torstai 23. toukokuuta 2019

Frettipäivä lauantaina Faunatar Redissä

Täällä taas sattuu ja tapahtuu niin ettei blogikaan tahdo pysyä perässä, mutta lähdetään purkamaan uutisia tällaisellä lyhyellä ilmoitusasialla. Eli tiedoksi annettakoon että osan meidän porukkaa bongaa lauantaina Pk-seudulta Faunatar Redistä yhdessä Rytökärpänpesän jengin kanssa. Olemme lupautuneet olemaan paikalla klo 12-16, eli jos olette silloin liikkeellä Pk-seudulla, tulkaa ihmeessä moikkaamaan!


Lopullinen lähtijäkokoonpano meillä on vielä vähän auki, koska tytöt ovat edelleen kolmena laumana. Mutta sellaisesta on ainakin ollut puhetta, että Mallu lähtisi mukaan debytoimaan ja harjoittelemaan näitä edustusjuttuja. Se onkin yksi niitä isoja uutisia, mikä on vielä jäänyt blogiin päivittämättä, eli Mallu on nyt kotona. Tyttö haettiin sunnuntaina, ja nyt on viitisen päivää harjoiteltu yhteiseloa tyyppien kanssa ja totuteltu uuteen kotiin. Mutta lupaan ja vannon, että ensimmäisistä päivistä on tulossa ihan oma juttunsa useilla kuvilla heti kun ehdin istua koneelle sen verran että saan sen laadittua.

Mallu <3
Mutta sen voin spoilata jo näin etukäteen, että Mallu on aikas ihana, ja joissain asioissa selvästi äitinsä tyttö.

lauantai 18. toukokuuta 2019

Triplasynttäriviikonloppu

Syntymäpäivien aikaan huomaa aina hyvin, miksi freteillä ja haisunäädillä puhutaan pentukaudesta. Molemmilla lajeilla pentukaudet myös osuvat samoihin aikoihin kevään ja kesän kynnykselle. Niinpä meidänkin laumasta kolmelle on osunut synttärit peräkkäisille päiville tähän viikonloppuun. Tänä viikonloppuna meillä juhlitaan Mihailia, joka täytti eilen kuusi vuotta, Itsyä, joka täyttää tänään neljä vuotta ja Lystiä, joka täyttää huomenna kaksi vuotta!


Tänään en ole ehtinyt edes koittaa napata tyypeistä yhteistä synttärikuvaa (eipä sillä, että Miikkis erityisemmin edes arvostaisi minkäänlaisia järjestettyjä kuvauksia hyvässä valossa), joten mennään taas arkistojen aarteilla. Uusi kamera on kyllä tarkoitus laittaa lähiaikoina testiin koko lauman kuvauksilla, nyt kun kohta on saatu molemmat vauvatkin kotiin. Mutta käytännön syistä se saa odottaa ensiviikkoon, kun Jussikin on taas mukana menossa.


Tämän viikonlopun sankareista Miikkiksen ja Lystin kanssa yhteistä taivalta on taivallettu siitä lähtien, kun tyypit ovat tulleet luovutusikään. Ne kummatkin olen myös päässyt näkemään ensikerran niiden ollessa aika miniminejä: Mihailin sain ensikertaa syliini pojan ollessa viisiviikkoinen, ja Lystin tapasin ensimmäistä kertaa tytön ollessa neliviikkoinen. Niiden kohdalla onkin sitten eletty yhdessä myös pentuaika ja nähty kasvu pennusta aikuiseksi.


Itsynkin näin ensimmäistä kertaa aika nuorena neidin saavuttua vasta Ruotsista Suomeen. Silloin en kyllä uskaltanut vielä edes aavistaa, että tyttö tulisi vielä jonain päivänä olemaan osa meidän perhettä. Toiveet olivat sen sijaan seuraavassa sukupolvessa, kun kuulin tutun kasvattajan suunnittelevan Itsylle pentuetta. Asiat eivät kuitenkaan menneet kuten suunniteltu, ja Itsyn ollessa vuoden vanha sain mahdollisuuden kokeilla, voisiko Itsystä tulla osa meidän laumaa. Tämän neidin kanssa yhteistä taivalta on siis taivallettu alun satunnaisempien kohtaamisten jälkeen nyt tiiviimmin kolmisen vuotta, ja edessä on toivottavasti vuosia vielä enemmän.

Paljon onnea 

Mihail 6v 
Itsy 4v
Lysti 2v!

perjantai 17. toukokuuta 2019

Aino on kotona

Aikataulut menivät Ainon haun suhteen pariin kertaan uusiksi, mutta lopulta Ainon haku aikaistui niin että neiti muutti meille jo keskiviikkona. Se on ollut yhtä aikaa sekä mukavaa että hieman kaoottista. Alunperin Aino kun piti hakea vasta ensiviikolla, kun Jussi on palannut reissusta ja hänellä alkaa kahden viikon pentuloma. Nyt aikaistuksen myötä minä pyöritän tutustumishärdelliä yksinäni tämän loppuviikon. Onneksi huominen ja sunnuntai ovat kuitenkin vapaata töistä, mikä helpottaa asiaa paljon. Tänään on ollut raskain päivä, kun töissä ollut spesiaalipäivä venytti myös työpäivän mittaa normaalista. Onneksi Sarianna ja Melina kutsuivat itsensä pentua moikkaamaan, niin sai töiden jälkeen pariksi tunniksi apukäsiä.

Zildan Huiskuhäntä "Aino"
Näin ensipäivien perusteella Aino on mitä sosiaalisin ja puheliain pikkuneiti. Se rakastaa olla sylissä paijattavana, nukkuu mielellään vieressä ja ilmoittaa maukumalla liikkeistään asuntoa tutkiessaan. Sen kehräysmoottori on erittäin herkässä, ja hurina alkaa välittömästi kun tyttöön koskee. Se siis vaikuttaa olevan kaikkea sitä, mitä Jussi on kissalta toivonut. Kun Aino heti ensimmäisenä päivänä hyppäsi itse Jussin syliin ja kiepahti siihen kehräten kerälle nukkumaan, Jussin oli erittäin vaikea peittää puhelimessa liikutustaan, kun hän soitti siitä minulle. 

Nyt on kuitenkin edessä vielä se haastavin vaihe, kun Aino pitää vielä saada osaksi porukkaa. Mitella on vieläkin täysin kierroksilla hormoneista, joten fretit ovat yhä kolmessa porukassa. Kahdessa porukassa on frettejä, jotka selvästi jännittävät Ainoa, ja koittavat hätyyttää sitä sähisten ja pörhistellen. Niinpä Lystiä, Nutellaa ja Mitellaa ei vielä jätetä Ainon seuraan hetkeksikään valvomatta. Huisku koittaa hoivata Ainoa liiankin innokkaasti, miksi nekin vaativat jonkin verran valvontaa. Mihail, Justiina ja Itsy sen sijaan lähinnä ignooraavat Ainon, joten niiden kanssa uskaltaa ottaa jo sen verran rennommin, että porukan uskaltaa jättää keskenään yöksi tai jos poikkeaa vessaan. Mutta ei kuitenkaan niin paljoa, että niitä uskaltaisi jättää vielä esimerkiksi työpäiväksi yhteen, kun on monta tuntia poissa asunnolta.

Aino ei oikein tiedä, mitä noista toisista tyypeistä pitäisi ajatella
Niinpä arki vaatii meillä tällähetkellä pientä sumplimista, jotta jokainen porukka pääsee juoksemaan, leikkimään ja saa varmasti osansa huomiosta. Ja ennenkaikkea ettei kukaan ahdistu liikaa. Samalla kuitenkin pyritään siihen, että kaikki myös pääsevät vähän näkemään toisiaan ja tutustumaan vieraisiin hajuihin, vaikka ne vähän jänniä ovatkin. Että voidaan sitten myöhemmin siirtyä ihmettelemään enempi myös kuonotuksin, sitten kun on vähän ehditty ihmetellä, mitä täällä taas tapahtuu. Lystin kohdalla pahin pulloharjavaihe tuntuu jo vähän helpottaneen, mutta tässä pätee sama kuin toiveissa saada näätäjengi takaisin yhteen: kiirehtimällä saa tuskin aikaan mitään hyvää, joten edetään hitaasti ja tunnustellen.

Jussi kysyi ensimmäisen illan jälkeen vähän huolissaan, että uskonko minä että tästä voi tulla jotain. Ja kyllä minä todella uskon. Meillä on kotona niin mahtavan monta hienoa tyyppiä, että olen valmis näkemään vaivaa, että homma saadaan toimimaan. Ja sitä yhtenäisempää laumaa rakentaessa yli sadan neliön asunnossa on onneksi tilaa jakaa porukkaa tarpeen mukaan. Jos ihan rehellisiä ollaan, sitä on silti jo vähän väsy noiden kahden hormonisekoiluihin, ja toivoisi enemmän kuin mitään muuta, että ne pikkuhiljaa asettuisivat. Etenkin Mitellan kohdalla tuo kun tuntuu niin äärettömän stressaavalta paitsi kaikille muille, myös Mitellalle itselleen.

Mutta Aino tietää, mihin on hyvä tehdä tukikohta
Mutta kun Jussi oli eilen saateltu matkaan ja varmistettu joka porukalle oma soppensa iltapaloineen ja tuoreine juomavesineen, sänkyyn hyppäsi pieni kissa ja asettui huristen jalkapäähän. Olimme Jussin kanssa ennalta keskustelleet, saako Aino tulla sänkyyn, ja Jussi oli todennut, että hänestä olisi kyllä aika kiva, jos saisi taas nukkua kissan kanssa. Aino on näemmä asiasta samaa mieltä. Niinpä siinä ennen nukahtamista kissankehräystä kuunnellessa ei voinut kuin ajatella, että vaikka meno on täällä nyt kuin hullujen huoneella, tämä on meidän hullujen huone, ja jokainen asukas on tänne rakkaudella valittu. Ja tästä hetkestä alkaen seuraavat 1,5 kuukautta jompikumpi meistä on kokoajan vapaalla, jotta saadaan laitettua homma toimimaan.  

lauantai 11. toukokuuta 2019

Nutella 1v

Tänään meidän hormonihilleri viettää synttäreitä ja mittariin tuli ensimmäinen kokonainen vuosi. Sen vuoden aikana tuosta aktiivimallin atleettipötkylästä on tullut ihan mahdottoman rakas, vaikka välissä jouduttiinkin viettämään muutama kuukausi erossa neidin ollessa mammailemassa. Tasaisuudesta kulunutta vuotta ei voi muutenkaan moittia, sillä neidin kasvu pennusta aikuiseksi ja matka ensimmäisestä kiimasta emoksi on ehtinyt näyttää neidistä mitä erilaisimpia puolia.

Nutella 8kk juuri ennen mammailujen alkua

Ensimmäisen vuoden vuoristoradan jälkeen on kuitenkin odotettavissa tasaisempaa menoa, sillä neidin mammailut olivat nyt alustavasti tässä (Sariannan kanssa oli sovittu yhdestä pentueesta, johon syntyy Sariannalle sopiva jatkaja), ja neiti siirtyy nyt viettämään kokonaan lemmikkieloa. Ensikuussa olevasta joukkiksesta Nutskukin saa sitten hormoni-implantin itselleen.

Nutellan virallinen 1v kuva kuvastaa paremmin neitiä. Nutella keksi juuri, miten pääsee kaivamaan multaa.
"Miksi kaivoit minut pois ruukun suojan alta? Mälsä mami!"
Siinäkin suhteessa neiti on sama apina kuin meille tullessaan, että edustavaa virallista 1-vuotiskuvaa ei ainakaan vielä saatu. Meno oli sen verran päätöntä kaikissa kuvissa. Niinpä halusin laittaa tähän postaukseen sen harvinaislaatuisen kuvan Nutskusta, jossa se on oikeasti paikoillaan ja poseeraa tänään otettujen synttärikuvien lisäksi. 

Synttäripalakseen Nutella sai T-putken, jonka se tavoilleen uskollisesti pölli ja otti käyttöön jo eilen, kun ostettiin putki. Avasisikin sen ihan itse. Kuka sitä nyt malttaa lelujen kanssa mitään oikeaa päivää odottaa.

Nutellan synttäripala (päivänsankari avasi itse paketin jo ennakkoon)
Putki tämänhetkisessä asussaan


Hyvää syntymäpäivää Nutella!

keskiviikko 8. toukokuuta 2019

Hormonihilleri

Kuten viime postauksessa mainitsin, saimme Nutellan kotiin sunnuntaina. Ja kuten myös mainittu, neidin paluu on sujunut hormonisävytteisissä tunnelmissa. Jo siinä kohtaa kun Mitellan valeraskaus alkoi, aloin varautua siihen, että se voisi tuoda lisähaasteita myös Nutellan kotiutumiseen. Vasta pennuista erotettu mamma kun on yleensä kanssa aika hormonien vietävissä. Niinhän siinä sitten kävi, että meillä on tällä hetkellä kolme laumaa.

Nutellan palattua kotiin annoimme sen ensin tutkia asunnon rauhassa läpi niin että muut olivat näätähuoneessa. Kun Nutella oli saanut tarkistuskierroksensa tehtyä ja vähän rauhoittunut, päätimme koittaa mitä se olisi muista freteistä mieltä ja ne Nutellasta. Ensin seuraksi nostettiin Huisku, ja Nutella alkoikin heti pomppia putputtaen sen ympärillä. Huisku otti sen yhtä iisisti kuin Mitellankin höpöttelyt ja pomppimiset. Lystin reaktio oli kanssa varovaisen neutraali. Itsy sen sijaan vähän ahdistui Nutellan lähestymisistä. Näiden helpoimmiksi arvioitujen tyyppien jälkeen siirryttiin niihin, joiden arveltiin olevan ongelmallisempia. Reaktiot olivatkin aika välittömät, samoin kuin erottamisen tarve. Mitella olisi hyökännyt suoraan Nutellan päälle nähtyään sen "pentujensa" lähellä, ja Justiina taas nosti mekkalan ennenkuin Nutsku ehti edes lähelle. Justiinalla meni viikonloppuna kunnolla hermot Mitellan hormonisekoiluun, ja toinen hormonihilleri oli sille selvästi liikaa.

Team suklaa on taas kasassa
Niinpä päätettiin olla stressaamatta tyyppejä enempää kuin välttämätöntä, ja jakaa ne kolmeksi porukaksi siksi aikaa että neitien hormonit ehtivät tasaantua. Ne neidit jotka tulevat toimeen kaikkien kanssa saavat vaihtaa porukkaa omien toiveidensa mukaan pyytämällä nostoa portin yli tai oven avausta. Öiksi on kuitenkin päädytty pareihin Nutella & Huisku, Mitella & Lysti sekä Justiina & Itsy, niin että kaikilla on mieluista seuraa. Yöt Nutella Huisku ovat perimmäisessä näätähuoneessa, Mitella ja Lysti etummaisessa näätähuoneessa ja Justiina ja Itsy vapaana asunnossa Mihailin kanssa.

Päivisin meillä on sitten käytössä kiertävä systeemi. Kun tulen töistä, nostan Justiinan, Itsyn ja Mihailin makkariin tai parvekkeelle nukkumaan, ja nostan Mitellan ja Lystin jaloittelemaan. Sen jälkeen avaan näätähuoneen väliportin Nutellalle ja Huiskulle, että ne saavat koko näätähuoneen siksi aikaa kun toiset jaloittelevat. Kun Mitella alkaa väsyä ja etsiä nukkumapaikkaa, nostan sen näätähuoneeseen nukkumaan ja Nutellan vuorostaan juoksemaan. Päivävuorojen aikana keskenään toimeentulevat näädät nostetaan pyydettäessä huoneesta toiseen, niin että kombinaatiot elävät sen mukaan ketkä sattuvat olemaan hereillä ja missä ne haluavat olla. Nutellaa ja Mitellaa saatetaan vuorotella parikin kertaa illan aikana sen mukaan miten ne jaksavat touhuta. Ennen nukkumaan menoa näätähuone siivotaan, väliportti palautetaan paikalleen ja kun Nutella ja Mitella ovat huoneissaan, vapautetaan taas makkarijengi.

Nutsku näyttää kesälookissaan ihan miniltä Huiskun rinnalla
Tällä tavalla rauha pysyy enimmäkseen maassa, mutta etenkin ensimmäisinä päivinä porttien paukutus oli aika maanista. Etummaisessa näätähuoneessa ollessaan Nutella alkoi repiä pieniä paloja irti maton reunasta päästääkseen ulos, niin että meillä tuli pienoinen kiire hankkia maton reunaan viimein se kauan puhuttu metallilista. Kun se saatiin paikoilleen, alkoi Nutella repiä kulmalistaa, johon se ylsi kiivettyään mökin päälle. Mitella vielä yllytti tulemalla portin taakse puhisemaan ja paukuttamaan pleksiä. Mitella ja Nutella olivat kumpikin myös kovasti hakupäällä, ja koittivat päästä koko ajan seuraavaan tilaan etsimään pentujaan. Käytös oli niin silmittömän päämäärätietoista, että kumpikin vaikutti olevan aineissa. Vapaana ollessaan Nutella myös juoksi koko ajan kohti ja koitti hypätä ja kiivetä jalkaa vasten päästääkseen ylemmäksi. Lisäihanuutena Mitella nappasi minua pitkästä aikaa kädestä ja jäi siihen roikkumaan siivottuani liian lähellä sen pesää, ja Jussi on saanut jo pari puremaa Nutellalta. En voi siis väittää, etteikö parina hetkenä olisi käynyt mielessä, että ellei steriloinnissa olisi niin vahvoja haittoja, selvästi hormonittomampi elämä voisi houkuttaa.

Lista asennettuna
Sen sijaan olen koittanut mantrata Jussille ja vakuuttaa samalla itselleni, että tilanne todennäköisesti tasaantuu jo ihan lähiviikkoina. Mitella on kuitenkin lantitettu jo 7,5 viikkoa sitten, ja Nutellan pennut on jo vieroitettu. Ja sitten kun pahin hormonimyrsky on ohi, päästään kunnolla miettimään, miten noista taas helpoiten totuttaisi toimivan lauman. Ihan heti sitä kun ei kannata edes yrittää. Sitä ennen pitää kyllä vielä päättää, mihin porukkaan lähden koittamaan Mallua ensiksi, tai lähinnä palautanko sen äitinsä seuraan, ja katson mitä tapahtuu, vai koitanko sitä ensin tuonne rauhallisemmalle mummo-osastolle.

Vaikka olin varoitellut Jussia siitä, että Nutella voi tullessaan olla vähän hormonihuuruissa, oli tilanne alkuun Jussille pieni shokki. Meiltä kun lähti kunnon nunnunäätä, ja takaisin tuli maaninen apina. Hyvä ettei Jussi rynnännyt heti perumaan Ainon varausta, että ei hän voi tuoda mitään pentua tänne hullujen huoneelle. Tilanne on kuitenkin onneksi jo nyt parin päivän jälkeen vähän rauhallisempi, ja Jussikin on saanut vähän uskoa siihen, että tilanne voi vielä normalisoitua.  Mikä on sikäli hyvä, että Ainon haku on sovittu ensiviikon torstaiksi. Alunperin neidin kun piti tulla vasta sitä seuraavalla viikolla, mutta silloin meillä meni kasvattajan kanssa aikataulut ristiin, niin Jussi päätyi luottamaan neidin hoiteisiini alppireissunsa ajaksi.

maanantai 6. toukokuuta 2019

Nutellan pennut 6vk

Eilen käytiin taas moikkaamassa muksut läpi ja ottamassa viikkokuvat pienistä. Tämä visiitti oli kuitenkin taas aika paljon erilainen kuin aiemmat, sillä pennut viettävät jo paljon aikaa myös pesän ulkopuolella tutkien ja leikkien. Niitä saattoi siis jo leikittää ja tarjota pikkuisille vähän namia lohitahnatuubista. Isoin ero aikaisempiin visiitteihin oli kuitenkin se, että Sarianna laittoi lauantaina viestiä, että hänestä tuntuu että voisimme jo kokeilla Nutskun paluuta kotiin. Eilen emme siis lähteneet pentujen luota tyhjin sylin, vaan yksi hormonihilleri boksissa. Sen kotiin paluu on kuitenkin laittanut kotona pakkaa sen verran uusiksi, että se tarvitsee ehdottomasti oman hormonihilleripostauksen.

Meidän Mallu
Mallu <3
Mutta palatakseni pentuihin, eilinen ensikosketus oli kauhea kiroiluryöppy, kun Siru pisti peliin parhaat sähinänsä yllätettyäni hänet viltistä kanansiiven kanssa. Siipi oli hänen ja vain hänen, ja hänestä se oli hyvin keskeistä tehdä selväksi heti kättelyssä. Mutta Siru onkin kuulemma pentueen pahis ja kommentaattori. Sirun jälkeen alkoi saada näköhavaintoja myös muista pienistä. Ja pitihän sieltä pyrkiä heti ensimmäisten joukossa bongaamaan Mallu. Mallu ja Pipsa ovat Sariannan mukaan tällähetkellä pentueen kilteimmät, mistä Jussi on hyvin iloinen.

Hauerin ja Hauerin simmut
Nekun omistaja jo totesi, että neidiltä näyttää hukkuneen hännän lisäksi myös pari tassuista.
Pentujen lisääntynyt aktiivisuus teki kuvaamisestakin monin tavoin haasteellisempaa, kun kuvausalusta tahtoi loppua kesken pentujen viipottaessa menemään, kuvattaessa varpaaseen saattoi tarttua kuvattavan sisarus, ja kuvaaja eli allekirjoittanut eksyi vähän väliä leikittämään pentuja ja lepertelemään niille. Ensimmäisinä viikkoina pentuja kun ei halunnut vielä pitää pesän ulkopuolella yhtään enempää kuin oli pakko, tuli kuvatessakin oltua tehokkaampi, mutta nyt ympäriinsä viipottavat mallit varastivat huomion jatkuvasti. 

Pipsassa on eniten samaa näköä Mallun kanssa
Siru on selvästi vähän meidän tytyä tummempi tapaus
Nutsku tuli taas heti kerjäämään herkkuja, ja lohitahnatuubin ollessa esillä, sitä tuli tarjottua sitten muksuillekin. Pienet maistelivat tahnaa yhtä innolla kuin emonsa, ja parhaimmillaan minulla olikin tuubilla yhtäaikaa neljä näätää. Hauerkin oli lopulta malttanut avata silmänsä vähän viime näkemisen jälkeen, niin nyt kaikki viisi olivat jo kunnon nappisilmiä. Ei malttaisi millään odottaa ensiviikon lopulle, kun pääsee vihdoin hakemaan Mallun kotiin.

Pienet tahna-addiktit <3

keskiviikko 1. toukokuuta 2019

Kuluseurata 2019: huhtikuu

Huhtikuun kuluseurantaa laatiessa tuli taas laitettua harkintaan koko kuluseurannan tulevaisuus. Kuluseuranta on toiminut itsellä hyvänä apuvälineenä ja tarkistuslistana, kun on pitänyt äkkiä katsoa, mille kuulle jokin lasku osuikaan, tai mikä on meillä on ollut yleensä tilausväli joissain tuotteissa. Siinä kuluseuranta toimisi varmasti hyvin myös jatkossa. Mutta se mikä sai miettimään, onko siitä jatkossa mitään hyötyä lukijoille minkäänlaisena osviittana mahdollisista kuluista näätien kanssa, on että tässä kuussa hommaan lisätään taas yksi muuttuja: Aino. Jo nyt huhtikuun kuluja kirjattaessa tuli huomattua, ettei jako minun ja Jussin eläinkuluihin ole enää ollenkaan yhtä selkeä kuin aiemmin. Toki osa tarvikkeista hankitaan puhtaasti Ainolle ja osa näädille, mutta paljon on myös sellaisia päällekkäisyyksiä, mitä molemmat voivat käyttää. Yhtenä tämmöisenä isompana päällekkäisyytenä ruuat. Aino kun tulee olemaan vähintään 50 prosenttisesti raa'alla, jolloin senkin ruuat ja herkut menevät luonnollisesti samoista ruuista kuin tyttöjenkin. Toki onhan meillä nytkin ollut kuluseurannassa tyttöjen lisäksi myös Mihail.

Itsy

Aino-kissan kuluja en aio ainakaan kokonaisuudessaan ottaa mukaan kuluseurannan piiriin, eli jos homma jatkuu, jatkuu se samojen tyyppien kuluseurantana kuin aiemminkin. Mutta sitten taas tulisi ongelmaksi se, että miten sen helpoiten rajaisi ja laskisi kuluja seuratessa, mitkä ruuista menivät kenellekin ja kuinka iso osuus lisäravinteista ja leluista meni kenellekin. Itse kun ei ole tottunut ruoka-annoksissakaan pelaamaan vaa'an ja grammojen kanssa, vaan kokonaismenekin. Mutta mitään lopullista päätöstä en asian suhteen vielä tehnyt, eli katsotaan ja harkitaan.

Huhtikuussa isoin yksittäinen hankinta oli ehdottomasti Ferris -kissanpyörä, joka saapui laumalle yhteiseksi syntymäpäivälahjaksi. Sen lisäksi on sitten täydennetty pakastinta, hyödynnetty yhden loppuunmyynnin alennuksia ja Mustin ja Mirrin alekampanjaa siivoussuihkeiden ja pissa-alustojen kanssa, sekä täydennetty varastoja vähän lisää samalla kun Jussi tilasi Ainolle juttuja. Viime vuoden lopulla Verkkokauppa.comin alennuksesta hankittuja pissa-alustoja oli tilauksia tehdessä vielä pari pakettia jäljellä, eli ilman alennuksia tai muita tilaustarpeita ne olisivat riittäneet vielä hetken verran, mutta tuskin toukokuun loppuun asti.

Justiina
Eli nyt ollaan taas tilanteessa, että pakastin on monipuolisesti täynnä, pissa-alustavarannot on täydennetty ja siivoussuihkeita löytyy litratolkulla. Lauman rokotukset on varattu vasta kesäkuun puolelle. Eli nyt toukokuulle ei pitäisi olla tiedossa muita kuluja kuin Nutellan, Mihailin, Itsyn ja Lystin pikkupaketit synttäreiksi. Saa nähdä, kuinka hyvin onnistutaan siinä pysymään.

Huhtikuu 

Ruuat & namit:
Broilerin sydän 10kg 39,00€
Broilerin maksa 500g 2,95€
Broilerin kivipiira 500g 3,65€
Kanan koipi-reiliha 10kg 35,00€
Lampaan leikkoliha 5kg 30,00€
Kalkkunan sydämet 2kg 12€
Kalkkunan siivenkärjet 2kg 8€
Peuran jauhelihan 1kg 8€
Lohitahna 6kpl 9,98€

Eläinlääkäri & lääkintä:-

Tarpeelliset tarvikkeet:
Simple Solution siivoussuihke 2*4 litraa 44,85€
Simple Solution pissa-alustat 100kpl 37,43€
Luonnollinen Kamu Raikas -siivoussuihke 3*500ml 22,35€
Luonnollinen Kamu Hajusteeton -siivoussuihke 2*1 litra 22,90€
Trixie Nappy pissa-alustat 126kpl 29,97€

Lelut, pedit & muu ekstra:
Ferris -kissanpyörä 399€
Ilmanvaihtoputki 5,90€
Ilmanvaihtoputki 5,90€
Aktivointipeli Mihailille 22,45€
Kaksi pientä metallikuppia yht. 5,90€
Ääntelevä kissanminttuhiiri 2kpl 3,98€

Näyttely- ja yhdistyskulut:
Hillerihipat -ilmoittautuminen 40€

Lemmikkien hankinta: -


YHT.789,21€

maanantai 29. huhtikuuta 2019

Hormonien viemää

Freteillä kiiman katkaisua voi seurata valeraskaus. Käsittääkseni tämä on yleisintä epäonnistuneen astutuksen tai hormonipiikin jälkeen, mutta se ei ole mahdottomuus myöskään hormoni-implantin laiton jälkeen. Meillä valeraskauteen törmättiin frettien kanssa ensimmäistä kertaa tänä keväänä. Mitella lantitettiin kuusi viikkoa sitten, ja kiiman väistymisestä asti Mitella on ollut oman uskonsa mukaan tukevasti tiineenä.

Lysti on paras pentu ja paras ystävä, mitä hormonihuuruinen hilleri voi toivoa
Ensimmäisenä lähti kasvamaan vatsa ja nisät. Siinä neidin pömppistä tunnusteltaessa olin hyvin iloinen siitä, että neidin kiima alkoi vasta Rapusen lähdön jälkeen, ja ettei meillä normaalisti asu uroksia. Hormonit osaavat nimittäin olla hyvin vakuuttavia. Ensimmäiset viikot Mitellan "raskautta" etenivät hyvin samaan tapaan kuin Nutellalla. Mahan kasvun myötä myös neidin vauhti alkoi hiljetä, ja siitä kehkeytyi samanlainen maha pystyssä pötköttävä sylinunnu. Mahassa ei kuitenkaan tuntunut samanlaisia möykkyjä kuin Nutellalla, ja neitseellisen sikiämisen riski on onneksi aika olematon. Eli sitä pystyi olemaan aika luottavaisin mielin sen suhteen, ettei sieltä oikeasti ole mitään tulossa. Tämä ei kuitenkaan kiitos hormonien ollut ihan yhtä selvää kaikille. Laumakemiallisia ongelmia tästä alkoi tulla, kun tällä viikolla tuli "synnytyksen" aika.

