Terraariotetristä

Hammin messuista tuli pariviikkoa sitten kuukausi täyteen, joten päätimme aloittaa Jussin kanssa karanteenin purkamisen. Samalla tavoitteena oli siirtää kaikki sammakoita lukuunottamatta isompiin terraarioihin. Messuilta tulleet sarvisammakot ovat vielä sen verran nuoria yksilöitä, että ne menevät vielä jonkin aikaa niissä faunabokseissa, joihin ne siirrettiin heti karanteenin aluksi. 

Meillä oli taas kertynyt sen verran hyvin eri kokoisia terraarioita varastoon, että tähän väliin niitä ei tarvinnut ostaa uusia. Sen sijaan ostoslistalle meni yksi uusi varastohylly, jotta uusille terraarioille saatiin toimivampia paikkoja. Samalla aloitettiin myös uusi terraariotetriskierros, koska osalle tyypeistä saatiin vapautettua terraariot päivittämällä muutamia vanhemmista tyypeistä junnubokseista isompiin. 

Sonicin kesä-, syksy- ja talviasunto.

Ensimmäisenä karanteeninpurkupäivänä haettiin sisälle afrikkalainen kääpiösiili Sonic ja tuhatjalkaiset. Sonicin muutto oli helppo, sillä se muutti suoraan kilpikonnien talviasuntoon, jossa se tulee asumaan suurimman osan vuotta aina kun kilpikonnat ovat ulkona tai talvehtimassa jääkaapissa. Tuhatjalkaisille tehtiin koti pieneen päältäavattavaan akvaarioon, joka on toiminut aiemmin nuorilla sarvisammakoilla.

Toisena päivänä muutettiin hämähäkit. Sain sisustettua neljälle niistä valmiit terraariot Jussin työpäivän aikana, niin että Jussi pystyi sitten kotiuduttuaan keskittymään siirtoihin. Hämähäkkien siirtämiset kun ovat jotain, johon en itse mielelläni lähde, vaikka sitäkin on tullut kyllä kokeiltua. Lajista riippuen isoimpina haasteina kun ovat yleensä osien lajien kyky potkia peräpäästään erityisiä poltinkarvoja, jotka voivat aiheuttaa hyvin ikäviä iho- tai silmäoireita, jos niiden kanssa joutuu kontaktiin, tai kyky liikkua lähes teleporttaamalla. Osa lajeista voi myös pyrkiä puremaan. Kaikista isoimman hämähäkin, Jussin uuden silmäterän Kolossin, muutto jäi toiseen päivään, sillä sitä varten tuliskinkki Pyro piti muuttaa isompaan terraarioon, jotta Pyron poikasboksi vapautuisi Kolossille. 

Uusi varastohylly löysi paikkansa 150cm terrojen vierestä

Hiisi tulee usein paistattelemaan oksalle uudessa terraariossaan

Tähän terraariovaihtoon liittyy myös sellainen morkkiksen paikka, josta mietin, avaanko sitä ollenkaan blogissa. Mutta koska pyrkimukseni on valottaa täällä elämää ison eläinlauman kanssa niin hyvässä kuin pahassa, menköön tämäkin. Pyro oli päätetty majoittaa siihen terraarioon, jossa meillä aiemmin majaili arosopulit, ja olin päättänyt että sopulit muuttaisivat tämän mylläyksen yhteydessä yläkerran eksolaan, jossa meillä on valtaosa muistakin nisäkkäistä. Simon terra ei kuitenkaan ollut tarpeeksi tukeva kannattelemaan lasiterraariota, joten päätin siirtää sopulit metriseen dunaan. Koska meillä oli kerran aiemmin ollut haasteita sopulien laumakemioiden kanssa, koitin tehdä nyt terraariovaihdon mahdollisimman hienovaraisesti siirtäen uuteen terraarion kaikki tyyppien tutut tavarat ja pitäen järjestyksen lähes ennallaan. Silti havahduin yöllä siihen, että dunasta alkoi kuulua kauhea piippaus, ja kun ehdin paikalle, yksi tyypeistä kyyhötti nurkassa täysin piestynä. Tässä kohtaa elettiin sunnuntain ja maanantain välistä yötä. Natskujen vastaavista laumakemiaongelmista oli vajaa vuosi. Edellisestä piestystä sopulista nelisen kuukautta. Juutaksen ja Navan eutanasiaan reilu vuorokausi, ja minä en yksinkertaisesti jaksanut lähteä tähän taas. Niinpä laitoin kaverille viestiä, voisiko hän lopettaa tuon piestyn sopulin seuraavana päivänä, ja mahdollisesti myös kaksi muuta, koska kaksi ei ole enää lauma, ja minulla ei ole yhtään luottoa siihen, että nekään pysyisivät sovussa. Itse olen kuitenkin pyrkinyt pitämään aina kiinni siitä, että laumaeläimelle tulee olla lauma, mutta tässä kohtaa en jaksanut edes harkita lähteväni rakentamaan uusia laumoja yksinjääneiden ympärille, kun en vieläkään oikein ymmärtänyt mikä tai kuka laumakemioissa hiersi. Päätös vahvistui entisestään, kun heti kun seuraavana päivänä nostin kaksi yhdessä terraarioon jäänyttä samaan kuljetusboksiin, niillä alkoi välitön tappelu.

