tiistai 13. marraskuuta 2018

Nutellan sulho

Sarianna laittoi nyt ensikevään ensimmäisen pentuesuunnitelmansa julki, eli ellei isompia ylläreitä ilmaannu, lähtee hän ensikeväänä yrittämään perheenlisäystä Nutellalle ja Herra Rapuselle. Herra Rapunen, eli virallisemmin Nightshade's Super Trooper, on Eetun ja Sansan poika Riikan tämän vuoden pentueesta. Pentueeseen on odotettavissa pastelleja pentuja puolipitkä- ja pitkäkarvaisina. Ja vaikka minulle on kovasti vakuutettu, ettei suklaa x albiino pentueesta pitäisi tulla ulos muuta kuin pastellia, toivon näin julkisesti salaa, että Nutella silti yllättäisi minut pienellä albiinotytöllä.


Jos joku on siis iskenyt silmänsä meidän suklaapyörremyrskyyn, Sariannalta voi kysellä paikkaa pentujonossa. Itselleni olen jo varannut paikan pentuboksista lihavellisten pikkupiranjojen lastenvahtina ja hovisiivojana. Nyt pitää vain pitää peukut pystyssä, että kaikki etenisi suunnitellusti.

Pentukauden alkua odotellessa on nyt myös varattu Nutellalle ja parille muulle meidän neidille aika BAER -kuulotestaukseen joulukuun alkuun. Nutellan osalta testi on osa neidin jalostuskelpoisuuden arviointia, Huiskun ja Mitellan kohdalla enemmän omaa uteliaisuutta. Nutella sulho Rapunen kävi testissä jo aiemmin, ja sai puhtaat paperit kuulon osalta. 

Sariannan kasvatuksen kotisivu löytyy täältä: Sotanssin -fretit

maanantai 12. marraskuuta 2018

Frettien ruokaviikko

Kerrankin jotain postausta on tullut valmisteltua kokonaisen viikon verran, sen sijaan että se tulisi improvisoitua yhdeltä istumalta. Eli päätin viime viikolla kuvata frettien jokaisen aterian yhdeksi esimerkiksi meidän näätien ruokaviikosta. Meillä neitien menu kun elää paljolti sen mukaan, mitä pakastimeen on kulloinkin onnistuttu löytämään. Kanan- ja kalkkunan jauhelihat, broilerin reisiliha ja broilerinsydämet muodostavat meillä sen perusrungon, jota täydennetään mahdollisimman monipuolisesti erilaisilla luullisilla ja luuttomilla palalihoilla (paloitellut kanit, marsut ja rotat, kanankaulat ja -siivet, hevosen & lampaan palaliha, lohi...), kokonaisilla ruokaeläimillä (hiiret, tiput, kaninpinkit, gerbiilit, viiriäiset...), sisäelimillä (broilerin sisäelinseos, lampaanmaksa, possun kieli&sydän sekoitus, kanin aivot...) ja joskus myös muilla jauhelihoilla/raakatäysravinnoilla (jotka neidit tosin jättävät yleensä syömättä).

Lisäravinteita meillä käytetään melko niukasti, joskus jauhelihan sekaan lisätään Felini Renal -ravinnelisää, lohiöljyä ja merilevää. Pääsääntöisesti kuitenkin pyrin siihen, että perusruokavalio olisi itsessään kyllin monipuolinen, eli sisältäisi viikottain vähintään 3-5 eri eläinproteiinia, lihaslihaa, luullista lihaa ja erilaisia siselimiä. Luullisen lihan osalta pyrin siihen, että sitäkin tulisi viikottain myös muusta kuin broilerista, sillä en täysin luota broileriin ihanteellisena kalsiumin lähteenä, ottaen huomioon että kyseessä on useimmiten alle kuusiviikkoisena teurastettu lintu, joka on jalostettu kasvamaan kokoa luonnottoman nopeasti. Esimerkiksi kanien ja marsujen kohdalla teurasikä on usein selvästi korkeampi, jolloin luustollekin on jäänyt enemmän aikaa kehittyä. Mutta nämäkin ovat asioita, joita en ole tutkittunut milligrammalleen ja laskenut taulukkojen kanssa, vaan luotan muutamiin eri lähteistä omaksuttuihin nyrkkisääntöihin riittävän monipuolisuuden varmistamiseksi, jonka lisäksi tarkkailen eläinten kuntoa ja ulosteita (se on kumma, miten nopeasti kumppanikin on jo oppinut katsomaan frettien kakoista mitä ne ovat syöneet). 

Meillä ehkä tärkeimmät noudatettavat nyrkkisäännöt ovat:

  • joka viikko vähintään 3-5 eri eläinproteiinia
  • joka viikko ruokavaliossa luullista lihaa, luutonta lihaa, sydäntä ja sisäelimiä
  • tarjottavista sisäelimistä vähintään yksi on maksa
  • aterioista vähintään noin puolet sisältää luuta jossain muodossa
  • viikon aterioista vähintään yhdellä tarjotaan kokonaisia ruokaeläimiä 
  • ruokavalion pääpaino on siipikarja/jyrsijät/jäniseläimet, muita (punainen liha, kala) maksimissaan 1-2 kertaa viikossa yhdellä aterialla

Nämä eivät ole mitään kiveen hakattuja ohjenuoria, mutta luettuani kotimaisia ja ulkomaisia frettien ruokintasuosituksia, tämä on se malli mihin olen itse päätynyt.
 

Viime viikolla meidän frettien menu näytti tältä:

 Maanantai

Aamu: Luuton kalkkunan jauheliha, johon sekoitettu merilevää ja lohiöljyä. Kokonaisia raakoja kananmunia (keltuainen + valkuainen sekoitettuna).

Ilta: Puolikas pilkottu kani. Kanilta on poistettu turkki ja suolisto, ja muuten se on pilkottu kokonaisena sisäelimet ja luut mukaanlukien (mikäli näädät vain suostuvat syömään isompiakin ruokaeläimiä, mikään ei estä tarjoamasta kania ihan sellaisenaan turkkeineen kaikkineen). 


