Jussi oli meistä ensimmäisenä ylhäällä ja onnistui paikantamaan äänen pakastimelle. Itsellä kesti vähän kauemmin päästä tilanteen tasalle, alkuviikko kun oli jo mennyt puolikuntoisena flunssan takia niin en ollut muutenkaan skarpeimmillani. Ehtiessäni näätähuoneeseen Jussi pyysi minua sammuttumaan pakastimesta virrat, sillä tytöt olivat onnistuneet työntämään kanan siiven toisen moottorin tuuletuspropellien väliin, ja kokeiltuaan sormellaan metallipropellin reunojen terävyyttä, Jussi ei halunnut ottaa pienintäkään riskiä, että ne käynnistyisivät hänen sormiensa ollessa välissä. Heti hänen sanottuaan asian ääneen, kumpikin meistä tajusi, että meillä oli ollut tuuria, että sinne propellin väliin oli jäänyt kanan siipi eikä kukaan tytöistä. Sillä jos tytöt pääsivät alakautta niin lähelle koneistoa, että ne pystyivät jemmaamaan sinne ruokaa, ne pääsivät myös aivan liian lähelle noita meiltä aiemmin huomaamatta jääneitä propelleja. Sen jälkeen Jussin linjaus oli selvä: kyseinen pakastin ei tulisi käynnistymään enää lähelläkään tyttöjä.
Hei, hei näätien pinkki valintamyymälä |
Sen verran kyllä ehdin myymäläpakastimen kanssa ihastua siihen, että sinne sai tarvittaessa tehtyä tilan vaikka useammalle 15 kilon lihalaatikolle laatikoineen, että sille suunnitellaan nyt seuraajaksi 400-500 -litran arkkupakastinta, joka korvaisi samalla myös näätähuoneessa olevan 200-litraisen kaappipakastimen. Sitä ennen myymäläpakastin pitää kuitenkin saada uuteen kotiinsa. Niinpä näätien ollessa boksissa pakastin sai vielä siksi aikaa virrat, että testattiin siiven poiston poistaneet myös ylimääräisen sivuäänen. Sen jälkeen pakastimesta lähtikin lahjoitusilmoitus nettiin. Useimmissa kodeissa tai liiketiloissa kun ei kuitenkaan ole pieniä ketteriä frettineitosia, jotka voisivat jemmata asioita konetilaan.
Välivaihekaaos |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti