sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Katsaus vuoteen 2017

Noin kahdentoista tunnin kuluttua on tullut aika sanoa heipat vuodelle 2017, ja sen myötä on hyvä luoda vielä pieni katsaus siihen, mitä kaikkea vuoteen on mahtunut. Viime vuoden lopulla asetin tälle vuodelle joitain tavoitteita. Niitä äsken lukiessani oli ilo huomata, että tänä vuonna ne kaikki kävivät toteen.


Tähän liittyvät myös tärkeimmät tavoitteeni vuodelle 2017: ennen kaikkea muuta toivon, ettei lauma
ainakaan tästä pienenisi. Että saisin pitää kaikki nykyiset otukset luonani terveinä ja hyvinvoivina, ja voisin harrastaa yhdessä niiden kanssa niin vapaamuotoista sohvalla rötväämistä ja ulkoilua, kuin myös näyttelyitä, näätäpäiviä ja muita häppeningejä. Tiedän, että tämä on paljon toivottu: täyttäväthän mummuskat kummatkin jo kuusi, eikä kummallakaan niistä ole parhaat mahdolliset lähtökohdat. Mutta siihen pyritään kaikilla niillä keinoilla, mitä itsellä on käytettävissä. 


Vaikka tänä vuonna on välillä itketty ja pelätty, eletty elämää osin Snurren perussairauden ehdoilla ja opeteltu laittamaan silmätippoja Miikkikselle, koko lauma on yhä täällä. Ja vaikka kahdella on nyt säännöllinen lääkitys, touhut ovat kotiosastolla jatkuneet muuten ennallaan. Snurre on nyt jätetty eläkkeelle näyttelytouhuista ja näätäpäivistä, mutta niitä on jatkettu nuorempien kanssa.

Mitella ja Itsy vanhan kämpän portailla

Nykyisen lauman kanssa on myös jo ilmoittauduttu kolmeen frettinäyttelyyn (Fantastic Ferret, Westi ja Valentines), sekä Paimioon Livian ammattiopistolle näätäpäivää pitämään. Ja jotain suunnitelmia on jo Eläinystäväni- ja Lemmikkimessuillekin...

Lauman kanssa päästiin kaikkiin niihin näyttelyihin, mihin oli ilmoittauduttu, jonka lisäksi loppuvuodelle tuli vielä viisi lisää, kun alkuvuoden näyttelyiden lisäksi käytiin Näätähässäkkä, KesäPiknik, Colors of Fall, Finnish Ferret Festival ja Capital!. Niistä niitä ilmomaksuja sitten vähän kertyikin, etenkin kun nyt on maksettuna ensivuoden alkuun jo Fantastic Ferret ja Valentine.

Livian ammattiopiston näätäpäivä oli kanssa aika erilainen kokemus. Olin alkuun miettinyt, että Paimiossa vähän tuollain sivummalla keskustasta voisi olla aika rauhallista, etenkin kun saatiin vielä oma huone joka oli ihan pitkän käytävän päässä. Niin ajateltiin alkuun, että katsoo, jos sinne joku eksyy, ja jos ei eksy, niin höpistään sitten keskenämme. Mutta kun tapahtuma alkoi, selvisi hyvin nopeasti, että tapahtuma todella sai ihmiset liikkeelle. Näätäaitauksella riitti koko ajan uteliaita silittelijöitä ja kyselijöitä, ja moni vanhemmista alkoikin sitten kehoitella lapsiaan jatkamaan matkaa, että muutkin pääsevät. Ihmettelin sitä alkuun, ennenkuin ehdin ensimmäisen kerran poistua aitaukselta: meidän pisteelle oli oikeasti jonoa koko pitkän käytävän matkan aina ulos asti. Livian lisäksi meillä oli sitten muutamia pienempiä näätäpäiviä eläinkaupoissa, mutta niiden kanssa otettiin aika rennosti, kun kesä meni sitten enempi Snurren ja Miikkiksen lääkityksiä opetellessa ja pentuihin tutustuessa.

KesäPiknikissä
Eläinystäväni-messut huhtikuussa vedettiin koko miun lauman kanssa. Olin Eläinystäväni-messuilla lopulta pystyttämässä ja purkamassa kahta ständiä (Suomen Lemmikkihaisunäädät ry ja Suomen Frettiliitto ry) ja esittelemässä eläimiä kolmella ständillä (edellisten lisäksi Suomen Karva-Kaverit ry). Se olikin sellainen rutistus, että päätin hakea Lemmikkimessuille vain bloggaajapassin, ja tutustua niihin kokonaan ilman omia eläimiä. Bloggaajapassin haku onnistuikin, mutta nyt kun meillä ei kerrankin ollut omaa ständiä, Jussi innostui ilmoittamaan osan eläimistään mukaan Suomen herppiharrastajien ständille. Tämän myötä itsekin päädyin lopulta ottamaan sunnuntaina mukaan myös Mitellan Pk-frettien ständille kierreltyäni lauantain messuilla ilman eläimiä.

Ensivuoden Eläinystäväni-messujen osalta ei ole lyöty lukkoon vielä mitään. Sen kuitenkin olen jo päättänyt, että Miikkis ei ole lähdössä ensivuonna messuilemaan, joten minut bongaa messuilta todennäköisemmin kävijänä/bloggaajana tai frettien kanssa, riippuen jaksamisesta ja ketä messuille innostuu lähtemään.