Tiistai

 Aamu: Broilerin luuton reisiliha

Ilta: Kokonainen pilkottu marsu. Marsulta on poistettu turkki ja suolisto, muuten se on pilkottu kokonaisena sisäelimet ja luut mukaanlukien. Kaupoista on välillä kauhean vaikea löytää muita sisäelimiä kuin sydämiä (mikä ruokinnassa lasketaan lihaslihaksi), kivipiiroja ja maksaa, mutta kokonaisissa eläimissä mukana tulee koko paketti munuaisineen, keuhkoineen, kielineen, aivoineen ja kaikkineen.


Keskiviikko

Aamu: Broilerin sydämet

Ilta: Kanankaulat


Torstai

Aamu: Luuton kalkkunan jauheliha

Ilta: hiiriä


Perjantai

Aamu: Hevosen palaliha

Ilta: kokonaiset kaninpinkit, eli pienet karvattomat kaninpoikaset.


Lauantai

Aamu: Broilerin luullinen jauheliha

Ilta: Kanankaulat


Sunnuntai

Aamu: Broilerin sisäelinseos (broilerin sydän, kivipiira + maksa)

Ilta: Broilerin luullinen jauheliha


Miikkiksen ruokavalio on osittain sama kuin tytöillä, ja sillekin esimerkiksi luista saatava kalsium ja sydämistä ja muista lihaslihoista saatava tauriini ovat tärkeitä. Pojan harmiksi haisunäädät eivät ole kuitenkaan yhtä ehdottomia lihansyöjiä kuin fretit, ja lisäksi ne lihovat erittäin herkästi, mikäli saavat liikaa hyvin energiapitoista ruokaa. Niinpä pojalla ruokavalioon kuuluvat myös kasvikset, marjat, hyönteiset, hedelmät ja pähkinät, jotka uppoavat vaihtelevalla menestyksellä. Usein sitä paremmin, mitä paremmin se on onnistuttu eristämään tyttöjen jemmoista.

Miikkiksen yhden illan iltapala: paprikaa, porkkanaa, kuivattuja jauhomatoja ja gojimarjoja.

sunnuntai 11. marraskuuta 2018

Pinkit parvekuvaukset

Siitä lähtien kun löysin Prismasta näätähuoneen pinkin tekstitaulun, olen halunnut järkätä tytöille kuvaukset sen kanssa, että välillä saisi neitien nimetkin kunnolla kuviin. Etenkin kun kesällä meille eksyi tekstitauluun aika passelisti sopiva vilttikin. Päivät ovat kuitenkin lyhyitä, eivätkä viikot juuri sen pidempiä, joten kuvaukset ovat venähtäneet. Mutta tänään meillä oli vihdoin aamusta sen verran aikaa, että saimme taas muutettua parvekkeen studioksi, ja kaivettua järkkärin esille. Kameraa kyllä käytteli yhä Jussi, vaikka minulla on ollut jo vuoden verran vakaa aikomus opetella sen käyttöä.

Mutta tämän pidemmittä puheitta, tällaisena meidän neitiosasto taltioitui tänään kameraan (Miikkistä harvemmin tulee napattua kotistudioon, sillä poika ei touhusta juuri välitä. Tytöt sen sijaan olisivat välillä liiankin innoissaan rekvisiitoista ja kamerasta pysyäkseen paikoillaan):


lauantai 10. marraskuuta 2018

Ei ole helppoa olla suosittu

Huisku on ollut melkein tulostaan asti meidän lauman diblomaatti. Nuoresta iästään huolimatta Huisku on ihan äärettömän rauhallinen fretti, joka on tehnyt siitä erittäin helposti lähestyttävän niin muille näädille kuin ihmisillekin. Kyllä Huiskukin joskus harvakseltaan hepuloi, mutta silloinkin sen on välillä vaikeaa pysyä muun nuoriso-osaston tahdissa. Se ei silti poista sitä tosiasiaa, että Huisku on oikein mieluisa leikkikaveri kaikille lauman näädistä, ja sitä haastavat välillä mukaan niin junnut kuin mummotkin. Ja kyllähän Huisku sitten monesti lähtee mukaan, kun kerran kysytään.

Huisku on vähän erilainen nuori (ja ehdottomasti isin tyttö!)
Huisku on kuitenkin tehnyt meidän taloudessa tutuksi käsitteen laiska leikki. Sillä eihän elämästä noin suosittuna kaverina tulisi mitään, jos sitä heittäisi jokaisen kanssa turbopainiksi, niinkuin Lysti, Mitella ja Nutella tekevät. Sen sijaan Huisku usein leikkii samalla tavalla kuin kerjää huomiota - maaten selällään. Välillä Nutellan kanssa matsiakin ottaessa Huisku makoilee lattialla Nutellan pomppiessa kovaa kyytiä edestakaisin sen yli, ja aina pennun ylittäessä Huiskua, tai ainakin välillä, Huisku sitten lätkäisee tassulla ja pentu vetää siitä innostuneena pari ekstrakierrosta makuuhuoneen ympäri. Nutella sinkoilee ja putputtaa, ja Huisku haukottelee ja kääntää kylkeä, mutta leikki toimii.

Tänään puolestaan Justiinaa painitutti kovasti, ja se kävi haastamaan maton alla torkkunutta Huiskua mukaan matsiin. Huisku selvästi ilahtui kaverin kutsusta, ja se lähtikin mukaan leikkiin - ainakin jossain määrin. Huisku heilutti maton alla tyytyväisesti häntää ja antoi Justiinan leikkihyökkäillä ja tehdä painiliikkeitä, vaikkei jaksanutkaan itse maton alta sen kummemmin poistua. Vähän aikaa parivaljakko siinä sitten touhusikin keskenään, kunnes Justiina bongasi Mitellan, ja lähti ehdottomaan vähän menevämpää ottelua. Huisku jatkoi puolestaan tyytyväisenä torkkuja.

Hetken päästä Huisku vaihtoi sitten keittiön maton alta makuuhuoneeseen sänkyyn, ja sielä olikin heti seuraava ottelupyyntö edessä. Nutella kaipasi tuplasuklaa painia, ja mikä olisikaan sänkyä parempi painitatami! Hetki siinä vedettiinkin ihan kunnon painotteita, mutta sitten Huisku totesi sählänneensä jo tarpeeksi, ja heitti pitkäkseen. Se ei kuitenkaan hidastanut Nutellan leikkiä juurikaan, vaan niin kauan kuin Huisku vähän suostui kääntämään kylkeä ja ottamaan tassuilla tai hampailla kiinni, pentu pyöri ja putputti onnessaan Huiskun ympärillä, kun leikkiseura oli niin kiva. Eikä se taas tuntunut Huiskuakaan sen kummemmin haittaavan, Huisku kun pitää pennusta kovin.

 Tämänpäiväisiä leikkejä

torstai 8. marraskuuta 2018

Missä mennään laumakemioissa

Koppikuurin purusta on nyt 1,5 viikkoa, ja tilanne on palautunut suunnilleen aikaan ennen Siilinjärven näyttelyä. Justiina ja Nutella pystyvät useimmiten ohittamaan toisensa ilman että Justiinalla tulee pakottava tarve ajaa pentu näätähuoneeseen Prince-mökin alle. Neidit saattavat myös yhdistää voimansa lohitahnaa kerjätessään, ja syödä sovussa samalta tuubilta. Noin muuten nämä kaksi eivät ole juurikaan tekemisissä keskenään. Ellei sitten tule niitä hetkiä, kun kumpikin haluaa esimerkiksi tehdä Mitellalle seuraa riippumattoon, ja sitten pienten kyräilyjen jälkeen kömmitään yhteisen kaverin eripuolille mulkoillen vähän pahalla silmällä sen yli. Mutta ottaen huomioon, että siinäkin että Justiina ja Lysti alkoivat nukkua yhdessä meni puoli vuotta, on toki todettava, että parempi laiha sopu kuin lihava riita. Kummallakin näistä neideistä kun on kuitenkin laumassa useampia läheisempiä kavereita.

Nutella & Lysti

Kuten voimistuva tehotrio. Jussi ei ole aina ihan yhtä innoissaan kuin minä siitä, että Lystillä, Mitellalla ja Nutellalla menee välillä yhdessä todella lujaa. Kaikki kolme kun rakastavat vähän raisumpia leikkejä ja kunnon painimatseja, jonka lisäksi Lysti ja Nutella ovat porukan ketterimmät. Kummasti Jussi on alkanut sen myötä puhua, että tarvitsemme muunmuassa uuden lautapelihyllyn. Sellaisen, johon ei niin helposti pääse pelien taakse antamaan niille vauhtia. Samaten sänky näyttää välillä siltä kuin sielä olisi riehunut myyräarmeija, kun neidit sukeltelevat peittojen ja lakanoiden alle vaanimaan toisiaan. Nutellakin on kuitenkin oppinut koko ajan taitavammaksi suhteuttamaan leikit ja voimankäytön kulloisenkin seuran mukaan, ja vaikka se välillä innostuessaan saattaa käydä haastamassa myös Jussia tai mummoja painimatsiin, se tapahtuu jo paljon hienovaraisemmin kuin aluksi. Justiina kyllä antaa edelleen välittömän palautteen niistä hienovaraisemmistakin ehdotuksista.

Nuorison suhteissa on kyllä muutama juttu, joissa Nutella ei ole vielä ihan samalla viivalla kuin muut. Se on nimittäin aika tarkkaa, koska Nutella saa leikkiä minun kanssani Mitellan lempileikkejä kuten sängynpetausta. Se on useimmiten ok silloin, jos Nutella liittyy touhuun Mitellan jälkeen. Mikäli taas aloitan jonkun Mitellan lempileikeistä Nutellan kanssa, Mitella saattaa yrittää tulla komentamaan Nutellan pois. Eli Mitella on selvästi yhä vähän mustasukkainen minusta, kuten se oli alkuun Huiskunkin suhteen, jos Huisku viihtyi liian hyvin minun sylissäni. Mutta Nutellan päästyä jo Mitellan bestisten joukkoon, saa se koko ajan helpommin myös jakaa osan minun huomiostani.

Justiina ulkotouhuissa
Mutta vaikka koppijakson jälkeen päästiin taas askel eteenpäin, täydelliseen harmoniaan on selvästi vielä matkaa. Jopa sen verran, että sitä on välillä oikeasti miettinyt, pitäisikö lauma jättää nyt jokisikin aikaa nykyiselleen ilman uusia tyyppejä. Justiina kun selvästi lämpenee hitaasti uusille näädille, ja vaikka Mitella rakastaa kunnon riehukavereita, se ei mielellään jaa ihmisiään uusien tyyppien kanssa. Toki oman haasteensa tässä toisi, että ensikeväänä ollaan toivottavasti ensimmäistä kertaa siinä tilanteessa, että jollain omista frettitytöistä on pennut, eli tulen mitä toivottavimmin viettämään hyvin paljon aiempaa enemmän aikaa pentujen kanssa. Mutta voihan toki aina olla, että Nutella synnyttää pelkkiä poikia.

Se on kuitenkin ollut iso ilo huomata, että Lysti ja Justiina saattavat jakaa nyt jo melkein minkä tahansa pedin kahdestaakin aina riippareista pyykkikoriin. Ja ne voivat nukkua yhdessä hyvinkin rennosti kippuralla toinen toistaan tyynynä käyttäen. Neitien leikit eivät kuitenkaan vieläkään mätsää hyvin keskenään, joten niissä touhuissa ne kyllä tukeutuvat yhä mieluummin muihin kavereihinsa. Mutta ihan niin mummo Justiina ei kuitenkaan ole, että Esteri riittäisi sille leikkikaveriksi - mutta onneksi Itsy tai Mitella on usein haastettavissa mukaan sopivan meneviin muttei liian raisuihin leikkeihin. Mitella kun osaa Justiinan kanssa leikkiessä jättää raisuimmat heitot ja painiotteet väliin.

Mitella & Nutella

torstai 1. marraskuuta 2018

Kuluseuranta 2018: lokakuu

Jo ennen lokakuun viimeistä lähes 200 euron ostosta päätin, että pyrin ensikuussa nollaan euroon. Ja jo tässä kohtaa tiedän, että en tule onnistumaan. Yksi kanikauppa kun siirtyi viime viikolta tämän kuun puolelle, sillä minun pitää odottaa että loput kanit saadaan teuraaksi ennenkuin saan lopulliset määrät siitä, paljonko niiden sisäelimiä ja luita minun olisi laumalle mahdollista saada. Ja toki tuoreet kanipakasteet menevät numerotavoitteen edelle, vaikka minulla olisi kyllä ihan oikeasti syytä kiristää vähän kukkaron nyörejä näätäkulujen suhteen. Lokakuussa kun rikottiin ensimmäistä kertaa tänä vuonna tonnin raja.

Jostain syystä myyjä kyseli, onko meille tulossa pentue.. Vastasin että meillä on frettejä.
Summasta noin puolet meni eläinlääkäriin. Esteri, Itsy, Justiina ja Mihail kun kävivät sielä hammaskiven poistossa, jonka lisäksi Justiinan hormoni-implantti piti uusia. Toiseksi isoin summa meni pissa-alustoihin. Olin jo hankkinut niitä sen verran, että niiden pitäisi riittää vähintään marraskuun loppuun, kun Sarianna vinkkasi minulle niiden olevan tarjouksessa Verkkokauppa.comissa. Pitihän se hinta käydä heti tarkistamassa, ja tilata tuhat alustaa lisää, kun kappalehinta oli alhaisin näkemäni sinä aikana kun meillä on ollut alustoja käytössä. Nyt niitä onkin sitten toivottavasti kerrankin useamman kuukauden varasto, eli loppuvuoden ja vähän uuttakin vuotta alustat pääsee hakemaan kellarivaraston puolelta.

Osa ruokaostoksista kuivattiin nameiksi ja reissumuonaksi
Eläinlääkärin ja pissa-alustahamstrauksen jälkeen isoimmat kuluerät olivat näyttelyt ja ruoka. Junareissu Siilinjärvelle ja sieltä takaisin verotti kukkaroa satasen verran ja ilmoittaumiset Capitaliin 65€. Ruokapuolella paitsi täydennettiin pakastinta broilerinsydämen osalta, otettiin taas testiin muutamia vähän erilaisia lihoja, eli lohisuikaletta sekä jauhettua possunkieli ja -sydän seosta, joita näädät saavat noin kerta viikkoon tuomaan hieman vaihtelua siipikarja/kani/jyrsijä -dieettiin. Tänä vuonna on myös kovasti koitettu kasvattaa kanin osuutta frettien ruokavaliossa, ja tähän asti se on tapahtunut pitkälti kokonaisina ostettujen ja itsepilkottujen aikuisten kanien sekä kaninpinkkien muodossa. Nyt meille on näillä näkymin tulossa ensimmäistä kertaa kanin sisäelimiä ja lihaisia luita yhdeltä ruokakanikasvattajalta, jonka lisäksi Koirien Liharinki saattaa olla saamassa kania myyntiin, eli voi olla, että kanin syöttäminen helpottuu jatkossa jonkin verran.

Huiskun uusi peti -poseeraus, jota on treenattu Jussia varten,
Yhdeksi ensivuoden tavoitteeksi voisi kyllä pyrkiä ottamaan, että sitä oikeasti vihdoin himmailisi noiden petien ostoa. Kuten minun muistaakseni piti tehdä tänäkin vuonna. Ensivuonna ei pääse enää edes vetoamaan siihen, etteikö meillä olisi kyllin isoja petejä nykyisen lauman tarpeisiin. Uusista pedeistä valtaosa kun pitää nykyisessä pyykinpesukoneessa pestä kokonsa puolesta yksinään, mikä on alkanut tehdä näätähuoneen pyykkirumbista varsin pitkäkestoisen operaation. Olenkin jo alkanut puhua Jussille, että sitten kun nykyisestä pyykinpesukoneesta aika jättää, tarvitsemme tuon kapean tilaihmeen sijaan suurperhemallin.

Lokakuu

Näädille:

Ruuat & namit:
kanafileet 4,8kg 16,80€
jauhettu possunkieli&sydän 4kg 18,00€
lohisuikale 5kg 17,50€
broilerin sydän 10kg 39€ 
viiriäinen 2kpl 6€
viiriäisenmuna 15 kpl 6€
Tubidog -lohitahna 6*75g 9,98€
kanit 3kpl 33€

Eläinlääkäri & lääkintä:
Itsyn, Esterin, Justiinan ja Mihailin hammaskiven poisto 524€
Toipilasruoka ensiapukaappiin 16€

Tarpeelliset tarvikkeet:
Trixie Nappy -pissa-alusta 50kpl 14,90€
Trixie Nappy -pissa-alusta 50kpl 14,90€
Trixie Nappy -pissa-alusta 5*42kpl 49,95€
Simple Solution -pissa-alustat 100kpl 31,51€
Trixie Nappy -pissa-alusta 20*50kpl 198€

Lelut, pedit & muu ekstra:
PetCo kuolemantähti -lelu 13,99€
Hello Kitty -peti 25€
Mitellan syksyvaljaat 18€

Näyttely- ja yhdistyskulut:
Junaliput Turku-Siilinjärvi-Turku 100€
Capital -ilmoittauminen 65€

Lemmikkien hankinta:-

YHT. 1211,53€

keskiviikko 31. lokakuuta 2018

Frettien kotityöt

Kotityöt ovat yleisesti ottaen huonosti dokumentoitua arjen historiaa, ja niinpä meilläkään ei ole tästä aihepiiristä juurikaan kuvia. Se ei silti poista sitä, että meillä fretit rakastavat tehdä osansa kotitöistä, vaikka niistä ei makseta edes viikkorahaa. Tässäkin on kyllä neitikohtaisia preferenssejä, mitkä ovat niitä parhaita kotitöitä.

Assistentit valmiina auttamaan!
Esteri, Justiina ja Huisku ovat omineet tiskikoneen täytön ja tyhjennyksen pitkälti omaksi hommakseen. Heti kun tiskikone aukeaa, ilmaantuu yleensä ensimmäiset apurit tutkimaan projektia ja kartoittamaan koneen sisältöä. Etenkin mummuskojen on vaikea hyväksyä, miksi minun pitäisi saada poistaa ainakin veitset sieltä ensin. Mitellan into tiskikoneen tyhjennykseen laimeni siinä kohtaa, kun neiti sai muutamaan otteeseen palautetta siitä, ettei koneen kumitiivisteiden irroitus ja siirto kuulu näätien toimenkuvaan. Sen jälkeen Mitella siirtyi enempi pyykkihommiin. Jopa Mihail haluaa välillä osallistua etenkin tiskikoneen täyttöön varmistaen, että sinne menevät astiat ovat varmasti tyhjiä.

