Lepää rauhassa Alpo

lauantai 29. heinäkuuta 2023

 Alpo ei selvinnyt. Lepää rauhassa Alpo, 2013-2023



Alpon hemipenisprolapsi

perjantai 28. heinäkuuta 2023

Huomasin toissa päivänä bunkkeria läpikäydessäni, että meidän valkohuulikyy Alpolla ei ollut kaikki kunnossa. Sen peräaukosta oli tursunnut ulos jotain kudosta, jonka oletin alkuun kloaakiksi eli yhteissuoleksi. Laitoin käärmeestä heti kuvan Jussille, että tulee kotiin heti kun ehtii, että päästään tutkimaan tilanne tarkemmin. Koska Alpo on myrkyllinen, odotin sen tutkimisen kanssa mieluummin siihen, että meillä oli kaksi käsiparia käytössä. Jussia odotellessa sumuttelin Alpoa, niin että ulos luiskahtanut kudos pysyi kosteana. Samalla aloin valmistella sokeriliuosta, jonka avulla voitaisiin koittaa hillitä turvotusta prolapsoituneessa osassa, niin että se olisi toivottavasti mahdollista työntää takaisin, ja tarkistaa, vieläkö eniten käyttämämme eksolääkärit ovat kesälomalla. Monien meidän eksojen kanssa kun lähdetään tarvittaessa ei-eksolääkärillekin, jos jotain akuuttia ilmaantuu, mutta myrkyllisten kohdalla siihen on erittäin iso kynnys, koska riskit ovat isommat, jos käsittelijä ei tiedä mitä tekee.



Jussin saavuttua minä aloin kattaa tarvikkeita pöydälle, ja Jussi meni hakemaan Alpoa terrasta. Samalla hän huomasi, että sen peräpää oli pinnautunut kiinni yhteen oksan hankaan. Näin jälkikäteen on kuitenkin mahdotonta sanoa, onko prolapsi aiheutunut tästä puristuksesta, vai onko käärme jäänyt puristuksiin siksi, että sen peräpäässä on ollut jostain muusta syystä turvotusta. Jotta saimme Alpon irti, Jussi piti koukuilla huolen että Alpon pää pysyi terraarion toisessa nurkassa, sillä välin kun minä laitoin käteni terraarioon ja katkaisin pinnaavan oksan. Sen jälkeen Jussi sai nostettua Alpon koukuilla pöydälle, missä huomasimme prolapsin lisäksi sen peräpään olevan selvästi turvoksissa. 

Kaadoimme sokeriliuoksen irtokarkkirasiaan, ja Jussi nosti koukuilla Alpon liuokseen niin, että proplapsoitunut osa oli sokerivedessä. Sokeri kun riittää osassa tapauksia laskemaan kudoksen turvotusta niin, että prolapsoitunut osa mahtuu vetäytymään takaisin sinne, mistä se on luiskahtanut. Prolapsi ei lähtenyt kuitenkaan vetäytymään itsestään sisälle, joten seuraavaksi sitä piti koittaa työntää takaisin paikoilleen. Jussi ohjasi Alpon pään kirkkaaseen muoviputkeen, jonka jälkeen minä tartuin kiinni Alposta, niin että Jussi pääsi tutkimaan tarkemmin sen prolapsia. Muoviputken ideana on pitää käärmeen pään kontrollissa, niin ettei se pääse kääntymään ja puremaan. Prolapsia tarkemmin tutkittuaan Jussi tuli siihen tulokseen, että kyseessä ei olekaan kloaakki, vaan toinen Alpon hemipeniksistä. Hyvänä uutisena tässä oli se, että kyseessä ei ole käärmeelle yhtä elintärkeä osa kuin yhteissuoli. Huonona puolena se, että hemipenikanava on huomattavasti pienempi kuin yhteissuolen kanava. Jussi sai kuitenkin ohjattua hemipeniksen paikoilleen pumpulipuikon avulla, mutta se pullahti heti uudestaan ulos. Arvelimme että tämä johtui todennäköisesti koko peräpään kattavasti turvotuksesta, joten päätimme laittaa Alpolle pienemmän sairasboksin, jossa oli pohjalla kosteaa talouspaperia, ja odottaa jonkin aikaa, jos turvotus lähtisi laskemaan. 

Lähtötilanne kun prolapsi havaittiin

Emme kuitenkaan saaneet prolapsoitunutta osaa illan aikana enää uudelleen sisälle, joten seuraavana aamuna tiesimme tilanteen olevan se, että joko Alpo on saatava eläinlääkärille, joka pystyy amputoimaan prolapsoituneen hemipeniksen, tai Alpo pitäisi lopettaa. Ulkona ollessaan kudos kun lähtee kuolioitumaan, jolloin se aiheuttaa verenmyrkytysriskin. Tästä syystä emme voineet jäädä myöskään odottamaan, että Sari Rytkönen tai Johanna Raulio palaisivat kesälomiltaan, eli lähdimme soittamaan Linnunmäkeen. kun sieltä ei vastattu, kävin kyllä mielessäni myös kaikkia muita tuntemiani eläinlääkäreitä, sekä kuinka paha olisi, jos oikeasti paukkaisimme Alpon kanssa päivytykseen. Mikäli kyseessä olisi ollut kuristajakäärme, olisi ollut paljon enemmän ihmisiä. keiltä olisin kehdannut kysyä hätäapua. Tarvittava toimenpide kun ei ollut iso tai monimutkainen. Isona haasteena vain oli se, että se olisi tehtävä myrkylliselle eläimelle. 

Meillä oli ollut alunperin vähän toisia suunnitelmia, kun Jussille oli tullut yllättävä arkivapaa, ja olimme ehtineet ostaa liput elokuviin. Joten kun asiaan ei saatu heti aamulla ratkaisua, ajattelimme ottaa parin tunnin tauon asian pohdinnasta, ja käyttää jo hankitut liput. Koitimme kuitenkin vielä autosta soittaa Linnunmäkeen. Olimme juuri ehtineet sisälle näytösaliin, kun Linnunmäestä soitettiin takaisin, että jos ehtisimme Porvooseen kuudeksi, Gisle pystyisi operoimaan Alpon. Laskimme pikaisesti, että jos jätämme leffan välistä, ehdimme ajoissa. Eli eikun suunta kohti kotia, ja käärme kyytiin. 

Tässä koitettiin vielä kotihoitoa. Tuupauksesta ei ole kuvaa, kun siihen ei riittänyt käsiparit

Klinikalta oli toivottu, että auttaisimme itse käärmeen käsittelyssä, ja jos mahdollista, ottaisimme mukaan omat koukut ja tuubin, jotta välineet olisivat varmasti oikean kokoiset. Niinpä kun meidän vuoromme tuli, Jussi ohjasi taas Alpon tuubiin, jonka jälkeen minä otin käärmeen haltuuni. Gisle tarkisti ensin, että oli samaa mieltä prolapsoituneesta osasta. Hemipenis kun olisi helppo amputoida pois ilman että siitä olisi isompaa vahinkoa käärmeelle. Mutta palan nappaisu yhteissuolesta tietäisi varmoja ongelmia, ellei suolen toimintaa saataisi jotenkin varmistettua poistetusta kohdasta huolimatta. Onneksi kyse oli hemipeniksestä, kuten olimme olettaneetkin, ja Gisle sai puudutuksen jälkeen ligatoitua proplapsoituneen osan sulavalla langalla, ja amputoitua sen osan, joka oli alkanut mennä kuolioon. Manipuloitaessa ligatoitua hemipeniksen tynkää takaisin paikoilleen, Alpo työnsi ulos toisenkin hemipeniksensä, mutta koska Alpo oli vilautellut sitä jo aiemmin koitettaessa palauttaa prolapsoitunutta hemipenistä, emme huolestuneet tästä yhtään. Alpo kun sai aina vedettyä toimivan hemipeniksensä takaisin sisälle. Enemmän olimme huolissamme siitä, kuinka Alpo oli jotenkin flegmaattisen oloinen, eikä se hangoitellut juurikaan vastaan. 

Alpo on ollut nyt yön yli sairasboksissaan, ja jännittäminen sen kohdalla jatkuu yhä. Se kun on yhä pitänyt toista hemipenistään normaalista poiketen ulkona, ja ollut vähän vaisu. Se kuitenkin sai eilen pitkävaikutteisen antibiootin, ja peräpään turvotus on laskenut selvästi toissapäiväisestä. Eikä ainakaan toiseksi toisessa hemipeniksessä ole samanlaisia kudosmuutoksia kuin prolapsoituneessa oli. Eli nyt saa pitää kaikki peukut pystyssä pojan toipumisen puolesta. 

