Joulukuun ensimmäisenä päivänä tulinkin jo esitelleeksi meidän joulutontun Vanamon. Vanamo ei suinkaan ole ainoa tonttu joka meillä asuu. Siinä missä äitini on niin kauan kuin muistan kerännyt kotiinsa suojelusenkeleitä ja onnennorsuja, huomaan että meille on alkanut muuttaa yhä useampia tonttuja. Selvästi sitä on jotenkin kasvanut siihen, että kodissa on hyvä olla suojelijansa, ja itselle omin suojelushahmo on löytynyt tontuista. Sikäli se ei ehkä ole yllättävää, sillä pohjoisessa tarinaperinteessä niin metsillä kuin kaikilla kodinpiiriin kuuluvilla rakennuksilla on ollut omat haltiansa eli tonttunsa. Perinteisessä maatalossa on ollut kotitontun lisäksi riihitonttu, saunatonttu, navettatonttu, tallitonttu... Mikäli tonttuja on kohdeltu hyvin, ovat ne isäntäväen poissaollessa suojelleet talon eläimiä ja auttaneet esimerkiksi yöllisissä vaikeissa vasikoinneissa. Meidän kodin suojelijalle läpi historian jatkuneesta eläinkokemuksesta on varmasti lyömätön etu.
 |
| Saunatonttu vahtipaikallaan |
Alkuun meilläkin tontut ilmestyivät joulukoristeisiin, ja joulun aikaa lukuunottamatta ne asuivat laatikossa muiden joulukoristeiden kera. Kuitenkin huomaan, että minulla on koko ajan isompi houkutus jättää yhä useampi tontuista päivystämään ympärivuotisesti. Ainakaan saunatonttu ei ole muuttamassa sisälle loppiaisenkaan jälkeen, elleivät saunassa selvästi välillä vierailevat hiiret anna sille häätöä. Vihreälakkinen saunatonttu kun on mielestäni elementissään saunakamarissa metsän laidassa. Myös sisälle haluaisin jättää ainakin yhden kotitontun. Jos ei muuten, niin ainakin yhden ihan pienen itseäni varten. Tänään aloin myös ensimmäistä kertaa miettimään, minkänäköinen meidän kasvihuonetonttu mahtaa olla, ja mistä löytäisin täydellisen tyypin juuri sinne.
 |
| Vanamo testaa Nipsun uutta keinua. Meidän kotipäästäisopossumiherra on talouden akrobaatti, joka hyötyy siitä, että asumuksessa on paitsi korkeutta, myös erilaisia oksia, köysiä ja muita kiipeilyjuttuja, jotka auttavat hyödyntämään asumuksen korkeutta. |
Ilmassa alkaa siis selvästi olla pientä höpsähtämistä. Mutta olen huomannut, että mitä enemmän itselle tulee ikää, sitä vähemmän jaksan ottaa kaikkea niin vakavasti. Että sitä voi ihan hyvin olla vaikka satuja rakastava täti-ihminen, joka haluaa herättää sadut henkiin muutenkin kuin jouluna. Ja ettei sillä ole lopulta väliä jääkö touhu muutamaan luottotonttuun, vai tuleeko täältä vielä joskus löytymään koko pihapiirin täyttävä satumaa täynnä mitä erilaisimpia tonttuja. Pitää kyllä ehkä varovasti varoittaa Jussia jälkimmäisen mahdollisuudesta.
 |
| Vanamo vei Donatellalle ja Rafaellalle pellettejä. Tähän aikaan vuodesta kilpikonnien tuoreruokatarjoilu on niukempaa eikä yhtä päivittäistä kuin kesällä. Pelletit, kuiva heinä ja muut kuivatut kasvit täydentävät ruokintaa etenkin talvikaudella. Kauppojen heviosasti toki mahdollistaisi ympärivuotisen salaattibuffan, mutta luonnossa niukemmilla seuduilla elävät lajit tarvitsevat lepokautensa, eikä jatkuva yltäkýlläisyys sovi niille. Ensivuonna kilpparitkin olisi tarkoitus saada osaksi lepokautta talviunille. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti