Merkinnät kuntoon

Eilen jatkettiin kodin to-do -listan purkua, ja edettiin matelijabunkkerin kyltteihin. Etenkin myrkyllisten eläinten asumusten tulisi aina olla hyvin merkittyjä, sillä onnettomuustilanteissa merkinnällä voi olla oikeasti väliä. Mikäli pelastushenkilökunta joutuu tulemaan asuntoon esimerkiksi tulipalon tai sairaskohtauksen myötä, voi olla turvallisuuskysymys tietää, mitä myrkkyjä asunnossa on. Vaikka meidänkin myrkylliset eläimet ovat myrkyiltään varsin mietoja, minkä tahansa myrkyn kanssa on aina olemassa anafylaktisen reaktion riski. Ja mikäli oikeasti niin paska nakki kävisi, että esimerkiksi tulipalon aiheuttama lämpöaalto olisi hajottanut täällä terraarion, ja joku tulisi sammutustöissä purruksi, kyllä sekin on varmasti ihan kiva tieto, että laji on sellainen jonka puremasta selviää todennäköisesti kipeällä paikallisturvotuksella, sen sijaan että joutuisi pidempään odottamaan tietoa siitä, kuinka pahasti kävi, kun käsi turpoaa ja kirveltää. Kyllä sitä itsekin flunssaoireiden ilmetessä kuulee ihan mieluusti, että kyseessä on vain flunssa eikä korona niin pian kuin mahdollista. Ja koska lievimmätkin myrkyt mukaanlukien merkittäviä terraarioita oli joka tapauksessa useampia, meillä oli ollut jo pidempään tarkoituksena merkitä ne kaikki. Sillä jos miettii vaikka jotain huomattavasti kivempaa ja toivottavasti todennäköisempää skenaariota, että joskus pääsisi taas yhdessä Jussin kanssa matkalle, lauman hoitoon jättämistä ja hoito-ohjeiden kohdentamista auttaa huomattavasti että hoitajan on helppo tarkistaa lajit. Voin nimittäin rehellisesti myöntää, että en itsekään välttämättä erottaisi kaikkia meidän hämähäkkejä, niin voin hyvin kuvitella, että lomahoitajallakin voisi käydä työstä painaa mieleen kaikki meillä olevat lajit yhdeltä istumalta. 

Valmiita kylttejä

Olin jo hieman pohjustanut työtä tammikuun ensimmäisenä päivänä listaamalla kaikki meillä olevat lajit tänne blogiin. Sen myötä nimilappujen teko oli helppo aloittaa koneella ilman tarvetta käydä herppihuoneen puolella tarkistamassa ettei kukaan ole unohtumassa. Jussi on pyörittänyt kaikenlaisia taulukoita huomattavasti minua enemmän, joten hän alkoi muokata nimilappuja yhtenäiseen muotoon. Kaikkien lajien osalta tarkistettiin ajantasalla olevat tieteelliset nimet, jotta ne saatiin nimilappuihin, ja Jussi pyrki kaivamaan kaikille myös suomenkieliset yleisnimet, olkootkin että joillain lajeilla ne ovat selvästi vakiintunemmat kuin toisilla. Jo ensimmäisenä päivänä listausta tehdessä konkretisoitui että osa hämähäkeistä on jäänyt nimeämättä. Yhdessä kohtaa Jussille tuli niin paljon slingejä, eli hämähäkinpoikasia, jotka olivat keskenään hyvin samannäköisiä ja joissa kuolleisuus oli isompi, että tulin luovuttaneeksi. Nyt kuitenkin riskialttein pikkupoikasvaihe on kaikilla takana, ja kaikki yhtä lukuunottamatta alkavat olla aikuisterraarioissa, joten totesin että on tullut hyvä hetki nimetä loputkin. Aiemmin nimettömistä tuli Nukkemestari (Poecilotheria metallica), Baloo (Monocentropus balfouri), Spooky (Heteroscodra maculata) ja Dolph Lungren (Heterometrus petersii). 

Leikattujen suikaleiden asettelua

Laminointi käynnissä

Bunkkerin varoituskyltti

Jussin saatua listan valmiiksi oli taas minun vuoroni, kun tuli aika leikkiä saksilla. Kaikki nimilaput piti leikata ensin erilleen paperista, että ne saatiin asetettua laminointikalvon väliin, ja sitten leikata uudelleen laminoinnin jälkeen. Laminointi on nimilappujen kanssa aika välttämättömyys, sillä yksi iso syy sille, miksi meillä oli ihan liian paljon merkitsemättömiä terraarioita olivat monet aiemmat väliaikaismerkinnät. Erilaiset paperilaput, teipit tai tussimerkinnät eivät ole useinkaan kestäneet ja pysyneet menossa mukana, kun eläimiä on vaihdettua kasvun mukana isompiin purkkeihin, ja kun kaikki purkit sen jälkeen vielä muutettiin. Moni paperilappu oli myös tuohoutunut sumutettaessa tai repeytynyt muuten. Laminoituna laput kestävät paremmin roiskeita ja siirtämistä.

Tarpeellisten ja asiallisten terraariomerkintöjen, postilaatikkomerkintöjen ja varoituslappujen lisäksi tuli samalla printattua ja laminoitua myös muutama hupikyltti kissanvessoihin. Vaikka onhan se toki aiheellista varoittaa, ettei kukaan mene vahingossa syömään kissankakkaa ja saa pahimmillaan toksoplasmoosia. Selvästi mahdollisesti hyvinkin vaarallista biologista materiaalia niissäkin on. 

En voinut vastustaa kiusausta, kun tämä kuva tuli myrkky-symbolia etsiessä vastaan

Tätä projektia on lykätty niin pitkään, että tuntuu hyvältä että se on nyt tehty. Facebookin puolella kaveri vielä ehdotti, että talon uloskäyntien lähelle voisi vielä tehdä pelastushenkilökuntaa varten laminoidut kortit, joihin myrkyllisten eläinten sijainnit on merkitty. Ajattelin viedä ajatuksen vielä askelta pidemmälle, ja merkitä siihen myös muut tilat, joissa meillä on eläimiä. Toivon saavani ne aikaiseksi hieman nopeammalla aikataulalla mitä muuhun kylttisavottaan meni ideasta aloitukseen. 

Kylttien kiinnittämisessä oli kanssa oma operaationsa