Tässä amputaatio on jo ohi, ja Gisle on laittamassa antibioottipistosta

Viime päivinä on tullut myös mietittyä näitä otuksia, mitä meillä täällä kotona on. Arjessa kun on niin helppo jakaa, mitkä tyypeistä ovat minun ja mitkä Jussin, ja tuudittautua siihen, kuinka osa on vain katselulemmikeitä, joita ei ole tarkoituskaan koskea. Mutta sitten kun tulee jotain tällaista, niin silloin pakko pystyä luopumaan siitä välissä olevasta lasista ja koukkujen tuomasta turvaetäisyydestä. Ja koska kyseessä on kuitenkin meidän yhteinen harrastuksemme, ja meillä kotona olevat eläimet, niin toki minä olen siinä tilanteessa valmis auttamaan sen minkä pystyn. Mutta samaan aikaan en voi pyytää samaa kaikilta eläintenhoidon ammattilaisilta. Jos ihan totta puhutaan, niin vaikka itselläni on jonkin verran kokemusta myrkyllisten eläinten käsittelystä, en silti itsekään tiedä mitä tekisin, jos minua pyydettäisiin töissä tekemään se mitä tein Alpolle jonkun toisen ihmisen kobralle tai mamballe. Toki meidänkin kohdalla hoitaja oli vapautettu hommasta, ja minun ja Jussin lisäksi Alpoon koski vain Gisle. Nyt toki kävi se tuuri, että saimme kesken kesäloma-ajankin näin nopeasti ajan eläinlääkärille, joka on hoitanut myös myrkkyjä jo aiemminkin, ja selvisimme kahden ja puolen tunnin ajolla per suunta, mikä on monelle pienemmissä paikoissa asuvalle vakioaika ihan kaikissa eksokäynneissä ympäri vuoden. Meillä on kuitenkin yleensä kaksi lähempääkin vaihtoehtoa. Ei-eksoottisten kohdalla monessa asiassa pääsee kuitenkin pienemmällä jännityksellä, vaikka toki niidenkään diagnostiikka ei aina onnistu kerrasta ja voi vaatia useampia käyntejä ja erikoiseläinlääkäreitä. Mutta ainakin ensiapuun pääsee yleensä helpommin.    

Terraariotetristä

tiistai 25. heinäkuuta 2023

Hammin messuista tuli pariviikkoa sitten kuukausi täyteen, joten päätimme aloittaa Jussin kanssa karanteenin purkamisen. Samalla tavoitteena oli siirtää kaikki sammakoita lukuunottamatta isompiin terraarioihin. Messuilta tulleet sarvisammakot ovat vielä sen verran nuoria yksilöitä, että ne menevät vielä jonkin aikaa niissä faunabokseissa, joihin ne siirrettiin heti karanteenin aluksi. 

Meillä oli taas kertynyt sen verran hyvin eri kokoisia terraarioita varastoon, että tähän väliin niitä ei tarvinnut ostaa uusia. Sen sijaan ostoslistalle meni yksi uusi varastohylly, jotta uusille terraarioille saatiin toimivampia paikkoja. Samalla aloitettiin myös uusi terraariotetriskierros, koska osalle tyypeistä saatiin vapautettua terraariot päivittämällä muutamia vanhemmista tyypeistä junnubokseista isompiin. 

Sonicin kesä-, syksy- ja talviasunto.

Ensimmäisenä karanteeninpurkupäivänä haettiin sisälle afrikkalainen kääpiösiili Sonic ja tuhatjalkaiset. Sonicin muutto oli helppo, sillä se muutti suoraan kilpikonnien talviasuntoon, jossa se tulee asumaan suurimman osan vuotta aina kun kilpikonnat ovat ulkona tai talvehtimassa jääkaapissa. Tuhatjalkaisille tehtiin koti pieneen päältäavattavaan akvaarioon, joka on toiminut aiemmin nuorilla sarvisammakoilla.

Toisena päivänä muutettiin hämähäkit. Sain sisustettua neljälle niistä valmiit terraariot Jussin työpäivän aikana, niin että Jussi pystyi sitten kotiuduttuaan keskittymään siirtoihin. Hämähäkkien siirtämiset kun ovat jotain, johon en itse mielelläni lähde, vaikka sitäkin on tullut kyllä kokeiltua. Lajista riippuen isoimpina haasteina kun ovat yleensä osien lajien kyky potkia peräpäästään erityisiä poltinkarvoja, jotka voivat aiheuttaa hyvin ikäviä iho- tai silmäoireita, jos niiden kanssa joutuu kontaktiin, tai kyky liikkua lähes teleporttaamalla. Osa lajeista voi myös pyrkiä puremaan. Kaikista isoimman hämähäkin, Jussin uuden silmäterän Kolossin, muutto jäi toiseen päivään, sillä sitä varten tuliskinkki Pyro piti muuttaa isompaan terraarioon, jotta Pyron poikasboksi vapautuisi Kolossille. 

Uusi varastohylly löysi paikkansa 150cm terrojen vierestä

Hiisi tulee usein paistattelemaan oksalle uudessa terraariossaan

Tähän terraariovaihtoon liittyy myös sellainen morkkiksen paikka, josta mietin, avaanko sitä ollenkaan blogissa. Mutta koska pyrkimukseni on valottaa täällä elämää ison eläinlauman kanssa niin hyvässä kuin pahassa, menköön tämäkin. Pyro oli päätetty majoittaa siihen terraarioon, jossa meillä aiemmin majaili arosopulit, ja olin päättänyt että sopulit muuttaisivat tämän mylläyksen yhteydessä yläkerran eksolaan, jossa meillä on valtaosa muistakin nisäkkäistä. Simon terra ei kuitenkaan ollut tarpeeksi tukeva kannattelemaan lasiterraariota, joten päätin siirtää sopulit metriseen dunaan. Koska meillä oli kerran aiemmin ollut haasteita sopulien laumakemioiden kanssa, koitin tehdä nyt terraariovaihdon mahdollisimman hienovaraisesti siirtäen uuteen terraarion kaikki tyyppien tutut tavarat ja pitäen järjestyksen lähes ennallaan. Silti havahduin yöllä siihen, että dunasta alkoi kuulua kauhea piippaus, ja kun ehdin paikalle, yksi tyypeistä kyyhötti nurkassa täysin piestynä. Tässä kohtaa elettiin sunnuntain ja maanantain välistä yötä. Natskujen vastaavista laumakemiaongelmista oli vajaa vuosi. Edellisestä piestystä sopulista nelisen kuukautta. Juutaksen ja Navan eutanasiaan reilu vuorokausi, ja minä en yksinkertaisesti jaksanut lähteä tähän taas. Niinpä laitoin kaverille viestiä, voisiko hän lopettaa tuon piestyn sopulin seuraavana päivänä, ja mahdollisesti myös kaksi muuta, koska kaksi ei ole enää lauma, ja minulla ei ole yhtään luottoa siihen, että nekään pysyisivät sovussa. Itse olen kuitenkin pyrkinyt pitämään aina kiinni siitä, että laumaeläimelle tulee olla lauma, mutta tässä kohtaa en jaksanut edes harkita lähteväni rakentamaan uusia laumoja yksinjääneiden ympärille, kun en vieläkään oikein ymmärtänyt mikä tai kuka laumakemioissa hiersi. Päätös vahvistui entisestään, kun heti kun seuraavana päivänä nostin kaksi yhdessä terraarioon jäänyttä samaan kuljetusboksiin, niillä alkoi välitön tappelu.

Viedessäni boksit kaverilleni ja selitettyäni miksi olen päätynyt lopetukseen, kaveri katseli hetken tyyppejä, ja totesi, että mitä jos homma on näillä sama kuin talvikoilla. Että ne eivät vain ole niin vahvasti laumaeläimiä, että homma toimisi terraarion rajatussa tilassa saman sukupuolen porukoissa. Sillä vaikka sopuleita myydessä on tähän asti korostettu, että tyttöjä olisi hyvä olla aina vähintään kolme, niin nämä meidän neidit eivät suinkaan ole ainoita, joilla homma on kaatunut tappeluihin. Kaveri myös kysyi, olenko koittanut asuttaa tyyppejä yksinään. Myönsin että en, koska olen parin muun laumaeläimen kohdalla nähnyt, mitä yksinjääminen voi laumaeläimelle tehdä. Kaverin kuitenkin kysyessä, haittaisiko minua, jos hän jonkin aikaa seuraisi, miten tyypit menisivät omissa yksiöissään, päädyin antamaan luvan. Kaverillakin on kuitenkin vuosikymmenten kokemus jyrsijöistä, ja lopetusmahdollisuus kotona, jos eläinten stressikäytös lähtisi laskemisen sijaan nousemaan. Eli sopulien kanssa kävi nyt sitten se, mitä pyrin aina viimeiseen asti välttämään, ja ne lähtivät täältä uuteen kotiin. Nyt kun on ehtinyt itkeä pahimmat itkut poikien lähdöstä, olen kuitenkin ihan tyytyväinen, että tytöt saivat vielä mahdollisuuden, vaikka silloin sinä yönä, siinä mielentilassa kyseinen ratkaisu ei käynyt minulla edes mielessä.   

Mondo muutti Thanoksen ja Ötökän väliin

Sarvisammakoiden poikaskämpät

Bunkkerissa homma jatkui niin että Pyro muutti uuteen isompaan terraarioonsa, ja Kolossi sai sen vanhan. Mondo kakkoseksi nimetylle tokeegekolle haettiin varastosa pystymallinen Herptek-muoviterraario. Sisiliskon sukuinen Hiisi sai yhden autotallissa käyttöä odottaneista liukuoviterraarioista ja tricolor siankärsäkäärme Pulsu-Petteri natalien vanhan terraarion. Hiisille tullutta terraa olin ennen Hammia vähän suunnitellut kääpiöunikeoille, mutta sopulicasen jälkeen koitan nyt parhaani mukaan pysyä jyrsijäpuolella ainakin hetken ihan vain rotissa, jotka oikeasti tunnen ja joita koen ymmärtäväni paremmin. Rottia kun tuli ensimmäisen kerran elämääni jo vähän vajaa 20 vuotta sitten, ja se rakkaus on kestänyt muutamasta tauosta huolimatta. 

Seuraavana vaiheena olisi vihdoin viimeistellä kiinankellojen uuden terraarion kansi, niin että niiden poikasterraario vapautuisi Speedyksi nimetylle squamigeralle. Alkuun olimme miettineet Speedyä yhteen kunnostusta odottavaan exoon, joka olisi malliltaan ehkä aavistuksen kivempi puukyylle, mutta päädyimme kuitenkin kunnostamaan terraarion ennemmin muurigekko Hevisaurukselle. Terraarioon kun pitää fiksata yksi sarana ja katon kiinnitys, niin totesimme, että modaaminen on paljon vähemmän stressaavaa, jos korjausten pettäessä ei ole riskinä, että terraariosta sinkoaa meidän nopein ja myrkyllisin käärme. 

Mauno auttaa Jussia kiinankellojen akvaterraarion uuden kannen kanssa

Uudet terraariot odottavat myös yhä nimilappujaan, sillä osalta uusista tyypeistä puuttuu yhä nimet. Tiedän ettei tästä ole eläimille pienintäkään haittaa, mutta itseäni se vaivaa jossain määrin, ja olen ehkä hieman hoputtanut Jussia asian suhteen. Itse kun olen tottunut puhumaan monista omistani nimillä jo kauan ennen niiden syntymää, niin tuntuu hieman hassulta puhua lajilla tyypeistä, jotka ovat asuneet meillä jo monta viikkoa, ja jotka olisivat kuitenkin selvästi yksilöitävissä. Käytönnön syistä meillä kun on kyllä myös joitain nimeämättömiä tyyppejä, kuten parvikalat, hyönteiset ja kiinankellosammakot, joiden erottaminen toisistaan olisi hyvin haastavaa. Toki nimilaput olisi hyvä hoitaa mahdollisimman äkkiä kuntoon ilman nimäkin, sillä niissä on hoidon kannalta paljon olennaisempiakin tietoja, kuten yksilömäärä ja laji. 

Pampulan sterilisaatio

torstai 20. heinäkuuta 2023

Pampulan sterilisaatioleikkaus tuli mainittua blogissa jo aiemmin. Sen kanssa samaan aikaan tapahtui kuitenkin niin paljon kaikkea, ettei siitä tullut laitettua silloin edes omaa postaustaan. Mutta koska moni kokee kanien sterilisaatiot erittäin jännittävinä toimenpiteinä, ajattelin nyt avata vähän tarkemmin, miten meillä operaatio meni toipumisineen. 

Meillä Pampula steriloitiin Turussa Koira-KissaKlinikalla Sari Rytkösen toimesta. Meillä oli paitsi itsellä entuudestaan hyviä kokemuksia Sarista eksoottisten kanssa, mutta sen lisäksi hän on leikannut parinkin kaverini kanit, eikä heillä ollut mitään muuta kuin hyvää sanottavaa operaatioista. Koska meillä oli leikkauspäivänä Jussin kanssa molemmilla työpäivä, Pampula vietiin klinikalle heti aamusta eväskassinsa kanssa. Pampulalle pakattiin mukaan paitsi heinää, myös joitain sen lempituoreruokia, kuten basilikaa ja voikukkaa. Toisin kuin koiria ja kissoja, kaneja kun ei saa ikinä paastottaa ennen anestesiatoimenpiteitä, ja niiden kohdalla on erittäin kriittistä saada ne syömään mahdollisimman pian heräämisen jälkeen. Kanin suoliston pitää nimittäin pysyä jatkuvassa liikkeessa, ja mikäli suolen toiminta hidastuu tai pysähtyy, ollaan äkkiä isommissa ongelmissa. Tämän takia kanipotilaita ei mieluusti myöskään kotiuteta ennenkuin ne on saatu syömään edes jotain, minkä takia sekään ei ollut ongelma, että Pampula käytiin hakemassa vasta töiden jälkeen. Päivän aikana Jussi sai kyllä puhelimeensa tekstiviestin, kun leikkaus oli onnistuneesti ohi, ja Pampula siirtynyt heräämöön.

Pampula

Haettaessa Pampulalla oli jo hyvin pää pystyssä ja se oli muutenkin virkeän oloinen. Etenkin leikkauspäivänä on kuitenkin tärkeää, että kani pidetään varmasti vedottomassa ja lämpimässä paikassa, joten laitoimme Pampulalle 120cm kanihäkin sairasyksiöksi bunkkeriin. Petteristä eristäminen oli muutenkin alkuun välttämätöntä, jotta haavat saivat parantua rauhassa - ja vielä tärkeämpänä: jotta olisi mahdollista seurata, missä vaiheessa ja miten hyvin Pampulan suoli lähtee toimimaan. Kanien kohdalla kun ei osaa ihan täysin huokaista helpotuksesta leikkauksen jälkeen ennenkuin näkee kanin syövän itse ja papanoivat normaaleja papanoita. Mukaansa klinikalta Pampula sai kipulääkettä ja suolistontoimintaa edistävää Primperan-lääkettä. Pampulalle ei tullut kauluria tai pukua, sillä kanin on pystyttävä taivuttamaan päänsä peräpäähänsä, jotta se saa syötyä omia umpisuolipapanoitaan. Kanit onneksi jättävät haava-alueet yleensä hyvin rauhaan, kunhan niillä on riittävä kipulääkitys. Kanien kohdalla se tarkoittaa moninkertaista koirien annosta kahdesti päivässä, koska niiden aineenvaihdunta on paljon nopeampi kuin koirilla ja kissoilla. 

Pampula sai toipilashäkkiin ison kasan pehmeää ruohoheinää, lempipellettejään, basilikaa ja voikukanlehtiä, mutta se ei osoittanut kiinnostusta mitään niitä kohtaan. Niinpä kaivoimme kaapista esille kaneille tarkoitetun veteensekoitettavan tukiruokintavalmisteen, ja sille sopivan isopäisen ruiskun. Tukiruokajauheesta sekoitettiin veden kanssa löydä velli, jota sitten tarjosimme ruiskulla suoraan suupieleen. Pampula alkoi maikuttaa sitä siitä itse, joten saimme syötettyä sille helposti pienen määrän tukiruokaa. Samalla sai sitten itsellekin varmuuden siitä, että elimistössä on edes vähän ruokaa ja nestettä. 

Pampula ei ollut iltaan mennessäkään osoittanut mitään kiinnostusta ruokaa kohtaan, eikä häkkiin ollut tullut yhtään papanoita, joten iltalääkkeiden ja haavan tarkistuksen yhteydessä tarjosimme sille lisää tukiruokaa. Yöllä suoli oli toiminut ensimmäisen kerran, ja häkkiin oli ilmestynyt hyvä kasa oikein kuohkeita ja hienoja papanoita. Mutta koska en aamullakaan nähnyt Pampulan syövän itse mitään, annoimme sille aamulääkkeiden yhteydessä taas lisää tukiruokaa. Uskalsin kuitenkin jättää Pampulan jo työpäivän ajaksi kotiin, sillä se oli virkeä, papanoita oli jo tullut ja se söi reippaasti syötettynä. Mikäli se olisi ollut huonommassa kunnossa, olisin napannut sen mukaan työpaikalle. 


Kotiinpästyäni häkkiin oli ilmestynyt taas uusia papanoita, mutta tälläkertaa vähän pienempiä ja tummempia (kaneille esimerkiksi syödyn kuidun määrä vaikuttaa papanoiden kokoon, väriin ja rakenteeseen). Annoin Pampulalle sitten taas vähän lisää tukiruokaa, ja kävin hakemassa pihalta Pampulan lempituoreruokia. Nyt Pampula tuli jo vähän tökkimään niitä kuonolla, ja maisteli niitä hiukan, mutta ei vielä syönyt. Klinikalta tuli voinnin seurantaviesti, missä kyseltiin syömisestä, ja kehoitettiin olemaan yhteydessä, jos ruoka ei vielä seuraavanakaan päivänä maistuisi. Iltaläkkeiden kanssa menikin sitten taas yksi annos tukiruokaa, sillä en ollut nähnyt Pampulan syövän kunnolla. Iltalääkkeiden jälkeen Pampula kävi syömässä vähän pellettejä. 

Kodinhoitohuoneessa hakeuduttiin heti lähekkäin

Aamulääkkeiden antamisen yhteydessä mietin, uskaltaisiko jo jättää tukiruuan pois, kun illasta oli mennyt jo pellettejä, mutta koska minun piti lähteä töihin, ajattelin että on kuitenkin parempi varmistaa, että suolistossa on varmasti jotakin. Joten tarjosimme vielä yhden annoksen tukiruokaa. Kotiintullessa häkissä oli jo hyvin täysin normaalia papanaa, ja Pampula tuli heti syömään, kun häkkiin laittoi uusia tuoreruokia ja lisää pellettiä, joten uskon, että se oli syönyt päivälläkin itse. Päivän mittaan näin useamman kerran kuinka Pampula söi myös heinää.  

Kriittisimmän ollessa ohi, huomio alkoi kääntyä myös enemmän siihen, miten tästä lähdetään takaisin kohti normaaliarkea. En halunnut koittaa yhdistää Pampulaa ja Petteriä heti uudelleen, jotta tikit saisivat varmasti parantua rauhassa. Mutta jotta toipilasaika ei olisi ihan niin tylsä, siirsimme Pampulan toipilashäkin bunkkerin yhteydessä olevaan kylmähuoneeseen, ja toimme Petterin sinne huonekaveriksi, niin että kaneilla oli näkö- ja hajuyhteystoisiinsa, ja ne pääsivät halutessaan makoilemaan toistensa lähelle. 

Parin viikon päästä siirsin sitten molemmat kaneista vapaiksi kodinhoitohuoneeseen. Mikäli kyseessä olisi ollut toisilleen entuudestaan vieraat kanit, tässä kohtaa olisi voinut olla hyvä odottaa pari kuukauttakin, niin että naaraan hormonitoiminta tasaantuu kunnolla leikkauksen jälkeen. Mutta koska Petteri ja Pampula olivat tulleet juttuun Pampulan ollessa leikkaamatonkin, uskaltauduin kokeilemaan jo haavojen alettua kunnolla parantua. Ei mennytkään kauhean kauaa, kun Pampula tunki jo Petterin viereen vessalaatikkoon syömään heinää Petterin kanssa. 

Kanit saivat uudelleen bondailla kodinhoitohuoneessa pari päivää, ja sillä välin tein astetta isomman siivouksen kanien leikkimökkiin, ja vaihdoin vähän niiden kiinteän ulkotarhan järjestystä, kun olin löytänyt sinne Roskalava-ryhmästä uuden kivan mökin. Viime sunnuntaina oli sitten paluumuutto kanilaan. Istuin kanilassa kanien muuttopäivänä pari tuntia niiden seurana, ja kun muutto ei tuntunut käynnistävän mitään isompia kriisejä, siirryin puutarhahommiin vähän matkan päähän kanilasta. 

Kanilassa alettiin söpöillä vielä astetta isommin <3

Meillä isoin syy Pampulan sterilisaatioon oli, että yli 5 vuotiaista leikkaamattomista naaraskaneista jopa 80 prosentilla alkaa olla muutoksia kohdussa. Toki selkeärajaisten kohtukasvainten kanssa kohtu olisi mahdollista poistaa vasta silloinkin, jos ongelmia ilmenisi. Mutta silloin olisi aina riski siitä, että kasvain saattaisi ehtiä lähettämään etäpesäkkeitä esimerkiksi keuhkoihin. Toisena isona syynä Pampulan sterilisaatioon oli, että etenkin keväällä ja alkukesästä Pampulalla on ollut taipumusta jahdata Petteriä ympäri mökkiä ja koittaa astua, mikä on selvästi vähän ärsyttänyt Petteriä. Petterillä itsellään hormonit kun eivät ole hyrränneet samaan tapaan kohta pariin vuoteen. Nytkin, vaikka leikkauksesta on vasta vajaa kuukausi, Petterin ja Pampulan vierekkäin makoilu tuntuu nyt jo lisääntyneen jonkin verran. Eli tällä hetkellä olen kyllä hyvin tyytyväinen siihen, että saimme vihdoinkin aikaiseksi hoitaa tämän alta pois. Myönnän että meilläkin kun hommaa oltiin vähän lykätty, kun Pampulan anestesia jännitti Jussia kauheasti. Ja toki niinä kuukausina, kun on ollut paljon muita pakollisia isompia kuluja, yli 400 euroa kanin sterilisaatioon, jota ei ole ollut pakko tehdä heti nyt, on välillä ollut sellainen helposti lykättävä.

Levätkää rauhassa Juutas ja Nava

keskiviikko 19. heinäkuuta 2023

Eilen päästettiin pojat nukkumaan. Päätös oli taas vaikeimpia pitkään aikaan, koska jo yhdetkin hyvästit ovat aina vaikeat. Toki päätöstä lopulta helpotti se, että Juutaksenkin yleiskunto oli alkanut laskea nopeasti Tellun kuoltua. Juutaksen kohdalla kun tuli mietittyä jo aiemmin, miten poika selviäisi, jos hän jäisi laumansa viimeiseksi. Juutas kun oli samalla tapaa herkkä ja muutoksiin voimakkaasti reagoiva kuin Mitella nuorempana. Ellei Navan takapää olisi lähtenyt heikkenemään näin nopeasti, sitä olisi kyllä saattanut Juutaksen kohdalla vielä hetken seurata, olisiko se päässyt vielä elämänsyrjään kiinni. Mutta tuskin kauaa silti, sillä Juutaksen paino oli jo nyt tullut viime kesän 2010 grammasta 1310 grammaan, eli lihasmassa oli käytännössä hävinnyt lähes kokonaan, eikä Juutas enää tehnyt juuri muuta kuin nukkunut.

Nava puolestaan oli virkeä ja aktiivinen loppuun asti, mikä teki päätöksestä sen kohdalla vaikean. Nava kun juoksi, tutki ja touhusi ihan entiseen tapaan - jos ei lasketa sitä, ettei se pystynyt kävelemään montaakaan metriä kaatumatta, ja hän alkoi olla usein turkki sotkussa kaaduttuaan kesken vessa-asioinnin. Silti vielä viimeisenä iltanaan Nava oppi avaamaan jääkaapin, kun ei malttanut odottaa tahnulia siihen asti, että saatiin Juutaksen kynnet leikattua. Jääkaapin kun saattoi avata hyvin kyljellään maaten, eikä siihen tarvittu mitään epäluotettavia takatassuja. Mutta koska en pidä pyörätuolia eläinten kohdalla mielekkäänä vaihtoehtona, vaihtoehtoja alkoi olla vain se yksi. 

Olimme jo aiemmin puhuneet juuri viime viikolla uuden Eläinklinikka Pelottoman avanneen ystävieni kanssa, josko he tulisivat jossain kohtaa elokuuta rokottamaan kissat meille kotiin. Päädyin sitten laittamaan heille viestiä, että mitä jos aikaistettaisiin rokotuksia tälle kuulle, ja pojat saisivat lähteä siinä samalla kotona. Ehdittiin sitten jutella asioista siinä kissoja rokottaessa. 

Poikien lähtö oli rauhallinen. Juutas sai lähteä minun sylissäni ja Nava Jussin. Tuntui jotenkin niin osuvalta, että kissoja rokottettaessa ulkona alkoi sataa tihuttaen, mutta kun tuli poikien aika lähteä, taivas repesi kaatosade alkoi kastella pihaa. Ja kaatosade loppui yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin, kun pojat olivat lähteneet matkaan. Siitä tuli jotenkin oudolla tapaa tunne, että hetki oli juuri oikea. Että näin sen kuului mennäkin. 

Levätkää rauhassa Let the Sin Begins "Juutas" 6.4.2018 - 18.7.2023 & Nord West Sirius "Nava" 9.6.2017 - 18.7.2023

 

Pentujen eka frettipäivä ja vaikeita päätöksiä

sunnuntai 16. heinäkuuta 2023

Eilen Notella ja Seralla oli neitien ensimmäinen virallinen edustustustehtävä, kun pennut lähtivät Hattaran ja Mitellan kanssa Tropicalsiin Exopäivään edustamaan frettejä. Alkuun mietin olisinko jättänyt Mitellan kotiin, kun sillä alkaa olla jo ikää, mutta totesin että Mitella ottaa reissaamisen nykyään niin rennosti, että se pystyisi halutessaan varmasti nukkumaan edustushommissakin. Niinpä Mitellakin lähti vielä mukaan näyttämään nuorisolle mallia. Ensimmäisen tunnin ajan olikin sitten hyvä demota, mitä eroa on nuorilla energisillä freteillä ja vanhuksilla, kun kolme nuorinta pomppi pop cornina pitkin aitausta ja koitti sukeltaa pieneen matkavesikuppiin, siinä missä Mitella katsoi aitauksen nopeasti läpi ja vetäytyi nukkumaan. Ensimmäisen tunnin jälkeen ero hävisi aika hyvin näkyvistä, kun pennuillekin iski väsy, ja sen jälkeen pääsi esittelemään neljän näädän verran frettien unenlahjoja. 

Kuvassa on hämäävän rauhallista, koska ehdin kuvaamaan vasta kun kävijävirta vähän taukosi

Pennut käyttäytyivät edustushommissa niin hyvin kuin sopi odottaakin, eli alkuun ei pysytty sylissä yhtään, ja päästiin kertomaan ihmisille, kuinka fretinpennuilla on samaan tapaan kova tarve käyttää hampaitaan kuin koiranpennuilla, ja kuinka niiden kanssa joutuu yhtälailla opettamaan, mihin kaikkeen niitä hampaita sopii ihmisten kanssa käyttää. Pahimman riehuenergian kuluttua loppuun, useampikin ihmetteli, kuinka rennon luottavaisesti pennutkin olivat esittelytilanteessa ja vieraidenkin ihmisten kanssa. Jonkin verran nuoriso pääsi myös tutkimaan valjaissa muutakin liikettä, kun pelkkä aitaus oli äkkiä nähty. Tälläkertaa Jussi ei ostanut yhdellekään meidän freteistä omaa hämähäkkiä. Muutaman frettiä lemmikiksi harkinneen kanssa vaihdettiin myös yhteystietoja, että voivat sitten halutessaan tulla tänne meillekin tutustumaan lajiin lisää ja näkemään vähän millaisia nämä tyypit ovat kotioloissa.

Hyvin väsähtänyt edustustiimi

Oma fiilis oli päivän aikana vähän vaihteleva. Oli yhtä aikaa ihana olla pitkästä aikaa esittelemässä, ja sain kuulla potentiaalisesti aika kivoja uutisia tapahtuman aikana (näistä toivottavasti lisää ensikuussa). Samaan aikaan oli vähän vaikea kytkeä sosiaalista moodia päälle, kun on nyt saanut introvertteillä kunnolla kotona, ja koko viikonloppu on mennyt keskustellessa Jussin kanssa vähän raskaammista asioista. Pohjustin viime postauksessa jo vähän sitä, kuinka meidän pappojen kunto on tullut alaspäin. Valitettavasti se kehitys on ollut nyt niin nopeaa, että päätimme varata molemmille pojille yhteisen eutanasia-ajan, ja se on nyt sovittu tiistaille. Vaikka Navan menohalut eivät ole kadonneet mihinkään, sen liikkuminen on selvästi vaikeaa etenkin heti herättyä ja ulostettaessa. Viimeisimmässä punnituksessa tänään Juutaksen paino oli jo 700 grammaa vähemmän, mitä hän painoi viime vuoden heinäkuussa, ja toinen meidän kolmekuisista tyttöpennuista on jo mennyt painossa Juutaksen ohi. Juutas reagoi myös hyvin vahvasti Tellun lähtöön, niin tulimme siihen tulokseen, ettei sen tarvitse nykyisessä kunnossaan kestää enää viimeisen bestiksensä lähtöä.  Katsoimme ettei tilanne ole kuitenkaan niin akuutti, että se vaatisi päivystyskäyntiä, tai ensimmäisen vapaan ajan ottamista minne vain saa. Niin katsoimme sellaisen päivän, kun saamme tutun ihmisen kotiin lopettamaan. Samalla sai sitten vielä vähän aikaa hyvästeille ja hemmottelulle.

Vanhusten kuulumisia

perjantai 14. heinäkuuta 2023

Arjessa on tällä hetkellä paljon vauvajuttuja, kun opetellaan Noten ja Seran kanssa tavoille, ja kääpiörottamukset kasvavat kauheaa tahtia. Samaan aikaan mietitään myös Kielon ja Pihlajan astutuksia, ja Torviksen ja Kantarellin tulevia sulhoja, ja seuraillaan Pikku Myyn kasvua. Siinä rinnalla meillä tapahtuu ihan liian nopeasti toisellakin rintamalla. Haluaisin päivittää, että meidän mummuissa ja papoissa ei ole mitään muutosta, vaan kaikki porskuttavat yhtä ikinuorina kuin Nutella. Mutta valitettavasti se ei päde etenkään meidän poikiin. Navan liikkuminen on lähtenyt taas huononemaan, ja Juutas on menettänyt massaa. Pienenä hopeareunuksena meidän harmaahapsien elämässä Mitella sentään tuntuu virkistyneen, kun välissä oli välillä vähän viileämpää, ja se onnistui sen jakson aikana jopa nostamaan vähän massaa. 

Pappojen privaatti piharetki

Navalla oli melko huono lihaskunto sen muuttaessa meille, ja sen vaihdettua raakaruokintaan ja mentyä laumaan, poika sai viime kesän jälkeen nopeasti lisää massaa ja sen kävely muuttui paremmaksi. Sillä kun oli ollut pientä kaatuilua jo viime kodissa, mutta silloin röntgenkuvissa ei ollut näkynyt mitään poikkeavaa. Nyt Navan takapää on kuitenkin lähtenyt taas selvästi heikkenemään, ja etenkin pojan juuri herättyä meno on hetken todella huojuvaa. Tästä seuraa välillä myös koko yläkerran läpi meneviä kakkaraitoja, kun poika herää vessahätään, ja lähtee sitten huojumaan vessaan. Nava on tästä huolimatta erittäin virkeä, nousee heti uudelleen pystyyn jos takajalat vähän pettävätkin ja kipittää nopeasti jääkaapille hakemaan tsemppitahnansa. Mutta en voi silti sille mitään, että pojan menoa katsellessa tippa alkaa tulla jo linssiin, ja mieli palaa muistoissa myös Mihailin loppuaikoihin.  

Tutkia pitää, vaikka väsyneenä jalat tahtoo jäädä välillä jälkeen

Koko lauman heinäkuun alun punnituksessa Juutaksen paino oli tullut melko paljon alas viime kesän painosta, mutta en juurikaan huolestunut asiasta, sillä painon pudotus oli ollut sen kohdalla hitaampaa ja tasaisempaa kuin Tellun ja Vapun kanssa. Pari päivää sitten punnitessa Juutaksen paino oli kuitenkin tullut taas 110 grammaa heinäkuun alun painosta, ja se vaikuttaa muutenkin aiempaa lihasköyhemmältä. Tellun kuoleman jälkeen Juutas tuntuu muutenkin nukkuneen paljon aiempaa enemmän. Eli nyt eletään pieni pelko sydämessä sen suhteen, aikooko Juutas lähteä kasvinkumppaninsa perään, vai noustaanko tästä vielä.

Iltatahnuliaika <3

Tellun tuhkat haettiin tällä viikolla, ja ne ovat vielä laskematta muistolehtoon. pitäisi pystyä päästämään irti vielä kerran, samalla kun pelkää, kuka on seuraava. Kesäkuun lopulla jo hetken pelkäsin, että se olisi Mitella, kun se tuntui mummoutuvan niin vauhdilla. Nyt taas pelkään, että se on joku noista nuoremmista vanhuksista. 

Mitella päiväunilla

Simmut auki ja menoksi

Eilen tuli se päivä mitä oli jo odotettu: ensimmäiset Opuntian poikasista avasivat silmänsä. Tänään oli sitten loppujen vuoro, ja nyt kaikilla Opuntian mineillä on oikein hienot pienet maailmanavartajat. Rottien kanssa tuntuu, että mineistä tulee kauhean pikkuvanhoja samalla hetkellä kun silmät aukeavat. Eilenkin osa poikasista koitti jo niin pätevänoloisesti pestä itseään keikahdellen välillä pepuilleen, ja yksi mineistä testaili jo vähän hampaitaan oman päänsä kokoiseen kuorelliseen hasselpähkinään, pystymättä kuitenkaan vielä rikkomaan kuorta. Minien omatoimimatkoja pesän ulkopuolelle en ole kuitenkaan vielä nähnyt, vaikka kuvatessa juostaan jo pitkin häkkiä nopeampaa kuin kännykän kamera ehtii tarkentaa. Tänään uskaltauduin ottamaan Opuntian minit ensimmäistä kertaa sohvalle kuvattavaksi, ja siinä saikin vahtia aika tarkkaan, kun minit kiipesivät jo suvasti selkänojaakin pitkin.

Muksuvyöry

Tuo kameralle hymyilevä raitanaamuli etsii muuten vielä kotia kahden veljensä kanssa. Saija kertoo asiasta mielellään lisää.

Lupiinin minien silmiä saadaan puolestaan vielä odottaa, mutta niiden värit tarkentuvat kovaa vauhtia. Nyt on jo selvää, että kaikki kolme tummaa ovat kuviollisia. Mustalla tytöllä on samantyylinen salamalaukki kuin Opuntian Harry Potterilla. Pojilla, jotka saattavat olla ehkä agouteja, toisella on hieno laukki ja toisella on pieni tähti. Vaaleiden kohdalla kuviot voivat tulla näkyviin vähän myöhemmin, tai sitten kaikki ovat kuviottomia. 

Lupiinin tytöt

 
Lupiinin pojat

Tällähetkellä eksolassa Opuntialla ja Lupiinilla on kummallakin omat mammailuyksiönsä, joiden sisustus on hyvin pelkistetty. Tällä pyritään siihen, ettei poikasille satu mitään, kun emo ei pääse esimerkiksi kiipeämään riippumattoon niin, että tississä saattaisi olla pieni matkustaja. Opuntialla päästään onneksi jo pian lisäämään häkkiin enemmän virikettä, kun minit alkavat liikkua itsenäisemmin. Kahden ja puolen viikon päästä Torviksen olisi kuitenkin tarkoitus jo pystyä hyödyntämään koko likkojen linnaa yhdessä emonsa kanssa. 

Opuntian mammailukämppä

Lupiinin mammailukämppä

Tyttöjen asuinlinna

Torvis kiipustaa

Bianca 2 vee ja hyvin pieni upsista

keskiviikko 12. heinäkuuta 2023

Tänään juhlitaan synttäreitä sokrulassa, kun meidän lauman vanhin eli Bianca täyttää 2 vuotta. Mutta koska synttärisankaria ei tulla todellakaan näkemään ennen valojen sammumista, jolloin kameralla on isompia haasteita, mennään taas vaihteeksi vauvakuvalla. Tällä kertaa sillä, joka otettiin minun ja Biancan ensikohtaamisella, kuukausia ennen kuin varasin neidin siskoineen meille. Silloin olin ihan oikeasti vain ihastelemassa kaverin uusia mukeloita ihan ilman taka-ajatuksia. Vaikka siitä ne taka-ajatukset sitten ehkä vähän lähtivät. Kaverit ovat oppineet jo liian hyvin, mitä tapahtuu kun minut istuttaa jonnekin ihan kodittoman pienen eläinlapsen kanssa. 

Paljon onnea Bianca 2 vuotta!

Sokrujen uusi pönttö mahdollistaa pienet päivävakoilut. Aukeavan luukun takana on pleksi, niin että kuivikkeet ja sokrut eivät tipu pöntöstä, kun kurkistusluukun avaa.
Mistä päästäänkin siihen upsikseen. Kaverit tosiaan tietävät minun heikkouteni, ja yksi niistä on rääpileet. Olen tainnut käydä laittamassa muutaman sydämen liikaa Kiran viimeisimmän pentueen kaikista pienimmälle albiino frettitytölle, joka on ollut alusta lähtien muita puolet pienempi, ja jonka selviytyminen nyt jo viisi viikkoiseksi on pieni ihme. Kira nimittäin laitteli minulle eilen taas viestiä, että se orpo pieni rääpile olisi edelleen vailla kotia, ja voisi muuttaa ensikuussa meille. Kun se on niin mini ja noista lähtökohdista, niin se olisi hyvä saada jonnekin, jossa on ollut frettejä ennestäänkin. Koska vaikka on mahdollista, että neidistä kasvaa ihan tavallisen terhakka fretti, on myös yhtälailla mahdollista, että se on syystä jäänyt niin paljon muita pienemmäksi. 

Siinä kohtaa Jussi kuuli jo miun huokauksesta toiselle puolelle okkaria, että kohta käydään taas se keskustelu. Ja niinhän siinä taisi käydä, että jos mini nyt pysyy kasvun syrjässä kiinni ja läpäisee pentutarkistuksen, neidistä tulee meidän Pikku Myy. Olen nyt koittanut itsellenikin hahmottaa, kuinka pieni rääpile meidän rääpile onkaan. Neidillä oli eilen painoa 83 grammaa, eli vähemmän kuin meidän parikuisella kääpiörotalla Pihlajalla. Sen ikäisenä kuin rääpile on nyt, Mallu painoi jo 223 grammaa ja Mallun pienin tytär 247 grammaa. Eli on se aika mini. Toki neiti on myös juuri alkanut syödä kiinteitä, josta voi välillä seurata kunnon kasvupyrähdys.

Pikku Myy

Kääpiörottakuulumisia

sunnuntai 9. heinäkuuta 2023

Meillä tällähetkellä piippaa tuplana ja kohta vilisee. Opuntian poikasilla on nyt ikää 11vrk, ja vauhti kasvaa päivä päivältä. Pesästä ei olla tultu vielä ominpäin ulos, mutta söpöt rivikuvat voi pikkuhiljaa unohtaa, tai että laskisi poikaset hetkeksi haluamiinsa pinoihin, kun katsoo vaikka sukupuolia. Siinä kohtaa otetaan jalat alle ja lähdetään vilistämään pitkin häkkiä. Tuskin menee siis enää montaa päivää, kun ensimmäiset seikkailijat eksyvät oma-aloitteisestikin pesän ulkopuolelle. Lupiinin minit syntyivät toissapäivänä, ja niiden kohdalla odotetaan vasta, että iholle alkaa muodostua pigmenttiä. Silmien tuleva väri kuultaa kyllä jo sen verran ihon läpi, että poikasten värejä on jo mahdollista arvailla. 

Torvis 11vrk

Kaikki kääpiörotat ovat meillä sijoituksessa, ja poikueet syntyvät Saijan kasvattajanimen alle. Saija kävi eilen moikkaamassa minejä, ja katsoimme samalla sukupuolet. Vähän olimme niitä vanhempien poikasten osalta koittaneet Jussinkin kanssa jo arvailla, ja saimme oikein 5/6: yksi tytöksi katsomamme olikin poika. Lopputuloksena Opuntian pesässä ryömii siis viisi poikaa ja yksi tyttö. Tyttö on musta valkoisilla hanskoilla, ja jää meidän laumaan. Hänen kutsumanimekseen tulee Torvis. Jussi oli alkuun miettinyt Kantarellia, mutta koska vaaleita oli vain pojissa, niin Kantarelli vaihtui Mustatorvisieneen, joka lyheni Torvikseksi. Pojissa on kaksi mustaa valkoisilla hanskoilla (ja toisella on myös minipieni valkoinen mahalaikku), kaksi vaaleaa kuviotonta ja yksi vaalea salamanmalliselle otsalaikulla. Kuviollinen poika sai heti kuvion tultua näkyviin kutsumanimekseen Harry Potter, mutta Saija jo alustavasti ilmoitti, että siitä ei tule pojan virallista nimeä. 

Opuntian minit 11vrk

Lupiinin minit 2vrk

Lupiini sai tasan yhtä monta vauvaa kuin Opuntiakin, eli kuusi, ja niissä sukupuolijakauma näytti olevan kolme poikaa ja kolme tyttöä. Tytöissä on kaksi punasilmäistä ja yksi mustasilmäinen ja pojissa kaksi mustasilmäistä ja yksi punasilmäinen. Näidenkin osalta alustavasti juteltiin, että toinen punasilmäisistä tytöistä saattaisi jäädä meille, kun Saijalla saattaisi olla jo koti tiedossa kahdelle muulle tytölle. Mutta sillain aika huippua, että poikueisiin syntyi molempia sukupuolia ja useampi poikanen kumpaakin sukupuolta, sillä kääpiörottia on Suomessa vielä aika vähän, ja sen myötä useimmat ottavat vasta ensimmäisiä minejään, jolloin tyyppejä lähtee yleensä ainakin se 2-3 kerrallaan samaan kotiin.

Opuntian ja Lupiinin poikueet olivat muutenkin aika täydellisen kokoiset: kääpiörottapoikueiksi ne olivat melko isot (kääpiörottien poikueet jäävät jostain syystä usein selvästi pienemmäksi kuin standardikokoisten), mutta kuitenkin sen kokoiset, ettei poikueita tarvitse karsia. Standardikokoiset kesyrotat kuin voivat saada todella isoja, jopa yli 14 poikasen poikueita, jolloin emo harvemmin pystyy huolehtimaan kaikista. Sen takia taviksilla isoimmat poikueet karsitaan yleensä pienemmiksi jo poikasten ollessa 3vrk iässä, jolloin kenenkään kasvu tai emon hyvinvointi ei vaarannu, kuten voisi käydä, jos kaikki poikaset jätettäisiin ja jäätäisiin seuraamaan, pysyvätkö kaikki mukana kehityksessä. Valitettavasti luonnossa pienillä saaliseläimillä kun on niin paljon tekijöitä, jotka voivat karsia poikasia, joten lajin selviytymisen kannalta on ollut kestävämpää panostaa määrään kuin laatuun: kunhan poikasia vain tulee usein ja paljon, niin mahdollisuudet sille, että tarpeeksi moni selviää aikuiseksi asti kasvaa. Lemmikkipuolella taas toki halutaan, että kaikilla selviytyneillä olisi mahdollisimmat hyvät ja vahvat lähtökohdat elää niin pitkä ja terve elämä kuin mahdollista.

Opuntian kevyesti topattu pesä

Lupiinin "tulkoot vaikka jääkausi" -topattu pesämalli

Se kääpiörotta ja standardipoikueissa taas on samaa, että molempien kohdalla pesät uskaltaa hyvin tarkistaa kerran päivässä. Tässä kun on isoja eroja eri lajien välillä. Esimerkiksi hamstereilla ja afrikkalaisilla kääpiösiileillä suositellaan ehdottomasti rauhoittamaan pesä kokonaan ensimmäiseksi pariksi viikoksi, sillä emo saattaisi pahimmassa tapauksessa häirittynä jopa syödä poikasensa. Rottien kohdalla taas on tapana päivittäin tarkistaa, että kaikilla on maitoa mahassa ja kasvu on tasaista. Samalla saatetaan sitten kurkkia sukupuolia ja värejä, ja napata pikainen kuva. Poikasten ollessa ihan pieniä, rottienkin kohdalla nostan kyllä mieluiten emon herkkujen kanssa omaan boksiin siksi aikaa kun tarkistan pesän, ja hieron käsiini kuiviketta ennen pesään koskemista, jotta sinne tulisi vietyä mahdollisimman vähän vieraita hajuja. Sitten kun poikaset alkavat liikkua enemmän pesän ulkopuolella, en enää vartavasten siirrä emoa mihinkään - tosin siinä kohtaa osa emoista alkaa kyllä itse pyytää, että pääsisi hetkeksi jaloittelemaan ja touhuilemaan omiaan, kun lastenvahtikin kerran saapui. Tällöin poikasten käsittelyä tulee muutenkin lisättyä, koska siinä vaiheessa sillä alkaa olla jo isompi merkitys myös poikasten sosiaalistamisen kannalta. 

Samalla kun Saija poikkesi katsomassa minit, hän toi tullessaan myös Suomen Lemmikki- ja Showkesyrottien virtuaalinäyttelyn kunniakirjat ja palkinnot. Kielo kun oli sijoittunut luokassaan ensimmäiseksi, ja Pihlaja kolmanneksi. Palkintokassista löytyi kunniakirjojen lisäksi Kotipesien lahjakortti, avainkaulanauha ja tarroja. Tytöille lähteekin sitten heti viriketilausta menemään, kun mammailumökit oli ehditty tilata jo tätä ennen. Sillä vaikka Kielokin on lähdössä treffailemaan parin viikon päästä, Opuntian mammailumökki ehtii vapautua ennen Kielon laskettua aikaa. Ja Saija kyllä taas muistutteli siitäkin, että halutessani voisin kyllä myös lainata mammailumökkejä ja poikashäkkejä häneltä, että ei sijoituskodin olisi välttämättä pakko hommata omia. Mutta minkäs mie sille mahdan, kun Torissa tuli vastaan ihan täydellisiä käytettyjä häkkejä hyvin edullisesti ja ihastuin tuohon tiettyyn mökkimalliin.

Virtuaalinäyttelyn palkinnot

  

Projekteja pukkaa

keskiviikko 5. heinäkuuta 2023

Siihen nähden, kuinka stressaavina välillä koen liian pitkälle ennakkoon sovitut menot ja lukkoonlyödyt aikataulut, sitä on yllättävän vaikea sopeuttaa päätään myös tähän, että aikataulut ovat täysin auki. Kun yhtä aikaa sekä toivoo että pelkää, että tämä väliaikainen tilanne venyy. Tosiasia kun on, että jos tietäisin varmuudella, että työllistyn syksyllä, nauttisin enemmän kuin mieluusti kesän omista projekteistani. Mutta koska oma laumani ja koti rajaavat aika tehokkaasti työssäkäyntialuettani, on sitä toki otettava työnhaku alusta asti vakavasti. Sitä on kuitenkin uudessa ammatissaan vielä niin tuore, ettei sitä ottaisi heti kättelyssä mielellään pitkää taukoa hommiin.

Minulla ei kuitenkaan ole pienintäkään haastetta sen suhteen, että en keksisi tekemistä nyt kun olen kotona. Pikemminkin viime päivinä sitä on meinannut ennemmin ylikuormittaa itsensä, kun koittaa lähes paniikinomaisesti ruksia to-do -listaltaan mahdollisimman monta ikuisuuskohtaa, nyt kun on kerrankin aikaa ottaa työn alle pitempään varronneita rästihommia. Sillä onhan se nyt tosiasia, että silloin kun olemme molemmat kokopäivätöissä kodin ulkopuolella ja kotona odottaa yli satapäinen eläinlauma, niin jostain joutuu aina tinkimään, ja arjessa se on ihan liian esimerkiksi siivoaminen. Sitä tulee harrastettua todella usein esimerkiksi pikasiivouksia mentaliteetilla "poissa silmistä, poissa mielestä", jonka myötä meille on muodostunut kotiin pari mustaa aukkoa, joista löytyy yleensä kaikki se, mikä on lojunut väärässä paikassa silloin, kun on halunnut äkkiä vähän siistiä. Toinen näistä on ollut alakerran portaiden alla, ja toinen eteisen peiliovikaapissa. Samaten rikkaruohot ovat saaneet tänä kesänä rehoittaa suhteellisen rauhassa pihalla, ja kaappien järjestys on monin paikoin vähän lipsunut. 

Kotihommiin saa onneksi hyvin apuakin. Tässä käynnissä eteisen kaapin läpikäynti.

Olin tehnyt kesälomalla tietoisen päätöksen keskittyä eläinjuttuihin ja lomailuun, sen sijaan että olisin viettänyt sen kaapeissa siivoten. Joten nyt tein yhtä tietoisen päätöksen siitä, että nyt en ole lomalla, vaan että pyrin joka päivä joko edistämään työnhakuani ja/tai ottamaan kodin rästihommia työn alle. Että otetaan nyt näistä potkuista sitten ainakin se ilo irti, että saan siivottua päästäni naputtelemasta niitä "pitäisi" juttuja pois. Näinä ekoina päivinä olenkin ehtinyt raivata sen portaiden alusen ja eteisen kaapin, käydä läpi ison kasan asiakirjoja ja kuitteja arkistoiden tarpeellisia ja hävittäen vanhentuneita, laittaa tarpeetonta tavaraa kiertoon Roskalavaryhmän kautta, ilmoittautua työttämäksi työnhakijaksi ja laittaa pari hakemusta. Jussi totesikin heti ensimmäisen päivän jälkeen, että on pahoillaan siitä, ettei ole juuri nyt yhtään pahoillaan siitä, että olen nyt toistaiseksi kotona. 

Tosiasiassa kun minä oikeasti vähän myös nautin näistä projekteista, ja siitä, että voin ottaa jonkin niistä työn alle heti herättyäni sen sijaan että homma olisi pakko koittaa jakaa tipoittain joihinkin aikataulun väleihin pakollisempien hommien lomaan. Että kun voi oikeasti kerralla räjäyttää koko laatikollisen dokumentteja pitkin lattiaa tai levittää kaapin koko sisällön lattialle "vartti päivässä riittää" -nitkuttelin sijaan. 

Jussin onneksi näitä rästihommia on myös sen verran varastossa, ettei näistä päästä ihan heti kokonaan uusien projektien pariin. Koska en valitettavasti epäile myöskään kykyäni keksiä uusia hankkeita, mihin saisin aikani käytettyä. Mutta ottaen huomioon, että tuolla pihan puolellakin odottaa myös vieraslajihaasteita lupiinien ja kurtturuusun muodossa, eivät nekään ole mitään "nyppäise pois ja homma selvä" -luokan haasteita.

Missä mennään frettibondailussa

sunnuntai 2. heinäkuuta 2023

Meidän kuudesta frettinaarasta viisi meni tosiaan lähes heittämällä yhteen, kun pennut tulivat, ja jäimme jännäämään, miten saataisiin Mallu vielä osaksi jengiä. Mallun käytös kun on ollut melko haastavaa sen valetiineyden alusta alkaen. Nutella on ollut sitten vuoroon muiden ja vuoroon Mallun kanssa, että Mallullakin on ollut seuraa sitä odotellessa, että sen käytös rauhoittuisi. Pojat ovat olleet kokonaan omana jenginään autotallissa, joten viime viikot on palloteltu kolmen lauman kanssa. 

Kumpikin kaksikko hakee tukea omasta kaveristaan

Yritykset saada Mallu laumaan ovat menneet joka kerta samalla tavalla: mikäli väliaita poistetaan, Mallu hyökkää suoraan pentujen niskaan kiinni, ja alkaa retuuttaa niitä. Alkuun homma tuntui olevan enemmän valetiineyteen liittyvää, mitä se oli tehnyt "pentujensa" syntymän jälkeen kaikille lauman jäsenille, mutta viime viikkoina homma on tuntunut saavan enemmän dominoivia ja aggressiivisempia sävyjä. Hattara reagoi tähän pentujen retuuttamiseen välittömästi, ja hyökkää Mallun kimppuun, mikä taas johtaa siihen, että Nutella tulee puolustamaan Mallua ja koittaa käydä Hattaran päälle. Meillä on siis naaraissa hyvin vahvasti kaksi eri klikkiä, joilla ei klikkaa keskenään. Silloin kun Mallu on eri tilassa, lauman vanhimmat eli Nutella ja Mitella suhtautuvat pentuihin varsin neutraalisti, ja touhuilevat lähinnä omia mummojuttujaan. Mitella myös selvästi nauttii pentujen kanssa nukkumisesta. 

Homma onkin sitten aikalailla junnannut paikoillaan, ja olemme lähinnä vaihdelleet jaloitteluvuoroja ja hajuja ja toivoneet että Mallun kierrokset vähän laskisivat. Mallun käytös pentuja kohtaan kun on niin hyökkäävää, että en missään tapauksessa ole halunnut jättää niitä samaan tilaan, ja katsoa, saisivatko ne selvitettyä välinsä, jos jättäisi vain puuttumatta. 

Kynsidemoni Juutas. Koko lauma joutui illalla manikyyriin.