Pyykkihommista paras on pyykkien ripustaminen kuivumaan. Se on etenkin tehotrion eli Lystin. Mitellan ja Nutellan heiniä. Pyykkien ripustamisessa tärkeintä on painia puhtaiden pyykkien seassa, ja koittaa estää niiden nappaaminen pyykkikorista. Tytöt osaavat kuitenkin myös hyppiä sängyltä pyykinkuivaustelineelle tarkistamaan ripustetut pyykit, ja testata, onko pyyhkeet ripustettu niin hyvin, että niitä pitkin voi kiipeillä ylös ja alas telineeltä.

Ennen pyykkien ripustamista kuivumaan ne täytyy luonnollisesti pestä. Pyykinpesussa ahkerimmat apurit ovat samat kuin pyykkiä kuivumaan laittaessa. Pyykinpesuun kuuluu olennaisesti se, että kaikki koneeseen menevät vaatteet ja tekstiilit tulee tarkistaa läpi, esimerkiksi pujahtamalla lahkeeseen, ja aloittamalla sielä painileikki. Myös taskut on hyvä käydä läpi ennenkuin vaate katoaa koneeseen. Mikäli näitä työvaiheita koettaa nopeuttaa ja napata vaatteen assareilta kesken kaiken, seuraa välitön yleishepuli.

Luonnollisesti fretit osallistuvat myös siivoamiseen, etenkin silloin kun siivotaan lastalla. Tässä puuhassa Mitella on kaikkein omatoimisin, ja se on sitä mieltä, että kumista lastaa tarvittaisiin erityisesti sohvan alla, jonne se lähtee sitä aina tomerasti kiikuttamaan. Imuri ei aiheuta yhtä voimakkaita intohimoja. Imuroitaessa kun ei tule edes kivoja kasoja, joiden yli voisi sitten juosta, ja joiden päällä heittää painiksi. Frettien omia sotkuja siivotessa neidit auttaisivat erityisen mieluusti laittamalla talouspaperia silpuksi, eli paloiksi, ja kaivamalla puhtaita pissa-alustoja ulos pussista.

Joko vaihdetaan vedet?
Kaikki fretit rakastavat meillä myös herppien hoitamista. Herppihuoneessa on niin paljon näätämäistä hommaa turpeiden levittämisestä roskien läpikäyntiin, että on suoranainen vääryys, että herppihuonehommiin otetaan yleensä maksimissaan kaksi näätää kerrallaan. Etenkin silloin kun sammakoille tehtiin uutta taustaa polyuretaanivaahdosta, Lystillä olisi ollut kova tarve päästä muotoilemaan sitä vähän lisää.

Itsyn bravuuri taas on kerätä unohtuneita sukkia. Sen kanssa käydään kuitenkin yhä keskusteluja siitä, voisiko ne laittaa pyykkikoriin ammeen alle jemmaamisen sijaan. Itsy on sitä mieltä että ei. Eikä se amme ole toisaalta edes metrin päässä pyykkikorista, eli kyllä ne sen puolesta aika lähelle päätyvät, elleivät tipu matkalla lattiakaivoon. Mutta niinhän sitä sanotaan, että tekevälle sattuu.

Ja voi sitä riemua, kun vaihdetaan lakanat tai pedataan sänky! Se on juhlaa etenkin Mitellalle, Lystille ja Nutellalle. Mikä olisi sen mukavampaa, kun sinkoilla heiluvien liinavaatteiden seassa, pomppia niitä vasten ja aloittaa kunnon hepulipainit. Samalla varmistuu hyvin se, että peitot tulevat kunnolla ravistelluiksi, kun eihän niitä raaski heti levittää, kun toisilla on niin hauskaa.

Mitkä ovat muiden lemmikkien lempiarkiaskareita?

torstai 25. lokakuuta 2018

Koppihoitoa

Siinä missä Jyväskylän näyttely yhdisti laumaa, Siilinjärvi erotti. Justiina nautti vähän liikaakin Nutella vapaasta viikonlopusta jäätyään Esterille seuraneidiksi, eikä se erityisemmin ilahtunut, kun junnu tulikin sitten takaisin. Alkuviikko menikin sitten turhan äänekkäissä merkeissä, kun Justiina ja pentu kirosivat puolin ja toisin, ja Justiina hätyytti pentua pitkin asuntoa. Eilen minulla meni sitten hermot tuohon elämöintiin, ja päätin taas testata koppihoitoa. Eli sen aikaa kun lauma olisi normaalisti näätähuoneessa (eli yöt ja työpäivien ajan), saavat ne loppuviikon viettää playpenissä. Ja vielä suhteellisen minimalistisesti sisustetussa playpenissä, jossa on tasan yksi laakea peti, pari pissa-alustaa, pari vesikuppia ja ruokaa.

Neitien totutuskoppi
Toki tästäkin nostettiin alkuun pienimuotoinen mekkala, mutta aika pian neidit olivat vastatusten tosiasioiden kanssa: kaikki ovat tasan yhtä jumissa, eikä kukaan todellakaan anna kenenkään omia yksinään sitä ainoaa petiä. Niinpä pienten jupinoitten ja kiroilujen jälkeen ei mennyt kauaakaan, kun kaikki olivat kasassa nukkumassa. Eilen vielä niin, että Justiinan ja Nutellan välissä oli koko ajan pari muuta näätää, mutta tänään neidit ovat olleet useampaan otteeseen jo kylki kyljessäkin. Toki siitä on vielä matkaa siihen, että sama sopu säilyy sitten kun on taas kunnolla tilaa väistää ja jokaiselle vaikka parikin omaa petiä, mutta ainakin saadaan ehkä taas vähän rakennettua luottoa siihen, ettei se toinen ole niin hirveän kauhean kamala.

Joku oli päättänyt aamulla roudata pissa-alustat lisäpehmikkeeksi petiin.
Samalla on sitten päässyt testaamaan playpenin Lystin pitävyyttä kattomaton kanssa. Ilman kattoa Lysti kun tulee sieltä yli jo sekunneissa. Mutta ainakin näin ensimmäisen yön jälkeen aitauksesta löytyi vielä aamullakin seitsemän näätää seitsemästä, ja mitä todennäköisemmin niin, että ne ovat myös olleet sielä koko yön. Kattomatto kun oli paikoillaan vielä aamullakin. Harkitsen silti vielä, pitäisikö kattomaton käytön lisäksi myös muovittaa yhden penin yläreuna, mikäli näätiä pitää joskus jättää siihen yöpymään muualla kuin kotona. Niin että Lystin ei olisi yhtä helppo saada ylimmästä pinnasta tukea hypätessä.

Kyllä ne taas ainakin näin hetkellisesti melki näyttää laumalta
Vaikka itsellä onkin taas lievä paska mutsi -fiilis tästä vapaudenriistokampanjasta, tytöt tuntuvat ottavan tämän varsin rennosti alkuharmistuksen jälkeen. Tänäänkin päivällä Huisku, Nutella ja Lysti kiipesivät sohvan kautta itse takaisin aitaukseen syömään ja päikkäreille päivävillien jälkeen. Mikä on kyllä sikäli lohdullista, sillä aitauksen ei ole ikinä ollut tarkoituskaan olla rangaistus, vaan turvallinen reissuasumus silloin, kun liikutaan paikoissa joita ei ole mahdollista frettiturvallistaa kokonaan. Silti olen hieman ihmeissäni siitä, että se kelpaa osalle porukkaa kotonakin, silloinkin kun valittavana olisi aika monta muutakin paikkaa missä nukkua.

maanantai 22. lokakuuta 2018

Finnish Ferret Festival -frettinäyttely

On aina hyvä ensin ilmoittaa näädät näyttelyyn ja maksaa ilmot ennenkuin katsoo miten näyttelypaikalle pääsee. Sitten ei ala turhaan säikkyä matka-aikoja tai vaihtojen määrää. Viime viikonloppuna junassa menikin leppoisasti noin 11h 30min, tai oikeammin kuudessa eri junassa, kun vaihtoja oli mennen tullen kaksi. Mutta nekin menivät onneksi helpommin kuin olin pelännyt, kun piti tavaran määrän niin kohtuullisena kuin tuollaisella koko viikonlopun lemmikillisellä reissulla on mahdollista. Eikä shoppaille kuin ihan vähän... Yhden jättipedin ja jotain pienempiä juttuja.

Taas mennään
Juna numero yksi lähti Turusta perjantaina 15.05, joten Jussi nappasi minut töistä kahden aikaan näätien kera ja tiputti Hesburgerin kautta asemalle. Tällä kertaa mukana oli viisi nuorinta neitiä, eli Nutella, Lysti, Huisku, Mitella ja Itsy. Jussi ehtikin hetken innostua, että pääsisi viikonlopun helpolla, kun hänelle jäi vain mummut, mutta Justiina piti hänet lopulta varsin hyvin tassun alla koko viikonlopun, kun hänen leikkikaverit oli pöllitty reissuun. Esteristä kun saa kyllä hyvin uniseuraa, mutta se ei enää pukittele päivittäin pitkin kämppää. Junamatka sujui varsin leppoisasti somea selaten ja äänikirjaa kuunnellen, sekä seuraten kun eri retkueet päivittelivät liikkeele lähtöjään facebookiin. Ensimmäinen vaihto osui itsellä Tampereella juuri siihen hetkeen, kun Jasmine ja Miranda starttasivat sieltä autolla kohti Siilinjärveä. Hetken aikaa sitä harmitteli, kun ei ollut tullut edes mieleen kysellä kimppakyytimahdollisuutta Tamperelaisilta, mutta katsottua tarkemmin kuvaa totesin kyllä äkkiä, että se kyyti oli kyllä jo varsin tehokkaasti täynnä. Onneksi Tampereella piti kuitenkin seikkailla vain pieni pätkä tunnelissa, ja seuraava vaihto Pieksämäellä tapahtui saman laiturin sisällä. Siilinjärven asemalle saavuttaessa Sini oli minua vastassa, ja loppumatka Siilinjärven asemalta näyttelypaikalle taittui hänen kyydissään.

Näyttelypaikalle saavuttua sitä moikkasi pikaisesti jo saapuneet, ja alkoi sitten laittaa näätien aitausta kasaan. Tässä kohtaa kello kun oli jo päälle yhdeksän, ja fretit olivat olleet boksissaan yli kahdeksan tuntia. Eli laumalla oli aika kova tarve etenkin vessaan, sillä ne eivät tee tarpeitaan mielellään boksiin ellei ole pakko. Meilläkin kun on käytössä lauman kokoon nähden suhteellisen pieni boksi, sillä isompaa olisi hankalampi liikutella junan käytävillä, tai saada mahtumaan mihinkään silloin jos ei onnistu saamaan ison koiran paikkaa, mikä oli tällä kertaa varattu ennen minua onneksi vain yhdessä junassa kuudesta. Kun näädille oli saatu vessa pystyyn ja saatu niille vedet, eväät ja kunnon pedit aitaukseen, oli paremmin aikaa hakeutua aiemmin saapuneiden seuraan.

Näätien näyttelylukaali
Ensimmäinen ilta meni aika rauhallisesti. Porukkaa valui paikalle vielä minunkin jälkeeni, majoittauduttiin, juteltiin ja osa viimeisteli paikkaa seuraavaa päivää varten sitä mukaa kun ihmisten mukana saapui viimeiset palkinnot ja arpajaisvoitot. Näyttelypaikalla oli ihanasti paikan puolesta valmiina sängyt, tyynyt ja peitot, joten kotoa oli tarvinnut napata vain makuupussi, eikä ollut tarvinnut raahata ilmapatjaa junassa. Oma sänky tuli napattua samasta huoneessa kuin toissavuonnakin, kun näyttely järjestettiin Kirsussa edellisen kerran. Aamupalan valmistelun ilmoitettiin alkavan seitsemältä, joten asetin herätyksen kahdeksan pintaan, vaikka heräsinkin sitten lopulta vähän sitä ennen.

Seuraavana aamuna aamupalan jälkeen alkoi taas normaalit näyttelykuviot: ihmisiä tuli lisää, näätiä kirjattiin sisään. Itse putsasi tyttöjen aitauksen, joka oli yön aikana ehditty sotkea jo aika hyvin. Arvostelun ilmoitettiin alkavan luokista yksi ja seitsemän, eli Mitella oli arvosteluvuorossa ensimmäisenä Nellillä. Aitausnaapureiksi saimme Tiian ja Hämäläisen Tanjan. Niinpä minulla oli kunnon aitiopaikka kurkkia välillä Tanjan Rapulaista, ja tällä kertaa nappasin sen syliinkin. Siinä kohtaa kyllä huomasi, että itsellä on vain tyttöjä, kun poika tuntui niin tajuttoman muhkealta tapaukselta. Vaikka meillä käykin välillä myös hoitopoikia, niin kyllä noiden urosten kanssa yhä tulee välillä sellainen olo, että miten niitä edes pitää kiinni, kun kädet eivät mahdu samalla tavalla ympäri kuin tytöillä. Rapunenkin kun on aika miehen mitoissa oleva komistus.

Tytöt saivat tälläkertaa Paras lauma -palkinnokseen ison Hello Kitty -pedin

Tiialta saimme tytöille kotiinviemisiksi pari viiriäistä ja pikku ämpärillisen viiriäisen munia, jonka lisäksi olin ennakkotilannut Riikalta näyttelyyn astetta isomman frettipedin. Sellaisen johon mahtuu koko lauma - tai omistajan pää ja pari-kolme neitiä, mitä tuli testattua ottaessa päikkäreitä näätäaitauksessa. Yksi näyttelyluksuksista kun on ehdottomasti se, että näyttelyssä nuo porukan vilkkaimmatkin malttavat monesti rauhoittua kaikkuun torkkumaan, ja silloin voi välillä pitää pidemmän kaavan hellittelyhetkiä Lystin ja Nutellan kanssakin. Ihan kaiken kattavaa se kyseisten neitien näyttelyrauhoittuminen ei kuitenkaan ole, minkä Nutella osoitti vätämällä kunnon näyttelyharmitukset jouduttuaan tuomaripöydälle. Se ei olisi yhtään malttanut rauhoittua katsottavaksi, ja kun Maisa sen tyhmästi jumitti, se koitti harmituksissaan napata tuomaria kädestä. Ja kun Maisa ei antanut, neiti päätti sitten olla esittelemättä hampaitaan ollenkaan. Miinuksia siis ropisi niin käsitteltävyydestä kuin hampaista, kun niitä ei saanut katsoa. Joten pikkuneidin kanssa päästään treenaamaan kunnolla käsittelyä eri tilanteissa ennen Capital! -näyttelyä, joka on meillä se seuraava.

Palkintopöytää ja Mitella arvostelussa
Olin jo perjantain puolella ihaillut palkintopöytää, mutta samalla todennut, että meillä ei olisi kyllä mitään mahdollisuuksia monia sillä olevista jutuista kotiin kuskata. Lysti päättikin sitten tuomarien avustuksella ratkaista asian niin, että kotiin ei tarvinnut lähteä tyhjin käsin, mutta luokka kakkosen hieno pinkki-hopea riippumatto mahtui kätevästi reppuun. Mitella kävi ainoana meidän laumasta recalleissa, mutta parhaan kuviollisen tittelin nappasi kuitenkin Pabi. Tällä kertaa itsekin olin ollut ollut ehdolla palkinnon saajaksi, kun palkintojen jaon yhteydessä jaettiin myös frettiliiton tunnustuspalkinto, mutta tällä kertaa sen nappasi Eveliina Kautto, mistä olen iloinen hänen puolestaan.

Tämä tämänkertainen Finnish Ferret Festival oli liiton 10-vuotisjuhlanäyttely, jonka myötä päivän mittaan oli ollut tarjolla niin kakkua, mehua/kahvia kuin frettien ensiapulentoa. Juhlallisuudet kuitenkin jatkuivat vielä illalla, kun esiin kaivettiin vielä karkit, sipsit ja laitettiin palju tulille. Näistä etenkin paljun myönnän olleen itselleni mieleen, ja sielä tulikin käytyä pariinkin otteeseen käyden välillä sisällä juttelemassa niiden kanssa, joita paljuilu ei niin innostanut. Puolen yön kieppeillä osa porukkaa jatkoi vielä baarin suuntaan, mutta itse jäin vielä nauttimaan paljusta ja saunasta, kunnes peti kutsui puoli kahden maissa.

Näyttelypaikan aitausmerta
Liiton synttärikakku
Sunnuntaiaamun aloitin kasaamalla kaikki tavarani yhteen paikkaan ja pakkaamalla reppuni ja makuupussini. Sitten oli hyvä alkaa aamupalalla kysellä, kenen kyydissä mahtuisi asemalle asti. Petran luvattua kyydin oli sitten hyvin aikaa laittaa näätien aitaus kasaan ja nostella salissa olevia tuoleja paikoilleen. Asemalle päästyä alkoi sitten sama junaruljanssi takaisin päin. Ainoana erona boksissa oli vieläkin hiljaisempaa kuin tulomatkalla, ja syykin selvisi, kun yksi junahenkilökuntaan kuuluva kysyi, saisiko neitejä vähän katsoa: boksista nostettaessa Nutella oli täysin syvässä unessa, eikä herännyt ottaessani sitä boksista ulos, eikä muidenkaan päät juuri nousseet. Deadsleeppaava pentu saikin sitten aika ihastuneen vastaanoton, kun monen on vaikea uskoa, että mikään eläin voi oikeasti nukkua noin sikeästi, ja vielä tuollaisessa ympäristössä. Mutta pitihän sitä nyt kerätä energiaa kunnon kotiinpaluuhepuleihin...

Mamman palkintonäätä <3 Neiti hävisi luokkansa vain siskolleen, joka oli myös paras seniori ja BOS

Reissu veti kyllä aika väsyksi, mutta oli ehdottomasti sen arvoinen. Silti on ehkä ihan kiva, että seuraavaan näyttelyyn  pääsee taas autolla, ja matkaakin on vain pari tuntia suuntaansa. Etenkin kun sinne meidän laumaa lähtee edustamaan pitkän tauon jälkeen myös Esteri.  

Kiitos näyttelystä ja seurasta taas kaikille asianosaisille!

