sunnuntai 31. elokuuta 2014

Akvaarioprojekti etenee ja jääkaapissa on omenamehua

Eilen oli taas vaihteeksi varsin aikaan saava päivä. Moni jumittanut hanke tai askare otti harppauksen eteenpäin, ja sen myötä rottahäkkikin on nyt pestynä odottamassa että se kuskataan maanantaina Tapsalle, varahäkille on jo löydetty ostaja, asunto on siivottu, akvaariossa on valoa ja kasvillisuutta ja pyöräreitin varrelta löydetty omenapussi on keitetty mehuksi. Kaiken tämän lisäksi sitä ehti myös käydä akvaarioliikkeessä suunnittelemassa tulevaa kalastoa, katsella Tapsan kanssa Bonesia ja rentoutua illalla Jussin kanssa taloyhtiön pihasaunassa.

Akvaarion kohdalla kahdeksi isoimmaiksi ongelmaksi osoittautui että ilman heijastinta valaisinrungossa oleva loisteputki
Akvaprojekti eilen illalla
hukkasi ison osan valosta altaan sijasta kannen alle, sekä se että multaymppi oli värjännyt vettä tummemmaksi, joka osaltaan huononsi sen valonläpäisyä. Ison vedenvaihdon ja heijastimen asentamisen jälkeen akvaariosta tuli täysin eri näköinen, ja sinne uskalsi hyvillä mielin istuttaa myös ensimmäiset kasvit, joiksi valikoitui jättiläinmiekkakasvi altaan takanurkkaan, saniaislaji kannon päälle sekä pientä melalehteä ruukun ympärille. Toiseen etukulmaan jäi vielä paikka neljännelle kasvilajille, kun keksin sopivan. Sitä ennen ajattelin tänään kuitenkin viritellä myös altaan päälle hieman kasvillisuutta, ja ujuttaa altaan kannen läpiviennistä pari kultaköynnöksen oksaa altaaseen niin että ne saavat vetensä ja ravinteensa altaasta, mutta pääsevät samalla kasvamaan altaan päällä ja pelihyllyä pitkin. Muuten odotellaan etenkin miekkakasvin tuuheutumista niin että altaasta saa viidakkomaisemman. Altaassa eilen tapahtuneen muutoksen myötä nyt odotellaan jo kalojen hakureissua, ja huomenna koetetaankin ehtiä hakemaan tuonne taistelukala, parvi intiaanisulkia ja piikkisilmiä. Aiemmin mietityt sinineontetrat kun ovat nyt suunnitelmissa vaihtumassa omiin kestosuosikkeihin inkkareihin.

Eilen kotiin pyöräillessä törmäsin matkalla myös koriin, johon oli laitettu omenapusseja ja kehoitus ottaa korista pussi omenoita leivontaan. Puuttomana ilahduin tästä kovin, ja tartuinkin heti kehoitukseen. Itsellä ei olisi kuitenkaan mennyt koko pussillista leivontaan, joten päätin testata jotain, jota en ollut vielä ehtinyt kokeilla; omenamehun valmistamista mehumaijalla. Pääsi sitten mummulasta adoptoitu mehumaijakin käyttöön ensimmäistä kertaa tänä kesänä, ja jääkaappiin valmistui reilu litra lisäaineetonta omenamehutiivistettä. Samalla tuli havaittua että ensivuodeksi pitää hankkia lisää matalampia mehupulloja, koska viime uuniin hankituista pulloista puolilitraiset olivat jo liian korkeita kuumennettaviksi nykyisessä uunissa. Onneksi tähän pienempään mehuprojektiin riittivät hyvin kaapissa olevat pienemmät mehupullot, etenkin kun heti käyttöön tulevaa isompaa pulloa ei ollut tarvetta kuumentaa pitemmän säilymisajan saamiseksi. Josko ensivuonna olisi taas parempi marjavuosi, ja löytyisi edullista marjaa myös marjamehujen tekoon.  

lauantai 30. elokuuta 2014

Lemmikkikuulumisia vol. 2

Mimosan kuolemasta on nyt 1,5-viikkoa ja asunnossa siirrytty rotattomaan aikaan. Lajitoverin kuolema voi olla laumaeläimelle kova paikka, ja sitä se todellakin oli Lolalle. Mimosan kuoltua Lola ei ollut ollenkaan oma itsensä, vaan alkoi purra. Ei vain pikaisesti näykkäämällä, vaan jääden sormeen kiinni roikkumaan, ja hyökkimään puhisten kaltereita vasten. Lolan kasvattaja totesi sitten parhaaksi että Lola palaa hänen luokseen, että hän voi tarkkailla jääkö tuo käytös päälle, vai meneekö se ohi kun Mimosan kuolemasta menee vähän aikaa. Niinpä Lola pakattiin tiistaina kuljetusboksiin ja se lähti Saijan luo asumaan. Jossain kohtaa pitää kysellä neidin perään, millaiseksi käytös on uudessa ympäristössä asettunut. Minä todella toivon, että Lolasta tulisi vielä se sama raksutteleva demoniprinsessa kuin se oli.

Tiistaina illalla sain purettua rottahäkin kylpyhuoneeseen odottamaan pesua, mutta sen jälkeen aika on rottajutuissa vähän pysähtynyt. En ole vieläkään jaksanut pestä häkkiä. Tavaroita olen saanut pikkuisen lajiteltua, mutta ei puhettakaan siitä, että olisin jaksanut laatia vielä yhtään myynti-ilmoitusta myytävistä. Kai sitä pitää koettaa noita virikkeitä ensin pakettihinnalla, jos sen saisi nopeammin aikaiseksi. Tämän myötä tavarat kuitenkin lojuvat pitkin huonetta koko ajan silmien alla. Putket, Sputnikit ja lempimajat. Kaikki ne riiput missä tytöt viihtyivät ja Janinan ompelemat pehmoiset riipparit. Nyt minulla olisi tavoitteena saada edes Tapsalle säilöön/käyttöön menevät puhtaiksi viikonlopun aikana, että saisi ne sinne maanantaina vietyä. Kai siitä hakee jonkinlaista pistettä tälle luvulle. Ja katsoo sitten ajan kanssa, tuleeko eteen vielä uutta rotakasta lukua.

Mihaililla on edessä rokotukset ensiviikolla, kun pääsemme osallistumaan Varsinais-Suomen frettien joukkorokotukseen. Ihan mukava että rokotukset hoituvat tänä vuonna kätevästi näin. Tuohon yhdistykseen kun tuli liityttyä aiemmin kesällä muista syistä, mutta piti noista rokotuksistakin sitten kysyä, kun Mihaililla käytetään kuitenkin samoja rokotteita kuin freteillä. Näin rokotuksia ennen tuli myös madotettua poika. Matolääke meni onneksi mukavasti ruuan seassa, niin ei tarvinnut lähteä sitä väkisin suuhun bruuttaamaan. Vaikka poika onkin muuten varsin perso lihanameille, myös porkkana on sellainen hitti, että matolääkeannos porkkanaraasteen seassa ei edes hidastanut vauhtia. Muutenkin tuota sekasyöjää on nyt koettanut kannustaa enemmän kasvisten ja hedelmien pariin pakastimelta norkoamasta, ja olemmekin viime viikolla hävittäneet yhteisvastuullisesti muunmuassa kasan kaverin porukoilta saatuja kotimaisia omenoita.

Akvaarioon saatiin nyt viimein viritettyä loisteputki, mutta se on siitä huolimatta edelleen todella hämärän oloinen. Seuraava hankinta siis tulee olemaan heijastin tuohon putkeen, jonka jälkeen uskaltaa sitten ehkä harkita hankkivansa jotain hämärässä viihtyviä kasveja. Täytyy kyllä jossain vaiheessa selvitellä, millainen valaisin tuossa valaisinkannessa on alunalkaen ollut, josko sen myötä keksisi, miten tuohon saisi viritettyä lisävaloa tuon yhden putken rinnalle tai sen sijaan. Ainakaan parista vierailemastamme akvaarioliikkeestä kun ei löytynyt mitään kaksiputkista, mikä tuohon sopisi. Kunnianhimoisemmat kasvien kasvatushaaveet saavat siis toistaiseksi jäädä, ja minä liputan edelleen loisteputkien sijaan erilaisten avoimien altaiden valoratkaisujen, kuten monimetallien ja ledivalaisimen perään. Eilen tuli myös mitattua altaasta vesiarvot, ja niiden mukaan allas olisi viimein kypsä. Kalojen hankinta saa kuitenkin odottaa siihen, että näen saanko tuonne heijastimen kanssa joitain kasveja viihtymään. 

keskiviikko 27. elokuuta 2014

Seuraavat sortumiset ostolakossa

Unohdin tänään töissä olevani ostolakossa vielä tämän viikon. Minulla tuli palautuksissa vastaan True Bloodin 6. tuotantokausi ja tarkistettuani sen varastotilanteen, lähti se heti mukaani. Alkuun mietin lykkääväni hankintaa rahasyistä, mutta kun huomasin bokseja olevan koko varastossa vain kaksi, päätin nopeuttaa aikataulua. Töistä tehdyistä ostoksista kun saa kuitenkin laskun, jonka eräpäivä riittäisi tällä erää tilipäivään asti. Viime viikolla sorruin osallistumaan Jussin tekemään eläinaiheisen nettikaupan tilaukseen, josta minulle tuli käytössä kuluvien kalanruuan ja kasvilannoitteen lisäksi lämpömittari. Nettikaupan kohdalla onnistuin onneksi olemaan loistavista alennuksista huolimatta edes katsomatta muita tuotteita kuin niitä, joita akvaariooni vielä ehdottomasti tarvitsisin. Muuten sortumisia olisi voinut tulla selvästi enemmän.

Ensi vuotta ajatellen omasta ostokäyttäytymisestä löytyy siis vielä petrattavaa, mikäli aion olla käyttämättä kaikkia rahojani sakkoaterioihin. Yleisimmän sortumiseni, eli kirjat pokkarit olen kuitenkin tässä kuussa onnistunut välttämään - jopa kirpputorilla käydessä, joka on minulle jo melkoinen saavutus. Kirjastoa olen sen sijaan käyttänyt aktiivisemmin kuin vuosiin.

Silti sitä on saanut huomata, että olen edelleen melkoinen impulssiostaja, ja sorrun helposti ostamaan jotain haluamaani tai tarpeelliseksi kokemaani sellaista nähdessäni. Omaksi onnekseni minun on kuitenkin yleensä varsin helppo vältellä kaupoissa pyörimistä sekä nettikauppoja ja mainoskiellon myötä houkutukset eivät pääse myöskään soluttautumaan kotiin. Niinpä pahinta vaaravyöhykettä on töissäkäynti, joka sekin on muuttunut helpommaksi luovuttuani muuton yhteydessä kaikista dvd-soittimista; nyt kun en pysty katsomaan elokuvia ja tv-sarjoja kotonani, ei minulla ole muutamaa poikkeusta lukuunottamatta houkutusta myöskään hankkia niitä. Niihin poikkeuksiin lukeutuvat ne, jotka olen jo sopinut katsovani jonkun kanssa. Niihin kuuluu tuon True Blood kauden ohella enää Vampyyripäiväkirjojen uusin kausi ja Disney-maratonin joulukuussa päättävä Frozen-elokuva. Niiden jälkeen ensivuonna onkin hyvä aika tutustua myös kaverien dvd-hyllyihin, mitä sieltä voisi saada lainaan tai ehdottaa yhteiseksi leffaillaksi ;)

Lolakin lähti eilen kasvattajalleen ja sen myötä myös lemmikkikuulumisissa olisi päivittämisen paikka. Ja rottakamoissa edessä päätösten teko siitä, mitä varastoi, mitä myy ja mitä siirtää Tapsalle.

tiistai 19. elokuuta 2014

Lemmikkikuulumisia

Viikonloppu meni taas Tampereella ja eläimet olivat sen myötä kotona hoitajan varassa. Tällä kertaa kun majoituimme siskoni luona, ja siskollani on koira jota Mihail pelkää. Kaikkien kannalta oli siis huomattavasti stressittömämpää, että poika ei ollut mukana, silläkin uhalla että ruokkijasta ja seuranpitäjästä huolimatta sillä tulee välillä tylsää miun ollessa viikonloppureissussa.

Eilen ja tänään olen ehtinyt viettää taas enemmän aikaa otusten kanssa. Mihail on ollut kova kärttämään huomiota, ja kivunnut useaan otteeseen syliin nukkumaan. Sen lisäksi ollaan käyty pojan kanssa ulkona, silloin kun sateessa on ollut sopivaa taukoa. Mihail onkin melkein välttynyt kastumisilta, toisin kuin mie. Omalta osaltani tilanne kuitenkin viikonloppuna helpottui, kun sain äidiltä syntymäpäivälahjaksi ulkoilupuvun. Nyt ei ole ollut läpimärkä edes aamuisin töihin poljettua.

Akvaarionkin kypsyminenkin on hyvin käynnissä, ja nyt sekä nitriitti että nitraatti ovat kunnolla koholla. Altaassa alkaa siis olla hyvin typpibakteereja, jotka kykenevät hajoittamaan ammoniakin nitriitiksi ja nitriitin nitraatiksi. Ihan vielä prosessi ei kyllä ole tarpeeksi nopea, eli nyt odotellaan yhä että bakteerikanta vahvistuu ja typenkierto nopeutuu. Viikon-parin sisään pitäisi kuitenkin ehtiä poiketa rautakaupassa, niin että saisi valaisimen kiinnitettyä altaaseen. Siten pääseekin jo hankkimaan kasveja altaaseen ja istuttelemaan niitä. Hetken leikin taas ajatuksella, että tekisi tuosta pelkän kasvialtaan ilman kaloja, mutta sitten muistin taas siitä helpommin seuraavat lannoite- ja leväongelmat. Eli eiköhän tuonne sitten kalojakin tule silmäniloksi ja kasveja huoltamaan, nyt kun allas on kerta kohta kypsytettykin. 

Rottien suhteen kuulumiset ovat valitettavasti ikävämpiä. Rottia tarkkaillessa kun huomasin Mimosan alkaneen siskonsa tapaan parturoida. Kun sen lisäksi mammuskalta löytyi mahdollinen kasvain mahasta, päädyin asiaa jonkin aikaa mietittyäni lopettamaan neidin. Valitettavasti tämä tarkoittaa Mimosan poismenon ohella sitä, että myös Lolan pitää lähteä. Itse kun aion pitää kiinni päätöksestäni olla tässä kohtaa hankkimatta uusia häkkieläimiä, enkä myöskään halua pitää Lolaa täällä yksin. Lolalle on onneksi kuitenkin puhuttuna paikka Tapsan laumasta, eli se ei lähde kauas ja tulen näkemään sitä vielä.

Tapsaa näen seuraavan kerran huomenna ja sitten sovitaan matkaako Lola hänen luokseen heti huomenna peli-illan jälkeen vai vasta maantaina palattuamme Hämeenlinnasta. Tapsa kun ei ole aiemmin ollut itse vastuussa rottien totutuksista, niin hän ei ollut varma, haluaako lähteä siihen niin etten ole paikalla. Sen jälkeen onkin edessä rottien tavaroiden läpikäynti. Lola saa toki mukaansa loput kuivikkeet, ruuat ja rottakankaat, mutta muiden kanssa pitää sitten päättää mitä niiden kanssa tekee. Osa jää varmasti varastoon odottamaan mahdollisia tulevia uusia käyttäjiä, mutta esimerkiksi puuvirikkeitä ei tuonne kylmään ja kosteaan kellariin kannata pidemmäksi aikaa viedä. Mutta onneksi niiden läpikäymisellä ei ole kiire. Häkin paikka voi kyllä tulla näyttämään oudolta tyhjänä.

Sekin voi tulla olemaan hyvin outoa, että Lolan lähdettyä miulla on ensikertaa vuosiin vain yksi lemmikki. Näin äkkiseltään en oikeasti edes muista, milloin sellainen tilanne on ollut viimeksi - tai onko sellaista tilannetta edes ollut, jos otetaan huomioon myös kotikodin muut lemmikit eikä vain ne omassa omistuksessa olleet.

R.i.p. MilkyWay "Mimosa", miun kermakarkkirotta
s. 11.4.2013, k. 19.8.2014

torstai 14. elokuuta 2014

Loman loppu ja paluu arkeen

Kaikki loppuu aikanaan ja niin myös kesälomalta piti palata takaisin töiden pariin. Loman tärkein tavoite ehti kuitenkin täyttyä ja töihin palatessa olo oli paljon levänneempi mitä lomalle jäädessä - ja nyt on onneksi ainakin tämän ensimmäisen viikon saanut pidettyä unirytmistäkin vähän paremmin kiinni, että vaikutus kestäisi pidempään.

