Luukku 17

maanantai 17. joulukuuta 2018

Nimi: Mitella. Edellinen omistaja kutsui Bellaksi, mikä sitten päätyi papereihini.
Syntymäpäivä: 2.4.2016
Synnyinmaa ja kasvattaja: Suomi ja Anne Varjomaa. Nykyiseen kotiin tulin kyllä parin mutkan kautta, mutta Suomessa olen pysynyt kuitenkin tietääkseni aina.
Turkin väri: pastelli mitti
Karvan pituus: Lyhyt. Tosin talvella siitä huolimatta ihan superpörheä.
Paino: 1073g



Minkälaiset sukat koitin pölliä viimeksi: En harrasta sukkien pöllimistä, minulla on jo omasta takaa hienot.
Oletko koskaan varastanut (muuta kuin sukkia): Yrityus on ainakin kova. Kaikkein mieluiten haluaisin isin pleikkariohjaimen, kun siinä on niin hienot ohjaustatit.
Esine, josta et luopuisi: Purulelut. Tykkään jäystää myös omaa kongia.
Esine, jollaista et haluaisi: Kovamuoviset jutut ovat aika tylsiä.
Sinulla on liikaa: Sääntöjä. Etenkin hampaiden käyttöön leikkiessä puututaan ihan liian herkästi.
Leikin viimeksi hiekkalaatikolla: Kun mami päätti kokeilla kristallihiekkaa pissa-alustojen sijaan. Se oli ihan huippukivaa levittää sitä pitkin näätähuonetta. Mutta sitten mami jostain syystä luopui siitä.
Leikin vesisotaa viimeksi: Silloin kun tungin pennun pään lattiakaivoon. Mutta hei, se oikeasti tykkää vedestä!
Mottosi:
Terveet ja toimivat hampaat ovat fretin ylpeys.

Haluan:
Turvallisen emohahmon, jota seurata
Minulla on: Justiina. Justiina on pitänyt minusta huolta, nyt kun Snurrea ei enää ole.
Toivon joululahjaksi: Aikaa omien ihmisten kanssa. Vihaan jos minut jätetään hoitoon.
Vihaan:
Katso yltä. En tykkää yhtään, jos joudun jäämään vieraiden ihmisten kanssa kotiin. Tai edes semituttujen.
Pelkään: Muutoksia. Etenkin lapset osaavat olla välillä todella epäilyttäviä ja arvaamattomia.
Rakastan:
Kunnon painileikkejä ja huomiota.
Minä aina:
Tykkäisin vähän kokeilla hampailla. Melkein kaikkea.
Minä en ole: Aggressiisivinen. Vaikka olen nuorempana ollut aika hammaskeiju, en pure ilkeilläkseni.
Laulan:
Olen hyvin vokaalinen. Putputan usein ja äänekkäästi, kun on kivaa.
Itken: Jos epäilyttää, ennemmin koitan napata. Ei siinä itkut auta.
En ole aina: Valmis jakamaan omia ihmisiä tai lempileikkejä.
Hämmennyn: Oudoista äänistä ja ihmisistä. Tykkään kun asiat säilyvät ennallaan.
Tarvitsen: Kavereita. Porukassa on kiva purkaa energiaa, ja silloin asiat eivät jännitkään niin paljoa.
Minun pitäisi: Opetella hellemmäksi käsipainissa.
Kerään: Karkkipapereita. Snurre opetti, että niin kuuluu tehdä. En kyllä vieläkään tiedä, mitä niille kuuluisi tehdä, joten jätän ne yleensä aika pian lojumaan jonnekin.





Lempi...
Ruoka: Broilerinsydämet ja hevonen ovat herkkua, mutta en ole ronkeli.
Vuodenaika: Kevät. Talven jälkeen on ihanaa heittää turbokierrokset kehiin ja vakuuttaa isi uudelleen siitä, että en ole pelkkä halipampula.
Kaveri: Lysti on paras paini- ja leikkikaveri. Justiina on paras varaemo.

Pahin mokani: Menin irroittamaan lelulta korvan juuri ennenkuin mami lähti töihin, ja se pelkäsi (taas) että olen vaarassa saada suolitukoksen. Niinpä se otti minut mukaan töihin, ja jumitti boksiin koko päiväksi! Ainoastaan tauoilla pääsi sit valjaissa ulos, kun mami odotti niitä kakkeleita.

Nukkumaanmenoaikani: Silloin kun on hyvää seuraa. Etenkin mummuskojen viereen on kiva kömpiä päikkäreille. Tai muiden tehotiimiläisten.
Mielipiteeni lumesta: Lumi on kivaa, kunhan se ei ole liian märkää, ja saa mennä valjaissa. Valjaissa kun voi mennä niin kovaa, ettei tule vilu.


Miten kaataisin kuusen: Tarttuisin johonkin kivan näköiseen koristeeseen ja kiskoisin. Tosin kuusen kaatuminen olisi varmaan tosi pelottavaa, joten kävisin sen jälkeen varmaan puremassa omistajia nilkkaan, kun ne eivät olisi kiinnittäneet puuta kunnolla pystyyn.

2 kommenttia:

  1. Olet kyllä tosi kaunis Mitella! Minustakin on kiva kokeilla hampailla kaikkea. Ihmisiä en kyllä kuin näykkäillä, kun siitä tulee niin kova huuto :D - Max

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Itsellä on kyllä ollut nyt niin järkyttävä viikko, että hammastelutkin ovat jääneet. Meille tuli hoitoon jotain poikia, kun mami oli poissa, ja parina päivinä näätähuoneen siivouskin oli nakitettu jollekin vieraalle ihmiselle. Olen vieläkin ihan järkyttynyt asiasta, vaikka nyt mami tuli jo takaisin, ja hoidokit lähti. Puistattaa silti ajatellakin, mitä olisi voinut tapahtua, kun asiat meni noin sekaisin! -Mitella

      Poista

 
BLOG TEMPLATE BY MAIJA SUNI