Eksopuolella on jo viimeiset kymmenen vuotta pelätty positiivilistan tuloa. Eli listan siitä, mitä lemmikkejä ihmisen olisi oikeus pitää kotonaan. Listoista on esimerkkejä useammista eri maista, ja ne tahtovat olla parhaimmillaankin hyvin sattumanvaraisia. Nykyään harrastuksen parissa on useampia tuhansia lajeja, joten ei ole mitenkään mahdollista koota sellaista työryhmää, jolla olisi aikaa, asiantuntemusta ja riittävästi muita resursseja käydä listaa objektiisesti läpi ja arvioida kunkin lajin lemmikiksi sopivuus erikseen. En itseasiassa pysty edes kuvittelemaan, millaisella työryhmällä olisi mahdollista edes laatia se lista, saati arvioida sitä. Jos miettii että esimerkiksi minä olen harrastanut eksoja yli 30 vuotta, ja vaikka tiedän monesta lajista vähän, silti törmään joka vuosi lukuisiin uusiin lajeihin, joista en ole kuullut koskaan aiemmin. Se ettei jokin laji ole ainakaan toistaiseksi yleistynyt, ei kuitenkaan automaattisesti tee siitä hankalasti pidettävää tai huonoa lemmikkiä. Samaan tapaan kuin jonkin lemmikin yleisyys ei tee siitä automaattisesti helppoa ja kaikille soveltuvaa.
Positiivilistan tarpeellisuutta perustellaan muunmuassa laittoman eläinkaupan kitkemisellä, sillä maailmanlaajuisesti laiton eläinkauppa on yksi suurimpia bisneksiä heti aseiden ja huumeiden jälkeen. Eksoottiseksi lasketun kääpiöhamsterin ostajalla kun ei välttämättä heti ensimmäisenä tule mieleen, että samassa keskustelussa niiden kanssa puhutaan myös siitä ilmiöstä, että kun jonkin lajin uhanalaisuus status muuttuu lajin kannan pienentyessä, samalla lajista käytävä kauppa lisääntyy. Tämä näkyy valitettevasti myös osissa poliittisissa kannanotoissa positiivilistaa perusteltaessa, eli päättäjiltä saatetaan esimerkiksi kysyä, pitäisikö kenen tahansa saada pitää olohuoneessaan tiikeriä tai gorillaa, ja sitten vastaukset esitetään muodossa "vastaajista x prosenttia oli sitä mieltä, että eksoottisten lemmikkien pitoa pitäisi rajoittaa". Vaikka sitten käytännössä sitä listaa laadittaessa puhutaan enemmän siitä, otetaanko sille listalle myös gerbiili, vai riittääkö jos sillä on jo hiiri.
Toki positiivilistalla haluttaisiin suojella myös eläinyksilöitä ja varmistaa, että lemmikkinä pidettäisiin vain lajeja, joiden tarpeista on riittävästi tietoa, ja joille voidaan siten taata riittävän hyvät olosuhteet ja esimerkiksi niiden tarvitsema lääketieteellinen hoito. Mikä on toki ajatuksena kaunis. Mutta henkilökohtaisesti en valitettavasti usko, että saatavilla olevan tiedon määrä on useimpien tarjolla olevien lajien kohdalla se ratkaiseva ongelma. Mikäli hyvään eläimenpitoon riittäisi, että jokin laji on ollut lemmikkinä pitkään, sitä on tutkittu kattavasti ja siitä on saatavilla tavallisille lemmikin omistajille suunnattua tutkimuksiin perustuvaa tietoa, voisiko joku selittää minulle, miten esimerkiksi kissakriisi on mahdollinen? Kissojen kohdalla kun kukaan ei voi ainakaan vedota, että eläin jää hoitamatta siksi, ettei siitä olisi saatavilla tietoa, tai että ei onnistu löytämään eläinlääkäriä, joka hoitaisi kissoja. Samaan aikaan monien eksojen kohdalla ihmiset mittailevat ilmankosteuksia ja terraarion uv-säteilyn määrää saadakseen optimoitua ne sopiviksi pitämälleen lajille.
