keskiviikko 13. joulukuuta 2017

Luukku 13

Enää 1,5 -viikkoa joulurauhaan! Se on jouluvillin paikka!


tiistai 12. joulukuuta 2017

Luukku 12

Rakas Joulupukki,

Toivoisin, että joulurauha voisi kestää koko vuoden (tai ainakin joulunpyhät). Että laumassa säilyisi hyvä henki, ja kaikilla hampaat suussa. Että ei tulisi mahapöpöjä, eikä suolitukoksia. Että kukaan ei vanhenisi, vaikka vahingossa vähän aikuistuisikin. Että talo pysyisi täynnä putputusta ja mustavalkoisia sylituokioita. Ja että pelilaatikot ja juomalasit kestäisivät junnujen leikit. Tai jos näitä on vaikea saada pakettiin, tukkupakkausta pissa-alustoja, talouspaperia ja siivoustuotteita. Niiden ja rakkauden avulla sit selvitään muista.

-lauman mami 

maanantai 11. joulukuuta 2017

Tuote-esittelyssä: M-Pets Warrior -kuljetusboksi

Racinell etsi loppukesästä facebooksivullaan testaajia maahantuomilleen Warrior- ja Pirate-kantobokseille. Meidän lauma ilmoittautui vapaaehtoiseksi testitiimiksi isommalle Warrior-boksille. Testaajat arvottiin ilmoittautuneiden joukosta, ja meitä onnisti. Olimme juuri Saksassa hakemassa Huiskua, kun tieto uudesta boksista tuli. Ihan sinne seikkailuun boksi ei sitten ehtinyt, mutta se on ollut monessa mukana sen jälkeen. Ja koska boksi on osoittautunut käytössä hyväksi, päätin kirjoittaa siitä arvostelua myös tänne blogin puolelle.

Miikkiksen turvasatama kuvausreissulla
 Ensimmäisenä boksissa kiinnitti huomiota ulkonäkö (Jussi rakastaa camokuosia) ja toimivan oloinen oven lukitusmekanismi. Meillä on boksissa parhaimmillaan kuusi frettiä yhtä aikaa, joten hommaa helpottaa kovasti se, että ovi toimii yhdellä kädellä. Miikkistä ajatellen taas boksin luvattu kantokyky, 11kg, vaikutti mukavalta. Boksi myös vaikutti kooltaan passelilta joko yhdelle haisunäätäherralle tai liudalle frettityttöjä, tai vaikka kissalle (isomman boksin mitat 58 x 40 x 26,5 cm). Kun boksi sitten saapui, ja sitä pääsi paremmin hypistelemään, lisäplussaa tuli boksin keveydestä sekä pitävän oloisista sivukiinnikkeistä. Vanhaan Atlaksen boksiin verrattuna plussaa olivat myös boksin päällä olevat lenkit, joihin on mahdollista kiinnittää kantohihna. Isoimpana miinuksena Atlakseen nähden boksista puuttuu boksien pinoamista helpottavat urat. Tämä ei toki ole iso miinus silloin, jos bokseja ei ole usein tarvetta kuljettaa pinona esimerkiksi kärryissä.

Laukkuvaa'an kanssa boksi taipuu myös eläinten punnitukseen
Kesän jälkeen boksi on ehtinyt olla käytössä niin lähellä kuljetettaessa eläimiä pihalle aitausulkoilemaan tai lähimetsikköön kuvattaviksi, kuin kauempanakin, esimerkiksi reissatessa Jyväskylään frettinäyttelyyn. Etenkin bussi ja junamatkaillessa rakkaus oven lukitusmekanismia ja kantohihnamahdollisuutta kohtaan on kasvanut. Näyttelyreissuille kun tahtoo aina kertyä kaikenlaista kassia ja pussukkaa aitausten ja hoitokassien muodossa, niin mahdollisuus vapauttaa välillä käsiä boksista helpottaa matkatekoa paljon. Yhdellä kädellä toimiva luukku taas vapauttaa toisen käden paimentamaan näätiä takaisin boksiin toisen sulkiessa luukkua.

Lysti oli kuitenkin sitä mieltä, että tällainen peruskäytössä testaaminen ei tämän boksin kohdalla mitenkään riitä. Niinpä ahkera tutkimusassistenttini otti asiakseen suorittaa omia tuotetestejään. Ensimmäisen Lystitestin, paskapyörityksen, boksi läpäisi kirkkaasti. Boksi meni hyvin osiin pesua varten käytetyillä paskapädeillä pyörityksen jälkeen, ja se oli helppo puhdistaa niin sisältä ja ulkoa. Valitettavasti toisen Lystitestin jälkeen jouduimme ottamaan yhteyttä maahantuojaan ja kysymään varaosien perään: seuraavassa Lystitestissä boksi kun lensi likkojen häkin päältä kyljelleen alas. Itse boksiosa kesti pudotuksen hyvin ilman mitään vaurioita, mutta tätä tälliä kovamuoviset sivukiinnikkeet eivät enää selvittäneet, vaan kaksi niistä murtui.

Tyttöjen taksi ja tukikohta aitausulkoilussa
Uusia muovisia sivukiinnikkeitä boksiin ei valitettavasti löytynyt, mutta meille lähetettiin uusi ehjä testikappale sekä pussillinen pultteja ja muttereita. Pulteille ja muttereille löytyikin jo valmiina täydelliset kolot boksin reunoista. Niiden myötä meillä olikin sitten käytössä kaksi Warrioria, ja boksi sai taas yhden lisäpisteen modattavuudestaan: Jos muovisten sivukiinnikkeiden pito oman lemmikin kohdalla yhtään epäilyttää, tästä saa tosiaan vahvistettu nippusiteillä tai pulteilla ja muttereilla vielä astetta järeämmän, mikä sopii kyllä hyvin boksin ilmeeseen.

Nyt neljän kuukauden käytön jälkeen boksi saakin lähes täydet pisteet kuuden meidän näädän osalta. Ainoastaan porukan pienimmäinen ja hankalimmin bokseissa viihtyvä frettineiti muistutti, miksi meillä on yksi painava pleksi-ovinen boksi: se intoutui tässä vähän repimään hampaillaan luukkua. Sen neiti kyllä tekee kaikkien verkko-ovisten kuljetuboksien kanssa. Muut viisi frettineitiä ovat taas olleet oikein tyytyväisiä siitä, että boksiin sopii korkeuden puolesta hyvin riippari, ja Miikkis siitä, että boksi on mukavan suojaisa pesäkolo niin kotona kuin reissun päällä.

Edessä Warrior mutterikiinnityksellä, takana muovikiinnikkeillä.

Warrior pähkinänkuoressa:

+ Oven lukitusmekanismi toimii yhdellä kädellä
+ Boksi on kokoisekseen kevyt
+ Päällä paikat kantohihnalle
+ Erottuvat kuosit
+ Boksia helppo vahvistaa esimerkiksi nippusiteillä tai pulteilla ja muttereilla   
+ Pienemmässä koossa luukku myös boksin päällä
+ Puhdistuu hyvin

- Boksissa ei ole pinoamista auttavia uria
- Sivukiinnikkeitä ei löydy varaosina
- Boksissa on verkko-ovi. jota osa freteistä voi intoutua repimään
- Boksista ei löydy hillittyjä perusvärejä ilman kuviota

Muttarikiinnitystä ja ovea lähempää kuvattuna.
Mikäli kaipailee tälläistä boksia itselleen joko maastokuvioisena tai pääkalloversiona, boksia pystyy tilaamaan esimerkiksi verkkokauppa.com:sta. Racinellin sivuilta löytyy myös lista yrityksen jälleenmyyjistä, joiden kautta boksia voi varmasti myös tiedustella.

