Vaikka välillä ahdistaakin ihan huolella, pohjimmiltaan koen olevani varsin onnekas. Se loton päävoiton sisältävä kuponki on vielä löytämättä (ja nyt sen löytäminen alkaa olla jo myöhäistä, kun rahapelejä pelatessa ja voittoja lunastaessa pitää pystyä tunnistautumaan samaksi henkilöksi), mutta eilen onnisti taas arvonnassa. Tällä kertaa voitto oli hääaiheinen, ja sain käyttööni Tahtoo.fi hääsovelluksen superpaketin. Siihen nähden, kuinka moni tuntee minut nimenomaan somen kautta, minun on tunnustettavani että olen hyvin monessa asiassa kynään ja paperiin luottava hitaasti teknologialle lämpenevä luddiitti. Sillä Tahtoon ilmaisversio ei vielä pystynyt kilpailemaan printattujen lomakkeideni ja vihkoni kanssa. Mutta heti voiton osuttua kohdalle, aloin siirtämään asioita sähköiseen muotoon ja jaoin pääsyn tilille myös Jussille, kaasolleni ja bestmanille. Aika pian sen tehtyäni totesin, että minun olisi pitänyt tehdä se jo heti alkuunsa. Jussi on nimittäin ennenkaikkea teknonörtti, ja tietää minun olevan tarkka papereistani. Jussi ei siis ole uskaltanut edes koskea papereihini kysymättä, mutta hääsovelluksessa hän uskalsi heti alkaa klikkailla asioita auki. Eli sovellus tekee asioista selvästi saavutettavampia molemmille, ja ottaen huomioon että kaaso ja bestman asuvat eri paikkakunnalla, heidänkin on huomattavan paljon helpompi tarkastaa sovelluksesta missä mennään, kuin minun paperilistoistani.
 |
| Astetta freesimpi frettiaitaus. Ulkotarhan puoli pitäisi kyllä vielä siivota, ja alkaa kehitellä sinne hiljakseen kevätsisustusta |
Sovelluksella leikkiminen kuitenkin vähän katkesi eilen, kun kesken päivää tuli puhelu, että pääsisinkö mitenkään lähtemään siltä istumalta töihin. Yksi klinikkaeläinhoitajista oli joutunut lähtemään kesken päivän, ja iltaan tarvittaisiin apua. Ennakkoon sovittujen vuorojen lisäksi osa työpäivistäni on tällaisia äkkilähtöjä, joiden mahdollistamiseksi pyrinkin keskittymään niinä arkipäivinä kun en ole töissä omaan laumaan liittyviin projekteihin kotona. Sitä kun toki voisi myös kieltäytyä noin lyhyellä varoitusajalla tulevista keikoista, mutta tällä hetkellä sitä kyllä mieluusti nappaa keikkoja silloin kun niitä on saatavilla. Eilen olin kuitenkin ehtinyt sovellukseen tutustumisen ohella saamaan jo valmiiksi päivän pääprojektini, eli frettiaitauksen perusteellisemman puhdistuksen. Tässä kuussa meillä kun on poikkeuksellisen paljon hoitofrettejä, niin pyrin hoitamaan tällaiset isoimmat pyykkisavotat niiden välissä. Frettiaitauksesta kun tulee täysputsauksessa helposti 4-6 koneellista pyykkiä, enkä halua huudattaa pyykkikonetta aamusta iltaan silloin kun kodinhoitohuoneessa on hoitolaisia.
Nuorempana pidin itseäni kauhean turvallisuushakuisena, ja koin että yksi keskeinen avain onneen olisi säännöllinen kokoaikatyö säännöllisine työaikoineen. Toki siinäkin oli paljon hyviä puolia, mutta pakko myöntää, että jossain määrin päälleni tuntuu sopivan hyvin myös tämä, että en tiedä työvuorojani kauhean pitkälle eteenpäin. Että en oikeasti pysty sanomaan, missä olen esimerkiksi 20.11.2024 klo 10.00. Yksi iso asia minkä epäsäännöllisyys on tuonut mukanaan on nimittäin se, että nukun paremmin kuin vuosiin. Vaikka unen suhteen todella usein korostetaan rutiinien merkitystä, en saanut rytmiäni kahdeksan varastotyövuoden aikana missään vaiheessa vastaamaan työrytmiäni vaikka kuinka yritin. Nyt nukahtamiseen ei liity enää samanlaista paineentunnetta iltaisin, kun arkivapaiden lisäksi teen paljon myös iltaa ja välivuoroa, jolloin aamuisin ehtii nukkua pidempään. Aivot eivät siten ala samalla tavalla raksuttaa viimeistään yhdeksän aikaan illalla, kuinka sitä olisi ihan pakko olla kohta jo nukkumassa, koska voin monena päivänä valvoa vaikka kahteen yöllä, ja saada silti riittävästi unta. Ja jos nyt jokin yksittäinen yö jäisikin lyhyemmäksi, se ei vielä horjuta pakkaa. Pienenä kääntöpuolena muille tästä kyllä välillä seuraa se, että jos lupaan hoitaa jonkin asian "illalla", se voi käytännössä tapahtua myös keskiyön jälkeen. Kuten kääpiörottamuksujen eilinen (tämän vuorokauden puolella tapahtunut) punnitus. Saijan kysyessä minien painoja kun olin vielä töissä, ja kotiin tultua sitä teki ihan vain pari pientä juttua ennen rottalaan siirtymistä. Minit muuten painoivat yöllä 46, 48, 49, 51, 51, 53 ja 54 grammaa. Huomenna on sitten edessä poikasten viralliset yksilökuvat ja poikien lähtö.
Tämän hetkinen työtilanteeni mahdollisti myös sen, että menin sopimaan ensikuulle pitkästä aikaa myös opetushommia, ja minun pitäisi suunnitella nyt koulupäivän kestävä kokonaisuus eksoottisten lemmikkien hoitamisesta ja käsittelystä klinikkaolosuhteissa käytännönharjoituksineen tuleville klinikkaeläinhoitajille. Välillä näitä asioita luvatessa unohdan hyvin vahvasti olevani introvertti ja missä mukavuusalueeni kulkee. Mutta eiköhän sitä tästäkin taas selvitä.
 |
| Minien painot |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti