torstai 19. lokakuuta 2017

Päivä näätäeloa 19.10.

Monessa blogissa on tullut törmättyä erilaisiin My day -postauksiin, mutta koska olen keskimäärin erittäin huono ottamaan kuvia, en ole aiemmin yrittänyt sellaista itse. Tänään kuitenkin inspiroiduin ja päätin koettaa. Eli tässä meidän päivä aamutoimista näätien yöpuulle laittoon.

6.15 Herätyskello soittaa. Jussi on kuitenkin luvannut minulle kyydin töihin, joten torkutan puoli seitsemään. 6.45 olen saanut itseni ylös ja pukeisiin ja on näätien aamutoimien vuoro. Snurre saa insulinoomalääkityksensä lohitahnan mukana ja Jussi laittaa Miikkikselle silmätipat. Tämän jälkeen on vuorossa näätien aamupala: tällä kertaa sisäelinpullia lohiöljyllä. Tyttöjen aamupala tarjoillaan Prince-mökin kattoterassille ja Miikkis saa oman pullansa ahmimisenestokuppiin. Nääpät saavat hieman silittelyjä ja sylittelyjä, kunnes 7.15 on aika lähteä töihin.

Snurre saa päivittäiset lääkkeensä lohitahnan seassa
Miikkiksen silmäongelmia on koitettu hoitaa kesästä asti kahdesti päivässä laitettavilla silmätipoilla
Aamupala tuo pikkuhiljaa eloa näätähuoneeseen
Lysti ei millään haluaisi jäädä portin taakse kun lähden töihin

15.50 Olen taas kotona, ja näätähuoneen portti aukeaa heti kun ehdin keittiölle asti. Tällä kertaa kukaan ei ole kuitenkaan sinkoamassa ulos, vaan useammassa pedissä aletaan vasta venytellä ja haukotella. Iltamenoni on peruuntunut ja ulkona on kiva ilma, joten ehdotan Jussille, että pakataan fretit bokseihin ja viedään ne aitauksen kera pihalle ulkoilemaan. 16.05 olemme jo ulkona ja Miikkis jäi sisälle hävittämään löytämäänsä kuivattua kanafileetä. Miikkis kun ei niin arvosta ulkoilua ihmisten aikoihin kerrostalon piha-alueella.

Töistä tultuani on näätienkin aika päästä touhuamaan
Kahdesta playpenistä saa jo kivankokoisen väliaikaisen piha-aitauksen
Snurrekin innostui pihalla kaivuuhommiin
17.00 Palaamme sisälle. Itsy, Mitella, Esteri ja Snurre hakeutuvat nukkumaan. Lysti ja Huisku sen sijaan livahtavat Jussin mukana herppihuoneeseen auttamaan herppien hoidossa. Jussi antaa tyttöjen touhuilla seuroissa hetken ja sen jälkeen neidit seuraavat minua kylpyhuoneeseen auttamaan vaahtokylvyn laitossa. Kaikki tämä auttaminen käy voimille ja junioriosastokin vetäytyy päikkäreille.

Nuoriso-osasto ihmettelee Pamelan hoitolaatikkoa
Lysti tarkistaa, että herppihuoneen roskis on tyhjennetty asianmukaisesti
Huisku alkaa jo hyytyä, mutta Lysti jaksaa tarkistaa vielä ammeenkin ennen täyttöä.
18.00 Siirryn keittiöön laittamaan päivällistä ja Miikkis liittyy seuroihin. Herra koettaa vakuuttaa puskemalla, että se olisi selvästi ansainnut pari ekstraherkkua kiitoksena osallistumisesta. Lysti käy pikaisesti katsomassa mitä keittiössä tapahtuu ja jatkaa sitten muihin touhuihin.

Keittiöhommat ovat Miikkiksen ominta alaa.
20.05 Näädät ovat ottaneet aika rauhallisesti ulkoilun jälkeen eikä minulla ole ketään remutettavaa. Niinpä siirryn näätähuoneeseen tekemään iltasiivousta, joka on yleensä meillä yksi päivän päättävistä rutiineista. Vaihdan likaiset padit puhtaisiin ja siivoan kakkaiset tassunjäljet ja ruokaroiskeet siivoussuihkeen kera. Näätähuone saa jäädä vielä auki.

Seitsemän näädän taloudessa päivittäinen siivous on aika välttämätön juttu.
Puhtaaseen näätälään on kivempi sulkea laumakin yöksi. Sitten kun sen aika on.
20.30 Alan ripustaa pyykkejä. Se on yksi näätien lempikotitöistä ja kohta minulla onkin apuna Mitella, Snurre ja Lysti. Kukaan ei tahdo oikein pysähtyä kuviin, kun on paljon kivempaa hyökkäillä päin pyykkejä ja vetää putputushepuleita ympäri makuuhuonetta. Snurre väsähtää kesken pyykkisavotan ja se kipuaa sänkyyn jatkamaan päikkäreitä. Mitella ja Lysti jatkavat hepuloiden olkkarin puolelle.

Lysti tarkistaa, joko puhtaiden pyykkien sekaan mahtuu painimaan.

22.00 Näätähuoneen portti menee kiinni ja suoritetaan pääluvun lasku. Snurre ja Huisku haetaan pyykkikorista jatkamaan unia näätähuoneen puolelle. Sitä ennen Snurre ja Miikkis saavat kuitenkin iltalääkkeensä. Lysti on jo kovasti odottanut iltapalaa, joka on vuorossa portin sulkemisen jälkeen. Samalla otetaan sulamaan huominen ruoka. Lysti ehtii innostua niin kovasti nähtyään marsun ja tiput, että se saa lohdutuspalkinnoksi pari rotanpinkkiä, kun joutuu odottamaan herkkuja huomiseen. Iltaruokana olevat kaulat uppoavat kuitenkin nekin Lystille paremmin kuin aamuinen mössö. 22.15 näätähuoneesta sammuu valot.

Snurren iltalääketuokio
Miikkis ei pidä omasta lääkkeestään yhtä paljon.
Lystiä hiukoo jo kovin.
Lystin odotus palkitaan.
Iltapala houkuttaa paikalle myös muut.

keskiviikko 18. lokakuuta 2017

Kuka pölli pennut?

Viime päivinä ja viikkoina pentukesä on alkanut tuntua koko ajan kaukaisemmalta. Pienistä pörröisistä frettipalloista on alkanut tulla monella tavalla vähemmän pentuja. Koossa ei ole tapahtunut enää kauhean radikaaleja muutoksia, mutta turkit ovat alkaneet muuttua. Toisena, isompana muutoksena juniorit ovat alkaneet haista näätämäisemmiltä. Kummallakaan ei ole vielä havaittavissa merkkejä kiimasta, mutta ominaishaju on selvästi erilainen kuin ennen. Sariannan Eetulla on käynnissä samat muutokset, ja pikkuhiljaa pentutreffien pentupainit ovat alkaneet ottaa askelia pentujen tekopainien harjoittelun suuntaan. Niinpä yhteiset pentutreffit ovat alkaneet taas jäädä. Onneksi Huiskusta, Lystistä ja Mitellasta on hyvin seuraa toisilleen, sillä ovella kolkutteleva aikuisuus ei ole ainakaan vähentänyt tyttöjen aktiivisuutta.

Eilisen pyykkikorijengi
Vaikka pennut ovatkin suloisia, myös tämä vaihe on ihana. Nyt kun aletaan olla taas siinä vaiheessa, että lauma pelaa hyvin yhteen, ja sitä on ollut jo aikaa tutustua junioreihin. Vaikka Huisku täytti vasta puoli vuotta ja Lysti on hieman vajaa sen, tuntuu kuin tytöt olisivat olleet meillä paljon pidempään. Niistä on tullut osa perhettä. Niiden tavat toimia ja reagoida ovat alkaneet käydä tutuiksi, ja niiden kanssa on ehtinyt kehittää yhteisiä rutiineja, kuten Jussin ja Huiskun yhteiset päiväunihetket.

Ilmojen kylmettyä myös Miikkis ja Huisku ovat löytäneet yhteisen sävelen. Kesän Miikkis kun nukkui mielellään parvekkeella sivussa näätähuoneen vilskeestä, mutta iltojen viiletessä se alkoi oma-aloitteisesti nukkua taas aiempaa enemmän näätähuoneessa. Alkuun Huiskun läheisyys herätti pojassa yhä vastustusta ja jurputusta, mutta tilanteet alkoivat mennä koko ajan nopeammin ohi jo ihan sillä, että meni viereen istumaan ja juttelemaan. Lopulta uskaltauduimme jättämään kaikki seitsemän ensin öiksi samaan huoneeseen, ja kun se oli mennyt viikon verran ongelmitta, lauma sai jäädä näätähuoneeseen myös työpäiviksi. Seuraava läpimurto tuli viikko sitten, kun Miikkis ja Huisku nukkuivat ensimmäistä kertaa samassa pesässä. Eli vaikka tämän kaksikon siedättyminen toisiinsa otti paljon enemmän aikaa kuin olin uskonut, nyt niidenkin välit alkavat näyttää hyviltä.

Ei vielä sydänystäviä, mutta lähentymässä.
Mutta niin isoja kuin kakarat jo ovatkin, ovat ne välillä myös ihan pentuja. Snurre hoivaa Mitellaa yhä samalla tavalla kuin sen tullessa putsaten sen korvat ja turkin. Lysti taas on löytänyt itselleen emohahmon Esteristä. Jos jokin harmittaa tai jännittää Lystiä, se hakeutuu monesti Esterin viereen hoivattavaksi. Esterikin on sitten lähtenyt tuohuun mukaan, vaikka alkuun näyttikin siltä, että mummuskat eivät enää niin kauheasti tämän vuotisten pentujen hoitoon ja tapakasvatukseen puutu. Mutta saatiin me sitten kuitenkin Esterillekin pentu.

Meidän suklaanäädät <3

tiistai 17. lokakuuta 2017

Kohti joulua

Lokakuun puoliväli on juuri ohitettu, ja jouluihmiset alkavat pikkuhiljaa erottua muista. He ovat niitä, jotka jo hipelöivät ensimmäisiä kauppoihin ilmestyneitä joulukalentereita ja alkavat tapailla joululaulujen sanoja.

Tämä blogi ei siirry joulunaikaan vielä, mutta se on ollut jo mielessä. Ajattelin nimittäin ensimmäistä kertaa toteuttaa blogissani joulukalenterin. Joitain ideoita luukuiksi minulla jo onkin, mutta matka joulukuun ensimmäisestä aamusta aattoon on sen verran pitkä, että ajattelin kysellä myös toiveita ja ideoita.

Mitä sinä haluaisit löytää blogikalenterin luukusta joulukuussa?


Turun korkeudelle tuskin saadaan lunta ainakaan kovin paljoa ennen aattoa, joten lumileikkejä ei välttämättä päästä kuvaamaan, mutta aion ainakin käyttää tätä hyvänä syynä kaivaa joulukoristeet tänä vuonna esiin ekstra-aikaisin. 

maanantai 16. lokakuuta 2017

Finnish Ferret Festival

Lauantai meni taas frettinäyttelyssä ja eilinen siitä toipuessa. Siihen nähden ettei näyttely ollut Lempäälää kauempana, päivä kun venyi vähän yllättäen lähes vuorokauden mittaiseksi. Siitä tosin vain osa selittyy näyttelyllä, ja loppu menee frettiliiton kokouksen ja käärmeenhakureissun piikkiin. Lauantaina kun kotiutui myös Jussin tiikeripytonvauva Luigi.

Lystillä oli aamulla vähän käynnistymisvaikeuksia
 Menomatka näyttelyyn taittui julkisilla, ja vertailtuamme perjantai-illan ja lauantaiaamun vuoroja päädyimme jälkimmäisiin. Sieltä kun löytyi vuoro, joka oli paitsi suora, myös nopea: matka Turusta Lempäälään otti vain 1h 30min. Tai puolitoistatuntia plus se aika, mikä raahauduttiin pysäkiltä manttaalitalolle: 600 metriä tuntui ajatuksena paljon lyhemmältä ennenkuin siihen lisättiin todelliset kantamukset. Mutta onneksi näitä reissuja varten laumalla on kevytaitaus. Jussi kun osallistui päivällä veljensä syntymäpäiville, hän liittyi seuroihin auton kera vasta illemmalla.

