maanantai 25. maaliskuuta 2019

Nutellan pesässä piippaa

Eilen illalla tuli kauan odotettu viesti: Nutellan synnytys on käynnistynyt. Olimme jo aiemmin sopineet, että saan mennä mukaan synnytykseen, joten viestin tultua Jussi alkoi laittaa kotona olevia tyttöjä näätähuoneeseen ja minä pakata reppuun käsidesiä, kaakaotarpeita ja kuohuvaa mansikkajuomaa. Flunssa kun oli "onneksi" edennyt niagaravaiheesta kuumeiseen nielutulehdukseen, eli enää ei tarvinnut niin pelätä pärskivänsä hallitsemattomasti, ja oloa pystyi hetkellisesti auttamaan Buranalla. Lähtökuopissa ollessamme kännykkään tuli kuva ensimmäisestä pienestä.

Kun pääsimme paikanpäälle Sarianna ei voinut olla kiusoittelematta, että kiljuinko itseni käheäksi uutisen saatuani, kun ääni tuli aika pihauksina etenkin ennenkuin douping alkoi vaikuttaa. Eipä sillä, ettenkö olisi saattanut tehdäkin juuri niin, ellei ääni olisi hävinnyt juuri tuntia ennen uutista. Mutta onneksi siihen ei paljoa ääntä tarvittu, että saattoi painautua pentulan porttia vasten kuuntelemaan kun poikanen piippasi pesässä.

Sarianna varoitti heti kättelyssä, että Nutella on aika hermona, ja saattaa purra kunnolla. Itse arvoin silti enemmän kuntoni tähden, kuinka lähellä neitiä uskallan olla. Kun supistukset sitten käynnistyivät ja toinen pentu lähti syntymään, Jussi kävi hakemassa pienen hetkeksi Sariannalle tarkistukseen ja pikapunnitukseen, jahka Nutella oli ehtinyt poistaa sen kalvot ja nuolla pennun puhtaaksi. Siinä kohtaa Nutella koitti napata vähän Jussiakin. Aika pian toisen pennun synnyttyä Nutella kuitenkin rauhoittui, eikä Jussin läsnäolo ei enää hermostuttanut sitä.

Pentujen välillä sitten juteltiin se mitä pystyttiin ja tiedotettiin synnytyksen etenemisestä niille, keiden tiedettiin odottaneen ja jännänneen poikasten syntymää jo viikkoja. Ja välistä vain istuttiin ja kuunneltiin piippausta. Se on nykyään yksi ehdoton lemppareitani kevään äänistä. Kolmannen pennun synnyttyä Sarianna alkoi jo pohtia, millä pennut sitten luotettavimmin merkkaisi, että saa seurattua kunkin kasvua. Nutella kyllä hoisi itse kolmosen merkkaamisen, sillä joko napanuoraa katkaistessa tai kalvoja poistaessa sen häntä katkesi. Eli jos haava paranee ongelmitta, pentueessa on sitten yksi töpöhäntä.

Nutella & pennut
Kolmannen pennun jälkeen Nutella tuntui pitävän ainakin taukoa, ellei homma ollut sitten peräti pulkassa. Ultrassa kun oli varmuudella nähty ainakin kolme pentua. Sarianna päätti sitten lähteä viemään koiran pissalle minun ja Jussin jäädessä vahtimaan Nutellaa. Sarianna ei ehtinyt olla pois montaakaan minuuttia, kun hälytettiin hänet takaisin: nelonen oli juuri syntymässä. Ja alle parin minuutin sisään nelosen jälkeen tuli myös vitonen Sariannan ehdittyä juuri eteiseen. Kaksi viimeistä pentua tulivat niin peräkanaa, ettei Nutella ollut ehtinyt täysin putsata edes edellistä vauvaa kun seuraava lähti syntymään. Jussi sitten auttoi vitosen varovasti emolle, samalla kun nelonen nostettiin hetkeksi Sariannalle tarkistettavaksi.

Vitosen jälkeen Nutella rauhoittui entisestään, ja alkoi kerätä pentuja kasaan ja käpertyä niiden ympärille. Kun uusia supistuksiaan ei lähtenyt enää tulemaan, alkoi näyttää siltä, että pentuluku oli tullut täyteen. Kukaan meistä ei tullut muistanut tai malttanut syödä aiemmin päivällä, joten lähdimme viereiseen kebabbilaan syömään, ja jätimme Nutellan hetkeksi ihan rauhassa ihmettelemään pienokaisiaan. Sarianna lupasi viestittää sitten heti aamusta, miten ensimmäinen yö on mennyt, ja ovatko kaikki yhä mukana kuvioissa. 

Pentujen painot olivat 9-12 grammaa, ja alustavasti kaikki näyttivät puolipitkäkarvaisilta pastelleilta. Sukupuolet jäivät vielä enempi arvailujen varaan. Kukaan meistä kun ei ollut vielä ennen nähnyt noin pieniä frettinakeroita, eikä pentuja haluttu pitää vielä niin paljoa poissa emon luota, että olisi päässyt kunnolla vertailemaan pentuja keskenään. Sarianna ehtii tehdä sen myöhemmin. Illan aikana tärkeintä oli, että kaikki näyttivät virkeiltä, keltään ei puuttunut jalkoja tai näkynyt muuta isompaa vikaa ja että Nutella näytti alkuhämmenyksen jälkeen hoitavan homman hienosti. Minuakin vaivaa yllättävän vähän, etten voi vielä varmuudella sanoa, onko kasassa myös meidän seitsemäs prinsessa. Oli vain niin hienoa nähdä, kuinka hienosti Nutella pärjäsi, ja pennut. Muun ehtii sitten myöhemmin.

Odotan niin innolla, että pääsen näkemään, miten pennut kehittyvät. Mutta varmaan ainakin seuraavat päivät keskityn taas kotona siihen, että saisin itseni kuntoon, ja annan Nutellan ja Sariannan rauhassa hoitaa pennut. Ja tänään aamulla tuli sitten se enemmäinen päivitysviesti: kaikki viisi Töpö mukaanlukien ovat yhä hengissä. Nutella on niin hieno mamma.

Ja jos en ole aiemmin muistanut blogissa mainita, Sotatanssin-frettilä löytyy myös facebookista, ja Sarianna tulee varmasti päivittämään pentujen kuulumisia myös sinne. Eli jos pentujutut kiinnostavat, kannattaa ehdottomasti laittaa myös Sariannan kasvatuksen omat somekanavat seurantaan, vaikkei pentujutuilta taatusti välty tätäkään kautta.  

lauantai 23. maaliskuuta 2019

Flunssaa ja odottelua

Nutella vietiin viikko sitten perjantaina Sariannan luo valmistautumaan synnytykseen. Sieltä onkin tullut sen jälkeen säännöllisesti kuva- ja videopäivityksiä neidin kuulumisista. Tiistaina meidän oli tarkoitus käydä neitiä moikkaamassakin, mutta alkuviikosta alkaneen flunssan myötä katsoimme paremmaksi, että emme ota sitä riskiä, että käymme tartuttamassa Sariannan tai pahimmassa tapauksessa Nutellan juuri vähän ennen synnytystä. Itselläni kun ei ole kuitenkaan mitään syytä olla uskomatta, etteikö Nutella pärjäisi Sariannan luona hyvin ilman minuakin.

Nutella sai pentulaansa mukaan tutun pedin ja omia tuttuja vilttejä
Flunssan myötä tämä viikko on otettu on otettu muutenkin rauhallisesti. Töissä jaksoin käydä maanantaista torstaihin, mutta torstain ja perjantain välillä vointi laski sen verran, että oli pakko ilmoittaa töihin, ettei minusta ole nyt varastohommiin edes kunnolla lääkittynä. Eikä oikein mihinkään muihinkaan hommiin, vaan eilinen meni muutamaa illalla pelattua lautapeliä lukuunottamatta joko sängyn, sohvan tai kylpyammeen pohjalla lojuen. Ja harmitellen sitä, että flunssan eteneminen tähän pisteeseen tarkoittaa sitä, että mikäli Nutskun pennut syntyvät laskettuun aikaan, uskallan ehkä kasvosuojan ja käsidesin turvin mennä katsomaan niitä, mutta en halua ottaa riskiä koskemalla niihin tai Nutellaan. Olkootkin että moni lähde on sitä mieltä, että vain influenssa tarttuu, mutta kun osa lähteistä sanoo toista, niin mielestäni riskit ovat turhan isot etuihin nähden.

Kotoillessa on ollut hyvin aikaa aloittaa mökin maalaus. Näätähuoneen suursiivous taas odottaa yhä.
Samasta syystä olen nyt pitänyt kotona olevien näätienkin pussailun ja kasanukkumisen niiden kanssa minimissä, vaikka muuten olen kyllä leikkinyt ja touhuillut niiden kanssa, ja aloittanut herppihuoneeseessa toisen mökin maalausprojektin. Mutta kun olo on valmiiksi moukarilla lyöty, niin en haluaisi tähän päälle vielä viittä lääkittävää ja sitä huolta mitä tulee, kun rakkailla on paha olla. Sitä kun tietää useamman tutun, jotka ovat joutuneet käymään läpi koko laumaan iskeneen flunssan/influenssan, ja niinkin pienelle eläimelle kuin fretille se voi olla aika kova koettelemus.

Eilen tuli sitten Sariannalta viesti, että Nutellan limatulppa on lähtenyt liikkeelle. Eli sekin viittaa siihen, että jokin on käynnistymässä, ja on hyvin mahdollista, että tänään tai huomenna saadaan pentu-uutisia. Nutellan laskettuaika on astutusten perusteella 23.-26.3. Jussikin oli jo aamulla pompata ilmaan, kun kerroin hänelle, että ainakaan Sariannan mennessä nukkumaan pennut eivät olleet vielä syntyneet, mutta hän kuuli vahingossa, että pennut ovat syntyneet. Ikäänkuin hän olisi siinä tapauksessa saanut nukkua rauhassa. Eli täällä ollaan kyllä molemmat hyvin odottavissa tunnelmissa.

perjantai 15. maaliskuuta 2019

Synttäriputki

Eksyin pari päivää sitten töiden jälkeen Biltemaan ja ihastuin. Olin toki aiemminkin huomannut sielä ruskeita ja harmaita viemäriputkia, ja miettinyt niistä tunnelistoa näätähuoneeseen, mutta tälläkertaa huomioni kiinnittyi johonkin muuhun: valkoiseen kanavointijärjestelmään. Se vaikutti paitsi väriltää kivemmalta, myös muovilaadultaan huomattavasti helpommin työstettävältä olemassa olevilla työvälineillä. Tuota putkea kun saisi taatusti työstettyä suhteellisen helposti japaninsahalla. Hetken aikaa putkea pyöriteltyäni en voinut vastustaa parin koepalan hankkimista, ja samalla tein myös suunnitelman tunneliston laajentamisesta: tästä tulee neitien synttäriputki, ja jokaisena syntymäpäivänä tunneliin haetaan yksi osa lisää. Freteillä kevään pentukausi kun tekee sen, että meilläkin kaikkien neitien synttärit ovat huhti-toukokuussa yhtenä putkena. Ja jos hyvin käy, viikon päästä jo juhlitaan uuden pennun syntymää.

Bilteman rakennustarvikeosio on yllättävän inspiroiva

Kanavointijärjestelmää löytyi kahdella eri halkaisijalla, 100mm ja 125mm. Meillä tytöille olisi riittänyt tuo pienempikin, mutta päädyimme silti tälläkertaa ottamaan isomman halkaisijan, jotta välillä käyville hoitopojillekin löytyy jotain hyvin pestäviä leluja. Helposti osiin menevänä ja muovisena putkisto kun tulee olemaan todennäköisesti paitsi kestävä ja muunneltava, myös helposti pestävä lelu. Suoraa putkea löytyi ainakin kahden metrin ja metrin pätkissä noin kympin metrihinnalla. Mutka ja haaroituspalat olivat hinnaltaan noin 5-6€/kpl. Sitten kun putkisto lähtee tuosta laajenemaan, mitää pisimmille pätkille lisätä myös väliuloskäyntejä, jotta ilmanvaihto ei käy putkessa liian heikoksi.

Parimetrisen putken sai helposti osiin japaninsahalla
Sen jälkeen osat vain painettiin yhteen

torstai 14. maaliskuuta 2019

Nutellan ultra

Oltiin puhuttu, että Nutellaa ei ultrata. Sariannasta ultra ei muuttaisi mitään, ja itsekin ajattelin, että kyllä sitä malttaa odottaa siihen, että pennut syntyvät. Tänäänkin Jussin piti mennä eläinlääkärille kahdestaan Mitellan kanssa, kun Mitella tarvitsi uuden hormoni-implantin. Hieman yllytettynä päädyin kuitenkin kysymään (Sariannan näytettyä vihreää valoa, jos todella ollaan niin hulluja, että halutaan itse kustantaa ultra) onnistuisiko Nutellan ultraus samalla reissulla ja mitä se kustantaisi. Lisähintaa eläinlääkärille ei tullut niin paljoa (etenkin kun yllyttäjäni oli mukana kuvaamassa ja kustantamassa minun odottaessa töissä videota), että päädyttiin siihen, että Nutsku lähti mukaan eläinlääkärille. Tälläkertaa aikakin kun oli varattu Turkuun, eli ajomatkaa ei tullut paljoa.


Nyt se on sitten varmaa. Mahassa on vauvoja. Ultrassa pieniä näkyi ainakin kolme. Nyt päästäänkin sitten seuraavaksi jännittämään miten synnytys sujuu ja sukupuolijakaumaa. Tästä eteenpäin joudun kuitenkin luovuttamaan aitiopaikan tapahtumien etenemisestä Sariannalle. Nutella siirtyy huomenna töiden jälkeen tutustumaan tulevaan pentulaansa ja valmistautumaan. Laskettu aika on sitten 23.-26.3. Pääsee sitten Sarianna vuorostaan vastaamaan miun uteluihin, onko muutoksia tullut ja miltä näyttää. Ja itse odottaa, koska pääsee sitten ihmettelemään kevään ensimmäisiä frettinakeroita.


perjantai 8. maaliskuuta 2019

Lähtölaskenta lähenee

Nutellan kohdalla 2/3 tiineydestä alkaa olla nyt takana. Neidin vatsassa olevat kuplat ovat kasvaneet ja tulleet selkeämmiksi, ja sen mahan karvoitus on alkanut harveta. Koska näyttää koko ajan varmemmalta, että neiti on saamassa pentuja, laitettiin tänään meidän porttiekspertti hommiin, ja käytiin Sariannan luona auttamassa pentulan viimeistelyssä. Sillä jos mitään yllättävää ei ilmene, ensiviikon lopulla Nutellan on aika muuttaa Sariannan luo valmistautumaan synnytykseen. Olo on yhtä aikaa innostunut ja haikea. Aivan pian meidän pomppuorava saattaa olla emo, ja meille saattaa syntyä seuraava seitsemäs prinsessa laumaan. Toisaalta taas Nutellan lähtö mammailemaan tarkoittaa sitä, että minun on valmistauduttava olemaan siitä erossa noin seuraavat 2,5 kuukautta (tähän on toki jossain määrin osannut asennoitua siitä asti, kun viime kesänä laitettiin nimi sijoitussoppariin. Freteillä emo kun synnyttää aina kasvattajan luona eikä ikinä sijoituskodissa). Tai ainakin osa-aikaisesti erossa, sillä olen jo varannut itselleni paikan pentuboksista (Sarianna ei ole voinut mitenkään sanoa ei, kun olen luvannut toimia pentujen hovikuvaajana ja hunnilauman siivoajana).

Pentulan uusi portti
Pitäkää kaikki peukut pystyssä, että reilun parin viikon päästä syntyy Sotatanssin -frettilän ensimmäiset vauvat! Vaikka Sariannan kanssa yhä vitsaillaan myös lisääntyvistä ja vaeltavista munuaisista. Niin paljoa Sariannakaan ei kuitenkaan niihin usko, että saisin pitää Nutellan kotona tarkkailussa laskettuun aikaan asti.

Rakkauspakkaus <3

keskiviikko 6. maaliskuuta 2019

Frettien ruokaviikko 2

Viime marraskuussa tulin kuvanneeksi viikon verran näätien ruokia (kyseinen postaus löytyy täältä). Mainitsin jo silloin, että meillä näätien ruokavalio elää aina vähän sen mukaan, mitä milloinkin pakastimeen on löydetty, joten ajattelin, että postaus kestää varmasti uusinnan tai parikin.

Tämänkertaiset ruokakuvaukset toteutettiin viime viikolla maantaista sunnuntaihin.

Maanantai

 Aamu: lihaisia kanin luita.

 Ilta: kaksi kokonaista viiriäistä. Nämä ovat etenkin Nutellan lemppareita, ja näiden jäljiltä näätähuone ja puoli kämppää näyttää siltä kuin tyynysota olisi lähtenyt lapasesta. Mutta ainakin näädillä on ruuan ohella myös virikettä.


Tiistai

Aamu: luuton kalkkunan jauheliha, jossa lisänä Felini Renal -lisäravinnevalmistetta, lohiöljyä ja merilevää.

 Ilta: yksi pilkottu lampaansydän. Tämä oli nyt toinen kerta, kun laumalla oli tarjolla lampaansydäntä, eivätkä neidit vieläkään ihan täysin lämmenneet tälle.


Keskiviikko

Aamu: luuton kanan koipireisiliha. Meillä tämä on lauman ehdottomia lemppareita, ja reisiliha on sydänten ohella hyvä tauriinin lähde.

Ilta: broilerin kauloja. Meillä nämä pienet broilerinkaulat ovat selvästi tykätympiä kuin isot kanankaulat.


Torstai

Aamu: yksi kalkkunankaula. Yleensä nämä pilkotaan meillä oksasaksilla pienemmiksi, mutta joskus nämä tulee tarjottua myös kokonaisina. Silloin hävikkiä tulee enemmän, mutta tytöillä on enemmän askarreltavaa aterian parissa.

Ilta: kanin sisäelimiä. Seoksessa on mukana sydämiä, munuaisia, maksoja, henkitovia ja keuhkoja.


Perjantai

Aamu: luullinen broilerin jauheliha, jossa lisänä Felini Renal -lisäravinnevalmistetta, lohiöljyä ja merilevää.

Ilta: kokonaisia kanamunia valkoiset ja keltuaiset sekoitettuna.


Lauantai

Aamu: luuton kalkkunan jauheliha, johon lisätty Felini Renal -lisäravinnevalmistettu, lohiöljyä ja merilevää.

 Ilta: kokonaisia hiiriä. Nämä ovat yksi meidän lauman kestosuosikkeja.


Sunnuntai

Aamu: luuton kanan koipireisiliha

Ilta: luineen pilkottua kania ilman sisäelimiä


Osa ruuista oli siis samoja tuttuja kuin edellisellä kuvatulla viikolla, osa uusia. Uusista kani on meillä nykyään säännöllisemmin kierrossa, lampaansydämet ovat uusi kokeilu. Kalkkunan kauloja tuli hankittua reilu 7.5-kilon erä jokin aika sitten, ja niitä tullaan varmasti hankkimaan myös jatkossa välillä.

