Mallun pennut 2vrk

Nyt Mallun hätäsektiosta on reilu kaksi vuorokautta, ja sekä emo että selvinneet kuusi pentua voivat hyvin. Ja mikä parasta: ne tuntuvat voivan oikeasti hyvin, sen sijaan että ne olisivat vain selvinneet hengissä. Mallun leikkaushaava on todella siisti, ja lähtenyt paranemaan hyvin. Ja Mallu on ihan uskomaton emo. Siitä hetkestä lähtien, kun se sai kerättyä voimansa leikkauksen jälkeen, se on ollut erittäin huolehtivainen poikastensa suhteen. Samaan aikaan sillä on kuitenkin ihan mieletön luotto ihmisiä kohtaan, vaikka synnytys ei mennyt hyvin. Eilen illalla kun kävin moikkaamassa Mallua ja muksuja, Mallu antoi minun silitellä itseään, vaikka muksut olivat nisillä, ja nostaa muksut siitä punnittaviksi. Siinä kohtaa kun kaikki pennut olivat hetken tarkasteltavina, Mallu käytti hoitotauon hyväkseen, ja kävi syömässä. Vasta syömisen jälkeen se tuli sitten vähän katsomaan, että mihin ne muksut otettiinkaan. Saatuaan muksut takaisin, se nosti ne kyllä nopeasti takaisin pesän suojiin, ja alkoi taas imettää. Tuo tyttö on niin timanttia, että itkuhan siinä taas melkein pääsi.

Mallu-muru ja minimurut <3

Kaikki kuusi elossa syntynyttä pentua ovat saaneet lisää painoa syntymän jälkeen, ja ovat tasaisen eloisia ja äänekkäitä pikku piippereitä. Tällähetkellä pesässä näyttäisi möyrivän viisi poikaa ja yksi tyttö, ja muksujen joukossa vaikuttaisi olevan myös useampi pitkätukka. Tänä vuonna meille ei ole tulossa pentua, ja pentujonossakin on yksi ihminen, joka haluaa itselleen ehdottomasti tytön. Se oli yhtäaikaa sekä ihana että kamala kuulla, mikä kuulemma näkyi aika hyvin minun ilmeestäni, kun kysyin asiasta. Koska vaikka meillä on kaikki järkisyyt sille, miksi tänä vuonna ei oteta pentua, niin tunteet eivät taivu niihin todellakaan yhtä helposti, etenkään nyt kun pesässä olisi se yksi miniminiprinsessa. Vaikka kyllä se maanantain ja tiistain välinen yö toisaalta taas muistutti ja kovaa ketä minä tuolta eniten kotiin odotan ja kaipaan.

Pienet silkkitoukat. Eilen minityypeillä oli painoa 9-12 grammaa

Eilen alkoi lopullisesti tuntua siltä, että pahin taitaa oikeasti olla nyt takana päin, ja voi alkaa taas jännittää niitä normaaleja pentujen kasvuun liittyviä asioita: selviävätkö kaikki ensimmäisestä viikosta, minkä värisiä muksuista mahtaa kasvaa, tuleeko niistä yhtä rasavillejä mitä emonsa oli kakarana, vai enemmän sellaisia kuin isä Käpy... Sariannakin on jo varovasti uskaltanut alkaa miettiä muksujen tulevia nimiä.

Näin minejä he ovat <3