa, että ihmiset mahtuivat ohitse. Ennen pandemiaa näyttelyt olivat aina niin täynnä, että oli enemmän sääntö kuin poikkeus, että näyttelysalissa oltiin välillä varsin tiiviisti. Täytyy toivoa, että tämä olisi merkki siitä että näyttelytoiminta olisi taas pikkuhiljaa elpymässä, eikä vain kertaluontoinen juttu.
 |
| Notte |
Meiltä oli taas mukana kaikki viisi, "junnut" omassa aitauksessaan ja mummo omassaan. Tällä kertaa tuomareita oli kaksi, Noush Thompson ja Leanne Lowes Englannista, joista toinen aloitti luokasta yksi ja toinen luokasta seitsemän, joten meidän kaikki fretit Hattaraa lukuunottamatta pääsivät arvosteltaviksi aika pian näyttelyn alettua. Hattaran vuoro oli sitten enemmän näyttelyn loppupuolella.
 |
| Mymski |
Omat pakkaillut olivat jääneet taas edelliseen iltaan ja yöunet varsin lyhyiksi, joten minulla oli taas aamulla pieniä käynnistymisvaikeuksia. Jussi hoisikin sitten näyttelypaikalla taas frettien viimeiset puunaillut korvien puhdistuksesta sen tarkastamiseen ettei kukaan ole sotkenut turkkiaan. Jussia kun muutenkin harmittaa paljon enemmän, jos näädille tulee miinusta likaisista korvista tai muista helposti estettävistä kohdista.
 |
| Mymski & Hattara |
Näyttelyssä näkyi taas useita tuttuja, ja pääsin sylittelemään paljon myös Millan Helmiä, johon olen ollut etäihastunut siitä asti, kun Milla päivitti neidistä ensimmäiset pentukuvat kasvatussivuilleen. Ja olihan tuo pirpana vielä paljon suloisempi näin livenä: pieni kuin mikä, ja hyvin tuohtunut siitä, että hänen oletettiin jumittavan jossain tylsässä aitauksessa. Pääsin myös näyttämään taas Millalle millaiset talviturkit Notte ja Sera ovat kehittäneet. Milla kun on meidän tummiaisten kasvattaja.
 |
| Helmi |
Lähestyvä vuoden vaihdekin näkyi taas näyttelyssä hyvin, kun kasvattajat kiersivät katsomassa sijoituseläimiään ja toivottuja jalostuslainoja, että keillä on kulkuset ja ovatko ne alkaneet jo helkkäillä. Freteillä astutuksen onnistuminen kun edellyttää että molempien pitää olla kiimassa, eli uroksetkaan eivät ole lisääntymiskykyisiä ympäri vuoden. Freteillä urokset aloittelevat kiimaan usein naaraita aikaisemmin, joten osalla pojista kivekset ovat alkaneet taas kasvaa ja haju voimistua, jotta he olisivat valmiita hurmaamaan daaminsa heti kevättalvella, kun päivä alkaa pidetä. Itse koitin parhaani mukaan sulkea silmäni siltä, kuka suunnittelee astuttavansa ja mitä, sillä jos olisin oikeasti järkevä, en edes harkitsisi laumaan uusia tyyppejä vielä näin pienellä ikäerolla. Sillä vaikka pienempi ikäero yleensä helpottaa laumauttamista, niin silloin jos kotona on iso lauma hyvin pienillä ikäeroilla, se voi johtaa ihan liian moniin hyvästeihin lyhyen ajan sisällä, kun sitten kaikki myös vanhenesivat yhtä aikaa.
 |
| Notte |
Näyttelyssä oli myös myyntipöydällinen aivan ihania isoja virkattuja frettipehmoja, joista olisin kovasti halunnut kotiuttaa yhden tummiaisen. Mutta valitettavasti tällä hetkellä näyttää, että vuoden vaihteesta on tulossa taloudellisesti hyvin tiukka, joten nyt ihan viimeistään pitäisi opetella keskittymään hetki vain välttämättömyyksiin. Ja rakkaan aviomieheni mielestä esimerkiksi ruoka ja sähkölasku ovat välttämättömämpiä kuin hienoinkaan frettipehmo.
 |
| Minä & Sera |
Kun kaikki fretit oli arvosteltu, meidän jengistä pyydettiin re-calleihin kaikki paitsi Nutella. Kuitenkin tällä kertaa muut hävisivät verrokeilleen, ja uudestaan katsottavaksi kutsutuista meillä sijoittui vain Sera, joka olikin sitten hienosti luokkansa ensimmäinen. Seran palkintopussista löytyi siivoussuihketta, pari lelua, frettikorvikset, marseillesaippuaa, maitohappobakteereja sekä kumisuka. Etenkin siivoustuotteille on kyllä frettikodeissa ihan loputon menekki.
Tähän näyttelyyn päättyikin sitten meidän osalta tämä näyttelyvuosi. Ensiviikolla olisi ollut vielä Lemmikki- ja Showkesyrottien pikkujoulunäyttely, mutta olin ehtinyt ilmoittautua jo toisiin pikkujouluihin Tampereella.
Kiitos Pk-freteille tästä näyttelyistä ja kuluneista vuosista!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti