Auto on lastattu miljoonalla kaverilla |
Mietoisista matka jatkui Tampereelle. Tänä vuonna oli sovittu, että meidän lauma meni joulukylään äidin naapuriin. Äidin ja Samin erottua molemmat kun olivat löytäneet mieluisat uudet asunnot samasta taloyhtiöstä. Siskoni miehellä on ollut jo useampana vuonna vähän hankala hengittää näiden meidän tyyppien kanssa, ja koska kissa on hänellä se pahin allergianaiheuttaja, oli hänellä pieni epäilys siitä, olisivatko tänä vuonna muuten riittäneet enää edes lääkkeet. Niinpä ensimmäiseksi Tampereelle saavuttua pyysimme kasa aputonttuja avuksia auton purkuun, ja niinpä saimme sitten yhdellä kertaa ylös niin karvakaverit kuin tarvikkeetkin, ja pääsi aitausten pystytyshommiin. Kissojen kohdalla päädyttiin siihen, että ne saivat yksinoloajoikseen tukikohdakseen kylppärin, sillä asunnossa oli muunmuassa kosketuskytkimillä varustettu liesi ja useita huonekasveja, eikä meillä ollut kummastakaan kokemusta kuinka hyvin kissat jättäisivät ne rauhaan. Miikkis oli tälläkertaa se helpoin jätettävä, sillä talvimoodissaan se nukkui suurimman osan joulusta auki olevassa kantoboksissa, eikä poistunut sieltä juuri muualle kuin vessaan.
Mau valtaamassa Jussin porukoiden kuusta |
Maunosta aattona tehtiin kyllä yksi vähän epäreilu temppu, sillä kaikki fretit saivat jouluhiiret, mutta Mauno joutui tyytymään jouluaterialla teolliseen kissanruokaan. Mauno on kuitenkin esittänyt välillä niin hienoja tappomanööverejä kokonaisten ruokaeläinten kanssa, että emme halunneet ottaa pienintäkään riskiä siitä, että se päättäisi suolestaa aarteensa sänkyyn ollessaan hoidossa. Mikä oli varmasti ihan viisas veto - eilen poika sai nimittäin kaninpinkin, ja sen seurauksena meidän makkari näytti taas aamulla rikospaikalta, kun sitä oli ilmeisesti pitänyt heitellä makkarin kaapin ovia vasten aina puolen metrin korkeudelle asti.
Jouluaatto ja ensimmäinen joulupäivä menivätkin sitten pitkälti pelien ja syömisen merkeissä. Joulunvietossa oli mukana myös siskoni ja veljeni perheineen, ja tälläkertaa siskon perhekin pystyi jäämään koko yöksi, kun meidän karvakakarat olivat eri asunnossa. Veljentyttöni kävi sitten meidän kanssa aina hoitamassa eläimet, ja vastasi etenkin kissojen leikittämisestä minun siivotessa näätäaitauksia. Kissojen hoidosta Sami kun olisi varmasti pärjännyt kokonaankin, mutta etenkään junnufrettien aitausta hän ei uskaltanut avata, kun pelkäsi että tyypit olisivat vyöryneet sieltä ulos ilman että hän olisi saanut niitä enää kiinni - mitä neidit olisivat kyllä melko varmasti yrittäneetkin.
Näätien joun telttakylä |
Kun Tapanin iltana sitten saavuttiin kotiin, olikin vuorossa megahepulit, kun näätäboksien aukaisua seurasi sellainen energianpurku ettei ole ennen nähty. Siinä olikin sitten vilinää ja vilskettä enemmän kuin kaikissa tonttulauluissa yhteensä, kun päästeltiin useamman päivän edestä pitkin asuntoa ja parveketta. Aino taas istui koko illan Jussin käden päällä, koska Jussi on edelleen se ykkönen, ja joulun pyhinä Aino ei ollut saanut mielestään tarpeeksi Jussiaikaa.
Kotona taas. Pyykkipalju best T. Justiina |
Lauma sai bloggaajavierailta tuliaisiakin, ja parhaimmillaan Mauno leikki kahdella lelulla yhtäaikaa, kun se ei osannut päättää oliko virkattu kurkku vai kilinäpallo parempi. Näätäjengi tuli sitten helpottamaan päätöstä, ja Mallu ja Vappu kävivät pöllimässä kurkun, ja jemmasivat sen tiipiiseen.
Kiitos vielä kaikille asianosaisella joulusta ja tämän päivän vierailusta!
Tosi kiva, että saimme tulla käymään, kiitos siitä! Oli jännä nähdä näätälauma livenä ja huomata, miten suloisia ja seurallisia vilistäjiä ne ovatkaan.
VastaaPoistaAino ja Mauno taasen hurmasivat söpöydellään. 😀
Ps. Ja kakku oli todella hyvää!
Kiitos kun kävitte! Maunolla on tänään muuten ollut taas kunnon aamuvillit kilinäpallon kanssa :D
Poista