Näyttelypaikalla olikin sitten edessä normirutiinit: tavarat kannettiin sisälle, käytiin näyttämässä rokotuskortit ja hakemassa eläinten numerot ja laitettiin aitaus kasaan. Kaikki tämä sujui hyvin suht zombiemoodissa, kun yöunta oli kertynyt taas vain muutama tunti - mutta zombieteema oli hyvin edustettuna näytteilleasettajissa laajemminkin. Ja mikäs olisi sen sopivampi, nyt kun halloweenkin lähestyy kovaa vauhtia.

Olimme juuri saaneet Sariannan kanssa nääpät aitauksiin, kun Riikka tuli kysymään, voisimmeko Sariannan kanssa kantaa ensimmäiset luokat. Lupauduimme nakitettaviksi, ja kapusinkin sitten melki heti lavan puolelle ottamaan bokseja vastaan. Kantajana toiminen on periaatteessa hyvin yksinkertaista: katsotaan vain että omistajat tuovat frettinsä bokseissa ajoissa jättöpaikalle, viedään fretit siitä numerojärjestyksessä tuomarille ja haetaan eläin boksin kera tuomarilta kun se on arvosteltu ja annetaan seuraava eläin, kun pöytä on desifioitu. Aivot olivat kuitenkin aamulla niin solmussa, että jo numeroiden seuraaminen meinasi muuttua ylivoimaiseksi siinä kohtaa, kun välissä oli muutamia poissaolevia. Mutta ei siinä muuta, kuin lisää kofeiinia ja colaa elimistöön, ja jatkettiin nelosluokan loppuun. Sen jälkeen etsin salin puolelta hyvän kohdan mihin lässähtää. Se löytyikin sitten Tanjan, Hannan, Nikon ja Johannan luota. Sitten pitikin enää koettaa pysyä kärryillä, koska omat ovat menossa.
Näyttelypaikkaa omalta peniltä saliin päin
Näyttely olikin ehtinyt pyöriä hyvän tovin, ennenkuin tajusin edes katsoa kummalle tuomarille omat tytöt ovat menossa, ja keitä muita näyttelyssä on. Yhden Lystin siskoista olin tosin onnistunut bongaamaan jo lähes heti kun näyttely alkoi, kun se oli viereisessä playpenissä. Mutta jos tämän hitaalla käynnin myötä unohdin moikata jotakuta tai käydä onnittelemassa kavereita palkintojen jaon jälkeen, pahoitteluni! Irpellekin miun oli pitänyt ottaa yksi lehtijuttu mukaan, mutta senkin unohdin taas autuaasti, mutta ehkä sit Capitalissa.

Päivä eteni melko tasaisesti ruokataukoa lukuunottamatta, jolloin karattiin heti Sariannan kanssa vieressä olleeseen Rolssiin hamppareille. Voi sitä iloa, minkä aterian hintaan kuuluva majoneesi voi ihmiselle suoda. Jossain kohtaa syöminkejä kyllä ihmeteltiin, miten Rollsissa ei ollut ketään muita fretti-ihmisiä, vaikka se oli tosiaan lähempänä näyttelypaikkaa kuin lähin kauppa. Yksi hyvin todennäköinen syy paljastui heti näyttelypaikalle palatessa: olimme kokonaan unohtaneet, että arvat tulivat myyntiin lounastauolla, ja palatessamme kaikki esittelevätkin arpajaisvoittojaan. Ne olivat monet sen verran hienoja, että sitä olisi saattanut itsekin sortua, ellei ruoka olisi harhauttanut.

Meidän tukikohta
Näyttelystä ei kuitenkaan lähdetty tyhjin käsin: näyttelyssä palkittiin tälläkertaa niin paras suklaa kuin paras kuviollinenkin, ja Huisku ja Mitella nappasivat ne pystit meille mukana tulevine palkintotuotteineen. Siinä kohtaa olin hyvin iloinen, että Jussi oli jo liittynyt seuraan, ja luvassa oli autokyyti kotiin. Puurunkoisia riipparitelineitä riippareineen. kun olisi ollut jo hyvin mielenkiintoista koettaa saada kuljetetuksi linja-autolla. Jussin ohella palkintojen jakoa odotti vähintään yhtä innolla myös Huiskun kasvattaja Mandy, joka ehti kysellä jo peräänkin, kun kello läheni yhdeksää illalla, eikä oltu Sariannan kanssa päivitetty vielä tuloksia. Huiskun palkintokuvat pääsivätkin taas jakoon niin kasvattajan omille kuin frettilän sivuillekin. Jossainmäärin mie koenkin, että esimerkiksi väristä tai rakenteesta tulevat voitot ovat voittoja etenkin eläimen kasvattajalle, vaikka itse onkin se, joka pääsee penkomaan palkintopusseja. Niitä enempi omia voittoja ovat, jos eläin saa paljon kehuja käsiteltävyydestä, tai lihaksista, ihon ja turkin kunnosta tms... Niillä ei vielä yksinään sijoituta, mutta ne ovat niitä, mihin voi omistajana vaikuttaa.    

Palkintopöytää ja häikäisevä Aija
Näyttelyssä jaettiin myös Suomen frettiliiton erikoispalkinto, joka meni erittäin ansaitusti Milla Poikolaiselle, joka on muun muassa aktiivisesti uudistanut liiton sivuja tehden niille kokonaan uuden ilmeen ja antanut paljon aikaansa ja osaamistaan paitsi liiton tietotekniikkapuolessa, myös muissa frettijutuissa. Milla olikin aktiivisuudellaan ja energisellä asenteellaan kerännyt valtaosan äänistä. Tänä vuonna jokainen sai vapaasti asettaa ehdokkaita palkinnon saajaksi, ja sain tänään kuulla, että joku oli ehdottanut miuakin, siitä työstä mitä olen tehnyt Mitellan kanssa, ja siitä kertomisen kanssa. Kyllähän se väkisin kovasti mieltä lämmitti, vaikka siitä työstä olen jo palkintoni saanut neidin itsensä muodossa: ja vielä lukuisina kirjallisina kunniamainintoina, joita tuomarit ovat kirjoitelleet neidin arvostelukaavakkeisiin sen käsiteltävyydestä. Mutta että joku on oikeasti ajatellut miua ääntään antaessaan, kun miettii, kuinka paljon moni palkinnon saajista on tehnyt. Ei sille ole oikein edes sanoja.
Huiskutti

Palkintojen jaon jälkeen pidettiin Frettiliiton syyskokous, jossa katseet suunnattiin jo ensivuoden Finnish Ferret Festivaliin. Sen suhteen esitettiinkin jo muutamia aika suuriakin suunnitelmia, jotka toteutuessaan tietäisivät todella kivaa viikonloppua ensivuoden loppuun.  Muuten kokouksessa käytiin läpi ensivuoden hallitusta ja perusyhdistysjuttuja tulo- ja menoarvioineen. Kokouksessa itsellä alkoi olla jo aika lähtökuopissa olo olo, kun tiesi, että edessä oli vielä illan (tai yön...) viimeinen ohjelma: vierailu Mikon ja Jennan luo. Mikko kun oli saanut valita hakeeko Jussi Luigin yksin ihmisten aikoihin vai joskus iltayöstä auto täynnä näätiä. Ja kukapa ei valitsisi autollista näätiä, silloin kun siihen on mahdollisuus.

Niinpä vielä ennen kotiin paluuta frettijengi pääsi Mikon luokse esittelemään kuinka luikahdetaan uunin taakse, pompitaan sohvilla ja laitetaan kukkamulta lentämään. Ja kyllä, myönnän olevani juuri niin kauhea ihminen, että stressaan tällaisista vieraassa asunnossa paljon vähemmän siinä kohtaa, kun ihminen on lausunut taikasanat: "Ollaan mietitty, että fretti voisi olla joskus kiva lemmikki." Siitä huolimatta Lysti kyllä poistettiin sieltä kukkaruukusta ja olen iloinen, ettei se ikkunalaudalta hypännyt lasilyhty hajonnut. Eetu on vähemmän iloinen siitä, että sitä ei päästetty tutustumaan perheen terriereihin. Sitten kun näädät oli kerätty bokseihinsa, sitä pystyi itsekin keskittymään ihailemaan niitä ei-karvaisia käärmeitä. Sekä meille muuttanutta Luigia, että muita poikasia ja aikuisia.

Väriluokkien parhaat ja paras pitkäkarvainen. Kuva: Hanna Auvinen
 Lopulta olimme kotona vasta lähemmäs neljältä yöllä, niin postaaminen sitten eilenkin jäi, vaikka olin alkuun ajatellut, että suununtainahan miulla on hyvin aikaa. Mutta ei tämäkään nyt niin myöhään ole. Kiitos vielä kaikille asianomaisille seurasta!

Luigi-matonen
Mitella ja Huisku pääsivät poseeraamaan palkintoineen (eivätkä saaneet pölliä edes lohiöljypulloa kiitokseksi).

lauantai 7. lokakuuta 2017

Tuotetestissä Luonnollinen Kamu -siivoustuotteet (sis. arvonnan!)

Törmäsin joitakin viikkoja sitten mielenkiintoisen oloiseen kotimaiseen Luonnollinen Kamu -siivoustuoteperheeseen. Ensimmäiseksi testiin lähti shampoo, josta pystyi tilaamaan ilmaisen tuotenäytteen firman kotisivuilta. Frettien kanssa shampoota tarvitsee kuitenkin huomattavasti vähemmän kuin siivoussuihkeita ja pyykinpesuaineita, joten päädyin kirjoittamaan sähköpostia niihin liittyen. Sen sähköpostin myötä päädyimmekin sopimaan blogiyhteistyöstä, ja sain testattavakseni kaksi Luonnollisen Kamun siivoussuihketta (Raikas ja Hajusteeton), sekä kaksi pyykinpesuainetta (Raikas ja hajusteeton). Nyt tuotteet ovat ehtineet olla käytössä reilu pari viikkoa, ja ainakin meidän taloudessa se tarkoittaa hyvin monia käyttökertoja.

Testattavana olleet Luonnollinen Kamu -tuotteet

Siivoussuihkeet

Luonnollinen Kamu -siivoussuihkeet on suunniteltu kaikille pinnoille erilaisten roiskeiden, merkkausten yms. puhdistamiseen. Käyttökohteiksi mainitaan tasojen ja lattioiden ohella esimerkiksi kissanhiekkalaatikot ja jyrsijöiden häkinpohjat. Siivoussuihkeiden kerrotaan olevan paitsi kotimaisia, myös 100% biohajoavia, ja sellaisina turvallisia niin käyttäjälle kuin ympäristölle, ilman että tuotetta tarvitsee huuhtoa pois siivotusta kohdasta.

Meillä siivoussuihkeet pääsivät aktiivisimmin käyttöön hutikakkojen ja -pissojen siivoamisessa. Kuuden fretin kanssa huteja sattuu päivittäin, etenkin kun en suostu muuttamaan jokaista frettien rakastamaa nurkkaa vessaksi. Tiedän, että minkään siivoussuihkeen tehon ei pitäisi perustua ulosteen hajun peittämiseen, mutta silti aloitin testin tutumman tuntuisella hajustetulla versiolla eli Raikkaalla. Luonnollinen Kamu Raikkaassa tuoksuu eukalyptus ja sitruuna, joista ensimmäisen tuoksu tulee mielestäni läpi vahvempana - ehkä osin siksi, että en ole tottunut eukalyptuksen hajuun siivoustuotteissa. Suihkeen haju oli mielestäni sopivan voimakas: selvästi erottuva, mutta se ei kuitenkaan jäänyt tuoksumaan liian pitkäksi aikaa voimakkaana siivottuun kohtaan. Tuoksun haihduttua kohta jäi hajuttomaksi eli tuote teki tehtävänsä virtsa- ja ulostetahrojen poistossa hyvin.

Viikon jälkeen vaihdoin käyttöön Hajusteettoman, jonka suhteen olin varauksellisempi. Hajusteeton tuntui kuitenkin toimivan käytössä yhtä hyvin kuin Raikas, eikä siivottuihin kohtiin jäänyt senkään kanssa hajuja. Tuotteen hajusteettomuus johti lopulta siihen, että suihkepullon sai käydä useamman kerran hakemassa herppihuoneen puolelta. Jussi kun ei mielellään käytä voimakkaammin hajustettuja tuotteita omissa eläintiloissaan, mutta Hajusteettoman hän koki riittävän neutraaliksi esimerkiksi tasojen ja terraarioiden ulkopintojen puhdistamiseen, kun huoneesta piti hävittää liiaksi lisääntyneitä varastopunkkeja. Hajusteeton pääsi meillä siis monipuolisempaan käyttöön, vaikka omassa käytössä pidin Raikkaasta enemmän.