Loman loppua kohden kämppä alkoi muuttua hieman kaoottiseksi miun keskityttyä enemmän loikoiluun kuin siivoiluun, joten loman loppupuolella lähdin taas motivaatiomatkalle organisointi-, siivous ja minimalismiblogeihin. Blogit ja sivustot olivatkin taas hyvin tehokkaita, sillä kämppä siisteytyi lukemisen ohella kuin itsestään - ja kirppiskassi alkoi taas mystisesti täyttyä. En ole enää toviin pysynyt kärryillä, montako viimeistä kirpputorikassia minulla on jo ollut, mutta tiedän luvun olevan suurehko. Sisääntulevan tavaran määrä kun on kuitenkin saatu jo aika pieneksi, eli isoin tekijä kirpputorikassin kanssa on selvästi se, että mitä pienemmäksi tavaramäärä käy, sitä vähemmällä huomaa selviävänsä. Mihinkään loma-ajan ideaaliin - eli kaikki mahtuu yhteen reppuun - en kuitenkaan ole kämppää ajamassa, sillä normiarjessa lisäarvoa arkeen tuo moni sellainen asia joka reissussa olisi vain tiellä, kuten isot lautapelilaatikot, huonekalut, rakkaimmat astiat ja itselle sopivasti varusteltu keittiö. Jossain kohtaa voisi kyllä olla taas mielenkiintoista laskea, kuinka paljon kodin esinemäärä on laskenut viimekertaisesta, joka silloin tuntui hyvin karsitulta. Nykyään kun samoilla esineillä alkaa olla useampia funktioitakin, kuten maustetelineen virkaa toimittavilla harvemmin käytetyillä uunivuuilla.

Kämpän puunauksen ohella tulin myös haastetuksi. Olin aiemmin jutellut Tapsan kanssa bloggaajasta, joka päätti ruveta vuoden kestävään ostolakkoon. Itsestäni ajatus oli ajatustasolla mielenkiintoinen, mutta Tapsalla se oli jäänyt kytemään vielä enemmän. Niinpä hän asiaa pyöriteltyään haastoi minut mukaan vuoden kestävään ostolakkoon. Hetki siinä sitten keskusteltiin, mitä asia tarkoittaisi käytännössä, ja sitten suostuin lähtemään mukaan. Nyt meillä on vielä loppuvuosi aikaa hioa säännöt kohdilleen. Perusperiaate kuitenkin on, ettei mitään uutta tavaraa tai itselle uutta käytettyä tavaraa hankita. Kummallakin on kuitenkin jo varsin karsitut asunnot, miksi säännöissä tullaan sallimaan rikki menneen tavaran korvaaminen uudella, mikäli esine on aktiivisessa käytössä, eikä sille löydy kotoa sopivaa korvaajaa. Eli esimerkiksi hajonneen keittiöveitsen saa korvata uudella, samoin kuin hajonneet työfarkut elleivät vanhat ole korjattavissa. Keppinä jos jompikumpi sortuu, sortunut osapuoli on velvollinen viemään toisen ulos syömään. Porkkanana säästyneet rahat ajateltiin käyttää Japanin matkaan keväällä 2016.

Ennen isompaan ostolakkoon ryhtymistä minulla on kuitenkin vielä tämän vuoden puolella muutamia hankintoja tehtävänä, kuten kunnolla sadetta kestävät ulkoiluvaatteet syksyyn ja pyöräilyyn sopiva talvitakki. Liikunnan harrastaminen kun on ollut itselläni pyöräilyn aloittamiseen asti aika minimissä, joten itselläni ei löydy tällähetkellä mitään säätä kestäviä takkeja ja ulkoiluhousuja, joissa olisi myös mahdollista polkea (talvitakin sijaankin kun omistan vain villaisen viitan). Tämä voi myös koitua isoimmaksi haasteekseni vuoden aikana: mitä jos sitä päätyy aloittamaan jonkin uuden harrastuksen, jota ei voi toteuttaa ilman sopivia välineitä. Etenkin kun itse tuppaa olemaan välillä hieman impulssiivinen ihminen, joka on aiemmin joutunut raivaamaan harrastuskamoja nurkista pois, kun kiinnostus ei ole kestänytkään - eli harrastuskamoja ei voi pitää automaattisen tarpeellisina ja järkevinä hankintoina, ennenkuin harrastus on vähän vakiintuneempi. Toisaalta tavoitteenani olisi nyt muutenkin ennemmin kyllä karsia harrastuksista kuin lisätä niitä, jotta löytäisi arjestakin paremmin aikaa rentoutumiselle. Sen sijaan yleisimmän sortumiseni, pokkarien, en usko muodostavan yhtä isoa ongelmaa, kun kirjoja saa kuitenkin ilmaiseksi tai pientä varausmaksua vastaan kirjastosta.  

Josko sitä shoppailuun menevän ajan entisestään vähentyessä löytäisi taas hieman lisää aikaa niille asioille joihin oikeasti haluaa panostaa, kuten monipuolisempaan ruuanlaittoon, lukemiseen ja lemmikeihin. Nytkin kun tulee vielä eksyttyä etenkin kirppareille välillä muuten vain katselemaan, ja "seuraamaan hintoja". Ruokakorin sisältöä taas ei edes koiteta lähteä rajaamaan ostolakolla, vaan ruokakaupasta saa vapaasti hankkia uusia aineksi testattaviksi ja ruokavaliota monipuolistamaan. Josko niistä löytäisi sitten uutta keittiöinspiraatiota ;)

keskiviikko 6. elokuuta 2014

Rottien uusi järjestys

Likkojen linna uudessa sijainnissaan keittiön ja kylppärin välissä
Tänään tuli taas likkojen linnakin puunattua ja vapautettua koko häkki takaisin Mimosan ja Lolan käyttöön. Yhden viikon
kun likat saivat olla välistä puolikkaassa häkissä, kun Sandi ja Liinu tulivat vielä viikoksi hoitoon ehdittyäni jo kiikuttaa sinipohjaisen varahäkin kirpputorille. Niin tuli laitettua sitten Critter kerrostaloksi likoille, kun tuo häkki on helposti jaettavissa sulkemalla kerrosten välinen kulkuaukko häkin mukana tulleilla tikkailla. Tätä jakamista varten välipohjassa on ihan koukkukin, mihin nuo tikkaat sitten helposti kiinnittyvät niin että kumpikin kerros pysyy murtovarmasti erillään. Tälläkertaa lyhytaikainen elintilan rajoittaminen ei aiheuttanut edes protesteja sisälämpötilan ollessa yhä sitä luokkaa etteivät nuo omat matamit ole kauheasti jaksaneet touhottaa. Nytkin häkistä vain heti käännettiin tasolle laitettua mattoa rullalle niin, että Lola mahtui pötköttämään paljaalle verkkopohjalle. Kummasti jäiset herkut ovatkin olleet likkojen suosiossa, ja pakasteet tuleekin näillä ilmoilla laitettua suoraan pakkasesta häkkiin. Jossain kohtaa pitänee taas kokeilla kylmäkallejakin rotuskojen viilennykseksi.

Nyt tuli häkkiin sijoitetuksi myös kangasjemmani viimeiset rikkinäiset/kulahtaneet vaatteet, eli tämän jälkeen tuleekin taukoa paita/housusisustuksiin. Muita ylijäämäkankaita jemmoista kyllä vielä löytyy, ainakin useamman reikäisen lakanan ja kauhtuneen pyyhkeen verran. Sitten kun nekin on vielä silputtu rottapitsiksi, siirrytään taas enemmän ihan vartavasten rotille hankittujen riippumattojen ja löhöttimen pariin. Itse kun tahtoisi aina välillä sortua muiden askartelemiin hienoihin kolmikerrosriippareihin ja muihin ihanuuksiin, mutta kangasjemmojen ollessa täysiä sitä ei raaski. Rotille kun se on melkoisen sama, miltä se lökötin näyttää. Itse vain välillä mieluummin katselisi olohuoneessaan muitakin kuin noita poistoja. Tietenkin jos sitä keksisi mistä saisi ompelukoneen lainaan, sitä voisi itsekin koettaa modistaa noita lakanoita ja verhoja vähän siistimmiksi pedeiksi. Tosin kun miettii kauanko viime kontaktistani ompelukoneeseen on, se ratkaisu säästäisi todennäköisesti jotain ihan muuta kuin hermoja... ;D Vaikkeivat nuo riipparit nyt periaatteessa niin kauhean monimutkaisia ole, etenkin jos ei koettaisi saada niistä yhtä kestäviä ja pestäviä kuin nuo alusta pitäen tarkoitukseen valikoiduista uusista kankaista tehdyt ovat. 