Nyt loppuviikosta Mitellaa alkoi selvästi ahdistaa muiden näätien läheisyys, ja se koitti etsiä itselleen mahdollisimman rauhallista pesää. Mikäli joku kavereista kehtasi koittaa samaan, saattoi sieltä tulla lähtö kauhean huudon kanssa. Välillä kyllä silti haettiin pesuja ja sympatiaa Lystiltä, joka on ollut itsekin nyt vähän turhautunut menetettyään kaksi parasta kaveriaan mammajutuille. Perjantaina illalla tytön levottomuus alkoi olla sitä luokkaa, että aloin vakavissani miettiä, että ellei se kohta asetu, laitan sille ja sen hormonihuurupennuille oikeasti sen pentulan pystyyn, että neiti saa saattaa kuvitellut lapsensa rauhassa maailmaan.

Mitella ja Mitellan pömppis ulkoilemassa
Mutta lauantaina ne sitten ilmeisesti lopulta syntyivät. Nyt Mitellalla on kuitenkin uusia ongelmia: nuo aikuiset pennut eivät meinaa oikein tajuta tarvitsevansa niin paljon huomiota ja äidillistä rakkautta kuin sillä olisi jakaa. Lysti, Itsy ja Huisku ovat kyllä oikein kärsivällisiä sen suhteen, että ulkoillessakin Mitella juoksee koko ajan perässä ja koittaa välillä ottaa niskasta kiinni ja siirtää sopivampaan paikkaan. Korkeintaan ne vähän kummastelevat, että mikä tuohon kaveriin on nyt mennyt. Sen sijaan Justiinalla ei riitä yhtään ymmärrystä sen suhteen, että joku nuorisosta pomppii niskaan, ja siitä seuraa välitön palaute. Sitä on tullut juostua jo useamman kerran paikalle varmana siitä, että nyt joillain on täysi rähinä päällä, ja löydettyä paikalta hyvin pöyristynyt Justiina, ja hyvin häkeltynyt Mitella. Mitella kun ei tahdo oikein käsittää, miten se pentu nyt noin tulee huutaen silmille, kun hän vain koitti siirtää sen sinne missä muutkin ovat. Parina yönä onkin sitten päädytty ottamaan Justiina yöksi pois näätähuoneesta, että se on saanut touhottaa vapaasti Miikkiksen kanssa ilman hormonihilleriä.

Yleensä olisin tässä kohtaa laskemassa jo jos en nyt ihan sekunteja niin ainakin päiviä niiden oikeiden pentujen kotiutumiseen. Tälläkertaa olen rehellisesti ihan tyytyväinen siihen, että Mitellan hormoneilla on tässä vielä joitain viikkoja aikaa tasaantua ennenkuin laumassa tapahtuu taas muutoksia. Etenkin kun se seuraava muutos on, että Nutella palaa kotiin omine hormonihuuruineen. Samalla sitä on kuitenkin henkisesti varautunut alun mahdollisiin eristämisiin, jos meidän mammoilla tulee esimerkiksi mahdollisia näkemyseroja siitä kenelle mitkäkin pennut kuuluvat.

Freteillä suositaan nykyään hormoni-implantteja kastroinnin/steriloinnin sijaan, sillä leikkauksella hormonitoiminta katkeaa lähes tyystin, mikä altistaa frettejä myöhemmällä iällä lisämunuaisongelmille. Hormoni-implanttien käyttö kuitenkin tarkoittaa sitä, että freteillä on yhä hormonitoimintaa, mikä voi vaikuttaa niiden käytökseen etenkin keväisin ja etenkin silloin kun lantin teho lähtee hiipumaan, loppuu tai ei ole vielä alkanut. Lantitettujen frettien kanssa pääsee siis nauttimaan välillä samoista jutuista kuin muiden leikkaamattomien eläinten kanssa, mikä on hyvä huomioida etenkin jos kotona on molempia sukupuolia. Mutta jotka voivat vaikuttaa laumakemioihin myös silloin, kun kotona on vain samaa sukupuolta olevia eläimiä.

sunnuntai 28. huhtikuuta 2019

Nutellan pennut 5vk

Tasan tänään ja päivälleen tänään Nutellan pennut täyttivät viisi viikkoa. Ja kerrankin ehdin paitsi kuvaamaan myös siirtämään kuvat blogiin ajallaan. Ei tässä kyllä voi noista pennuista taas muuta sanoa, kuin ihmetellä kuinka paljon alle viikossa voi taas muuttua. Tiistaina kun viimeksi näin pennut kaikilla oli vielä silmät kiinni, ja liikkuminen enempi ryömimistä. Nyt kaikilla pentueen tytöillä silmät ovat auenneet, ja vauhti moninkertaistunut. Nutella koittaa vielä välillä kantaa pentuja takaisin pesän suojiin, mutta välistä se joutuu jo luovuttamaan, kun osa pennuista haluaa imeä samalla kun osa lähtee viipottamaan.