+ Kotimaisuus
+ Biohajoavuus: Lemmikkienpidosta ei saa mitenkään kauhean ekologista (etenkin kun omistaa isomman lauman lihansyöjiä), mutta se ei estä pyrkimästä sitä kohti.
+ Hyvin toimiva pumppupullo: Liipasin kestää käyttöä, eikä pullo vuoda kassissakaan.
+ 500 ml:n pullo kätevä ottaa mukaan myös reissun päälle esimerkiksi näyttelyihin.
+ Poistaa pissa- ja kakkatahrat lattiapinnoilta ilman haju- tai muita jälkiä
+ Saatavilla hajusteeton vaihtoehto niille, joille hajusteet eivät sovi.
+/- Litran täyttöpakkaukset ovat pusseja eikä pulloja. Ympäristön kannalta tämä on plussaa, mutta se heikentää pakkausten mahdollisuuksia selvitä ehjinä näätähuoneen kaapissa, jos joku houdini onnistuu livahtamaan kaappiseikkailulle.

- Isoin saatavilla oleva pakkauskoko on 1 litra, mikä kuluu ainakin meidän laumalla aika nopeaan.
- Hinta: Pienissä erissä hintaero muihin testaamiini siivoussuihkeisiin ei ole iso, mutta ainakaan toistaiseksi tuotteesta ei ole saatavilla edullisia kanisteridiilejä.

Frettitalouden yleisin käyttökohde: hutikakat
Pyykinpesuaine

Luonnollinen Kamu -pyykinpesuaineiden kerrotaan sopivan 30-90 asteessa pestävälle kirjopyykille, kuten lemmikkien makuupaikoille, matoille ja vilteille tai miksei kaikellekin eläintaloudessa tulevalle pyykille. 500 ml:n kerrotaan riittävän kuuteentoista pesukertaan. Annosteluohjeita lukiessa kuitenkin selviää, että kuusitoistakertaa on laskettu käsinpesuannostuksen mukaan. Konepesuannostuksella 500ml:n pullosta tulee 10 koneellista. Siivoussuihkeiden tapaan myös pyykinpesuaineet ovat kotimaisia ja 100% biohajoavia.

Assistentti Lysti testaa korkin pitävyyttä
Näätätaloudessa pyykkiä tulee sen verran paljon, että käsinpesu on usein vaihtoehto vain silloin, jos
kone sattuisi hajoamaan. Pyykkikone pyörii kahden henkilön taloudessakin useamman kerran viikossa. Ehdoton minimi arjen sujuvuuden kannalta on kaksi koneellista viikossa: yksi koneellinen omia pyykkejä ja yksi näätien. Käytännössä näätäkoneellisia tulee kuitenkin enemmän, sillä jos pyykinpesulle suinkin löytyy aikaa, sitä pyrkii pyörittämään kaikki käytössä olevat pedit, viltit yms. vähintään kerran tai pari kuukaudessa (ja kun petejä on käytössä yhtäaikaa aina yli parikymmentä...). Näätäpyykeistä osa on akuutteja, esimerkiksi kuljetusboksissa likaantuneita kakka- ja pissatahraisia vilttejä. Isompi osa on sitten vain käytössä tunkkaisiksi muuttuneita: näädillä on kuitenkin aina se oma ominaistuoksunsa, ja jos ei halua koko asunnon haisevan niin vahvasti näädälle, tekstiilejä on hyvä kierrättää säännöllisesti pesukoneen kautta.

Pyykinpesuaineissa otin ensin testiin hajusteettoman, jota mainostetaan erityisesti jäljitystä harrastaville koirakoille. Tälläkin kertaa olin hieman varauksellinen hajusteettoman suhteen, mutta turhaan: vaikka pyykinpesuaineessa ei ollut hajusteita, ei pyykki pesun jälkeen haissut sen enempää näätämäiseltä, kuin virtsa- tai ulostetahroiltakaan. Pyykki myös tuli suurimmalti osin täysin puhtaaksi: ainoastaan häkissä käytössä oleviin mattoihin jäi pientä pinttynyttä kakkatahraa, joka ei ole kyllä lähtenyt aiemmassakaan pesussa meidän normikombolla (Pirkan -pyykinpesuaine ja huuhteluaineena Simple Solution). Sen suhteen jäikin ehkä miettimään, olisiko tässä kenties tilausta jollekin Superlikaisen pyykin tehopesuaineelle tai erilliselle tahranpoistoaineelle.

Myös pyykinpesuaineista löytyi hajustettu Raikas-versio samalla eukalyptus ja sitruuna -yhdistelmällä. Tässäkin tuotteessa pidin siitä, että tuoksu oli käytettäessä selvä, mutta ei tuntunut liian vahvana tai pitkään lopputuloksessa eli tällä kertaa puhtaissa pyykeissä. Tuoksun kyllä huomasi, mutta se ei ole samalla tavalla hyökkäävä kuin joissain hajustetuissa huuhteluaineissa, joita en itse pysty käyttämään saamatta päänsärkyä. Näädät eivät tuntuneet tekevän eroa hajusteettomalla tai Raikkaalla pestyjen petien välille eli kummatkin kelpasivat nukkumiseen, heti kun ne sai pesusta takaisin käyttöön.

+ Kotimainen
+ 100% biohajoava
+ Poistaa hyvin hajut tekstiileistä.
+ Sopii sekä käsinpesuun että pyykinpesukoneeseen.
+ Pitävä korkki: pullo pysyy kiinni, vaikka ahkerat assistentit auttaessaan heittelisivät sitä koneen päältä tai lavuaarin reunalta lattialle.
+ Tuotteesta löytyy hajusteeton vaihtoehto.

- Pullossa itsessään ei ole mitään mitta-asteikkoa tai mittakorkkia aineen annostelua varten eli siinä on turvauduttava joko silmämääräisyyteen tai lainattava keittiöstä desin mitta.
- Hinta selvästi korkeampi kuin tällä hetkellä käytössä olevalla tuotteella. Meidän käyttömäärillä hintaero on ehkä liikaa, vaikka mielellään tukisi kotimaista vaihtoehtoa.

Oma lemppari testituotteista
Lopputuloksena ainakin siivoussuihkeilla on vahva mahdollisuus päästä meillä jatkoon, etenkin jos pakkauskokoihin tulee vielä kunnon suurkuluttajakoko mielellään näädän kestävässä muovikanisterissa, jonka uskaltaa säilyttää hyvin myös näätähuoneen kaapissa.

Luonnollinen Kamu on lupautunut sponsoriksi myös kahteen tulossa olevaan frettinäyttelyyn eli PreWinterin ja Valentinen palkintokasseista on mahdollista löytää siivoustuotteita itselle testiin. Lisäksi Luonnollinen Kamu pitää myös kasvattajakerhoa, jossa virallisten kasvattajien on mahdollista saada Luonnollinen Kamu -tuotteita pentupakettiin. Ehkä jo ensi pentukaudella mukana kasvattajakerhossa on frettikasvattajiakin. Kaikkia tuotteita on myös mahdollista tilata Luonnollinen Kamu -sivustolta, josta löytyy myös lista jälleenmyyjistä.



Jos kuitenkin haluat päästä testaamaan tuotteita nyt heti, lisätään loppuun vielä arvonta.




Kerro kommenteissa, minkä Luonnollinen Kamu -siivoussuihkeen tai pyykinpesuaineen haluaisit itse testata, ja voit voittaa sen itsellesi!

Arvonnassa valitaan kaksi voittajaa, joista kumpikin saa haluamansa siivoustuotteen 500 ml:n pakkauskoossa. Arvonta suoritetaan lauantaina 28.10. eli osallistusmisaikaa on seuraavat kolme viikkoa. 

sunnuntai 1. lokakuuta 2017

Kuluseuranta 2017: syyskuu

Taas yksi kuukausi on takana ja vuoden näätäkulujen kokonaispotti kasvoi taas yli viidelläsadalla. Kuukauden isoimmat kuluerät olivat ruoka (yli 250€, näistä lauman pitäisi syödä useampi kuukausi pienin täydennyksin), näyttelyt (kahden näyttelyn ilmot ja yhden bussimatkat. Näihin meni yli 130€, vaikka päätinkin ilmoittaa Capitaliin! ja Valentineen vain kolme nuorinta) sekä eläinlääkäri ja lääkintä (hieman reilu 100€, josta 90€ meni Esterin verikokoeisiin). Mietin myös ilmoittautumista Viron talvinäyttelyyn, mutta jostain pitää koettaa karsia, ja siinä olisi tullut ilmohintojen päälle eniten muita kuluja.

Itsy tähystää
Ruokinnassa isot erät tulevat pidemmän päälle halvimmaksi, joten isoimmat ruokakulut kasautuvat
aina joillekin kuukausille. Tosin on meillä ruokintakulut pentujen myötä myös kasvaneet: Lysti ja Huisku ovat paitsi tuplasti mummuskoja isompia, ne myös syövät nyt kasvuvaiheessa paljon enemmän kokoonsa nähden. Miikkiksen ruokien kanssa taas on päästy tänä vuonna halvemmalla: lihat tulevat samasta potista kuin frettienkin liha-annokset, hyönteiset haetaan herppihuoneen puolelta ja kasvispuoli on tullut pitkälti omien sivussa, kun kesällä torilta tarttui usein euron poistopusseja, ja Jussin äiti laittaa monesti kanssa kasvispusseja Jussin käydessä vanhemmillaan. Miikkiksen kasviskulujen näkymättömyys kuluseurannassa ei siis Miikkiksen harmiksi kerro siitä, että poika olisi saanut siirtyä täysin liharuokavalioon niinkuin tytöilläkin on. Tässä kuussa olin ehtinyt miettiä myös joidenkin lisäravinteiden tilaamista, mutta esimerkiksi merilevätäydennys tulikin kätevästi Lystin palkintopussissa.

Mummuskat tutkivat aitausta kassista käsin
Eläinlääkärikulut ovat tänä vuonna olleet ikävästi lähes kuukausittaisia. Mukana on ollut perusterveydenhuoltoa (rokotukset, lantit), Miikiksen silmäongelmat ja mummuskojen terveyskontrolleja. Valitettavasti frettienkään kohdalla ikä ei aina tule yksin, ja Snurrella ja Esterillä myöskään taustat eivät ole parhaat mahdolliset. Niidenkään kohdalla ei ole tullut tänä vuonna mitään isompia eläinlääkärireissuja, mutta useampia pieniä, kuten verikokeita, hammashuoltoa ja lääkityksiä. Viimeisimpänä tässä kuussa Esterin verikokeet, joilla koitettiin selvittää syitä tytön laihtumisen taustalla. Verikokeissa ei löytynyt mitään häikkää, ja nyt Esterin paino onkin lähtenyt taas hieman kasvuun. Senkin kanssa taidettiin siis selvitä tälläerää säikähdyksellä, ja laihtuminen saattoi sittenkin johtua niistä hampaista, jotka hoidettiin kuntoon taas viime kuussa. Nuorempien kanssa ei ole onneksi tarvinnut käydä tänä vuonna kuin pelkillä rokotuksilla.

Tässä kuussa Jussi myös hieman lahjoi tyttöjä, ja hankki niille Mustista ja Mirristä uuden rapinalelun ja Aliexpressiltä kantorepun. Niiden kohdalla mietin, pitäisikö nekin sisällyttää kuluseurantaan, mutta niistä miulla ei toisaalta ole tarkempia summia laittaa. Ensivuonna voisi kyllä katsoa, jaksaisiko sitä listata ostettujen lisäksi myös saadut tai voitetut jutut. Niiden myötä joskus kun jää ostamatta jotain, mitä muuten olisi hankkinut itse. 


Syyskuu

Näädille:

Ruuat & namit:

Mustista ja Mirristä:
Maukas broilerin kaulat 1kg 4,49€
Maukas kalkkunan jauheliha sis. luut 2*500g 4,12€
Maukas broilerin kivipiira 500g 2,51€
Maukas broilerinsydän kokonainen 2*500g 6,82€
Maukas kalkkunanjauhelihan luuton 3*500g 7,53€
Maukas broilerin jauheliha luuton 2*500g 5,38€
Avital Salmon Oil lohiöljy 300ml 13,90€
Maukas broilerin sisäelinseos 2,24€

Vauhtiraksun tilaus:
Broilerin kaula 10kg 24,00€
Broilerin sydän 10kg 39,00€
Broilerin palaliha luuton 1kg 4,50€
Kanan sisäelinseos pullat (Mush-basic) 6,4kg 23,04€
Lohipulla 0,8kg 3,75€
Tipu 50kpl 30,00€
Kalkkunan jauheliha luuton (Mush basic) 9kg 43,75€
Marsu 400-600g 7,50€
Kanansiivet (Mush basic) 0,8kg 6,00€
Rotta n. 90-120g 10kpl (hakupalkaksi) 27,40€
Vauhtiraksu yhteensä 208,94€ - paljousalennus 8,49€, eli yhteensä 200,45€

Eläinlääkäri & lääkintä:
Esterin verikokeet 90€
Mihailin silmätipat *2 18,08€

Tarpeelliset tarvikkeet:
talouspaperi 14,98€

Lelut, pedit ja muu "ekstra":
Little&Bigger Adelpha-raapimatolppa 6,45€
Skådis-säilytystaulu 13,99€
Skådis-koukku pitkä 2kpl 2€
Skådis koukku pieni 3*5kpl 9€
Skådis-liitin 2kpl 2€
Näytttelystä ostettu leikkimatto + nukkupussi -setti 25€

Näyttely- ja yhdistyskulut:
Bussiliput Turku-Jyväskylä-Turku 21,20€
Capital! -ilmoittautumiset (3 näätää) 65,00€
Valentine -ilmoittautimiset (3 näätää) 45,00€

Kaloille:

Lemmikkien hankinta:


Yht. 560,14€

Miikkiksen sohvatuokio

lauantai 23. syyskuuta 2017

Esittelyssä herppihuone

Siinä missä minä vastaan kotona näätähuoneen asujaimistosta ja huoneen siivouksesta ja sisustuksesta, herppihuone on Jussin valtakuntaa. Toki minäkin käyn sielä katselemassa eläimiä ja saan osallistua halutessani niiden hoitoon, mutta päävastuu tästä taloutemme osasta kuuluu Jussille. Niinpä myös herppihuoneen lajivalikoimasta ja yksilömäärästä lopullinen sana on Jussilla, vaikka mie saatankin joskus vähän yllyttää ihastuttuani johonkin otukseen. Ja kyllähän herppihuoneeseen varmasti mahtuisi miullekin jokin ihan oma otus, mutta toistaiseksi en ole nähnyt sellaiselle tarvetta. On noissa näädissä välillä kyllä sellainen savotta, että ne ja akvaario riittävät omalle vastuulleni. Jussin joutuessa opintojen ja töiden takia välillä pois Turusta, vastuujako toki muuttuu, ja sen myötä itse on kyllä perehtynyt kaikkien taloudessa asustavien otusten vaatimuksiin, vaikka en niiden kanssa päivittäin touhuilekaan.

Panoramana koko huone
Herppihuoneen melkein jokaisessa terraariossa on tällähetkellä asukki. Ainoastaan ikkunan viereisen varastohyllyn päällä on odottamassa erikokoisia tyhjiä terraarioita, jotka tulevat käyttöön sitä mukaan kuin poikasbokseissa olevat otukset kasvavat. Matelijoilla ja hämähäkkieläimillä kehitys pienestä poikasesta aikuiskokoon voi viedä lajista riippuen jopa vuosikymmenen, joten moni laji asuu alkuun pienemmässä terraariossa. Se on helpompaa paitsi eläimen kunnon seuraamisen kannalta, se helpottaa myös esimerkiksi ruokintaa. Senttinen hämähäkki voisi äkkiä kadota aikuisen tarantulan terraarioon, samaten kuin sen ravinnoksi tarkoitetut vastakuoriutuneet jauhomadot, banaanikärpäset ja minisirkat.

Ötökkä ja Sauron ovat naapureita. Laatikoissa vesikippoja, hoitovälineitä ja sisustustarvikkeita.
Koska moni huoneen lajeista on kotoisin Suomea trooppisemmista olosuhteita, tarvitsee homma pyöriäkseen myös astetta enemmän tekniikkaa. Osalle lajeista huoneenlämpö ja -valo riittävät sellaisenaan, mutta moni tarvitsee asumukseensa lämmittelypaikkoja, päivänvaloa jäljitteleviä lamppuja, lisäkosteutusta tai muuta modausta. Niinpä herppihuone on täynnä jatkojohtoja ja ajastimia. Ne tekivät myös huoneen asukkien muutosta mukavan haasteellista, kun olosuhteet piti saada optimoitua mahdollisimman nopeasti muuton jälkeen joka lajille erikseen.

Käärmeitä lukuunottamatta valtaosa huoneen asukeista on joko kokonaan tai osittain hyönteissyöjiä. Niinpä huoneessa pyörivät myös banaanikärpäs-, torakka- ja jauhomatofarmit, joiden lisäksi osalle otuksista hankitaan ostosirkkoja ja välillä vaihtelua tuomaan esimerkiksi sotilaskärpäsiä. Nyt kun asunnossa on näin paljon enemmän hyönteissyöjiä, Miikkiksellekään ei enää osteta eläviä hyönteisiä, vaan ne kasvatetaan itse samalla myös pojalle. Nykyisistä käärmeistä kaikki syövät hiiriä tai rottia. Tulossa oleva tiikeripytonin poikanen tulee kasvaessaan tarvitsemaan myös isompia ruokaeläimiä, kuten kaneja ja porsaita. Senkin kasvu aikuiskokoon tulee viemään kuitenkin vuosia, eli Jussi saa vielä tovin odottaa sitä isoa käärmettään.