En voi kuitenkaan kieltää, ettenkö olisi vilkuillut vähän myös ensivuoden pentusuunnitelmia. Meillä on kuitenkin nyt niin hyvä lauma kotona, että en aio antaa pentukuumeelle samanlaista valtaa kuin tänä vuonna, vaan junnu saa tulla jos on tullakseen. 

Enpä. Kyllä se pentukuume siitä kuitenkin nousi ihan kiitettäviin lukemiin, ja kun Akiran synnytys käynnistyi 15.4. onnistuin säikäyttämään niin äitini kuin muut paikalla olivat kun sydän alkoi hakata sillä voluumilla että lehahdin ihan punaiseksi eikä itkusta meinannut tulla loppua, kun ensimmäinen tyttö lopulta syntyi. Toinen iso itku pääsi siinä kohtaa, kun Mandy vahvisti, että toinen pentueen tytöistä on meidän. Tämän pentueen kanssa pääsin myös ensimmäistä kertaa siihen tilanteeseen, että sain oikeasti jopa valita, kumman pentueen tytöistä haluaisin.  Ja niin meille tuli meidän Huisku.

Vauva-Huisku. Kuva: Mandy Schuhmacher
Sitä oli kuitenkin myös haaveillut, että niitä pentuja voisi olla kaksikin, ja olin kysellyt Emeliinalta mahdollisen sijoitusnaaraan perään. Toinenkin pentu sitten tuli, mutta vähän eri kautta. Matkalla Näätähässäkkään Sarianna kun kysyi, tiedänkö ketään, kuka olisi kiinnostunut soopelinaaraasta eli meidän värisuoran puuttuvasta tummasta kaunottaresta. Sarianna ehti hädin tuskin tarkentaa tarkoittaneensa jotain muuta kuin minua, kun olin jo ehtinyt soittaa Jussille ja viestittää Aijalle, että meidän toinen pentu taisi löytyä. Merin pentue kun oli ollut itsellä Facebookin kautta seurannassa siitä asti kun Aija oli Frettiliiton kokouksessa siitä kertonut, enkä voinut vastustaa kiusausta enää siinä kohtaa, kun kuulin tyttöjä olevan vapaana. Niinpä menimme viikkoa myöhemmin "ihan vain katsomaan", ja kun sitten sain Lystin syliini, tiesin yhtä hyvin kuin Jussikin, että meille tulee pentu. Siihen asti asia kun oli ollut vasta 99% varmuudella päätetty.

Vauva-Lysti. Kuva: Aija Kouhi
Ensivuoden osalta olen taas luvannut olla antamatta pentukuumeelle valtaa, ja päättänyt antaa ajan näyttää, syntyykö meille ensivuodeksi toivottu pieni albiinotyttö. Itseni tuntien tämä zen-fiilis kyllä hälvenee taas siinä kohtaa, kun kevätalvi etenee astutuksiin, ultriin ja synnytyksiin.


Etenkin kun ensivuonna voi olla edessä myös talouksien yhdistäminen, kun Jussi on lähdössä kesäksi töihin Poriin, ja itse olen luvannut vastata silloin arkipäivät molempien eläintarhoista. Ensivuonna tulen siis oletettavasti osallistumaan aiempaa enemmän myös Jussin lauman hoitoon. 

Tämä oli yksi tämän vuoden isoja tapauksia. Minä olin toivonut yhteenmuuttoa jo pidempään, mutta Jussi tarvitsi prosessiin enemmän aikaa. Kun Jussin kesätyö Porissa sitten läheni, alkoi jo ahdistavasti näyttää siltä, että minun kesä menee kahden kämpän väliä seilaten, kun sopivaa yhteistä kotia ei tahtonut löytyä ja Jussin lähtö läheni. Jussin koko silloista laumaa kun ei olisi mitenkään mahdutettu yksiööni omien lemmikkieni lisäksi. Kuitenkin ihan viime hetkillä kuukausi ennen Jussin lähtöä ystävä mainitsi olevansa luopumassa Turun asunnostaan, ja pitihän sitä sitten kysyä, että voisiko hän vuokrata... Se asunto kun oli paitsi tilava, sijainniltaan sopiva ja tiesin minun ja Jussin molempien pitävän siitä. Ystävä mietti asiaa hetken (olemmehan me tunteneet jo kymmenen vuotta, ja hän on kuunnellut tuntikaudet niin eläinteni sählingeistä, vesivahingoista kuin muistakin kommelluksista), ja ilmoitti sitten asian sopivan. Niinpä muuttotohinat käynnistettiin, ja olemme asuneet tässä nyt puoli vuotta. Nyt asumme vielä vuokralla, mutta ystävän ja pankin kanssa on käyty jo keskusteluja tämän ostamisesta omaksi sitten kun Jussi valmistuu.

Uusi koti alkaa hahmottua. Näätien huone on vielä työn alla touko-kesäkuun vaihteessa.
Vuosi 2017 on siis ollut kaikkiaan hyvin tapahtumarikas. Nyt ei voi kuin odottaa mielenkiinnolla, mitä vuosi 2018 tuokaan tullessaan.

Kiitos kuluneesta vuodesta kaikille lukijoille!

lauantai 30. joulukuuta 2017

Kuluseuranta 2017: Yhteenveto

Nyt on takana toinen vuosi kuluseurantaa. Jos jotain olen oppinut kuluseurannasta tähän mennessä se on se, että se mitä minä tahdon pitää poikkeuksena, taitaa olla meillä itseasiassa normaali. Kyllähän sitä on aina tiennyt, että eläimiin menee paljon rahaa, mutta olen ajatellut niiden isompien kuluerien olevan satunnaisia, ja että pitkässä juoksussa kulut tasoittuvat. Silti meillä meni nyt 2017 näätiin ja akvaarioon yhteensä 6395,29€, eli keskimäärin 532,94€/kk. Tästä näätien osuus oli 5533,62€, eli keskimäärin 461,14€/kk. Tästä summasta ruokien osuus oli keskimäärin 79,10€/kk ja pissa-alustojen 38,48€/kk. Eläinlääkäriin meillä meni vuoden aikana 1119,02€, eli keskimäärin 93,25€/kk.


Kuluseurannan kategoriat


Tänä vuonna seurattavat kategoriat poikkesivat ensimmäisen vuoden kuluseurannasta. Halusin pystyä seuraamaan kuluja aiempaa tarkemmin etenkin niissä kategorioissa, joissa arvelin rahaa saattavan palaa herkästi. Näitä olivat etenkin näyttely- ja yhdistyskulut, lemmikkien hankinta sekä lelut, pedit ja muu ekstra. Eli sellaiset ei-välttämättömät normaaleista juoksevista kuluista poikkeavat kulut. Vuoden mittaan lisäsin oman kategorian myös näätähuoneelle, sillä meillä tuli toukokuussa isompi liuta siihen liittyviä toivottavasti kertaluonteisia kuluja, kuten muovimaton osto, portin rakentaminen ja häkin hankinta. Nämä neljä kategoriaa yhdessä kattoivatkin 44% kaikista eläinkuluista, siinä missä näätien ruuat ja  namit, eläinlääkäri- ja lääkintakulut sekä tarpeelliset tarvikkeet kattoivat eläinkuluista 43%. Akvaariokuluistakin iso osa tuli altaan päivityksestä isompaan muuton yhteydessä, eli ilman uusien lemmikkien hankintaa, näyttelyharrastusta ja hömppäostoksia eläinkulut olisivat olleet tiputettavissa puoleen karsimatta juurikaan eläinten hyvinvoinnista.


Ruokakuluista


Ruokakulut kasvoivat tänä vuonna hieman vajaalla 350 eurolla viime vuodesta. Tämä selittyy varmasti osaltaan frettimäärän kasvulla (vuoden 2016 alussa meillä oli haisunäädän lisäksi kaksi frettiä ja lopussa neljä, vuonna 2017 meillä oli vuoden alussa haisunäädän lisäksi neljä frettiä ja lopussa kuusi). Toisena isompana muutoksena lauma on alkanut saada aiempaa enemmän kokonaisia ruokaeläimiä, mikä näkyy yllättävän paljon ruokalaskussa. Siinä missä suurkuluttajapakkauksissa kanan kauloille jää hintaa 2,4€/kg ja kanan sydämille 3,9€/kg, esimerkiksi kokonaisista hiiristä melkeimpä halvin kilohinta mihin on onnistuttu pääsemään on ollut 59€/kg. Tipuja, marsuja, hamstereita, kaneja yms. löytyy hiiriä halvemmalla, mutta niissäkin kilohinnat ovat selvästi kalliimpia kuin kauloissa, sydämissä, jauhelihoissa yms. Silti haluaisin kasvattaa kokonaisten ruokaeläinten osuutta vielä nykyisestä, sillä ne ovat etenkin parille näädistä selvästi sitä lemppariruokaa, sen lisäksi että ne ovat noille sitä parasta mahdollista ravintoa.


Eläinlääkärikuluista


Eläinlääkäriin meillä meni kasvaneesta näätämäärästä huolimatta tänä vuonna reilu 250€ vähemmän kuin viime vuonna, eli yhteensä 1119.02€ (vuonna 2016 1382,22€). Isoimmat eläinlääkärilaskut tulivat taas Esterille ja Itsylle tehdyistä hammasremonteista. Tänä vuonna kummallekaan ei tarvinnut kuitenkaan tehdä niin isoa hammasleikkausta kuin Esterille tehtiin viime vuonna. Nuorisosta Mitella, Huisku ja Lysti selvisivät pelkillä rokotuksilla. Näihin meni kuitenkin kaikilla eri summat, sillä Mitella rokotettiin joukkorokotuksessa ja se sai pelkän penikkatautirokotteen. Huisku puolestaan rokotettiin kasvattajan toimesta ja rokotukset (penikkatauti + rabies) sisältyivät pennun hintaan. Lysti taas käytettiin erikseen rokotettavana, ja se sille otettiin sekä penikkatautirokotus, että rabiesrokote ja passi. Esterillä ja Snurrella on palkeissaan mukana myös hormoni-implantit.  Snurrella isoimmat kuluerät lantin ohella olivat insulinooman vahvistaneet verikokeet ja insolinoomalääkitys. Mihailin kohdalla rahaa on mennyt silmän tutkimiseen ja silmätippoihin, joilla silmäongelmaa on pyritty hoitamaan.

 Suuntaviivoja vuodelle 2018

Olen kokenut kuluseurannan sen verran kiinnostavaksi itselleni, että aion jatkaa sitä myös vuonna 2018. Tänä vuonna minulla on kuitenkin taas tarkentunut se, mihin haluan erityisesti kiinnittää huomiotani. Sen myötä olen päättänyt lopettaa kuluseurannan kokonaan akvaarion osalta: eläinkulutuksessani altaan osuus on suhteellisen marginaalinen, ja sen kanssa minulla ei ole samanlaista taipumusta shoppailuun. Niinpä en koe, että sen kulujen seuraamisessa on itselleni vastaavaa hyötyä.

Ensivuonna aion ottaa tavoitteiksi etenkin "hupiostelun" vähentämisen, eli pyrkiä käyttämään vähemmän rahaa leluihin, peteihin ja muuhun ekstraan. Etenkin leluja ja petejä kaapeista kun löytyy jo paljon, eli niitä vaihtelemalla näädillä riittää niissä varmasti vuodeksi tutkittavaa ja touhuttavaa, etenkään kun en usko pystyväni tässä suhteessa täysin nollalinjaan.  Myöskään näätähuoneeseen ei pitäisi olla tiedossa mitään isompia päivityksiä. Pissa-alustoissa löysin nyt loppuvuodesta aiempaa hieman halvemman, mutta yhtä hyvin toimivan merkin, johon siirtymällä meidän pitäisi pystyä säästämään pissa-alustoissa noin 150€/vuosi, jos kulutus ja hinnat pysyisivät ennallaan.

Näyttely- ja yhdistyskuluissa tuskin tullaan kauheasti alaspäin. Minusta on mukava näyttelyttää omia, ja meidän näyttelytiimi ei ole toivottavasti ensivuonna ainakaan kutistumassa. Joistain ilmomaksuista voi kyllä tulla säästöä, jos saisin nyt ensivuonna viimein liityttyä Pk-fretteihin. Heidän tapahtumiinsa kun on tullut osallistuttua tänäkin vuonna useamman kerran, ja ilmohinnat ovat jäsenille erit kuin ei-jäsenille. Tänä vuonna meillä kului näyttelyiden ilmoittautumismaksuihin 368€. Mistä päästäänkin luontevasti siihen toiseen kuluerään, mikä oli tänä vuonna iso, eli eläinten hankintaan. En usko, että olen ensivuonna ainakaan tuomassa pentua ulkomailta, mutta on mahdollista, että meille tulee pentu. Siihenkin voi siis mennä ensivuonna se 420€ (pentu suomalaiselta kasvattajalta 400€ + mikrosirun rekisteröiminen Turvasirupalveluun 20€). Mikäli Sarianna löytää jonkin meille sopivan sijoitusnaaraan, se katsotaan sitten kanssa tapauksen mukaan.

Ruokinnan suhteen pidän mahdollisena, että siihen kuluu ensivuonna enemmän rahaa kuin tänä vuonna. Ruokinnassa kun haluaisin panostaa aiempaa enemmän erityisesti kokonaisiin ruokaeläimiin, mikä on myös se ruokinnan kallein osa.

Se, tulevatko kokonaiskulut olemaan ensivuonna pienemmät kuin tänä vuonna rippuu varmasti ennenkaikkea eläinlääkärisektorista. Tänä vuonna meillä oli melkein joka kuukaudelle jotain pienempiä asiointeja eläinlääkärille, mutta kellään ei ollut mitään isompaa kremppaa. Ensivuonnakin meillä tulee olemaan melko varmasti edessä ainakin kahden näädän implantointi, kuuden rokotukset ja mitä todennäköisimmin ainakin jotain hammastarkkia/huoltoa Itsylle ja ainakin yksi lopetuskäynti. Se mitä näiden päälle tulee, selviää ensivuonna.

Eri kuukausien kulut löydät listattuna täältä.

Kuluseuranta 2017: Joulukuu

Näin vuoden lähestyessä loppuaan olen selvästi optimistisella tuulella päivittäessäni kuluseurantaa jo  reilu vuorokausi ennen kuukauden loppumista. Minulla on kuitenkin tavoitteena saada huomenna julki koko vuoden yhteenveto, miksi ajattelin laittaa joulukuun pakettiin jo tänään silläkin uhalla, että tässä on vielä monta tuntia aikaa tapahtua vaikka mitä. Tämäkään kuu kun ei ole mennyt ihan nollille eläinlääkäri ja lääkintäkulujen osalta, kun Snurrelle iski se silmätulehdus. Mutta siitä selvittiin kyllä todella vähällä, kun saatiin silmätipat puhelinreseptinä. Raulion kanssa kun oli sovittu, että kokeillaan ensin noilla, ja mennään sitten näyttämään, jos silmä ei ole parissa päivässä parempi. Nyt kun kuitenkin näyttää siltä, että silmä on kovaa vauhtia paranemassa.


Isoin kulukategoria joulukuussa olivatkin joululahjat ja aleshoppailut, kun mie vähän innostuin... Zooplussalta tuli joulupaketteja ja Peten koiramessuviikonlopun alesta kissojen näyttelyhäkki. Samalla kyllä sovittiin Jussin kanssa pienestä kulukuurista ensivuoden alkuun, että ainakaan ennen kesää ei hankittaisi mitään ekstrajuttuja, vaan pysyttäisiin välttämättömyyksissä. Itsellä on kyllä harkinnassa venyttää se koko vuoden mittaiseksi, mutta lisätä siihen se loivennus, että jos vuoden aikana on ihan pakko saada jokin uusi peti/leikkimatto/nukkupussi/muu ihanuus, sen on oltava käsin tehty. Näätienhän kun ei ole varmasti pakko saada mitään tällaista, mutta itse en voi aina vastustaa, kun näen muiden ompelemia ihanuuksia. Ja kun en itse osaa ommella, minä erittäin mielelläni tuen sitä, jos osaa ja viitsii tehdä tuotteita myös muille myyntiin.

Näätien joulupaketeista tuli kyllä myös sen verran kaikkea ihanaa ja tarpeellista, että ihan alkuvuoden osalta minun on todella vaikea nähdä, mitä sellaista oikeasti tarpeellista voisi olla, mitä me tarvitsemme ja mitä nyt ei löydy varastosta. Nyt kun pissa-alustat. siivoustuotteet ja ruuatkin on aika hyvin täydennetty. Ihan nollille ei alkuvuosikaan tule kuitenkaan varmasti menemään, kun eläinlääkärillä pitää käydä ainakin hakemassa hormoni-implantit nuorisolle.

Joulukuu

Näädille:

Ruuat & namit:
Broilerin palaliha 2*400g 4€
Applaws Adult Chicken 400g 3,49€
TubiCAT -lohitahna 3 x 75g yht. 4.99€
Kananameilla täytetty kuusenkoriste 1,85€
Maukas broilerin sisäelinseos 4*500g yht. 6,95€

Eläinlääkäri & lääkintä:
Snurrelle silmätipat silmätulehdukseen 13,74€

Tarpeelliset tarvikkeet:
Trixie Nappy -pissa-alusta 42kpl 10.99€

Lelut, pedit ja muu "ekstra":
Frettien joululahja 25,00€
Kissojen näyttelyhäkki 71,92€
Snurren palkinto 20,00€
Yumi-patteripeti beige 10.99€
Karlie-ikkunapeti harmaa 27.99€

Näyttely- ja yhdistyskulut:
-

Kaloille:
-

Lemmikkien hankinta:
-

Yht. 201,91€



keskiviikko 27. joulukuuta 2017

Joulutohinoita

Tänä vuonna meidän joulukaravaani starttasi taas jouluaattoaamuna Turusta. Jussi oli käynyt jo aatonaattona auttamassa äitiään jouluvalmisteluissa, mutta aattoaamuna suuntasimme sinne molemmat yhdessä näätien kanssa toivottamaan hyvät joulut, katsomaan joulurauhanjulistusta, syömään jouluruokia ja availemaan lahjoja. Olin alkuun miettinyt ottavani tytöille reissuun mukaan vain playpenin, mutta jouluohjelman tarkentuessa aitauksia lähti lopulta mukaan kolme, että oli sitten joka etapissa pystyttää sopiva. Miikkis ei ole yhtä menevä ja aikaansaava, niin se sai vaellella molemmissa mummuloissaan omaan tahtiinsa. Mutta tyttöjen kohdalla ei haluttu ottaa riskiä, että aikataulut menisivät uusiksi niiden löydettyä jotain epäsopivaa syötävää tai jemmauduttua johonkin kivaan koloon unille. Niinpä Jussin äidillekin saavuttua tytöille laitettiin ensin kevytaitaus pystyyn. Olin pakannut sen kassiin muutamat pissapadit ja viltit, ja autoa pakatessakin oli tarkkaan katsottu, missä välissä mikäkin lahjakassi ja aitaus autosta tarvitaan. Siinä kohtaa Jussilla tuli sen ensimmäisen kerran, että hän niin odottaa sitä aikaa, kun pystyy vaihtamaan autonsa uuteen.

Ensimmäinen pysähdys: Mietoinen
Mietoisista Jussin vanhempien luota matka jatkui minun äidilleni, jonne menimme aattoillan viettoon. Olimme suunnitelleet tähtäävämme äidilleni neljäksi, jotta ehtisimme syödä päivän toisen kattauksen ennen joulupukin tuloa. Väliin mahtuneet liukkaat pikkutiet kuitenkin hidastivat matkan tekoa, ja kello oli lopulta lähempänä puoli viittä, kun olimme saapuneet Tampereelle ja saaneet auton tyhjennyttyä. Olin juuri pystyttämässä tytöille kissojen näyttelyhäkkiä välietapiksi pukin ajaksi, kun Jussi soitti olevansa jumissa. Hän oli mennyt vielä pysäköimään autoa, ja ajatellut, että ajaa sen äkkiä pienen lumipenkan yli ruutuun. Ongelmaksi muodostui kuitenkin se, että penkka oli yön aikana jäätynyt, ja auto jäi siihen pohjastaan kiinni. Lähdettiin siinä heti veljeni ja lankoni kanssa Jussin avuksi, mutta työntö tai vetoyrityksistä huolimatta autoa ei saatu liikkumaan senttiäkään ennenkuin vasta kiipelin nähneen naapurin avustuksella. Silloinkaan eivät pelkkä lapio ja laudat vielä auttaneet, mutta naapurin löydettyä rautakangen, saatiin auto lopulta irti ja pysäköityä. Sisälle päästyämme kello oli sopivasti 16.59 ja joulupukki oli kutsuttu viideksi, eli aikataulu ei lopulta mennyt edes tiukille. Olin etukäteen jännännyt, miten neidit pysyisivät kissojen näyttelyhäkissä, mutta tässä kohtaa reissaaminen oli ottanut tytöillä jo sen verran koville, että ainoaksi ongelmaksi uhkasi tulla, että näyttelyhäkin riipparin kantokyky on 4,5kg ja tytöt painavat yhteensä 5,4kg. Eli siinä kohtaa huomasi turhankin hyvin, miksi kyseistä häkkiä on kritisoitu liian heppoiseksi isommille kissoille. Mutta kyllä se sitten kuitenkin pienestä huojumisesta huolimatta pystyssä pysyi.

Ylikuormitusta riipparissa <3
Joulupukin saavuttua joulupukki jututti ja laulatti kaikkia hetkisen, jonka jälkeen jaettiin lahjat. Viime postauksessa jo vähän näkyikin, mitä kaikkea näädätkin sitten saivat. Miikkis oli heti mummulaan tultua vetäytynyt hälyä pakoon sohvan alle, joten koitin ottaa sitten tyttöjä pois aitauksestaan vähän ihmettelemään paketteja. Ei siitäkään kyllä kauheasti mitään tullut, kun ahkerat ja kiltit tyttöset lähinnä haukottelivat, venyttelivät ja ihmettelivät, miksi ne joutuivat pois unikasasta. Melko pian pakettien avaamisen jälkeen lähdinkin sitten pystyttämään näädille playpeniä naapuriasuntoon, jonka äiti oli puhunut jouluksi meidän käyttöömme naapurien tehdessä muuttoa. Siskon lähdettyä miehineen viemään muksuja yöpuulle, me vetäydyimmekin sitten Jussin, veljeni ja veljen tyttöystävän kanssa "naapuriin" pelailemaan.

Autettiin joulupukkia pitämällä näädät omissa syleissä, ihan vain varuiksi.
Aattoilta meni näädillä aika koomassa, mutta aamutoimien yhteydessä neidit pääsivät sitten joulupäivänä vähän ihmettelemään mihin on tultu. Lysti vetikin heti sellaisia hepuleita, että oksat pois. Sille jumittaminen on ehdottomasti se kovin paikka (vaikka siinä onnistuttiinkin vain Tapaninpäivän aamuun...). Tampereella oli niin ihana hanki, että mietittiin Jussin kanssa jo kivoja joulukuviakin, mutta sitten olikin jo aamusauna ja siskonperhe saapui, niin kuvaaminen sitten unohtui. Pahimman härdellin fretit saivatkin olla sitten naapuriasunnossa aitauksessaan. Miikkis vetäytyi taas oma-aloiteisesti sohvan alle, jonne oli raahannut itselleen uuden Coffee-petinsä.

Mummuskojen iltakierto
Joulupäivän iltana siskon- ja veljen perheiden lähdettyä sitä keskittyi taas enempi näätienkin kanssa touhuiluun. Ensin haettiin mummuskat omalle spesiaalitutkimusreissulleen äidin puolelle. Otettiin Snurrelle ja Esterille tukikohdaksi kissojen näyttelyhäkki, mutta se avattiin heti sisälle päästyä. Meidän pelailessa äidin kanssa, mummuskat tekivätkin vähän omia tutkimuksiaan. Vanhat eivät kuitenkaan jaksa määräänsä enempää kerrallaan, niin myös näyttelyhäkissä ollut nukkupussi tuli hyvin käyttöön. Iltapala-aikaan siirrettiin sitten mummuskatkin takaisin naapuriin, ja Snurre sai lääkkeensä ja jouluporoa. Aatoksi olin ottanut tytöille hiiriä kinkuksi, ja joulupäivänä innostuin kokeilemaan jauhettua poroa. Hiiret olivat odotetusti kestohitti, ja poro sai aika ennustettavan vastaanoton: se jätettiin epäilyttävänä lähes koskemattomana kuppiin.

Jussin pelikaveri
Tapaninpäivänä tuli taas aika jatkaa matkaa. Aitauksen aamusiivouksen yhteydessä menin tekemään sen virheen, että laskin roskapussin kahvaan vähän liian lähelle aitausta. Niin että sen näki oikein hyvin, mutta siihen ei ihan yltänyt - ainakaan hyppäämättä yli. Ja Lystihän sitten uteliaana tyttönä yritti ja onnistui. Ja näytti samalla olevansa sen verran pitkänmallinen neiti, ettei yksi putki aitauksen reunaa pyöristämässä ole sille edes kunnon hidaste. Niinpä aamupalalta tullessa huoneessa sinkoili vapaana yksi ruskea pallosalama pitkin pintoja ja sokkeleita.  Onneksi sitä ei ole enää vähään aikaan luottanut aitauksiin neidin kanssa täysin, ja huone missä aitaus oli oltiin katsottu freteille turvalliseksi.
 
Tyttöjen joulutukikohta
 Loppupäivä olikin sitten näädillä aika jumittamista. Äidiltä lähdettiin ensin poikkeamaan isälle ja nähtiin sen jälkeen vielä pikaisesti yhtä kaveria, minkä aikaa nääpät odottivat bokseissaan. Ja sitten oli vielä kotimatka Turkuun. Kotiin päästyä meillä olikin niitä pallosalamia sitten useampia, kun boksit viimein aukaistiin. Etenkin junnut vetivät kunnon kotiinpaluuhepulit ja muutkin kävivät tarkistamassa, mitä kaikkia kasseja ja lahjoja autosta purettiinkaan. Kaikki tavarat kun ovat tuplasti kivempia silloin, kun ne ovat kasseissa poissa normaaleilta paikoiltaan. Kotiinpaluubailut kestivät aikalailla siihen, kun nääpät oli pakko laittaa yöpuulle, että minä ja Jussi pääsimme nukkumaan edes joitain tunteja ennen tulevaa työaamua.

Väsyneitä reissaajia
Ennen sitä Jussi alkoi kuitenkin katsella Snurren silmää tarkemmin. Se oli siristänyt sitä hieman aiemmin, mutta kun se ei ollut mennyt ohi, Jussi tuli silmän tutkittuaan johtopäätökseen että kyseessä on virusperäinen silmätulehdus. Hän kaivoi ensiavuksi steriilin suolaliuoksen ja harsotaitokset silmän puhdistukseen näätien ensiapukaapista, ja soitteli tänään eläinlääkärille sopivista silmätipoista. Huomenna Snurrelle haetaan sitten omat tipat apteekista, ja jos silmän rähminen ei niillä parissa päivässä helpota, lähdetään mummuskan kanssa lääkärireissulle. Täytyy kyllä nyt pitää kaikki peukut ja käpälät pystyssä, ettei siihen olisi tarvetta. Uusivuosi kun otettaisiin mieluusti vähän rauhallisemmissa merkeissä.

