Uusi kiipeilykaluste tarhaan

Yksi hyvin vahvasti minua kuvaava luonteenpiirre on impulssiivisuus. Se voi olla vahvuus, ja se on se supervoima jolla kämppä ja vuorokauden tunnit saadaan taipumaan niin äkillisille tilapäiskotilaisille, hoidokeille kuin kodinvaihtajille, tai millä syntyy uusia terraarioratkaisuja nykyisille kello kaksi yöllä, kun huomaan ettei jokin toimi tai inspiraatio iskee. Se on myös heikkous, sillä se ajaa minut välillä turhautumisen partaalle silloin kuin tiedän, ettei jotain ole järkevää tai mahdollista tehdä heti. Esimerkiksi kasvimaan toinen puoli on suunnitellusti jätetty odottamaan ensivuotta, kun pystyy paremmin panostamaan uusiin maa-aineksiin ja hakkeisiin. Silti minun tekisi arviolta joka päivä käydä kiskomassa sieltä kaikki kortteet, ohdakkeet ja muut, vaikka tiedän, että ilman suunniteltuja muutoksia ne nousisivat sieltä nanosekunnissa uuteen loistoonsa. Impulssiivisen "kaikkihetinyttainopeammin" -tyypin lisäksi minussa kun asuu se hidas hämäläinen pohdiskelija, jolla on tarve varmistaa että hommissa on perusta kunnossa. Se puurtaja piti minut vakitöissä varastollakin monta vuotta, jotta saatiin varmistettua säännölliset tulot lauman elatukseen silloin kun Jussi vielä opiskeli. En vain aina oikein pidä siitä tyypistä, vaikka tiedänkin, että näin ison lauman kanssa on aina ensin ajateltava kaikkien perustarpeita ennenkuin voi rynnätä ryöstämään pankin ja räjäyttämään potin saadakseen kaikille kakkua ja sirkushuveja. 

Kaverille kaupan pihasta napattu kuva, kun se hupsis haettiinkin jo

Mauno jakaa työnjohtajana ohjeita muulle kasaustiimille

Mutta tuo uusi terassitarhan kiipeilykaluste on aika tyypillinen esimerkiksi siitä, miten oma pää toimii. Näin sen eilen Kissatarhat ja parvekeverkot -ryhmässä ja ajattelin heti että se näytti kivalta. Sen noustua kohta uudelleen etusivulleni, tiesin että haluan sen. Kun kaveri hetkeä myöhemmin laittoi siihen linkin, että kissat varmaan tykkäisi, totesin, että olin samaa mieltä, ja että se olisi todennäköisesti täydellinen, mutta koska Jussi on koronassa ja oma autoni odottaa edelleen huoltoonpääsyä, asiaan pitää palata loppuviikosta. Että mikäli niitä on silloin vielä saatavilla, eiköhän meillekin sellainen haeta. Samaan aikaan olin jo kaivanut myymäläsaatavuuden esille, ja todennut että kyseiset hyllyt olivat jo loppu Raisiosta ja Kaarinassa oli enää kolme jäljellä. Vajaa viisi minuuttia myöhemmin olimme todenneet Jussin ajokuntoiseksi ja olimme jo matkalla Kaarinaan, jossa Jussi jäi autoon odottamaan minun tehdessä täsmäiskun hyllyhyllylle. Siinä kohtaa kun kaveri ehdotti, että voisi käydä katsomassa heidän lähimyymälän (selvästi tietäen, että en kuitenkaan pysty odottamaan loppuviikkoon), oltiin jo lähes kaartamassa myymälän pihaan. 

Kasassa, mutta vielä ilman mattoja ja väärässä paikassa

Mauno tarkkana mittaamassa mattoa

Ylipäällikkö Aino on pöyristynyt kuinka hitaasti homma etenee. Ainon tassuhan olisi voinut upota rakoihin, kun ylätasoilta puuttui matto!

Hylly saatiin myös kasaan saman illan aikana, mutta koska päätimme käyttää hyllyjen pällystämiseen terassitarhaprojektista yli jäänyttä paksua terassimattoa, tasojen päällystys jäi tähän päivään, kun kumpikaan ei jaksanut lähteä enää illalla leikkelemään mattoa. Tämä näin pitkä viive selvästi yllätti myös linkin laittaneen kaverin, sillä hän sai takaisin vain kuvan valmiista hyllystä sen sijaan että kyseessä olisi ollut valmis hylly hyllyt päällystettyinä valmiiksi omalla paikallaan. Tämä onkin selvästi uusi piirre minussa, että esimerkiksi yöunille meno voittaa välillä maanisen tarpeen vetää projektit kerralla loppuun. Sitä kun on ehkä muutamia kertoja onnistunut polttamaan itsensä melko loppuun sillä, että innostuessani jostain täysillä, syöminen, nukkuminen ja kaikki muu tällainen "ei pakollinen" on alkanut lipsua vähän mielestä. Nykyään unen ja syömisen koittaa rankata samalle listalle eläinten perushoidon kanssa, eli niihin perusasioihin mistä pidetään kiinni vaikka olisi mikä projekti menossa. Tämä välillä maanisiin mittasuhteisiin yltävä impulssiivisuus antaakin minusta välillä ihan supertehokkaan kuvan ihmisille, vaikka samalla se usein tarkoittaa, että moni niistä hankkeista, jotka eivät ole sillä hetkellä fokuksessa, saattavat samaan aikaan seisoa pitkäänkin odottamassa sitä, että valokeila osuu uudestaan niihin.  

Teline paikoillaan

Pojat testailee

Hoitonäädät Mana & Nero testihommissa