tiistai 5. elokuuta 2014

Vesittynyt ostolakon alku

Heinäkuu vaihtui elokuuksi ja ostolakko alkoi - ja alkoi takellella heti lähtöviivalla. Unohdin nimittäin yhden pääperiaatteen ostolakon helpottamisessa: ostamattomuus on paljon helpompaa kun pysyy poissa paikoista missä myydään asioita. Oma repsahdus alkoi suhteellisen viattomasti. Sain tiedon että pyöräni ensihuolto on valmis, ja lähdin hakemaan pyörää huollosta. Asiaan ei kulunut montaakaan minuuttia, joten ajattelin hyvin ehtiväni poiketa vielä Ekotorilla. Jussi suunnittelee viljakäärmeen hankintaa, ja Ekotorilla on aina välillä ollut pieniä liukuoviterraarioita myynnissä. Päätin siis käydä vilkaisemassa, löytyisikö sieltä hyvää junnuboksia mahdolliselle tulevalle luikerolle.

Allaspaketti Ekotorilla
Ekotorille saavuttuani kipusin suoraan yläkertaan paikkaan jossa tiesin eläintarvikkeiden olevan esillä Kirkkotien toimipisteessä. Pöytä oli nopeasti läpikatsottu ja tälläkertaa kaikki terraariot olivat akvaariomallisia. Olin jo suuntaamassa pois eläintarvikkeilta kun huomioni kiinnittyi pöydän vieressä olevaan kokonaisuuteen, tummapuisella kaapilla varustettuun kulmamalliseen pieneen akvaariopakettiin. Olen ollut nyt kuivilla akvaarioista neljä vuotta, ja paluu vedenalaiseen maailmaan on käynyt mielessä aika ajoin. Rakastan akvaariokasvien kanssa touhuamista, koska ikuinen akilleenkantapääni mitä viherkasveihin tulee on niiden kastelu. Veden alle on sen myötä paljon helpompi luoda rehevä ja kokoistava puutarha. Tämä harrastus on kuitenkin jo pariin kertaan torpannut usein toistuviin muuttoihini, jotka ovat tehneet akvaarionpidosta turhan työllästä ja haastavaa. Nyt olen kuitenkin varsinkin rakastunut puutaloyksiööni, ja Jussinkin kanssa on sovittuna ettei yhteenmuutto ole tulossa lähiaikoina ajankohtaisten asioiden listalle. Niinpä hetken asiaa pyöriteltyäni kysyin Jussilta kyytiä ja varasin paketin itelleni.

Kotiinpäästyäni aloin miettiä, mitä akvaarion kanssa tekisin. Mihin se asunnossani parhaiten sopisi, ja perustaisinko sen heti, vai vasta myöhemmin, esimerkiksi sitten kun rottia ei enää ole. Periaatteessa minulla kun ei ollut mikään kiire, ja akvaariolle parhaiten sopiva nurkka oli se missä rottahäkki sijaitsi. Asian lykkäämisen myötä voisin myös kiertää itse asettamiani sääntöjä, ja välttää rikkomasta ostolakkoani vielä lisää hakemalla paketista puuttuvat tarvikkeet vasta myöhemmin. Asiaa pohdittuani päädyin kuitenkin uudelleensijoittelemaan, ja pelihylly ja rottahäkki vaihtoivat paikkaa, niin että akvaariolle vapautui toimiva paikka pelihyllyn vierestä. Kun päätös akvaarion perustamisesta heti hankinnan jälkeen oli syntynyt, suuntautui kulku Ekotorilta akvaarioliikkeeseen.

