Poikettiin viikonloppuna Tampereelle. Kun teimme lähtöä, Kantarelli oli jo niin ilmapallon nielleen näköinen, että olin melkoisen varma, että kotiin palatessa pesässä piippaisi. Niinhän siinä sitten kävi, ja pesässä oli palatessa kaikkiaan seitsemän nakeroa, mikä on meidän tähän astinen ennätys kääpiöillä. Niin mielenkiinnolla kuin odotankin mitä näistä nakeroista kasvaa, olen kyllä jo alustavasti viestitellyt kasvattajan suuntaan, että riippumatta siitä mitä mie myöhemmin sanon, tavoitteena olisi ettei näistä mineistä jää yksikään meille. Meidän tämän hetkisessä kääpiörottanuorisossa kun on yksi pahempi säpsyilijä ja pari vähän ujoa tapausta, niin en halua kasvattaa omaa jengiä vielä, ennenkuin nykyisen nuorison kanssa päästään lähemmäksi sitä mitä meidän aikuiset ovat. Rotatkin kun ovat kuitenkin mallioppisen mestareita, niin haluan mallin olevan kunnossa. Tunnen kuitenkin itseni sen verran hyvin, että sitä on paljon helpompi olla järkevä nyt kuin sitten kuin minien väritykset alkavat tulla näkyviin ja simmut aueta. Onneksi Saija ilmoitti heti, että hänellä on sen verran naarasvarauksia, että asia sopii paremmin kuin hyvin, ja että täydennetään meidän laumaa sitten joskus toiste.
Kantarellin minit <3 |
Tampereella käytiin läpi minun ja Jussin hääsuunnitelmia ja vieraslistaa. Sain tällä viikolla edistettyä hääsuunnitelmia enemmän kuin viime kuukausina yhteensä, ja nyt tärkeimmät jutut, kuten vihkijä, alkavat olla jo varattuina. Vieraslista sen sijaan aiheuttaa päänvaivaa, koska haluaisin oikeastaan kutsua kaikki. Sitä jätti parit edelliset valmistujaiset juhlimatta pandemian takia, ja tuntuu että olen pandemian myötä muutenkin erakoitunut vielä aiempaakin enemmän. Niin nyt sitten kun valmistautuu juhlimaan, sitä haluaisi paikalle niin paljon elämääni kuuluvia ihmisiä kuin suinkin mahdollista. Budjekti haraa siinä kyllä ikävästi jonkin verran vastaan, koska veikkaan että tulemme paikkailemaan viime vuoden menoja vielä hyvän aikaa, ja häitä varten pyritään olemaan ottamatta lisälainaa. Silti harkitsen vakavasti vuotavani vihkimisajankin julkiseksi, että ei-henkilökohtaisestikutsutuillakin olisi halutessaan mahdollisuus yllättää ilmestymällä paikalle. Samaan aikaan sitä pelkää, että nyt pandemian myötä pienistä häistä on tullut se vallitseva trendi, että ihmisistä tuntuu enemmän oudolta saada kutsu, jos kyse ei ole ihan lähimmistä perheenjäsenistä ja ystävistä.
Päädyttiin myös purkamaan siskonpojan sänkyä, ja Nakki auttoi |
Muutenkin täällä arki rullaa varsin mukavasti. Vaikka kuolemakin on ollut ihan liikaa läsnä, niin perusvire arjessa on tällä hetkellä positiivinen: kaikki fretit ovat olleet nyt samassa tilassa reilun viikon, ja vaikka yhteisiä unipinoja ei vielä näy, ei ole ollut isompia riitojakaan. Eli alkaa näyttää koko ajan vahvemmin siltä, että pääsemme tänä keväänä vihdoin takaisin yhteen laumaan. Simokin on jo suostunut heräämisen jälkeen syömään useampia jättijauhomatoja, eli pahin Simon talviunilta heräämiseen liittyvä stressi alkaa pikkuhiljaa väistyä.
Jussi sai iskän luona Mimmistä kaverin |
Mahtavat kuvat kaikista eläimistä! <3
VastaaPoistaKuinka isot häät haluaisit, siis puhutaanko kymmenistä vai sadoista ihmisistä? Eniten vieraissa maksaa ruoka. Teidän kotona pidettäviin häihin sopii yksinkertainen ruoka, keittoa ja kermakakkua.
Kirjoitat kutsuun juuri noin, että tahdot mukaan mahdollisimman paljon elämääsi kuuluvia henkilöitä. Kyllä moni tulee, kun sijaintikin on niin hyvä. Puolituttujen, serkkujen jne. häissä rasittavinta on se, että ne on jossain pariskunnan lapsuudenkotipaikkakunnalla, sanotaan nyt vaikka Myrskylässä, ja juhlatila on jossain 50 km päässä vielä enemmän poispäin kotoa. Kun riittävän tarkkaa aikataulua ei ole ja häävalssi on lopulta tanssittu klo 22.30, on pirun pitkä ja pimeä matka kotiin.
Parhaimpina isoina häinä muistan ne, missä vihkiminen oli juhlatilan pihalla. Ei turhia siirtymisiä ja onnittelumaljojen jälkeen pääsi about suoraan ruokajonoon.
Todennäköisesti enemmän kymmenistä kuin sadoista kuitenkin. Mutta toivottavasti kuitenkin useammista kymmenistä. Molempien sukulaisista osa kun alkaa olla valitettavasti siinä kunnossa, että eivät välttämättä pysty osallistumaan, ja etenkin äidin puolen serkuista olen aika vieraantunut. Isänkin puolen serkkuja olen nähnyt viime vuosina ihan liian vähän, mutta sitä suuremmalla syyllä päätin sitten kutsua heidät kaikki. Kun on se vähän hölmöä ettei me ikinä nähdä siksi ettei me muutenkaan ikinä nähdä. Kun kaikilla alkaa olla jo sen verran kumppaneita, lapsia ja muita, että yhä useammin on sitten helpompi juhlia pienemmissä perhepiireissä. Vieraslistalla ainakin yli kolmannes onkin sitten kavereita.
PoistaMe päädyimme cateringin suhteen festarihenkiseen pyttipannuun. Olimme alkuun miettineet jotain fiinimpää, mutta sitten olisimme joutuneet rajaamaan vieraslistaa tiukemmin heti kättelyssä. Pyttipannumestassa taas hinta per pää on sitä matalampi, mitä isommalle porukalle ruokaa tehdään, joten vierasmäärän lisääntyminen ei nosta ruokalaskua ihan yhtä jyrkästi. Ja samasta paikkaa onnistuu kuitenkin myös ruokaisa vegaaninen salaatti.
Vihkijä saatiin varmistettua juhlapaikalle, eli koko tilaisuus tapahtuu samassa paikkaa. Enää pitää keksiä miten ratkaisemme sen, ettei pihaan mahdu miljoonaa autoa, mutta siihenkin on jo joitain ideoita.
Ehdottomasti just näin! Festarihenkinen pyttipannu sopii just hyvin teille! Pidätte rennot ja lämminhenkiset pihajuhlat pönöttämisen ja seuraintalolla istumisen sijaan. Kutsukorttikin voi olla ennemmin kirje, jossa kerrot kuinka haluat ne kaukaisemmat sukulaisetkin mukaan. Parikymmentä lisävierasta maksaa vain satasia. Ei kannata sen vuoksi jättää kutsumatta. Eiväthän kaikki kuitenkaan pääse tulemaan.
PoistaIhania esijärjestelyitä!
VastaaPoistaKyllä kelpaa näiden merkeissä lähestyvää kesää odottaa ja Nakkeja naurattaa.. ; *