Kotona sai sitten taas tilaa viipottaa ja viiriäisiä sunnuntaipäivälliseksi.

tiistai 16. lokakuuta 2018

Hammaslääkärissä

Tänään otettiin taas suunnaksi Johanna Raulion klinikka Vantaalla. Olin ottanut töistä puoli päivää vapaata niin että pääsin itsekin kerrankin mukaan eläinlääkärille. Laumalle oli saatu aika kahdeksi, ja meiltä ajaa Pk-seudulle pari tuntia. Tällä kertaa meiltä lähti mukaan Itsy, Esteri, Mihail, Justiina ja Pätkis-lisko, ja Sariannalta Otto. Pätkistä lukuun ottamatta kaikilla oli hammasjuttuja, ja Justiinalla lisäksi implantti. Tämä oli taas sellainen reissu, jossa toivoi parasta ja pelkäsi pahinta. Parhaassa tapauksessa toivoi, ettei keltään löytyisi hammaskiveä ihmeempää, eikä keltään jouduttaisi poistamaan hampaita. Pahimmassa skenaariossa pelkäsi, että nyt kun suut päästään taas kunnolla tutkimaan, jollain on taas paha ientulehdus syvemmällä suussa tai kuolleita hampaita. Etenkin Mihailin kohdalla asiaa vähän jännäsi, sillä se oli nyt ensimmäistä kertaa mukana hammastarkistuksessa.

Miikkistä valmistellaan hampaiden puhdistusta varten

Näätien osalta reissu olikin tällä kertaa oikea lottovoitto. Esterillä ollutta ientulehdusta lukuunottamatta yhdeltäkään omista ei löytynyt muuta kuin hammaskiveä. Justiinalle onnistuttiin myös saamaan se implantti, vaikka sen tarve ilmenikin hyvin lyhyellä varoitusajalla. Mihailin ja Oton kohdalla sai kyllä hetken arpoa anestesian syvyyttä, kun niillä se ei kummasti näkynyt yhtä nopeaan kuin tytöillä. Tai pikemminkin ne eivät eivät lähtökohtaisesti olleet yhtä nopeita, jolloin lääkkeen vaikutus ei ole yhtä dramaattinen. Etenkin Justiinalla kun olisi puolestaan ollut polttava tarve tutkia uutta ympäristöä, kunnes jalat lähtivät menemään alta unen hiipiessä näädän kiinni.

Toki ihan täyttä priimaa noiden meidän hammaskroonikkojen hampaat eivät olleet, vaikka nyt selvittiinkin isommitta toimenpiteittä. Esterillä näkyi selvästi, että suusta on käytössä lähinnä toinen puoli: toinen puoli suusta oli lähes puhdas, ja toinen taas ihan täynnä hammaskiveä. Se siis vaatii jatkossakin säännöllistä puhdistusta, samoin kuin Itsyn suu. Silti Itsylläkään ei nyt näkynyt onneksi mitään merkkejä siitä, että jokin hampaita olisi lähiaikoina lähdössä, vaan hampaat ja ikenet vaikuttivat onneksi terveiltä. Justiinakin osalta suun tilanne oli parempi kuin viimeksi, mutta muutamien poskihampaiden juuri oli lähtenyt paljastumaan. Niiden kohdalla poisto ei ole kuitenkaan ajankohtainen välttämättä edes lähivuosina, mutta jos mummuska elää pitkän elämän voi olla, että ne joudutaan jossain välissä nappaamaan pois. Justiinan kohdallakin jatketaan siis hammastarkkeja, joskaan ei välttämättä ihan yhtä tiuhaan kuin Esterillä ja Itsyllä, ellei tarvetta ilmene.

Justiina heräilemässä operaation jälkeen. Maskista neiti sai lisähappea kunnes oli täysin herännyt.
Mihail oli nyt ensimmäistä kertaa mukana, ja sen suu oli onneksi hammaskiveä lukuunottamatta hyvässä kunnossa. Anestesiaa varten poika punnittiin taas, ja 6,8 kiloisena se ei ole ihan niin massiivinen kuin pelkäsin, mutta yhä selkeästi sairaalloisen ylipainoinen. Eli kotona pitää entisestään koettaa rajoittaa Miikkisten pääsyä tyttöjen ruuille, vaikka se tarkoittaakin samalla sitä, että joudumme rajoittamaan tyttöjen mahdollisuuksia koota ruokajemmoja ympäri asuntoa. Mutta nykyisellään pojan paino altistaa sitä turhan paljon erilaisille terveysongelmille.

Pätkiksen kohdalla uutiset olivat sekä hyviä että huonoja. Hyvää oli se, että Rauliolta ei tullut liskolle välitöntä lopetustuomiota, mitä olimme kumpikin pitäneet todennäköisimpinä vaihtoehtona. Huonoa oli se, että ongelman syyksi paljastui osteoporoosi, eli vaiva mikä olisi ollut todennäköisesti ehkäistävissä reilummalla kalkkiannostuksella. Nyt kuitenkin kalkkilisä ei ollut pysynyt nopeasti kasvavan nuoren liskon kasvutahdissa mukana, mikä oli jättänyt liskon turhan heikoksi. Jussilla on asiasta kunnon morkkis, mutta nyt Pätkiksellä alkaa kunnon kalkkikuuri ja seurataan, saadaanko sillä kehitys kääntymään taas oikeaan suuntaan. Onneksi pikkutyyppi on erittäin ahne, eli kalkkilisä menee helposti alas erilaisten hyönteisten mukana.

Itsy operoitavana

Näätien osalta reissu kustansi 524€ ja Pätkiksen 65€. Lisäksi klinikalta tarttui mukaan pussillinen lihansyöjien hätätukiruokintaan sopivaa ravintojauhetta ensiapulaatikkoon sijoitettavaksi. Edellinen kun päästiin onneksi lahjoittamaan villieläinhoitolalle, kun siinä alkoi päiväys lähestyä, eikä meillä ollut ollut tarvetta. Toivotaan että tälle pussille käy samoin.

Kaikkinensa olen reissuun erittäin tyytyväinen. Vihdoin alkaa tuntua siltä, että säännöllinen hammashuolto alkaa näkyä jossain, ja että nyt pahimmat ongelmat ovat tältä saralta toivottavasti hoidettu. Että nyt ollaan näiden tyyppien hampaiden osalta siinä pisteessä, että homma saadaan ehkä pelaamaan lähiajat pelkillä säännöllisillä putsauksilla. Ja tietenkin hammasterveyttä pyritään edistämään myös arjessa tarjoamalla näädille luista lihaa ja kokonaisia ruokaeläimiä, jotta hampaat saavat riittävästi töitä.   

Näätien turvavyöt