Luukku 11

Rakas joulupukki,

Toivon joululahjaksi paljon äksöniä. Mami on puhunut jostain jouluna sisällä kasvavasta puusta, sekä isoista röykkiöistä rapisevaa paperia. Haluan niitä! Ja kavereille uudet akut. Äksöni on hauskempaa kavereiden kanssa, ja leikki menee ihan pieleen, jos kaverit vain nukkuu. Isi sanoi, että tarvitsen tällä menolla pian pikkusiskon. Mitä pikkusiskot ovat? Onko pikkusiskoilla hyvä akku? Jos on, voisin ottaa joululahjaksi myös pikkusiskon.

-Lysti

sunnuntai 10. joulukuuta 2017

Perinteinen eläinten joulurauhan julistus

Turun eläinsuojeluyhdistys oli taas järjestämässä perinteistä eläinten joulurauhan julistusta yhdessä Mikaelin seurakunnan kirkkoherran Jouni Lehikoisen kanssa, joka on julistanut joulurauhan kaikkina niinä vuosina, kun olemme olleet paikalla. Meilläkin tämä on ollut jo vuosia perinne, jota ei jätetä väliin, jos suinkin olemme Turussa sinä viikonloppuna kun tapahtuma on. Tänäkin vuonna ainoa kysymys oli, keiden kanssa kirkkomäelle lähdetään. Aiemmin mukana on ollut Mihail, mutta totesimme, että tänään poika saa jäädä lepäämään, ja lauman edustajat valitaan tyttöjen joukosta.


Ajattelimme hieman oikoa joulurauhan suhteen, ja ottaa mukaan ne neidit, jotka ovat tunnetusti rauhallisia sylissä muinakin aikoina. Lysti kun kyllä rakastaa olla mukana kaikessa, mutta se ei malta rauhoittua syliin yhtään ollessaan menopäällä. Niinpä aloimme sitten katsoa valjaita ja hihnoja Itsylle ja Mitellalle. Lysti ehti kuitenkin nähdä mitä tapahtuu, ja oli heti mangustina paikalla. Valjaiden esille otto kun tarkoittaa, että ollaan menossa jonnekin, ja meneminen on kivaa. Ei siinä sitten raaskinut jättää toista ottamatta, kun se kurotteli into käpälissä kohti valjaitaan. Ei vaikka jo siinä kohtaa tiesi, että meno voisi kyllä olla sitten jotain muuta kuin rauhallista.


Automatkan ja kävelymatkan autosta kirkolle tytöt olivat kantorepussaan, ja kirkon pihalla neidit saivat hihnat valjaisiinsa. Itsy rauhoittui heti tutun hamsterikasvattajan tyttären syliin, siinä missä Mitella alkoi ihmetellä ympäristöä Jussin sylistä. Lysti taas koetti tähystää kuono pitkällä minun sylistäni, mihin oikein oltiin tultu. Sen jälkeen homma etenikin aika odotusten mukaisesti: Itsy ja Mitella tapittivat nätisti sylipaikoilla ottaen vastaan ihmisten silittelyjä ja kysymyksiä. Lysti kiipeili vuoroon pään- ja repun päällä, sukelteli hupparin sisällä ja ihmetteli, kun ei edetä minnekään. Parin joululaulun jälkeen jouduinkin sitten viemään neitiä vähän sivummalle juoksemaan, kun ei paikoillaan pysymisestä vain tullut mitään. Sekin oli kyllä ihan hauskan näköistä, kun neiti viipotti tutkien kirkon viertä, ja ainakin viisi koiraa seurasi uteliaina hihnoistaan, että mikä ihme neiti oikein on.


Kun tyttö oli taas saanut vähän energioita purettua, palattiin Jussin luo. Puheenvuorossa oli ilmeisesti yksi Tesyn edustajista, joka puhui, miten itse kukin voi osaltaan auttaa kodittomia eläimiä, ja kuinka arvokasta on antaa koti sitä tarvitsevalle. Siinä kohtaa oli pakko käydä antamassa suukot Mitellalle ja Itsylle. Kumpaakaan neideistä ei meille suunniteltu, mutta niitä parempia näätiä en olisi voinut saada, vaikka olisin päässyt valitsemaan tytöt jo pentuina. Ne kumpikin sopivat meidän laumaan juuri täydellisesti hyvin erilaisista luonteistaan ja lähtökohdistaan huolimatta. Samoin kuin nuo kakarana tulleet: Lysti on ehkä hulivili, mutta mie nimenomaan Aijalta moneen otteeseen varmistin, että onhan tämä sellainen pentu, josta ei akku lopu heti kesken. Ja se on. Mitella jolle se hankittiin riehupariksi vain meni syksyn aikana aikuistumaan.