Itse allaspaketti oli hyvin edullinen, jonkin verran alle 50 euroa. Akvaarioliikkeestä haetut täydennykset nostivat kuitenkin aloituskustannuksia selvästi. Akvaarion mukana kun tuli itselleni käyttökelpoista tavaraa jalustan lisäksi kanto, ruukkukoriste, kalanruokaa, haavi, lappo ja muutama vesitesti, mutta paketissa oli myös selviä puutteita, kuten ulkosuodatin, valaisin, pohjamateriaali, pohjalannoite, omaa silmää miellyttävä tausta ja muutamia vesitestejä. Nämä täydennykset maksoivatkin sitten selvästi enemmän mitä Ekotorilta mukaan tarttunut paketti, etenkin tuo teknologiapuoli. Akvaarion kypsytykseen tarvittavan ammoniakin Jussi lupasi järjestää, niin sitä ei tarvinnut lähteä apteekista hakemaan.

Eilen ehdin testata altaan vedenpitävyyden ja kiinnittää siihen uuden taustan, ja nyt kun vedet pysyivät altaassa vuorokauden eikä mikään saumoista näyttänyt vuotavan uskaltauduin aloittamaan akvaarion kypsyttämisen. Nyt altaassa on siis hiekka, vesi, kanto ja suodatus, ja tavoitteena olisi saada altaaseen toimiva bakteerikanta ennen kalojen ja kasvien hankintaa. Eli toisinsanoen varmistaa että typenkierto akvaariossa alkaa toimia niin että kalojen ulosteista syntyvät haitalliset yhdisteet hajoavat kyllin nopeasti nitraatiksi niin etteivät kaloille haitalliset typpiyhdisteet ammoniakki ja nitriitti pääse myrkyttämään kaloja. Käytännössä tämä tapahtuu lisäämällä altaaseen typpibakteereja sisältävän ympin (tässä tapauksessa multaa huonekasvien juurelta), jota ruokitaan ammoniakilla ja kalanruualla niin että bakteerit alkavat lisääntyä. Kuukauden sisään bakteerikannan pitäisi olla siinä pisteessä, että ammoniakki hajoaa nitriitin kautta nitraatiksi niin nopeasti, että kalat uskaltaa tuoda altaaseen. Kasveja lähden valitsemaan sitten, kun kypsytysvaiheessa muodostuva pahin nitriittipiikki on ohi. Eli nyt sitten vain odotellaan ja mittaillaan välillä vesiarvoja, jotta näkee onko ymppi ollut riittävä laittamaan kypsymisen hyvin alulle.

Jussi on ollut allasprojektissa koko ajan innolla mukana, oli kyse sitten altaan kannosta asuntoon, kannen modaamisesta niin että ulkosuodattimen putket sopivat kulkemaan sen alta tai altaan vesitilavuuden laskemisesta. Samalla hän on osallistunut jo alkaneisiin pohdintoihini altaan tulevasta kasvilajistosta ja kalastosta. Kasvien suhteen tosin saatan joutua tekemään nyt pieniä kompromisseja, kun päädyin pitämään valaisinkannen altaassa ja valonlähteeksi tuli siten yksi loisteputki roikkuvan monimetalli tai ledivalaisimen sijaan. Eli monet valon suhteen vaativammista kasveista ovat tässä vaiheessa poissa laskuista. 

Kokonaisuudessaan allas tarvikkeineen rikkoi ostolakkoani varsin pahasti, mutta hanketta ei ole kuitenkaan tarkoitus lopettaa ensimmäiseen epäonnistumiseen. Eli vaikka alku takelteli, tässä kuussa lukemiset tulevat joko omasta hyllystä tai lainattuna, ja uudet tavarat jätetään muutenkin kaupan hyllylle. Josko nyt malttaisi pysyä poissa kaupoistakin mahdollisia akvaarioliikkeisiin kohdistuvia suunnittelukäyntejä lukuunottamatta. Jossain vaiheessa pitää myös laatia aqua-webbiin ilmoitusta, siltä varalta että joku olisi kiinnostunut vaihtamaan noita muutamia paketista yli jääneitä tarvikkeita vaikkapa akvaariokasveihin tai kalanruokaan, jolloin säästäisi niiden hankinnassa.