Vasta perustetun Responsible Reptile Keeping yhteisön yhden postauksen kommenteissa joku kysyi, miten voi olla mahdollista, ettei jokainen joka omistaa matelijoita ole jo barrikaadeilla positiivilistoja ja muita rajoituksia vastaan. Se vähän kolahti, sillä en tiedä, olenko minä sielä. Ymmärrän positiivilistan haasteet, eikä se ole mielestäni missään määrin toimiva malli. Samaan aikaan osien vastustajien ihmislähtöiset reaktiot siihen, kuinka meidän harrastustamme ei saa rajoittaa ja ihmisillä on oikeus pitää mitä lemmikkejä haluaa, työntää minua toiseen suuntaan. Sillä vaikka olen elänyt ikäni lemmikkien parissa, ja tulen varmaan myös elämään, ellei asiaan tule isompia rajoituksia, kyseenalaistan vuosi vuodelta vahvemmin, pitäisikö meillä olla oikeutta omistaa ylipäätään mitään eläimiä. Minua ärsyttää se, kuinka positiivilistan kohdalla huomiota kohdennetaan nimenomaan eksoottisiin eläimiin, ja ylikorostetaan niiden pitoon liittyviä ongelmia. Toki minä olen harrastukseni myötä nähnyt läheltä myös monia eksoihin liittyviä ongelmia, ja haudannut monia eksoja, jotka ovat kärsineet erilaisista väärien olosuhteiden aiheuttamista kehityshäiriöistä. Mutta jos ihan rehellisiä ollaan, vielä enemmän minä olen nähnyt niitä kissoja ja koiria, joilla hampaat mätänevät suuhun, joilla kudos on tulehtunut luuhun asti hoitamattoman turkin alla, joiden on annettu laihtua luuksi ja nahkaksi, koska eläin on niin rakas, ettei siitä voida luopua. Eikä tässä ole vielä edes menty niihin tapauksiin, mitä on saanut kuulla eläinsuojeluyhdistyksissä työskenteleviltä ystäviltä, jotka ovat saaneet kuskata välillä saman päivän aikana useita kissoja suoraan populaatiopaikalta lopetettaviksi erilaisten tulehdusten, ampumavammojen ja muiden myötä.
Tiedän monia eksoharrastajia, joita esimerkiksi Viral vegansin kaltaiset toimijat ärsyttävät. Viral Vegansin monet videot ja julkaisut kun keskittyvät hyvin vahvasti siihen, mikä nykyisessä eläintenpitokultturissa on pielessä, ja ne jättävät näyttämättä sen, miten paljon moni eläimiinsä panostaa, ja miten paljon niiden pidon ympärillä on myös taitoa, osaamista ja asialleen omistautuneita ihmisiä. Kuitenkin itse koen monesti virkästäväksi sen, että sielä pureudutaan kuinka ihmisten koko eläinsuhde on pielessä, eikä vain eksoihin. Toki myös positiivilistan kannatus on erittäin vahvaa joissain eläinsuojelupiireissä, mutta sielä osa sentään sanoo ääneen myös sen, että koko lemmikkien pito pitäisi ylipäätään kieltää tai sitä pitäisi ainakin rajoittaa paljon nykyistä vahvemmin. Vaikka en olekaan asiasta täysin samaa mieltä, minun on helpompi saada kiinni sen ajatuksen johdonmukaisuudesta, kuin siitä, miksi osan mielestä esimerkiksi käärmeiden pito on suunnilleen epäeettisintä mitä ihminen voi tehdä, mutta samaan aikaan ei suoda ajatuskaan sille, onko sen kotona olevan kissan tai koiran lajityypillisiin tarpeisiin panostettu oikeasti niin paljon enemmän, että sen elämänlaatu olisi ihmiselle rakennetussa kotiympäristössä merkittävästi parempi, kuin sillä käärmeellä terraariossaan. Halu kieltää valtaosa eksoottisista puuttumatta kissojen ja koirien pitoon tuntuu minusta hyvin vahvasti iskulta sinne, mihin on helpointa iskeä. Eksot ovat tarpeeksi marginaalissa verrattuna vaikkapa kissoihin, joten niiden kieltämisen taakse on helpompi saada riittävästi ihmisiä, kuin kaikkien lemmikkien kieltämisen taakse.