Viimeisimmän epäonnistuneen yhdistämisyrityksen jälkeen aloin kuitenkin miettiä meidän laumantilannetta toisesta suunnasta. Meidän aikuisten yhdistämisyrityshän kun kaatui lopulta siihen, ettei Nutsku oikein missään vaiheessa sulattanut Tellua, ja Juutaksella meni usein hermot Hattaraan. Mutta kun asiaa mietti, en muista, että Nutellalla, Mallulla, Navalla ja Juutaksella olisi ollut ikinä mitään isompia kärhämiä. Joten aloin sitten esittää Jussille, että mitä jos tässä kohtaa vaihdettaisiin vähän suuntaa, ja koitettaisiinkin yhdistää Nutsku ja Mallu uudelleen pappojen kanssa. Jussi ei alkuun innostunut ajatuksesta, että yhdistettäisiin vanhuslaumaan noin nuoria, koska se pahimmassa tapauksessa tarkoittaisi, että elämä kahden lauman kanssa jatkuu vielä pitkään. Valitettava tosiasia kuitenkin on, että näistä "nuorista" Nutella on samanikäinen kuin Juutas ja Mallukin on vain vuoden nuorempi. Ja kun ottaa huomioon, kuinka paljon Nutella on rauhoittunut viimeisen vuoden aikana (meidän kotinatsista on oikeasti tulossa rauhallinen mummuska), niin jos Mallu tulee yhtään emoonsa myös tässä, en näe mahdottomana etteikö sitä voisi saada junnulaumaan sitten joskus, kun vanhuslauman muista aika on jo jättänyt.  

Äiti ja tytär. Nurmikko oli ukkoskuuron jäljiltä märkä, ja emo oli pehmeintä mihin Mallu aitauksessa luotti.

Niinpä koitettiin eilen vähän erilaista ryhmäytystä. Mallu oli nytkin heti pomppimassa poikien niskoihin, mutta poikien oli sitä isompina helpompi työntää se pois. Ja kun pojat vähän väsyivät tuon hullun naisen skitsoiluun, ne vetäytyivät päät vastakkain päikkäreille, niin ettei Mallu oikein yltänyt poikien peppujen yli lähellekään niiden niskoja, joten sekin luovutti ja meni nukkumaan Nutskun kanssa. Kun hommasta ei seurannut huutoa ja muutamia puffeja isompaa, siirsin kaikki neljä yhdessä yläkertaan. Sielä Mallu alkuun hätyytti poikia, kunnes kaikki rauhoittuivat tahoilleen nukkumaan. 

Nyt nelikko on ollut samassa tilassa kohta vuorokauden, eikä kenelläkään näy vekkejä niskassa, eikä yölläkään ollut mitään isompia huutoja. Joten olen varovaisen optimistinen, että voitaisiin päästä taas kahteen laumaan, vaikkakin vähän eri tavalla kuin oli suunniteltu.

Lauma tänään

lauantai 1. heinäkuuta 2023

Tätä postausta varten jouduin taas hetken miettimään, miten ryhmittelisin meidän lauman tähän, jotta se vastaisi taas parhaiten sitä, miltä meidän lauma näyttää täällä tänään. Frettien osalta päädyin listaamaan ne yhtenä jenginä, vaikka porukka asuu tällähetkellä kolmena porukkana, kun yhdistämiset ovat taas vähän työn alla. Eksolan tyypit tuli erotettua matelijabunkkerin väestä niiden asuttaessa nykyään omaa valtakuntaansa. Hetken asiaa mietittyäni päädyin erottamaan myös karanreenijengin omaksi porukakseen, sillä ne eivät ole vielä osa matelijabunkkerin porukkaa. 

Frettien kohdalla punnituksia tuli nyt pelättyä erityisen paljon, sillä se alkaa valitettavasti näkyä, että meidän lauma vanhenee, ja vanhimmat alkavat mummoutua/pappaantua. Nytkin kun senioreja alkaa olla kotona näin paljon, olen ottanut harkintaan säännöllisempien punnitusten käyttöönottamisen, vaikka tyyppejä toki punnitaan tarpeen mukaan näiden puolivuosittaiskatsaustenkin välillä, jos kokee tarvetta tarkkailla jonkun painoa tarkemmin, kuten Vapun ja Tellun kohdalla, kun niiden painot lähtivät nopeaan laskuun, ja Opuntian ja Lupiinin kohdalla, kun jännättiin lähteekö paino toivottujen vauvamasujen myötä kasvuun.

 

Karvakaverit

Meidän frettilikat


Fretit

Mitella, 7v2kk29pv, 770g (1240g, heinäkuu 2022 1110g)

Nava, 6v0kk22pv, 1880g (2435g, heinäkuu 2022 1800g)

Juutas, 5v2kk25pv, 1455g (2220g, heinäkuu 2022 2010g)

Nutella, 5v1kk21pv, 920g (1110g, heinäkuu 2022 900g)

Mallu, 4v3kk8pv, 1190g (1465g, heinäkuu 2022 1265g)

Hattara, 1v0kk29pv, 985g (1210g, heinäkuu 2022 100g)

Notte 2kk21p, 1105g

Sera 2kk21pv, 930g


Kissat

Mauno, 4v0kk16pv, 4,98kg (4,93kg)

Aino, 4v4kk12pv, 3,40kg (3,32kg)

Ruttu, 10v10kk28pv, 5,17kg (5,10kg)

Löllö, 12v1kk24pv, 4,15kg (4,01kg)

Minttu, 12v10kk14pv, 3,98kg (3,85kg) 

 

Rutun kesävillit terassilla

Kanit

Petteri Kaniini 2v2kk19pv, 3,50kg (3,01kg)

Pampula 1v8kk17pv, 1,27kg (1,26kg)


Eksolan asukit 

Pihlaja <3

Kääpiörotat

Opuntia, 9kk28pv, 123g (90g)

Lupiini, 9kk28pv, 161g (95g) - Lupiinilla on laskettu aika 6.7. <3

Kielo 8kk18pv, 129g

Pihlaja 3kk14pv, 95g


Sokerioravat

Bianca 1v11kk19pv

Dumble 1v5kk20pv

Esmeralda 1v0kk6pv

Evangeline 1v0kk6pv

Nykyinen sokrujengi

Pikkusiilitanrekki

Simo 2v0kk16pv, 206g

 

Matelijabunkkerin väki 

Matelijabunkkeri juuri tänään. Edessä keskellä olevassa terraariossa on hoitolisko Nacho. Tuolien välissä näkyvässä kanihäkissä on Pampulan sairasyksiö, jossa se on ollut nyt lääkittävänä ja jotta on nähty että suoli alkaa kunnolla pelaamaan.

Käärmeet

0.2 kuningaspyton "Pamela" & "Selena"

0.1 kuningasboa "Alma"

1.0 amazonin puuboa "Thanos"

1.0 thaimaalainen bamburottakäärme "Enzo Ferrari"

1.0 tiikeripyton "Luigi"

1.1 viljakäärme "Mini" & "Hani"

0.1 sarvirottakäärme "Sauron"

1.0 sri lankan kuoppakyy "Trigo"

1.0 valkohuulikyy "Alpo"

1.1. sukkanauhakäärme "Mata & Hari"

0.1 ripsipalmukyy "Doritos"


Liskot

0.1 madagaskarin päivägekko "Ötökkä"

0.X Lepidodactylus lugubris

0.1.1 muurigekko "Hupsis" & "Hevisaurus"

1.0 williamsingekko "Wili"

0.1 parta-agama "Jester"

0.1 leopardigekko "Zola"

0.0.1 tuliskinkki "Pyro"

1.0. argentiinan mustavalkoinen tegu "Musti"


Sammakkoeläimet

1.0 tulisalamanteri "Fenix"

0.0.1 afrikkalainen härkäsammakko edulis "Hypno"

0.0.1 chaconsarvisammakko "Molok"

6.0 kiinankellosammakko

 

Hämähäkkieläimet

0.0.1 Brachypelma hamorii "Lotta-Päivi"

0.1 Brachypelma emilia "Emilia"

0.1 vietnamilainen metsäskorpioni "Ripley" 

0.0.1 Aphonopelma seemanni "Houdini"

 

Kalat

lehtikala "Mary-Ann"

leväbarbi (8kpl)

haarniskamonni (3kpl)

rasbora (3kpl)

partamonni "Väinämöinen"

tiikeribarbi (15kpl)

pleko "Behemoth"

 

Hyönteiset

Scolopendra dehaani "Iso-Tino"

Porcellionides pruinosus "powder blue"

Porcellionides pruinosus "orange"

Armadillidium vulgare "magic potion"

Drosophila hydei

jauhomato

akaattikotilo

argentiinantorakka

madagaskarin sihisevä torakka

dominotorakka

pääkallotorakka

kysymysmerkkitorakka

 

Muut

1.2 nelivarvaskilpikonna "Rafaella", "Donatella" & "Rypsi"

0.3 arosopuli

 

Karanteeni 

Käärmeet

1.0 Xenodon pulcher

1.0 Atheris squamigera

 

Liskot

1.0 Podacris sicula

0.0.1 tokeegekko

 

Sammakkoeläimet

0.0.4 Ceratophrys cranwelli albino, albino lime, strawberry & green


Parahybanan siirto kuljetuslaatikosta karanteeniboksiin

Hämähäkkieläimet

0.1 Pterinochilus murinus

0.1 Psalmopoeus irminia

0.1 Lasiodora parahybana

0.1 Brachypelma boehmei

0.0.2 Tliltocatl albopilosum "Nigaragua"

 

Hyönteiset

1.1. Archispirostreptus gigas

Cubaris spec. "rubber ducky"

Porcellio hoffmannseggi

 

Nisäkkäät

1.0 afrikkalainen kääpiösiili "Sonic" 2kk19pv, 241g

Jussi & Sonic

 
BLOG TEMPLATE BY MAIJA SUNI