Mummuska <3

tiistai 26. joulukuuta 2017

Suuri joululahjapostaus

Tänä vuonna meillä on ollut niin kilttejä näätiä ja selvästi kiltti emäntäkin, että joululahjat tarvitsevat ihan oman postauksensa, koska muuten joulupostauksesta tulisi valtava. Ja koska mie taisin luvata, että joulukuussa rikotaan kaikki postausennätykset (se on tosin jo tehtykin). Tänä vuonna näädät saivat muistamisia seitsemältä ihmiseltä itseni lisäksi, joten paketteja kertyi useampia ja omistaja itki paikoin liikutuksesta, kun niin kivasti ja nätein sanoin meidän pieniä muistettiin. Ja kyllä sitä itsellekin tuli sitten pari hyvin näätämäistä lahjaa muiden pakettien ohella.

Näätien aaton lahjapino

Ennenkuin oli päästy edes aattoon asti, postiin ilmestyi mysteeripaketti. Kun sitä sitten kurkistelin, selvisi että se on meidän tytöille, ja sielä oli kaikkea ihanaa: riippari pesue-kuosilla, leikkitunneli, lohitahnaa ja suklaata omistajille. Paketissa ei ollut merkintää lähettäjästä, mutta postileima antoi vähän vihjettä, kuka tämä ihana tonttu saattaisi olla. Asia sai vahvistuksen, kun postissa tuli vielä eri kuoressa viisi lahjakorttia Vauhti-Raksuun. Vauhti-Raksussa lahjakortteihin oli eksynyt myös lahjoittajan nimi, ja olihan sitä pakko laittaa sitten suoratkin kiitokset Marille, kun tuollain joulun alla lämmöllä muisti ja itketti mitä ihanimmilla tavalla. Paketti lähti sitten kääreineen mukaan joulunviettoon Tampereelle, ja tytöt saivat sitä sitten aattona ihmetellä.

Postiin tullut mysteeripaketti
Aaton lähetessä Sarianna ja Kasperi poikkesivat käymään, ja heillä oli mukanaan ihana rapinapöllö tytöille. Juuri sellainen, jota olin useampaan kertaan liikkeissä hypistellyt raaskimatta hankkia. Sen ihanan tytöt saivatkin sitten Tamperereissulle mukaan. Siinä oli kyllä neideillä vähän ihmeteltävää, onko kyseessä lelu vai nukkupussi, kun unille vetäytyessä rapina alkoikin houkutella leikkiin.

Rapinapöllö
Ennen aattoa tuli myös Porin suunnalta postia, ja kuoressa oli Lystille jouluisen punaiset jouluvaljaat. Itsellä kun on ollut nyt pientä valjasihastusta ilmassa, eikä se ole selvästi jäänyt tytön kasvattajaltaan huomaamatta. Kun se lähti jo kesällä lipeämään siitä, että valjaat ovat käyttötavara, jota jokaiset tarvitsevat vain yhdet. Nyt on sitten jo kahdella tytöistä kivat talvivaljaat, ja eiköhän tyttöjen garderoobi tästä vielä kasva... Mutta pitäähän nyt neideillä olla.

Lystin uudet jouluvaljaat

Yhdeksi omaksi paketiksi tytöille olimme miettineet pientä kiipeilypuuta palkkiopisteillä Zooplussalta. Pisteitä oli kerätty jo monta kuukautta, ja tarvittava potti saatiin kasaan juuri pari viikkoa ennen joulua. Suureksi harmikseni palkkiokauppaa päivitettiin kuitenkin juuri päivä tai pari ennen kuin olimme tilaamassa joululahjaa, ja kiipeilypuu poistettiin palkkiovalikoimasta. Nähtyäni harmini Jussi lupasi tytöille toisenlaisen kiipeilypuun lahjaksi, ja lahjapuu tarttuikin matkaan Lemmikkiaseman joululahjavalvojaisista. Siitä huolimatta Zooplussastakin lähti tilaukseen muutama joululahja.  Miikkis sai pesuvaraksi kaksoiskappaleen rakastamastaan Coffee-pedistä, ja näätähuoneeseen tilattiin uuden kiipeilyynpuun kavereiksi patteripeti ja ikkunapeti, joista jälkimmäistä olin halunnut testata siitä asti kuin näin sen Tarun kissablogissa. Näistä muita kuin Coffee-petiä ei lähdetty laittamaan pakettiin, vaan ne viritettiin aatonaattona näätähuoneeseen.

Testitiimi tutustuu näätähuoneen joulu-uutuuksiin.
Uutuudet havaittiin varsin lokoisiksi
Silti niitä paketteja riitti laumalle vielä aatoksikin. Meiltä itseltä oli kaksi: Coffee-peti Miikkikselle ja Capitalista hankittu jouluinen leikkimatto ja yksi leluihuisku tytöille. Lisäksi Marin laittama paketti oli otettu mukaan, äitini muisti minun lapsia kolmella lahjalla ja sisko oli laittanut meidän perheen pakettiin lihanameja niin minulle, Jussille kuin näädillekin. Äidin laittamista paketeista paljastui juustoa Miikkikselle, laatikollinen lohitahnaa ja laatikollinen pissa-alustoja. Ja näätien saamien lahjojen lisäksi itse sain riistapuukon isompien ruokaeläinten paloitteluun sekä laukun koko lauman yhteispotretilla.

