Fretikäs viikonloppu

Viikonlopusta riittäisi kirjoitettavaa varmaan sivukaupalla, mutta joskus on tyydyttävä toteamaan, että kaikkea ei voi (tai jaksa...) kirjoittaa ;) Kattavamman pikkujouluristelyreportaasin saamiseksi kaikkien kiinnostuneiden on siis tyydyttävä ilmoittautumaan ensi vuonna mukaan reissuun. Tämän vuotinen matkanjohtajamme Wilma kun vähän lupaili, että tämä voitaisiin ottaa uusiksikin. Risteilyn lisäksi positiivista putputusta viikonloppuun toi risteilyn jatkot, jotka syntyivät kun Kasperi päättikin vaihtaa junalippunsa maanantaille, sekä V-S -frettien syyskokous ja sen yhteydessä ollut frettimiitti. Kaikkineen siis kolme melko kokonaista päivää frettihöpinöitä (joista kahtena päivänä pääsin syventämään rakkauttani Wilman pieneen Itsy-prinsessaan <3 ).

Sabor

Homma lähti siis käyntiin perjantaina vapauduttuani töistä. Ensin meillä poikkesi Janna tuomassa Jussille kauniin kuningaspythonherran Saborin, ja katsomaan frettejä. Hän oli käynyt samalla reissulla Salossa hakemassa itselleen uusia jalostuseläimiä ja oli vielä viemässä autoa Tampereelle, joten hän ei valitettavasti ehtinyt jäämään siksi aikaa, että olisi ehtinyt nähdä pari muutakin fretti-ihmistä ja Sariannan pojat. Seuraavaksi saapui sitten Sarianna Oton ja Ahdin kera, sekä Kasperi, jotka tulivat tuomaan Sariannan poikia hoitoon ja moikkaamaan Miikkistä, Snurrea ja Esteriä. Heidän kanssaan pidettiin sitten risteilyvalvojaisia odottaessa satamaan lähtöä ja seuratessa facebookista viime hetken muutoksia lähtijöissä. Kaikki ilmoittautuneet kun eivät valitettavasti selvinneet tälläkertaa laivalle asti, vaikka onneksi lähtijöitäkin saatiin lopulta kolme hyttikunnallista.

Risteilyn aikaan Turussa

Laivalla oli hauskaa. Alkuillaksi porukalle oli varattu kokoustila, mikä mahdollisti hyvin juttelun täpötäydessä ja varsin meluisassa laivassa. Kummasti näin viikonloppulähdöllä pikkujouluaikaan risteilylle lähtijöitä oli muitakin kuin frettiliiton riveistä. Kokoustilasta sitten jatkettiin hyttibileillä ja baareilulla. Itse selvisin pystyssä työpäivän jälkeen puoli kuuteen asti aamulla, eli valvomista tuli melkein täysi vuorokausi. Seuraavana päivänä meillä ei tosin sitten ollutkaan hytissä kukaan ylhäällä ennenkuin lähempänä yhtä, niin että ehdittiin käydä vain suihkussa ja Tax freessä ennen koko porukalle varattua buffetpöytää - tai melkein ehdittiin, kun kaikki muut tulivat meitä jo porukalla vastaan, siinä kohtaa kun oltiin viemässä Tax free ostoksia hyttiin talteen. Ja buffetissa vedettiin sitten sen verran pidemmän kaavan mukaan, ettei sen jälkeen sitten ollutkaan enää kauheasti aikaa ennen satamaan saapumista ;)

Tässä kohtaa Kasperi oli tosiaan tehnyt päätöksensä lipun vaihdosta, joten Sarianna kysyi Wilmaakin
istumaan iltaa hänen luokseen. Wilma sanoi tulevansa ja ottavansa mukaan Itsyn, joten minäkin päätin liittyä seuroihin ihan vähäksi aikaa. Käytiin ensin miun kämpillä hakemassa Sariannan pojat, ja sitten Jussi heitti meidät Sariannan luo ja meni itse hoitamaan kouluhommiaan. Lupasi kyllä vielä tulla hakemaan, sitten kun laitan viestiä. Aika menikin sitten yllättävän nopeaan siinä höpötellessä, kun kello olikin sitten äkkiä taas puoli yksi yöllä. Onneksi Jussikin on iltavirkku, niin ei mennyt sitten bussiseikkailuksi viikonloppuyössä.

Miittiporukkaa

Kotiinpäästyä olikin sitten enää alle kymmenen tuntia seuraavaan frettimiittiin, johon suunnattiin melko heti herättyä. Käytiin vain matkalla poimimassa Heseltä aamupalaa (vaikka vastahan sielä oli ollut yöpalalla...), ja sitten koottiin taas Sarianna, Kasperi, Wilma ja kasa frettejä samaan kasaan ja kohti Vanton tilaa, jossa viime miittikin oli järjestetty. Perille päästyämme muut olivatkin jo paikalla, kun Sarianna oli nakitettu viime hetkellä metsästämään kokouspullia ja kahvimaitoa. Paikalla oli myös Riina Mörkön ja Huban kanssa. Hubastakin on kyllä tullut niin komea, että siinä tuli kaikilla syvä hiljainen hetki, kun Riina kertoi pojan olevan menossa piikille. Riina kun oireilee pojasta koko ajan pahemmin, eikä pojalle ole tuntunut löytyvän sitä oikeaa kotia - kotimaassa monella kun ei riitä resurssit ja ulkomailla vastaavanoloisia tapauksia saa niin halvalla, ettei kiinnostuneilla riitä kiinnostusta rahtikulujen maksuun. Jussi siinä jo vähän jännittyi, kun hän näki miten minä mietin: minä kun kyllä tiedän, että minun frettikokokemuksellani ja tiloillani olisi sulaa hulluutta lähteä kokeilemaan noin suuriprosenttisen hybridin kanssa, mutta jokin Hubassa vain kolahti sillä hetkellä kun sen näin. Ja sama kävi Kasperillakin. Hänetkin kuitenkin puhuttiin ideasta yli, mutta onneksi saman illan aikana löytyi sitten sekin ihminen, jolla on kokemusta isoprosenttisesta hybridistä ja joka on valmis pojan kanssa kokeilemaan. Sillä vaikka tiedän, että olisin täysin hullu, niin silti tiedän, että jos vaihtoehto olisi ollut piikki, kiusaus edes kokeilla elämää pojan kanssa olisi voinut käydä liian korkeaksi. Mutta tämä ratkaisu on varmasti paras kaikille: Huba pääsee kokeneisiin käsiin, ja itse jatkaa kokemuksen keräämistä näiden kotihillerien kanssa.

Esteri ja Otto

Ennen kokouksen alkua nääpät saivat kisata hallissa keskenään. Minä keskityin palluttelemaan porukan mustiaisia, ja pörröttelemään Tiiun angoran turkkia. Itsylle suunniteltu uros kun on puoliangora, joten sitä koettaa päättää, mitä sitä on tuosta pidemmästä karvanmallista mieltä :D Enon kulta Mörkö nautti taas Miikkiksen härnäämisestä: onhan se varmaan hienoa tuollaisen juuri sukukypsäksi tulleen jäpikän mielestä, kun saa ison aikuisen uroksen väistämään. Onneksi täälläkin on sitten eristämisen mahdollisuuksia, kun Mörkö saapuu tänne sunnuntaina pariksi viikoksi hoitoon. Voisi Miikkiksellä muuten palaa vielä hermot tuohon suloiseen jäpikkään. Kokouskin oli onneksi turvallisempi mitä monen muun yhdistyksen syyskokoukset: hallitus oli valittu jo keväällä. Sitä saattoi siis rennoin mielin kuunnella toimintasuunnitelmia ilman pelkoa, että olisi vahingossa suostunut johonkin hallituspestiin. Suunnitelmat kuulostivatkin varsin mukavilta, sisältäen muun muassa kuukausittaiset frettimiitit. Tiedän, että meidän porukassa minä ja Esteri saamme niistä varmasti enemmän irti mitä muut omasta laumasta, mutta Snurre saa totuttautua hiljaa siinä sivussa. Esteri päätyi nytkin sitten Oton kanssa samaan boksiin nukkumaan, siinä kohtaa kun väsy otti alun juoksujen jälkeen vallan.