Viedessäni boksit kaverilleni ja selitettyäni miksi olen päätynyt lopetukseen, kaveri katseli hetken tyyppejä, ja totesi, että mitä jos homma on näillä sama kuin talvikoilla. Että ne eivät vain ole niin vahvasti laumaeläimiä, että homma toimisi terraarion rajatussa tilassa saman sukupuolen porukoissa. Sillä vaikka sopuleita myydessä on tähän asti korostettu, että tyttöjä olisi hyvä olla aina vähintään kolme, niin nämä meidän neidit eivät suinkaan ole ainoita, joilla homma on kaatunut tappeluihin. Kaveri myös kysyi, olenko koittanut asuttaa tyyppejä yksinään. Myönsin että en, koska olen parin muun laumaeläimen kohdalla nähnyt, mitä yksinjääminen voi laumaeläimelle tehdä. Kaverin kuitenkin kysyessä, haittaisiko minua, jos hän jonkin aikaa seuraisi, miten tyypit menisivät omissa yksiöissään, päädyin antamaan luvan. Kaverillakin on kuitenkin vuosikymmenten kokemus jyrsijöistä, ja lopetusmahdollisuus kotona, jos eläinten stressikäytös lähtisi laskemisen sijaan nousemaan. Eli sopulien kanssa kävi nyt sitten se, mitä pyrin aina viimeiseen asti välttämään, ja ne lähtivät täältä uuteen kotiin. Nyt kun on ehtinyt itkeä pahimmat itkut poikien lähdöstä, olen kuitenkin ihan tyytyväinen, että tytöt saivat vielä mahdollisuuden, vaikka silloin sinä yönä, siinä mielentilassa kyseinen ratkaisu ei käynyt minulla edes mielessä.   

Mondo muutti Thanoksen ja Ötökän väliin

Sarvisammakoiden poikaskämpät

Bunkkerissa homma jatkui niin että Pyro muutti uuteen isompaan terraarioonsa, ja Kolossi sai sen vanhan. Mondo kakkoseksi nimetylle tokeegekolle haettiin varastosa pystymallinen Herptek-muoviterraario. Sisiliskon sukuinen Hiisi sai yhden autotallissa käyttöä odottaneista liukuoviterraarioista ja tricolor siankärsäkäärme Pulsu-Petteri natalien vanhan terraarion. Hiisille tullutta terraa olin ennen Hammia vähän suunnitellut kääpiöunikeoille, mutta sopulicasen jälkeen koitan nyt parhaani mukaan pysyä jyrsijäpuolella ainakin hetken ihan vain rotissa, jotka oikeasti tunnen ja joita koen ymmärtäväni paremmin. Rottia kun tuli ensimmäisen kerran elämääni jo vähän vajaa 20 vuotta sitten, ja se rakkaus on kestänyt muutamasta tauosta huolimatta. 

Seuraavana vaiheena olisi vihdoin viimeistellä kiinankellojen uuden terraarion kansi, niin että niiden poikasterraario vapautuisi Speedyksi nimetylle squamigeralle. Alkuun olimme miettineet Speedyä yhteen kunnostusta odottavaan exoon, joka olisi malliltaan ehkä aavistuksen kivempi puukyylle, mutta päädyimme kuitenkin kunnostamaan terraarion ennemmin muurigekko Hevisaurukselle. Terraarioon kun pitää fiksata yksi sarana ja katon kiinnitys, niin totesimme, että modaaminen on paljon vähemmän stressaavaa, jos korjausten pettäessä ei ole riskinä, että terraariosta sinkoaa meidän nopein ja myrkyllisin käärme. 

Mauno auttaa Jussia kiinankellojen akvaterraarion uuden kannen kanssa

Uudet terraariot odottavat myös yhä nimilappujaan, sillä osalta uusista tyypeistä puuttuu yhä nimet. Tiedän ettei tästä ole eläimille pienintäkään haittaa, mutta itseäni se vaivaa jossain määrin, ja olen ehkä hieman hoputtanut Jussia asian suhteen. Itse kun olen tottunut puhumaan monista omistani nimillä jo kauan ennen niiden syntymää, niin tuntuu hieman hassulta puhua lajilla tyypeistä, jotka ovat asuneet meillä jo monta viikkoa, ja jotka olisivat kuitenkin selvästi yksilöitävissä. Käytönnön syistä meillä kun on kyllä myös joitain nimeämättömiä tyyppejä, kuten parvikalat, hyönteiset ja kiinankellosammakot, joiden erottaminen toisistaan olisi hyvin haastavaa. Toki nimilaput olisi hyvä hoitaa mahdollisimman äkkiä kuntoon ilman nimäkin, sillä niissä on hoidon kannalta paljon olennaisempiakin tietoja, kuten yksilömäärä ja laji.