Maailman rakkain koiraprinsessa Daisy, jonka kanssa kierrettiin teininä niin lähikebabbilat kuin testattiin kanien esteet. Se, joka oli aina mukana kaikkialla. |
Kun keskustelussa toisen eläinihmisen kanssa tulee esille, mitä eläimiä minulla on, keskustelu muuttaa usein suuntaa. Osa alkaa kiinnostuneena kysellä lisää, osa vaihtaa kulmia kurtistaen puheenaihetta. Ikävämpiä ovat ne hetket, kun keskustelukumppani katsoo asiakseen tehdä selväksi minun lemmikkini olevan vääränlainen, ja vähintään yhtä ikäviä ne, jos toinen lähtee alentamaan omaa lemmikkiään. Ikäänkuin minun kanssa ei voisi puhua "vain" kissoista, kun minulla on jotain "hienompia". Tai että minun kanssani ei voisi puhua yleisemmistä lemmikeistä, koska haluan kuitenkin vain hienostella omilla erikoisuuksillani. Itse haluan elää siinä uskossa, että jokaisella on ollut jokin syy lemmikkinsä valintaan. Jokin ajatus tai tapahtumaketju, miksi ihmiselle on tullut juuri se laji ja juuri se tietty yksilö siitä lajista. Ja että se syy tekee juuri siitä lemmikistä omistajalleen täydellisen, sillä onhan sen omistaja valinnut kaikista maailman eläimistä juuri sen omaksi lemmikseen. Ja kun ottaa huomioon kuinka monta miljardia lemmikkieläintä maailmassa on, on se valittu yksilö jotain todella spesiaalia.
Pieni mustavalkopentu. jonka nimi vaihtui Luciferista Latziksi, kun haettiin se lopetusuhan alta kotiin. Kotiin jossa herra viihtyi seuraavat seitsemäntoista vuotta. |
Objektiivisesti ajatellen mikään lemmikkiyksilö tai laji ei toki ole täydellinen. Se voi olla sairas, arka tai sillä voi olla pahoja tapoja. Se ei ehkä koskaan oppinut istumaan käskystä ja sillä on paha tapa kantaa puruluunsa tyynyllesi. Rodussa tai lajissa voi esiintyä ongelmia terveydessä. Jokainen lemmikki kuitenkin ansaitsee paikkansa maailman parhaana lemmikkinä omistajansa silmissä. Sen että sinä olet valinnut jonkin eläimen olemaan lemmikkisi, tulisi riittämään tekemään siitä paras lemmikki maailmassa, vaikkei se toisi koskaan yhtään ruusuketta kotiin tai se sattuisi olemaan erilainen kuin naapurin lemmikki. Aina jos joku erehtyy sanoillaan tai teoillaan väittämään muuta, katso lemmikkiäsi ja muista, miksi juuri se on sinun lemmikkisi. Juuri se, eikä mikään muu lemmikki maailmassa (ellet sitten satu omistamaan useampaa lemmikkiä, jolloin sama pätee niihin kaikkiin). Lemmikkienpidosta, jalostuksesta yms. toki voi ja pitää pystyä puhumaan myös kriittisesti, mutta silloin kun mennään yksittäisiin yksilöihin, muista, että niistä jokainen on lemmikkinä omistajalleen rakas juuri sellaisena.
Mie ja veljen kani (ja hieno 90-luvun alun peruskanihäkki) |
...jota iskä sit vähän laajensi (ja veli kuvasi uutta autoaan) |
Ja kyllä, minullakin on syyni, miksi meillä on tällähetkellä juuri haisunäätä ja kuusi frettiä (ja niistä yksi vielä sinisilmä angora, vaikkei niitä juuri Suomessa näy). Ja ne toki kysyttäessä kerron. Ovathan nämä parhaat lemmikit maailmassa (ainakin minulle <3 ), ja ne kaikki tänne vartavasten valittu. Ihan niinkuin jo edesmenneet rakkaani, kuten mustavalkoinen maatiaskolli Latzi ja cholate tan hiiripoitsuni Happy Day. Sekä ne kymmenet muut rakkaat, joita en kaikkia pysty tähän erikseen nimeämään.
Nykyinen maailman mahtavin näätähärdelli <3 |
Hyvä kirjoitus!
VastaaPoistaHyvä kirjoitus!
VastaaPoistaTuohon "eikö kissa olisi riittänyt"-kommentin jatkoksi sen verran, että rotukissoista, ja varsinkin jos se on haettu yhtään kauempaa kuin naapurikunnasta, kysytään etteikö saisi kissoja lähempää halvemmalla. No varmaan saisi, mutta nämä nyt sattui olemaan X:ssä ja Y:ssä, joihin on enempi matkaa.
