Kääpiörottakuulumisia

Meillä tällähetkellä piippaa tuplana ja kohta vilisee. Opuntian poikasilla on nyt ikää 11vrk, ja vauhti kasvaa päivä päivältä. Pesästä ei olla tultu vielä ominpäin ulos, mutta söpöt rivikuvat voi pikkuhiljaa unohtaa, tai että laskisi poikaset hetkeksi haluamiinsa pinoihin, kun katsoo vaikka sukupuolia. Siinä kohtaa otetaan jalat alle ja lähdetään vilistämään pitkin häkkiä. Tuskin menee siis enää montaa päivää, kun ensimmäiset seikkailijat eksyvät oma-aloitteisestikin pesän ulkopuolelle. Lupiinin minit syntyivät toissapäivänä, ja niiden kohdalla odotetaan vasta, että iholle alkaa muodostua pigmenttiä. Silmien tuleva väri kuultaa kyllä jo sen verran ihon läpi, että poikasten värejä on jo mahdollista arvailla. 

Torvis 11vrk

Kaikki kääpiörotat ovat meillä sijoituksessa, ja poikueet syntyvät Saijan kasvattajanimen alle. Saija kävi eilen moikkaamassa minejä, ja katsoimme samalla sukupuolet. Vähän olimme niitä vanhempien poikasten osalta koittaneet Jussinkin kanssa jo arvailla, ja saimme oikein 5/6: yksi tytöksi katsomamme olikin poika. Lopputuloksena Opuntian pesässä ryömii siis viisi poikaa ja yksi tyttö. Tyttö on musta valkoisilla hanskoilla, ja jää meidän laumaan. Hänen kutsumanimekseen tulee Torvis. Jussi oli alkuun miettinyt Kantarellia, mutta koska vaaleita oli vain pojissa, niin Kantarelli vaihtui Mustatorvisieneen, joka lyheni Torvikseksi. Pojissa on kaksi mustaa valkoisilla hanskoilla (ja toisella on myös minipieni valkoinen mahalaikku), kaksi vaaleaa kuviotonta ja yksi vaalea salamanmalliselle otsalaikulla. Kuviollinen poika sai heti kuvion tultua näkyviin kutsumanimekseen Harry Potter, mutta Saija jo alustavasti ilmoitti, että siitä ei tule pojan virallista nimeä. 

Opuntian minit 11vrk

Lupiinin minit 2vrk

Lupiini sai tasan yhtä monta vauvaa kuin Opuntiakin, eli kuusi, ja niissä sukupuolijakauma näytti olevan kolme poikaa ja kolme tyttöä. Tytöissä on kaksi punasilmäistä ja yksi mustasilmäinen ja pojissa kaksi mustasilmäistä ja yksi punasilmäinen. Näidenkin osalta alustavasti juteltiin, että toinen punasilmäisistä tytöistä saattaisi jäädä meille, kun Saijalla saattaisi olla jo koti tiedossa kahdelle muulle tytölle. Mutta sillain aika huippua, että poikueisiin syntyi molempia sukupuolia ja useampi poikanen kumpaakin sukupuolta, sillä kääpiörottia on Suomessa vielä aika vähän, ja sen myötä useimmat ottavat vasta ensimmäisiä minejään, jolloin tyyppejä lähtee yleensä ainakin se 2-3 kerrallaan samaan kotiin.

Opuntian ja Lupiinin poikueet olivat muutenkin aika täydellisen kokoiset: kääpiörottapoikueiksi ne olivat melko isot (kääpiörottien poikueet jäävät jostain syystä usein selvästi pienemmäksi kuin standardikokoisten), mutta kuitenkin sen kokoiset, ettei poikueita tarvitse karsia. Standardikokoiset kesyrotat kuin voivat saada todella isoja, jopa yli 14 poikasen poikueita, jolloin emo harvemmin pystyy huolehtimaan kaikista. Sen takia taviksilla isoimmat poikueet karsitaan yleensä pienemmiksi jo poikasten ollessa 3vrk iässä, jolloin kenenkään kasvu tai emon hyvinvointi ei vaarannu, kuten voisi käydä, jos kaikki poikaset jätettäisiin ja jäätäisiin seuraamaan, pysyvätkö kaikki mukana kehityksessä. Valitettavasti luonnossa pienillä saaliseläimillä kun on niin paljon tekijöitä, jotka voivat karsia poikasia, joten lajin selviytymisen kannalta on ollut kestävämpää panostaa määrään kuin laatuun: kunhan poikasia vain tulee usein ja paljon, niin mahdollisuudet sille, että tarpeeksi moni selviää aikuiseksi asti kasvaa. Lemmikkipuolella taas toki halutaan, että kaikilla selviytyneillä olisi mahdollisimmat hyvät ja vahvat lähtökohdat elää niin pitkä ja terve elämä kuin mahdollista.

Opuntian kevyesti topattu pesä

Lupiinin "tulkoot vaikka jääkausi" -topattu pesämalli

Se kääpiörotta ja standardipoikueissa taas on samaa, että molempien kohdalla pesät uskaltaa hyvin tarkistaa kerran päivässä. Tässä kun on isoja eroja eri lajien välillä. Esimerkiksi hamstereilla ja afrikkalaisilla kääpiösiileillä suositellaan ehdottomasti rauhoittamaan pesä kokonaan ensimmäiseksi pariksi viikoksi, sillä emo saattaisi pahimmassa tapauksessa häirittynä jopa syödä poikasensa. Rottien kohdalla taas on tapana päivittäin tarkistaa, että kaikilla on maitoa mahassa ja kasvu on tasaista. Samalla saatetaan sitten kurkkia sukupuolia ja värejä, ja napata pikainen kuva. Poikasten ollessa ihan pieniä, rottienkin kohdalla nostan kyllä mieluiten emon herkkujen kanssa omaan boksiin siksi aikaa kun tarkistan pesän, ja hieron käsiini kuiviketta ennen pesään koskemista, jotta sinne tulisi vietyä mahdollisimman vähän vieraita hajuja. Sitten kun poikaset alkavat liikkua enemmän pesän ulkopuolella, en enää vartavasten siirrä emoa mihinkään - tosin siinä kohtaa osa emoista alkaa kyllä itse pyytää, että pääsisi hetkeksi jaloittelemaan ja touhuilemaan omiaan, kun lastenvahtikin kerran saapui. Tällöin poikasten käsittelyä tulee muutenkin lisättyä, koska siinä vaiheessa sillä alkaa olla jo isompi merkitys myös poikasten sosiaalistamisen kannalta. 

Samalla kun Saija poikkesi katsomassa minit, hän toi tullessaan myös Suomen Lemmikki- ja Showkesyrottien virtuaalinäyttelyn kunniakirjat ja palkinnot. Kielo kun oli sijoittunut luokassaan ensimmäiseksi, ja Pihlaja kolmanneksi. Palkintokassista löytyi kunniakirjojen lisäksi Kotipesien lahjakortti, avainkaulanauha ja tarroja. Tytöille lähteekin sitten heti viriketilausta menemään, kun mammailumökit oli ehditty tilata jo tätä ennen. Sillä vaikka Kielokin on lähdössä treffailemaan parin viikon päästä, Opuntian mammailumökki ehtii vapautua ennen Kielon laskettua aikaa. Ja Saija kyllä taas muistutteli siitäkin, että halutessani voisin kyllä myös lainata mammailumökkejä ja poikashäkkejä häneltä, että ei sijoituskodin olisi välttämättä pakko hommata omia. Mutta minkäs mie sille mahdan, kun Torissa tuli vastaan ihan täydellisiä käytettyjä häkkejä hyvin edullisesti ja ihastuin tuohon tiettyyn mökkimalliin.

Virtuaalinäyttelyn palkinnot