Suurin osa liskoista ja sammmakoista on tässä hyllyssä. Alhaalla hyönteisviljelmiä.
Moni huoneeseen tulija kavahtaa monien terraarioiden pääkallomerkkejä jo ennenkuin he ehtivät edes huomata käärmeitä, hämähäkkejä tai ötököitä. Meidän talouden herppiosastolla pääkallolla merkittyjen lajien myrkyllisyys vaihtelee ampiaisesta jonkin verran kotimaisen kyyn myrkkyä tujumpaan myrkkyyn. Läheskään kaikki myrkylliset eivät siis ole potentiaalisia tappajia - ellei myrkylle satu olemaan allerginen. Sen varalta herppihuoneen kaapista löytyy aina varuiksi Epipen. Ensisijainen ja toistaiseksi riittävä varotoimenpide on kuitenkin ollut yksinkertaisesti olla koskematta myrkkyihin. Ne kun pystyy siirtämään hyvin myös koukuilla, purkeilla tms. eläimiin koskematta. Muista myrkyttömistä lajeista löytyy sitten muutamia sopivia yksilöitä, jos joku haluaa esimerkiksi koittaa miltä käärme tuntuu. Mitään sylilemmikeitä nekään eivät kuitenkaan ole, eikä niitä juurikaan käsitellä muuten kuin joskus esiteltäessä lajeja. Böffö-hamsteriin en tosin itse suostu koskemaan edes esiteltäessä.

Moni kiinnittää katseensa ensiksi myrkkyvaroituksiin.

Hamsterin koti

Herppihuoneessa asuu:

Käärmeet:

Viljakäärmeet Hani (snow), Putti (butter) ja Mini (bloodred).
Kuningaspytonit Pamela (pinstripe) ja Selena (vanilla creme)
Bamburottakäärme Enzo
Vietnamilainen nokkakäärme Sauron
Ripsipalmukyy Nacho Cheddar
Valkohuulikyy Alpo
Trimeresurus trigonocephalus Trigo
Tulossa tiikeripyton Luigi (albiino)

Kuningaspyton Pamela. Tämän hetken isoin käärme. 1,5 m pitkä ja 2 kg painava.
Alpo on valkohuulikyy ja asustaa oksilla.

Sauron on nimestään huolimatta tyttö.
Hani eli Hannibal on ensimmäinen käärme.
Nacho Cheddar on saanut nimensä kirkkaan keltaisesta väristä.
Trigo on myrkyistä tuorein tulokas.

Liskot:

Madagaskarin päivägekko Ötökkä
Silmäskinkki Pätkis
Lännen vihersisilisko Timon


Ötökkä on kärkkäästi kerjäämässä ruokaa... jos ruokkija on oikea. Hän erottaa ihmiset ja suostuu ottamaan sirkkoja vain Jussilta.
Ötökän sivuprofiili. Poskilla on kalkkivarastot.
Timon on peloton lisko, joka on valmis syömään kaikki ja kaiken.

Pätkis on vielä aivan minimini lisko.

Sammakkoeläimet:

Koristesarvisammakko ornata Jäte-Joonas "Jonttu"
Sarvisammakko cranwelli Wasabi (albiino)
Sininuolimyrkkysammakot Ukko ja Akka
Tulisalamanteri Fenix

Jäte-Joonas on saanut nimensä pohjattomasta vatsastaan.
Fenix on tulisalamanteri. Liskomaisesta ulkomuodosta huolimatta hän sammakkoeläin.
Ukko on sininuolimyrkkysammakko. Hänellä on parina dominoiva Akka.
Jyrsijät:

pk syyrialainen hamsteri Böffö (kyyhkynharmaa)

Böffö on nimestään huolimatta hurja hamsteri.
Hämähäkit:

0.0.1 Avicularia avicularia
1.0 Brachypelma albopilosum (Jessika)
0.0.1 Brachypelma boehmei (Punahilkka)
0.1 Brachypelma emilia (Emilia)
0.0.1 Brachypelma hamorii (Lotta-Päivi)
0.0.1 Ceratogyrus marshalli
0.0.1 Chromatopelma cyaneopubescens (Sinikka)
0.0.1 Cyriocosmus elegans
0.0.1 Davus pentaloris (Lukki)
0.0.1 Encyocratella olivacea
0.0.2 Ephebopus cyanognathus
0.0.1 Harpactira pulchripes
0.0.1 Heteroscodra maculata
0.0.1 Lasiodora parahybana (Höppänä)
0.0.1 Linothele megatheloides
0.0.1 Monocentropus balfouri
0.0.1 Pamphobeteus sp. Machalla
0.0.1 Poecilotheria metallica
0.0.1 Poecilotheria regalis
0.0.1 Psalmopoeus cambridgei
0.0.1 Psalmopoeus irminia
0.0.1 Pterinochilus murinus (Fifi)
0.1 Tapinauchenius gigas (Rehveli)


Kaapissa on paljon jauhopurkkeja ja pieniä rasioita, jossa on kasvamassa hämähäkkivauvoja.
Fifi tunnetaan englanniksi OBT:na (Orange Bity Thing). Se on vihainen hämppy, jonka myrkky on hyvin kivuliasta.
Lukki on hämppymittapuulla vielä varhaisteini. Se ei ole aikuisen kokoinen, muttei pieni slingikään.
Rehveli on oranssi puuhämähäkki. Tullessaan siltä puutui puolet jaloista, mutta molttien jälkeen se on regeneroinut ne takaisin.
Sinikka on kova seitittämään ja on kooltaan sama luokkaa Lukin kanssa
Skorpionit:

0.0.1 Damon diadema
0.0.2 Heterometrus petersii
0.0.1 Scorpio maurus
Heterometrus petersii

Juoksujalkaiset:

Scolopendra subspinipes (Pikku-Tino jr.)

Pikku-Tino jr. iltalenkillä terraariossaan
Taskuravut:

Halloweentaskurapu Sebastian
X määrä vampyyritaskurapuja

Sebastian on halloween taskurapu ja noin kämmenen kokoinen. Hän on harvoin esillä.
Myönnän, että osa Jussin otuksista on minun nimeämiäni, ja että hämähäkkieläinten kohdalla olen aikalailla luovuttanut nimeämisen suhteen. Nykyään niistä nimen saavat lähinnä aikuiset, minullekin ilman nimilappuja tunnistettavissa olevat yksilöt. Käärmeet, liskot ja sammakot ovat niitä, joiden kanssa itsekin on enemmän tekemisissä, ja joista koen helpommaksi puhua nimillä kuin lajien tieteellisillä nimillä - vaikkakin niistä Trigo on onneksi ainoa, jolla ei ole lisäksi ainakin jonkinlaista suomenkielistä lajinimeä. Osien kohdalla pyrin kyllä muistamaan tieteelliset nimet, jotta pystyn joskus puhumaan niistä muidenkin kuin Jussin kanssa.