Että teki mitä teki, aina on jonkun mielestä väärin. Pitäköön tunkkinsa, haen elikkoni vaikka Timbuktusta, jos se miellyttää :-D
Rotukissat on juu kanssa ihme hienostelua, kun kissojahan saa navetanvintiltä ilmaiseksi.
PoistaKaikilla ei vain ehkä ole resursseja tai halua kesyttää niitä kotikelpoisiksi, eikä siinä ole mitään pahaa, jos kokee ulkonäöltään ja luonteeltaan helpommin ennustettavan rotukissan omemmaksi vaihtoehdoksi.
Itse onkin sitä mieltä, että parasta eläinsuojelua on ottaa itselle sopiva lemmikki ja pitää siitä huolta loppuun asti. Jos kaikki tekisivät niin, muunlaista eläinsuojelua ei juuri tarvittaisi.
Niinhän se on, että jos kaikki hoitaisivat omat lemmikkinsä, ei eläinsuojelua tarvittaisi kuin oikeissa hätätapauksissa (esim. ihmisten äkilliset sairastumiset, tapaturmat jne.). Ja ottaisin minäkin vaikka miten monta rescue-kissaa jos voisin, enkä tosiaankaan suunnitellut alun perin ottavani rotukissoja (kissaa suunnittelin kyllä toki, mutta ei sen rotukissa pitänyt olla). Toisin kävi, koska kissat :-D
PoistaJa toisaalta, jos kaikki ottaisivat pelkästään navetanvintin ilmaiskissoja, ei kissojen arvostus kasvaisi koskaan. Onhan koirissakin nykyään rotukoiran ottaminen enempi sääntö, mutta ennen vanhaan sekin on ollut hienostelua ja kaupunkitätien hupatusta, kun naapurin tuvan nurkalla Musti sai just pennut naapurin Murren kanssa, siitä saisi ilmatteeksi. Ja sitä mukaa nykyään eläinsuojissa koiria on vähemmän kuin kissoja! Puolensa ja puolensa kaikella.
Se on kyllä surullista, että yhä oikeasti löytyy ihmisiä, joista ilmaiseen ja/tai tavalliseen ei kannata panostaa rahallisesti. Että tottakai rotukissalle kannattaa ostaa kallista ruokaa ja laadukasta hiekkaa, kun kissastakin maksettiin pieni omaisuus, mutta maatiaiselle riittää hyvän markettinaput ja halvin hiekka, kun olisihan se hölmöä syytää satasia eläimeen, joka ei maksanut mitään. Ja että on ihan ymmärrettävää kiikuttaa harvinaista värimuotoa tai eksoottista lajia olevat matelijat eksoottisiin eläimiin erikoistuneelle eläinlääkärille usean sadan kilometrin päähän, mutta ei ei normaalin väristä viljakäärmettä tai leopardigekkoa, kun uuden saa bensakuluja halvemmalla.
PoistaSellaiset ihmiset eivät kyllä mielestäni ansaitsisi mitään eläintä, jolle eläimestä maksettu rahasumma on eläimen arvon suora mitta. Vaikka niin kauan kuin niitä löytyy, se pitää valitettavan usein paikkansa, että eläimestä pyydetty rahallinen korvaus on halpa henkivakuutus, kun ostettu eläin on monella isompi kynnys laittaa nopeasti kiertoon kuin saatu.
Frettien kohdalla välillä törmää siihen, että osa ilmoittaa ottavansa mieluummin kodinvaihtajan kuin pennun, kun pennut ovat kasvattajalla niin kalliita. Mutta kun itsekin miettii, paljonko miulla on mennyt rahaa noiden kodinvaihtajien eläinlääkärikuluihin ja muihin, niin ei niistäkään kyllä mitenkään päin ilmaisia elättejä saa, vaikka ostohinta olisi ollut alhaisempi. Mutta miekin olen niitä hulluja, että miusta kodinvaihtajille hoidetaan ehdottomasti samat tunnistusmerkinnät, rekisteriröinnit, rokotukset yms., kuin kasvattajalta hankituille. Vaikka kodinvaihtajien kanssa tunnistusmerkitsemiset, rekisteröinnit yms., menisikin sitten suoraan omasta pussista ostohinnan päälle.
Meilläkin naapurit on onneksi ottanut lauman hyvin vastaan, ja yleensä muutenkin ne, jotka ovat tulleet kasvokkain kommentoimaan ovat olleet melko positiivisin tai uteliain mielin liikenteessä. Pahimmat suorat kommentit ovat jääneet netin puolelle tai ihmisten keskinäisiin keskusteluihin.
VastaaPoistaTietty jotkut ovat tulleet kommentoimaan jotain viilieläinten pidosta lemmikkinä, mutta ei tää meidän lauma usein itsestään livenä kauhean villiä kuvaa anna ;)