Sotatanssin Malarian pelko "Mallu" 223g
Mallu
Sotatanssin Ruger Hauer "Hauer" 248g
Hauer

Vauhdin ja silmien myötä muksut ovat keksineet myös hampaansa. Reilun viikon ajan pennut ovat jo syöneet maidon ohella lihaa, mutta nyt ollaan vaiheessa että kaikki pitää tutkia suulla. Pentulaan astuessa sukassa oli heti kiinni pari termiittiä, ja syliin ottaessa millin mittaiset naskalit koittavat ottaa sormesta kiinni. Sillä jos liha on kerta myös ruokaa, eikä vain maito, sama voi toki päteä myös varpaisiin ja sormiin. Jokainen uusi eteentuleva asia on uusi mahdollisuus.

Sotatanssin Sä jätät jäljen "Nekku" 224g
Nekku
Sotatanssin Suurin tragedia "Pipsa" 209g
Pipsa
Tänään myös Sirun tuleva omistaja oli mukana tapaamassa tulevaa pientään ensimmäistä kertaa, ja olisi halunnut heti kaapata pikkuneidin mukaansa. Tällä hetkellä näyttääkin hyvin vahvasti siltä, että Sarianna menettää kaikki pienet Haueria lukuunottamatta heti sillä hetkellä, kun on valmis luovuttamaan pienet, sillä kaikki tuntuvat olevan jo lähtökuopissa odottamassa sitä hetkeä kun muksut täyttävät kahdeksan viikkoa. Pipsa on pentueen ainoa tuleva pitkänmatkalainen, ja senkin tulevan kotiväen kanssa sovittiin jo majoitusjärjestelyistä, että ovat sitten sunnuntain koittaessa jo valmiina asemissa.

Sotatanssin Mysteeri "Siru" 228g
Siru
Lisääntynyt vauhti tuo myös omat haasteensa pentujen kuvaamiseen ja punnitsemiseen, nyt kun pentujen paikallaan pysymisen varaan ei enää kannata paljoa laskea. Niinpä vaakakin on parempi sijoittaa huomattavasti keskemmälle pöytää, että on enemmän aikaa reagoida jos ja kun maailmasta löytyy kiinnostavampiakin asioita kuin vaa'an taso. Ja niitähän löytyy. 

lauantai 27. huhtikuuta 2019

Nutellan pennut 4vk

Päivät ovat menneet taas niin vilinällä, että olen kokonaan unohtanut päivittää Nutellan pentujen 4vk kuvat blogiin. Mutta tänään ne vielä ehtii saada juuri julki, ennenkuin huomenna mennään kuvaamaan jo 5vk kuvat. Eli tältä muksut näyttivät alkuviikosta neljäviikkoa ja pari päivää vanhoina. Heti päivä kuvien oton jälkeen pennut alkoivatkin sitten avata silmiään, eli huomenna päästään näkemään useampi pari ihan uusia pieniä fretinsimmuja. Tähän mennessä silmänsä ovat avanneet jo Pipsa, Mallu, Siru ja Nekku. Pentueen ainoa poitsu Ruger vielä miettii moisten tarpeellisuutta.

Sotajoukon kapteeni Nutella
Sotatanssin Sä jätät jäljen "Nekku"
Sotatanssin Ruger Hauer "Hauer"
Sotatanssin Suurin tragedia "Pipsa"
Sotatanssin Malarian pelko, eli meidän Mallu <3
Sotatanssin Mysteeri "Siru"
Mutta koska kuvien saamisessa blogiin asti kesti, laitetaan tähän vielä bonuspentuna Käpy. Käpy odottaa itselleen pikkusiskoa ja painikaveria Nutellan pennuista, mutta koska kaverin kasvussa kestää vielä hetki, kävi Käpy täällä vähän kyselemässä, jos joku meidän lauman neideistä voisi toimia vähän leikkitätinä. Huisku tykästyikin pentuun heti, ja kovasti sen perässä putputteli. Myös Lysti ja Itsy pääsivät tekemään vähän tuttavuutta junnun kanssa. Käpy olisi kyllä ollut valmis vähän menevämpäänkin leikkiin, kuin mihin tätiosasto nyt lähti, mutta eiköhän Nekusta ole sitten kolmen viikon päästä kunnolla kirittäjäksi.

Unkarista Suomeen muuttanut pikkumies Käpy
Pikkumies oli kyllä nyt jo isompi kuin osa meidän tytöistä