Tiedän, että minun pitäisi pelätä myös sitä, mitä tapahtuu, mikäli positiivilista tulisi ja rajaisi pois valtaosan meillä nyt olevista lemmikeistä. Siinäkin kun on ollut eroja, miten siirtymävaihe on toteutettu, eli onko kieltoon menneet lemmikit saanut pitää niiden luonnollisen elämänkaaren loppuun asti, vai onko ne määrätty hävitettäväksi. Itse haluaisin uskoa, että Suomessa päädyttäisiin ensimmäiseen vaihtoehtoon, jolloin tilanne olisi sama kuin meidän Mihail-haisunäädän kanssa silloin kuin haisunäätien pito kiellettiin vieraslajiasetuksella 2015. Eli lajia ei saanut enää maahantuoda, myydä tai lisäännyttää, mutta olemassa olevat yksilöt saivat elää elämänkaarensa loppuun. Matelijoiden kohdalla läheskään kaikki eivät kuitenkaan usko, että tämä olisi lopputulos, sillä matelijoissa on useita lajeja, jotka voivat elää jopa 25-70 vuotta, eli siirtämäajasta tulisi pahimmillaan ihmisiän kestävä, ja sen valvonnan toteuttaminen olisi äärimmäisen hankalaa. Vaikka en tiedä, kuinka järkevänä koen, että ihmisten ylipäätään sallitaan pitää lemmikkejä, en halua edes kuvitella, miten pääni kestäisi sen, jos minun pitäisi pyytää joku tänne tappamaan iso lemmikeistäni. Jos se, miten pääni on hajoillut tyyppien viime vuosien sairasteluista ja kuolemista antaa mitään osviittaa, on huomattavan hyvä, että en pysty edes kuvittelemaan sitä. Sen sijaan en osaa ahdistua yhtään siitä, kuinka esimerkiksi Ruotsissa monille eksoottisille on alettu vaatia lakiin huomattavasti nykyistä isompia minimivaatimuksia. Toki se menisi meilläkin erittäin haastavaksi, jos esimerkiksi kaikki matelijabunkkerin tyypit pitäisi vaihtaa lyhyellä siirtymäajalla huomattavasti nykyistä suurempiin terraarioihin, mutta se olisi kuitenkin pohjimmillaan vain järjestelykysymys, ja itse näkisin tulevassa eläinsuojelulainsäädännössä täyskieltojen sijaan paljon mieluummin jopa hyvin radikaaleja lisävaatimuksia sille, että jos lemmikkejä pidetään, miten niitä pidetään. En siksi, että esimerkiksi meidän nykyiset eläintilat olisivat lähelläkään sitä, mitä esimerkiksi Ruotsissa osa koittaa nyt ajaa läpi. Vaan koska tiedän, että edelleen monen mielestä lemmikkien pito on ihan ok tasolla, vaikka lemmikille olisi tarjolla vain se lain vaatima minimi, ja se ei ole nykyisellään monen lajin kohdalla paljon mitään.
Kissojen ja koirien omistajat joutuvat harvemmin miettimään, mitä tekisivät, jos heidän lemmikkinsä kiellettäisiin. Tekeekö se sen, ettei silloin tule yhtä paljon myös miettineeksi sitä, onko kyseisen lemmikin pito eettisesti kestävää? Kuinka usein olet miettinyt, pitäisikö ihmisellä ylipäätään olla oikeus omistaa lemmikkejä? Ja jos, kenellä pitäisi olla oikeus valita, mistä lajeista elämäsi eläin olisi mahdollista valita?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti