Akvaarioprojekti etenee ja jääkaapissa on omenamehua

Eilen oli taas vaihteeksi varsin aikaan saava päivä. Moni jumittanut hanke tai askare otti harppauksen eteenpäin, ja sen myötä rottahäkkikin on nyt pestynä odottamassa että se kuskataan maanantaina Tapsalle, varahäkille on jo löydetty ostaja, asunto on siivottu, akvaariossa on valoa ja kasvillisuutta ja pyöräreitin varrelta löydetty omenapussi on keitetty mehuksi. Kaiken tämän lisäksi sitä ehti myös käydä akvaarioliikkeessä suunnittelemassa tulevaa kalastoa, katsella Tapsan kanssa Bonesia ja rentoutua illalla Jussin kanssa taloyhtiön pihasaunassa.

Akvaarion kohdalla kahdeksi isoimmaiksi ongelmaksi osoittautui että ilman heijastinta valaisinrungossa oleva loisteputki

Akvaprojekti eilen illalla

hukkasi ison osan valosta altaan sijasta kannen alle, sekä se että multaymppi oli värjännyt vettä tummemmaksi, joka osaltaan huononsi sen valonläpäisyä. Ison vedenvaihdon ja heijastimen asentamisen jälkeen akvaariosta tuli täysin eri näköinen, ja sinne uskalsi hyvillä mielin istuttaa myös ensimmäiset kasvit, joiksi valikoitui jättiläinmiekkakasvi altaan takanurkkaan, saniaislaji kannon päälle sekä pientä melalehteä ruukun ympärille. Toiseen etukulmaan jäi vielä paikka neljännelle kasvilajille, kun keksin sopivan. Sitä ennen ajattelin tänään kuitenkin viritellä myös altaan päälle hieman kasvillisuutta, ja ujuttaa altaan kannen läpiviennistä pari kultaköynnöksen oksaa altaaseen niin että ne saavat vetensä ja ravinteensa altaasta, mutta pääsevät samalla kasvamaan altaan päällä ja pelihyllyä pitkin. Muuten odotellaan etenkin miekkakasvin tuuheutumista niin että altaasta saa viidakkomaisemman. Altaassa eilen tapahtuneen muutoksen myötä nyt odotellaan jo kalojen hakureissua, ja huomenna koetetaankin ehtiä hakemaan tuonne taistelukala, parvi intiaanisulkia ja piikkisilmiä. Aiemmin mietityt sinineontetrat kun ovat nyt suunnitelmissa vaihtumassa omiin kestosuosikkeihin inkkareihin.

Eilen kotiin pyöräillessä törmäsin matkalla myös koriin, johon oli laitettu omenapusseja ja kehoitus ottaa korista pussi omenoita leivontaan. Puuttomana ilahduin tästä kovin, ja tartuinkin heti kehoitukseen. Itsellä ei olisi kuitenkaan mennyt koko pussillista leivontaan, joten päätin testata jotain, jota en ollut vielä ehtinyt kokeilla; omenamehun valmistamista mehumaijalla. Pääsi sitten mummulasta adoptoitu mehumaijakin käyttöön ensimmäistä kertaa tänä kesänä, ja jääkaappiin valmistui reilu litra lisäaineetonta omenamehutiivistettä. Samalla tuli havaittua että ensivuodeksi pitää hankkia lisää matalampia mehupulloja, koska viime uuniin hankituista pulloista puolilitraiset olivat jo liian korkeita kuumennettaviksi nykyisessä uunissa. Onneksi tähän pienempään mehuprojektiin riittivät hyvin kaapissa olevat pienemmät mehupullot, etenkin kun heti käyttöön tulevaa isompaa pulloa ei ollut tarvetta kuumentaa pitemmän säilymisajan saamiseksi. Josko ensivuonna olisi taas parempi marjavuosi, ja löytyisi edullista marjaa myös marjamehujen tekoon.