Joulusafari

vuohimarkkinat

Blogi on ollut taas muutaman viikon hiljaiselolla, kun otin pienen pakomatkan pimeydestä ja
karkasin Sariannan kanssa afrikkaan. Näädät olivat kaikki kahdeksan (omat ja Sariannan) Jussin hoiteissa Turussa meidän seikkaillessa ja nauttiessa lämmöstä Gambiassa ja Senegalissa.

Omien kotoisten karvakaverien sijaan meidän viikko täyttyi vähän erilaisista tuttavuuksista, kuten apinoista, seeproista, varaaneista, hyppyhämähäkeistä, krokotiileistä, kirahveista, vuohista ja aaseista. Fathalan luonnonreservaatti afrikkalaisine lajeineen oli elämys, enkä ole vieläkään päässyt yli siitä, että koko savanni tuoksui ihan mintulle, kun alue oli täynnä erittäin voimakkaantuoksuista villiminttua. Silti minun on myönnettävä, että kaikista isoimman vaikutuksen kaikista näkemistämme eläimistä tekivät vuohet, aasit ja

vapaana kulkevia vuohia

hyppyhämähäkit. Afrikkaan mennessä sitä suorastaan olettaa näkevänsä kaikki Leijonakuninkaasta tutut tyypit, mutta en ollut osannut yhtään varautua siihen, kuinka paljon kauniita aaseja ja uskomattoman kivan värisiä vuohia maassa on - ja kuinka vuohetkin kulkevat vapaana pihoilla siinä missä kissat täällä. Auringonpalvomiseen hotellin uima-altaalla taas toi uutta twistiä se, että altaan äärellä asui myös useita hyppyhämähäkkejä, joiden touhuja pystyi seuraamaan kätevästi aurinkotuolista käsin. Hämähäkkien tarkkailu ei ole koskaan ennen ollut yhtä hauskaa. Jussin harmiksi yksikään hämähäkeistä ei tosin eksynyt vahingossa reppuun.

Paviaaneja makasutu-metsässä

Kulkupelimme Fathalassa Senegalissa

Eläinten ohella Gambiassa vaikutuksen tekivät halpa ja hyvä ruoka (esimerkiksi chew ja domoda
maksoivat hotellialueellakin juomineen vain noin neljä euroa ravintolassa) sekä aurinkoinen ja lämmin sää (päivälämpötilat vaihtelivat +25 asteesta +35 asteeseen, eikä reissun aikana satanut kertaakaan). Ihmisissä sen sijaan oli vähän kestämistä: heti hotellista poistuessa seuraansa sai joukon pummistalkkeri bumstereita, joista oli hankalampi päästä eroon kuin takiaisista. Introvertin luonteelle ei vain oikein sovi, kun ventovieras lyöttäytyy iilimatona seuraan aloittaen kauhean puhetulvan, eikä suostu poistumaan huolimatta mistään mitä sanot. Saatiinkin Sariannan kanssa kuulla loppuviikosta useampaan kertaan, että "It cost nothingt to be nice.", kun alkoi mennä hermot, ja keskityttiin mieluummin puhumaan keskenämme Suomea, kuin reagoimaan bumstereihin mitenkään.

Auringosta ja lämmöstä olisi taatusti jaksanut nauttia afrikan auringon alla vaikka kevääseen asti, mutta bumsterit ja kotona odottava lauma pitivät huolen siitä, että viikon jälkeen alkoi jo kaivata takaisin päin. Minulla ei ole yleensä reissun päällä juuri tarvetta kysellä miten omalla laumalla menee, mutta kotiin palattua halipula on usein molemman puoleinen.

Kirahveja Fathalassa

Tälläkertaa Sarianna kuitenkin vastasi meidän yhteyksistä Suomeen päin reissun päältä, kun oma puhelimeni ei tahtonut löytää verkkoa, ja saikin olla koko loman sitten lentokonetilassa. Sitä kautta saatiinkin sitten myös ennakkovaroitus siitä, että Jussi oli joutunut meidän loman aikana sinne, minne yksikään lomahoitaja ei ikinä halua päätyä, eli eläinlääkäripäivystykseen. Ruut oli onnistunut kiipeillessään jäämään jumiin taittopöydän mekanismiin, ja ennenkuin Jussi oli ehtinyt avuksi sitä irroittamaan, oli se onnistunut itse kiskomaan varvastaan niin että osa siitä jouduttiin amputoimaan. Onneksi siitä ei kuitenkaan koitunut tytölle kosmeettista haittaa isompaa riesaa: Ruuruu pääsi eläinlääkäriltä suoraan Jussin asunnolle erityistarkkailuun, ja tuntui ottavan kaiken irti saamastaan ekstrahuomiosta. Nyt täytyy vain toivoa, ettei Jussillekaan jäänyt liian pahoja traumoja, kun ehdittiin viikon aikana miettiä Sariannan kanssa jo seuraaviakin reissuja.

Kotiin palattua aika onkin mennyt eläimiä paapoessa ja hoitaessa viimeisiä tonttujuttuja töiden ohella. Niissä onkin riittänyt ihmettelemistä etenkin Mitellalla, joka ei olekaan vielä ennen nähnyt lahjapapereita, paketteja ja muita. Miikkis on sen sijaan tyytynyt kaikkuilemaan ihmettelyn sijaan.