Tänään tuli bongattua REKO -lähiruokaringistä myös kokonaan uusia ruokia kokeiluun, ja nyt pakastimessa on normilihojen lisäksi vähän vuohenjauhelihaa, kalkkunan sydämiä, kalkkunan siivenkärkiä, karitsan liha-rasvarouhetta sekä jauhettua karitsan sisäelinsekoitusta vaihtelua tuomaan. Näistä etenkin sydänten ja siivenkärkien kohdalla elättelen toiveita, että ne saattavat olla hitti, mikä ei tietysti olisi sikäli niin ihme, sillä kalkkuna on näistä tytöille tutuin, vaikka olen löytänyt sitä toistaiseksi lähinnä jauhettuna ja kauloina. Näissä kilohinnat olivat 4-8 euron välillä, eli jonkin verran enemmän mitä niissä lihoissa, mitä tulee hankittua laatikoittain, mutta ei niin paljoa, etteikö niitä voisi välillä syöttää.


maanantai 4. maaliskuuta 2019

Päivä näätäeloa 3.3.2019

Näätien edellisestä My Daystä onkin jo aikaa, niin otettiin tänään taas kuvapäiväkirjapäivä.

Sunnuntaina tuli vapaapäivän kunniaksi nukuttua yli yhdeksään, ja 9.28 kun olen päässyt ylös sängystä ja näätähuoneelle, portille on jo alkanut muodostua jonoa. Justiina jonottaa tapansa mukaan skarppina, Huisku tyylilleen yhtä uskollisena selälleen kellahtaneena.


Koska Jussikin on keittiössä laittamassa aamupalaa, alkaa jono siirtyä portin auettua jääkaapille. Jussi heltyy, ja 9.30 päästään aamunamien kimppuun.

Aamunamien jälkeen porukka hajaantuu hetkeksi omiin touhuihinsa, kunnes tulevat 9.46 pyörähtämään sen verran näätähuoneessa, että tarkistavat aamupalansa. Tytöt eivät kuitenkaan viihdy kauaa sen parissa, vaan viilettävät takaisin leikkeihinsä. Miikkis taas haluaa tarkistaa näätähuoneen tyttöjen jemmojen varalta.


Klo 10.12 tytöt jatkavat leikkejään, ja Miikkis siirtyy muihin huoneisiin tarkistamaan, onko tytöillä parempia namijemmoja muualla. Sen jälkeen näädät jäävät touhuilemaan hetkeksi keskenään, kun siirryn hoitamaan koneella muutamia ilmoittautumisjuttuja.


Klo 12.59 päivän ensimmäinen pyykkikoneellinen on valmis. Nukkasihti oli päässyt hieman tukkoon, ja sen myötä osa nukista oli jäänyt pyörimään huuhteluveden kanssa koneeseen, ja tarttunut kiinni näätäpyykkeihin. Onneksi ne irtosivat suhteellisen helposti nukkaharjalla, niin sai pedit taas siisteiksi ja käyttökuntoon. Nukkasihdin puhdistuksen jälkeen lähtee pyörimään lisää näätäpyykkiä.


Klo 15.23 olemme siirtyneet Jussin kanssa uudelleen järjestelemään joitain matelijaterraarioita. Lysti ja Justiina auttavat vuoroon minua herppihuoneen puolella, Nutella taas päättää auttaa Jussia pestyjen matelijatarvikkeiden kuivaamisessa kylpyhuoneessa.


Klo 16.15 herppihommien lomassa vaihtelimme Sariannan kanssa viestejä ja keskustelimme Nutskun tiineyden tilasta ja tulevan pentulan portista. Sovimme lähtevämme yhdessä syömään, joten näädät joutuivat siksi aikaa taas omaan huoneeseensa.





























Ruuan jälkeen päätimme jatkaa iltaa Nutskun masun tutkailulla ja leffalla, joten palasimme kotiin porukalla. Klo 18.57 leikittiin arvausleikkiä pentu vai munuainen. Sijainnin perusteella munuainen vaikuttaisi ehkä epätodennäköisemmältä, mutta tulevat viikot näyttävät, miten homma etenee.


Leffaseuraksi pääsivät luonnollisesti kaikki kotona olevat leffasta kiinnostuneet, ja Huisku ja Lysti viihtyivätkin molemmat pätkän matkaa seuroissa. Klo 21.01 Lysti nukahti ensin Jussin ja sitten minun syliini pidemmäksikin tuokioksi. Pääsin taas kunnolla nuuhkuttamaan pientä unista hilleriä. Muut neideistä touhuilivat omiaan ja pitävät päikkärinkiä kylppärissä.


Leffan jälkeen oli vuorossa kanin pilkkominen iltapalaksi, ja näätien palauttaminen yöpuulle näätähuoneeseen. Iltapalan jälkeen oli vuorossa vielä pissa-alustojen vaihto ennen omaa yöpuulle siirtymistä. Seuraavana aamuna kun on vuorossa taas töihin lähtö.

lauantai 2. maaliskuuta 2019

Prince-mökin kunnostus

Tytöillä on ollut jo reilun vuoden oma Prince-mökki. Useamman kuukauden mökin kattoterassi on toimittanut myös tyttöjen ruokintapaikan virkaa, ja toiminutkin siinä oikein hyvin. Ainoa vain, että jatkuva ruokasotkujen pyyhkiminen kulutti pikkuhiljaa kokonaan pois mökin alkuperäisen maalipinnan, ja mökki muuttui paitsi vähän kulahtaneeksi, myös koko ajan vaikeamman puhdistaa paljaan puupinnan myötä. Niinpä mökille päätettiin tehdä pieni kasvojen kohotus kokonaan uuden maalipinnan myötä, minkä myötä neidit menettivät mökkinsä hetkeksi.

Ennen maalausta mökki sai perusteellisen pesun Tehotuotteen rasvanpoistolla ja karhealla siivoussienellä. Hiomisen jätin tällä kertaa väliin, se ja pohjamaali laitetaan harkintaan ensikerralla, jos tuntuu että uudelle mökkiremontille tulee tarvetta turhan pian edellisen jälkeen. Nyt siirryttiin suoraan maalaushommiin sitten kun mökki oli pesun jälkeen kuivunut. Maaliksi valittiin myyjän suosituksesta Teknos Aqua Futura 80. Valkoinen maali otettiin kiiltävänä, ja pinkiksi sävytetty maali puolikiiltävänä.

Tästä lähdettiin liikkeelle

Ensin otettiin työn alle valkoiseksi suunnitellut osat. Tässä kohtaa en vielä teippaillut mitään, sillä ajattelin pinkin kuitenkin peittävän mahdolliset lipsumiset pinkeiksi kaavailuille alueille. Maalikaupan myyjä oli suositellut ainakin kahta maalikerrosta riittävän peittävän pinnan aikaansaamiseksi, mutta koska valkoiset osat tulevat olemaan eniten alttiina kulutukselle, päädyin kolmeen maalikerrokseen valkoisen osalta. Maalin kuivumisajaksi oli ilmoitettu 14 tuntia, joten kerrosten maalaamisen välillä tuli pidettyä aina päivä väliä. Lopullisen kovuuden maalikerroksen ilmoitettiin kuitenkin saavan vasta pidemmän ajan päästä, mikä kanssa vaikutti päätökseeni maalata ensin valkoiset osat, jotta niillä olisi eniten aikaa kovettua ennen mökin paluuta käyttöön.


Kun valkoiset osat olivat ehtineet kuivua pari päivää, suojasin valkoisen ja pinkin rajapinnassa olevat valkoiset osat maalarinteipillä. Sen jälkeen mökki alkoi saada väriä. Olin arponut sopivaa sävyä kaupassa hyvän aikaa, mutta heti kun maalaaminen lähti käyntiin, olin hyvin tyytyväinen valintaani. Tyttöjen mökistä lähti tulemaan oikein herkullisen värinen. Harmi vain, että en tajunnut ottaa sävyn nimeä heti ylös mahdollista myöhempää tarvetta varten, mutta kai sen sitten jostain saa kaivettua esiin. Jos ei muuten, niin viimeistään toimittamalla sävytetyn maalipurkin merkinnät sinne liikkeeseen, mistä maali ostettiin.

Seuraava jännitys olikin sitten teippien poisto, mitä seurasi pieni harmistus. Joko maali ei ollut ehtinyt kuivua tarpeeksi, tai teippi oli turhan kiinnittyvää tavaraa, mutta osa valkoisesta maalista oli jäänyt kiinni teippiin. Mökin käyttöön palautus sai siis odottaa vielä pari päivää, kun jouduin paikkamaalaamaan muutamia kohtia. Viimeiset paikkamaalaukset tein tosin vielä siinä kohtaa, kun mökki oli jo siirretty näätähuoneeseen, kun parempi valo ja eri katselukulma paljastivat kaiteista vielä pari kohtaa, jotka kaipasivat paikkausta. Niiden jälkeen aloin kyllä olla lopputulokseen varsin tyytyväinen. Täytyy sitten ensiviikolla saapuvan seuraavan maalausprojektin kanssa laittaa teippi vaihtoon, ja jättää tämänkertaista pidemmät kuivumisajat, josko tältä ongelmalta sillä tavalla vältyttäisiin.

Mutta tässä se on: tyttöjen ikiuusi Princess-mökki!





torstai 28. helmikuuta 2019

Kuluseuranta 2019: helmikuu

Tiedättekö sen tunteen, että kun rahaa lähtee kulumaan enemmän, kaikki pienemmät hankinnat on helppo heittää samaan konkurssiin? Helmikuussa käytiin kahdesti eläinlääkärillä, tehtiin kaksi isompaa ruokatilausta ja tilattiin Yhdysvalloista Midwestin häkki, johon ihastuin Valentinessa. Näiden jälkeen muutamiin petisortumisiin, valjaisiin ja Prince-mökin kunnostukseen hankitut maalit eivät tuntuneet enää missään, sillä kuka nyt moisia pikkusummia enää noiden isompien jälkeen laskee - paitsi loppukuusta, kun tulee kuluseurannan aika.

Tuliko sitä tahnaa?
Kai se on todettava, että helmikuussa lähti taas vähän mopo käsistä. Toki iso osa kuluista oli sellaisia, jotka ovat enemmän välttämättömiä (eläinlääkäri, ruoka), mutta kyllä niihin leluihin, peteihin ja muuhun ekstraankin saatiin taas menemään yli 470€. Mikä kirpaisee enemmän nyt kuin sitten, kun ehdin ensikuun puolella esitellä mitä sillä on hankittu. Prince-mökin kunnostus kun alkaa olla jo valmis, ja sille on tulossa kaveriksi toinen mökki, joka tulee saamaan saman värimaailman. Ja ottaen huomioon paljonko varastosta jo löytyy playpenejä ja kevytaitauksia, uusi näyttelyhäkki menee meillä ehdottomasti hömppäkategoriaan. Silti en voi väittää, ettenkö odottaisi innolla, että pääsen tutkimaan sitä lähietäisyydeltä heti kun paketti ehtii Suomeen saakka.

Mutta nyt pakastimet täynnä ja pissa-alustoja yhä varastossa lähdetään optimistisesti kohti maaliskuuta, josko saisin pidettyä itselleni taas tiukempaa kulukuria.

Helmikuu

Ruuat & namit:
4kg hiiriä 160€
1 kg tipuja 21€
3kpl marsuja 13,50€
6kpl viiriäisiä 18€
toimituskulut IceMice 25,00€
1kg broilerin kaulat 4,99€
kaninsisäelinseos 3,42kg 44,45€
kanin lihaiset luut 1,26kg 10,08€
kanin päät 10kg 30,00€
kanin pinkit 1,64kg 32,79€
toimituskulut kanitilaus 13,90€
Purrfect -lohitahna 3,29€
Oleum Canis -lohiöljy 250ml 7,99€
Tubidog -lohitahna 12*75g 19,96€

Eläinlääkäri & lääkintä:
Itsyn 9,4mg hormoni-implantti 228€
Esterin lopetus 100€
Esterin tuhkaus 38€

Tarpeelliset tarvikkeet: -

Lelut, pedit & muu ekstra:
kaksi petiä näyttelystä 20€
leikkitunneli 12,90€
kettulelu 2€
Sydänlaatta 3,49€
Palazzo -kissanmökki 79,99€
valjaat 16€
Midwest Cat playpen -näyttelyhäkki 266,83€
ääntelevä kissanminttuhiiri 3kpl 4,49€
maalit ja pensselit Prince-mökin kunnostukseen 66,35€

Näyttely- ja yhdistyskulut: -

Lemmikkien hankinta: -


YHT. 1243€

tiistai 26. helmikuuta 2019

R.i.p. Esteri

Eilen tehtiin päätös, joka oli yhtäaikaa todella vaikea ja todella helppo: Esteri päästettiin nukkumaan. Kun Esteriltä löytyi patti päivä ennen Valentinea ja sille varattiin eläinlääkäriaika tämän viikon maanantaille, sekä minä että Jussi olimme kumpikin vielä varsin optimistisia. Patti vaikutti hyvänlaatuiselta, mummu oli virkeä ja ruoka maistui entiseen tapaan. Kumpikaan meistä ei nähnyt mitään estettä sille, etteikö pattia voisi saada leikatuksi, ja siinä samalla tarkistettua mummuskan hampaat ja otettua verikokeet, jotta saataisiin parempi kuva siitä, missä mummuskan terveydentilan suhteen mennään. Toki siitä toisestakin vaihtoehdosta puhuttiin, siitä jos patti ei olisikaan kohtalaisen harmiton pehmytkudoskasvain, ja sovittiin, että huonompiennusteista pattia ei lähdettäisi leikkaamaan. Mutta Esterin patti oli pehmeän ja mobiilin oloinen, vaikka se toki sijaitsisikin suoraan alimman nisän alapuolella. Tarrauduimme siihen toivoon, että kyseessä on lipooma, ja se poistetaan. Ja optimistisimpina hetkinä puhuimme jopa siitä, että patin poisto voisi ehkä auttaa hutikakkoihinkin, koska patti selvästi painoi mummuskan virtsarakkoa, ja siten varmasti edisti sen tiputtelua.


Perjantaina Esterillä tuli kuitenkin uusia oireita: se alkoi ripuloida. Riippumatta siitä, mitä se söi, kaikki tuli ulos juoksevana keltaisena vesiripulina. Esterille otettiin olohuoneeseen oma aitaus, jotta sen juomisia ja syömisiä oli helpompi valvoa, ja arvioida nesteytystarvetta. Esteri kuitenkin söi ja joi koko ajan normaalisti, eikä lähtenyt kuivumaan, joten emme lähteneet vielä viikonlopun aikana viemään sitä minnekään päivystykseen, vaan päätimme odottaa maanantain lääkäriaikaa. Huisku, Mitella ja Lysti kiipesivät kukin vuorollaan moikkailemaan mummua aitaukseen, ja nukkumaan välillä sen kanssa. Etenkin sunnuntain Huisku vietti hyvin tiiviisti Esterin seurassa hoitaen mummuskan korvia ja turkkia. Esteri nukkui paljon, ja sen liikkuminen alkoi käydä aiempaa hankalamman näköiseksi sen yrittäessä kävellessä välttää kasvaimen osumista jalkaan. Siinä kohtaa vahvistui päätös siitä, että mikäli kasvainta ei pystytä poistamaan, Esteri päästetään nukkumaan.