Vaikka oma huomio menikin tapahtumassa vähän kakaran paimentamiseen, ja laulaminenkin vähän jäi, kyse oli oikeastaan valinnasta. Minä tiesin jo lähtiessä, millainen Lysti on, mutta valitsin neidin silti mukaan. Mutta kyllä kirkkomäellekin vähän vilistelyäkin sopi. Ja Lysti oli koko ajan kuono pitkällä, kun ympärillä oli vaikka mitä uutta jännää, josta tyttö kovin pitää. Ja oli meillä sitten pari muuta, jotka malttoivat olla paremmin paijattavina, ja kyllä Lystikin sitten loppua kohden jo vähän enempi malttoi. Jussi otti Lystiä sitten siksi aikaa, että sain juotua mukillisen glögiä. Siinäkään ei kyllä kauaa mennyt, kun neidin pää oli jo tyhjässä glögimukissa. Meidän hulivili.


Moni paikalla olija kävi tyttöjä ihmettelemässä ja niistä kyselemässä. Ihastelemassa Mitellan ja Itsyn rauhallisuutta ja Lystin veikeää häsellystä. Ja mitäpä se tuollaisessakaan haittaa, jos yksi vähän viipottaa. Sillä tämmöinen meidän karvaperhe on, ja itselle oli tärkeää olla paikalla nimenomaan oman perheen kanssa. Puheiden kuuntelu olisi ehkä ollut helpompaa, jos Lysti ei olisi ollut mukana, mutta sen mukana olo oli tärkeämpää, kun se kerta mukaan halusi. Joku toinen vuosi voi sitten keskittyä taas enemmän ohjelman kuunteluun.

Tärkeintä on kuitenkin rauhoittua yhdessä joulun viettoon kotona koko lauman kanssa. 



Skanssin Faunattaren näätäpäivä

Eilen näätäpäiväiltiin Skanssin Faunattaressa Turussa. Laumasta mukana olivat Miikkis, Lysti, Huisku, Mitella ja Itsy. Näätäpäivään pakkaaminen sujui vanhalla rutiinilla, ja sitä ei juurikaan tarvitse enää miettiä, mitä näätien aitauksen varustaminen ja hoitokassi vaativat. Muuten sitä olikin pientä jännitystä ilmassa. Itsellä kun on ollut nyt monen kuukauden tauko näätäpäivissä, mukana oli useampi muuttuja. Tai oikeastaan ne kolme, miksi itsellä on ollut nyt taukoa: pennut ja Miikkiksen silmäongelmat. Lysti ja Huisku olivat nyt näätäpäiväilemässä ensimmäistä kertaa, ja Miikkiksen kanssa ei olla käyty missään tämän tyyppisissä sen jälkeen kun silmän pinnalle tulleen solukasvuston aiheuttamat näköongelmat havaittiin.

Koko edustustiimi <3
Lystin ja Huiskun kanssa hommaan ei lähdetty silti ihan kylmiltään, vaan niidenkin kanssa on kyllä treenattu niin vieraiden käsiteltävinä oloa kuin uusia paikkoja. Aitausulkoilut kerrostalon pihalla käyvät monesti pienimuotoisista näätäpäivistä, jonka lisäksi on tehty pienempiä visiittejä eläinkauppoihin ja esimerkiksi käyty chilifestareilla. Eli sillä itsellä oli kyllä ihan hyvä luotto siihen, että neidit osaavat käyttäytyä, eivätkä ole touhusta ihan ihmeissään. Kumpikin neideistä edusti sitten alkuun luonteensa mukaisesti: Huisku havainnollistaen miten käperrytään syliin ja Lysti pomppien pitkin aitausta, kun se oli sielä jumissa. Vähän ajan päästä kumpikin edusti väsynäätä-moodissa puoliunessa sylissä roikkuen.

Huisku ottaa homman lunkisti
Miikkiksellä silmäongelmat eivät vaikuta sen käytökseen kotona juurikaan, mutta alentuneen näön myötä se reagoi joihinkin asioihin nykyään aiempaa herkemmin, kuten esimerkiksi koirien läheisyyteen. Niinpä herran kanssa on eletty vähän hiljaiseloa. Nytkin kun meitä pyydettiin koko porukan kanssa Faunattareen, arvoin hetken suostuako näätäpäivään, vai ehdottaa sen tilalle frettipäivää, ja jättää Miikkis kokonaan kotinäädäksi. Skanssin Faunattaressa ei kuitenkaan kauhean usein koira-asiakkaita näe, joten päätin koettaa, miten poika jaksaa. Miikkiksellä edustushommat sujuivat samaan malliin kuin aiemmin: se ei rakasta ihmisjoukkoja ja hälyä, mutta se viihtyy sylissä, tykkää silityksistä ja kaikkein mieluiten se esittelee, miten namipelit toimivat. Eli tällaisessa koirattomassa tilassa ei juuri ollut huomattavissa muutosta aiempaan. Mutta todennäköisesti silti pojan kanssa tullaan varmaan jatkossa käymään vain tällaisissa pienemmissä jutuissa ja vähän harvemmin, jos silmäongelmaa ei saada kokonaan ratkottua.

Välillä käytiin keskusteluja, kuka saa esitellä aktivointipeliä.
Kun näätäpäivä oli saatu liikkeellä käyntiin, ja havaittu että muuttujista huolimatta homma toimii vanhaan malliin, sitä alkoi itsekin ottaa taas iisimmin. Paikalla oli taas hyvä kattaus kävijöitä laidasta laitaan, sekä niitä satunnaisia ohikulkijoita joiden huomio kiinnittyi siihen, että Faunattaren edessä on jotain, mihin ihmisten huomio on kiinnittynyt, että sitten Faunattaren asiakkaita ja varta vasten näätiä katsomaan tulleita ihmisiä. Etenkin jälkimmäisille tuli sitten annettua näätiä syliteltäväksikin, vaikka kyllä niitä muihinkin syleihin riitti, etenkin siinä kohtaa, kun ensimmäiset ihmettelyt oli ihmetelty ja väsymoodi alkoi iskeä päälle. Siinä kohtaa kun nuo vilkkaammatkin alkavat olla helpommin käsiteltävissä. Muutamia jotka olivat enemmänkin frettiä miettineet, tuli kutsuttua sitten kotikäynnillekin katsomaan, millaisia fretit ovat silloin, kun ovat kotonaan. Näätäpäivillä tuo väsymoodi kun tulee pintaan niin kauhean äkkiä, kun ympärillä on niin paljon uusia hajuja, ääniä ja ihmisiä. Minulle saa kyllä muutenkin aina laittaa viestiä, jos laji kiinnostaa, ja kaipaa Turussa päin paikkaa, johon niitä pääsisi katsomaan. Muutama näätäpäiväkävijöistä tunnustautui myös blogin lukijoiksi, mikä on aina mukavaa.

Näätämamman karkkikauppa
Näätäaitaukselle riitti sen verran hyvin ihmisiä, että en ihan kauheasti ehtinyt katselemaan, mitä kaikkia ihanuuksia AnSa oli tuonut liikkeelle esittelyyn ja myyntiin. Sen verran kuitenkin, että Snurre sai itselleen virtuaalinäyttelypalkinnon (palkintokuvat otetaan heti, kun Jussi saa tytön kunniakirjan tehtyä. Tämän Snurre-näyttelyn järjestelyissä on kyllä ovat pahoja aukkoja ja viivytyksiä palkinnoissa ja kunniakirjoissa, sen verta on pakko antaa järjestäjälle noottia). Annun pöydällä oli myös yksi uusi tuoteihastus, eli Unituubin jälkeenkin ollaan taas pisteessä, jossa vielä se yksi uupuu... Ei meillä sittenkään ihan koko valikoimaa olisi, mutta ne frettimäisimmät.

Uusi ihastus
Olimme lupautuneet olemaan paikalla kahdestoista neljään, ja neljä tuntia meni taas ihan vilauksessa. Kaverin kanssa oli sovittu, että hän tulee meille suoraan teatterireissulta neljän jälkeen, joten alettiin laittaa näätähärdelliä pakettiin aikataulun mukaisesti. Siinä kun oli saatu aitaus kasaan huomasin kuitenkin, että kaveri oli laittanut viestiä esityksen kestävänkin viiteen, joten kiire vähän hellitti. Mikä olikin oikein kiva, kun siinä tuli juuri yksi ihminen jolla oli ollut frettejä harmittelemaan, että joko ne lähtivät, että hän ei ollut huomannut, että olivat vain neljään. Niin pystyi sitten sanomaan, että ei meillä ole kiirettä, ja kaivamaan tytöt vielä boksista syliteltäviksi. 

Väsyneitä edustusnäätiä
Kotiin päästyä meillä olikin sitten oikein rauhallinen koti-ilta kaverin ja Jussin kanssa. Jopa Lystiltä oli akku sen verran lopussa, että iltariehunnatkin jäivät aika vaatimattomiksi, kun tyttö lopulta lähempänä puoltayötä heräili. Josko sitä seuraava näätäpäivä tulisi vähän pienemmällä välillä, kun kyllä sitä taas sen verran tykkäsi noita otuksiaan esitellä.

Kiitos kaikille, jotka kävitte meitä moikkaamassa!

Luukku 10


"Kuusi kaatuu, mutta mami nousemaan sen saa. Kohta kaatuu..."

















lauantai 9. joulukuuta 2017

Luukku 9

Rakas Joulupukki,

Haluaisin saada joululahjaksi oikein pehmoisen pörröisen torkkupeiton. Sellaisen, joka on kyllin suuri sekä minulle että isille. Viltti voisi olla aina meillä sohvalla, ja voisimme kietoutua siihen, kun menemme yhdessä sohvatorkuille, tai pelaamaan konsoleilla. Isi sanoo, että minä olen paras pelinäätä, kun osaan rauhoittua syliin paremmin kuin siskot. Isi taitaa olla oikeassa.

-Huisku

Näätäpäivä TÄNÄÄN Turussa

Facebookiin tästä muistinkin kirjoitella, mutta tajusin vasta nyt yöllä, että mainostus täällä blogin puolella on kokonaan jäänyt. Mutta parempi myöhään kuin ei silloinkaan: meidän lauman nuoriso-osaston ja Miikkiksen bongaa tänään Turusta Skanssin Faunattaresta klo 12-16.

Tervetuloa moikkaamaan näätiä!



perjantai 8. joulukuuta 2017

Luukku 8

Jouluaatto lähenee ja sen myötä aattoilta. Kun koko perhe käpertyy yhdessä sohvannurkkaan sopivan perhe-elokuvan ympärille. Mikäli ohjelmaopas ei tarjoa sopivaa vaihtoehtoa, vielä sen ehtisi ehkä tilatakin. Sillä mikäpä sopisi aattoon paremmin kuin pukin oivat pikku apurit, joille mikään ei varmasti ole mahdotonta.


Meille tämä saapui alkuviikosta. Vielä ei ehditty sulattaa laumalle leffaeväshiiriä ja kerätä koko konkkaronkkaa ohjelman ääreen. Filmi on sen verran lyhyt (18 minuuttia), että sen jaksavat katsoa ehkä pienemmätkin tontut. Tosin pienille ihmistontuille tässä voi olla kielimuuri. Leffa kun ei ole päässyt niin laajaan levitykseen, että tekstitysvaihtoehtoja löytyisi. Mutta ainakin voi kerrankin kokea, että tukee suoraan jonkun leffan tekijöitä, kun paketin päällä lähettäjän kohdalla lukee elokuvan ohjaajan nimi käsin kirjoitettuna.