Alunperin Jussin oli tarkoitus lähteä eläinlääkärille kahdestaan Esterin kanssa, sillä maanantaille saatu aika meni päällekkäin töideni kanssa. Aikaa varatessa kun oli varauduttu leikkaukseen, ja Raulio ei ota nukutusta vaativia potilaita ilta-ajoille. Viikonlopun aikana tulleiden oireiden myötä sitä pelkäsi kuitenkin koko ajan enemmän, että vastaanotolla joudutaan ehkä tekemään se lopullinen päätös, ja olin yhtä haluton sälyttämään sen kokonaan Jussin vastuulle, kuin tekemään sen mahdollisesti puhelimessa töissä kesken työpäivän. Niinpä meni heti aamusta selittämään tilanteen työnantajalle, ja pyytämään puoli päivää vapaata. Ajankohta ei ollut omalle lomalle paras mahdollinen, sillä meidän varasto on juuri muuttamassa uusiin tiloihin, mutta sain vapaan silti. Ja onneksi sain.


Kun Jussi haki minut töistä puolilta päivin ja lähdimme kohti Vantaata, kumpikin vielä toivoi, että palaisimme mummuskan kanssa. Kumpikin toivoi sitä kuitenkin enää pidäteltyjen kyyneleiden kanssa yhtä tietoisina siitä, että uudet oireet huomioonottaen ennuste oli selvästi huonompi kuin viikko sitten, vaikka lähdettäisiinkin leikkaamaan. Ja vaikka viimeiseen asti haluttiin toivoa, matkalla pysähdyttiin vielä Mustiin ja Mirriin ostamaan lohitahnaa. Jos Esteri leikattaisiin, se ei toki saisi syödä mitään ennen leikkausta, mutta jos... Jos se pitäisi laittaa nukkumaan, se voisi hyvin syödä lohitahnaa kunnes nukahtaisi.

Rauliolle päästyä tuomio tuli nopeasti: patti oli ihan liian kova ollakseen lipooma. Sen sijainti ja rakenne huomioon ottaen ei ollut epäilystäkään etteikö kyseessä olisi nisäkasvain. Ja ottaen huomioon että nisäkasvaimet ovat freteillä lähes poikkeuksetta pahalaatuisia ja että Esterillä oli kasvaimen lisäksi muitakin oireita, Raulio ilmoitti suoraan, että leikkaus ei ole vaihtoehto. Ja ottaen huomioon ripuli ja pidätysongelmat, oli hänestäkin tilanteessa vain yksi Esterin kannalta reilu vaihtoehto. Ja vaikka sitä oli viimeiseen asti halunnut pitää kiinni niistä muistakin vaihtoehdoista, kyllä kumpikin meistä oli samaan aikaan tiennyt, että tilanne on oikeasti paha. Niinpä päätöstä ei tarvinnut siinä enää miettiä, olihan se jo sovittu, että jos ei voida leikata, mummu pääsee nukkumaan. Niinpä repusta kaivettiin lohitahna, ja kun Esteri ei jaksanut enää lipoa tahnaa unen tehdessä tuloaan, pääsi se syliin siksi aikaa, että uni syveni tarpeeksi viimeiselle piikille. Ja ikiunen tultua mummu kiedottiin boksissa olleeseen vilttiin kotimatkaa varten, sillä Jussi halusi mummulle samanlaisen yksilötuhkauksen kuin Snurrellekin.


Autoon päästyä Jussi kaivoi auton perästä ison paperirullan nenäliinoiksi. Hän oli pakannut sen, koska kyllä hänkin sen tiesi, että ennuste oli alunalkaenkin huono. Samasta syystä hän oli vielä ennen lähtöä päästänyt lauman Esterin seuraan jättämään hyvästit. Silti kotiin päästyä Esteri näytettiin vielä laumalle, kun Huisku tuli sitä heti etsimään. Jos se olisikin ollut hoitajien omistautumisesta ja huolenpidosta kiinni, tämän lauman kanssa Esteri olisi elänyt ikuisesti. Nyt ei voinut muuta kuin päästää toisen lähtemään.

Surun rinnalla on kuitenkin myös kiitollisuus: kiitollisuus kaikista niistä vuosista, joita mummuskan kanssa saatiin. Ja siitä, kuinka hienoa laumaa se on ollut meille rakentamassa opettaen minua frettimammaksi ja nuorisoa tavoille.


Lepää rauhassa rakas.
Esteri
2011-2019