Näätien paketit saivat omat viralliset valvojansa
Jouluaattona paketeista paljastui kaikkea ihanaa ja käytännöllistä
Kyllä tällainen yltäkylläisyys ja muistamisten määrä veti aika hiljaiseksi. Etenkin kun kaikki olivat vielä sellaisia juttuja, jotka varmasti tulevat käyttöön ja joita varmasti menee. Kun sitten lisäksi tuli vielä lahjoja, jotka eivät liittyneet näätiin mitenkään, vaikka näissäkin olisi ollut enemmän kuin tarpeeksi. Mutta lisäksi pääsen muunmuassa laittamaan omaa selkääni kuosiin sarjakortilla hierojalle.

Nyt onkin sitten paikallaan lähettää vielä isot kiitokset kaikille koko meidän laumalta ihanista lahjoista!

Edit: Kotiuduttua muistin, että kyllähän niitä paketteja tuli yksi heti joulukuun alussakin, kun Tanja toi laumalle näyttelyyn tällaisen ihanan kilinälelun ja herkkuja <3
Virallisilla valvojilla oli pakettihomman aikaan jo aika väsy

Näätähuoneen uudet kalusteet löysivät paikkansa perimmäisestä näätähuoneesta
Jussin Eläinten koulukuvauksesta miulle tilaama olkalaukku <3

maanantai 25. joulukuuta 2017

18 toivetta vuodelle 2018

Onnellisuusprojekti-kirjan kirjoittanut Gretchen Rubin päättää Happiness-podcastissaan uudenvuodenlupausten sijaan asettaa 18 toivetta/tavoitetta vuodelle 2018. Homman idea on yksinkertainen: uudenvuodenlupauksissa ihminen yleensä velvoittaa itsensä tekemään jotain: "laihduta viisi kiloa" "karsi x määrä näätäkuluja" ja homma kaatuu heti ensiaskelilla siihen, että vaikka tavoitteet olisi kuinka asettanut itse, ne eivät ole kivoja. Nyt sen sijaan olisi tarkoitus listata asioita, joita haluaa seuraavaan vuoteensa, ja joiden ruksimista listalta voisi odottaa enempi innolla.


Mitkä ovat ne 18 asiaa, jotka sinä toivoisit vuoteen 2018?

Meillä sellaisia ovat ainakin nämä:

1. Lauman pääsiäiskuvaukset. Näätien joulukuvien ottaminen kotistudiossa oli niin kivaa, että sitä miettii jo hyviä teemoja seuraaviin kuviin.

2. Kuvaamisen opettelu. En ole koskaan ollut kauhean sinut kameran kanssa, mutta nyt minulla on niin monta upeaa mallia, että haluan oppia paremmaksi. Etenkin haluaisin oppia ottamaan kuvia, jotka eivät ole vain teknisesti hyviä, vaan jotka olisivat hauskoja ja suloisia.

3. Lystin talviturkki. Neiti ei tänä vuonna oikein malttanut kasvattaa sellaista, niin saadaan jännätä vielä ensitalveen, kuinka upea tyttö on kunnon talvipuuhkassa.

4. Kesäulkoilut. Kaikki laumasta eivät oikein välitä kylmästä ja märästä, joten se että pääsee koko konkkaronkan kanssa yhtä aikaa ulkoilemaan menee kesään.

5. Näätäkasat. Minusta on ihana katsella pinossa nukkuvia näätiä. Toivottavasti unipinoista pääsee nauttimaan paljon myös vuonna 2018.

6. Entistä aktiivisempi Instagram-tili. Sen jälkeen kun sain vihdoin liityttyä Instagramiin itsenäisyyspäivänä, sitä on jo alkanut miettiä, mihin suuntaan sitä lähtisi näätien tiliä sielä viemään.

7. Keskittyminen omaan laumaan. Näätäharrastuksessa odotan kaikkein eniten juttujen tekemistä omien tyyppien kanssa. Se ei tarkoita, ettenkö aikoisi käydä näyttelyissä entiseen malliin, tai etteikö laumaan ehkä tulisi lisäystä, mutta haluan omien tyyppien olevan kaiken tekemisen keskiössä. Olla entistä enemmän se omista hössöttävä hurahtanut näätämamma, jolla ei ole tarve viedä harrastusta mihinkään suuntaan pois lemmikkinäätäilystä.

8. Luovuus näätien virikkeistämisessä. Ostovirikkeiden hankinta olisi tarkoitus laittaa vähän jäähylle, joten uusien juttujen ostamisen sijaan tarkoitus olisi etsiä yhdessä uusia juttuja niin sisälle kannetuista lumiämpäreistä, kaivelulaatikoista kuin kävyillä pelaamisestakin.

9. Juttujen opettelu omien näätien kanssa. Tavoitteena olisi treenata etenkin nuorison kanssa entistä sujuvampaa reissaamista, ja sen myötä esimerkiksi ajoittaista sylissä tai näyttelyhäkissä jumittamista, mikä on välillä haasteellista etenkin Lystille.


10. Enemmän näätäpäiväilyä. Freteistä liikkuu todella paljon vääriä uskomuksia, jotka pahimmillaan johtavat kiertolaisnäätiin. Haluan ensivuonna koettaa ehtiä/jaksaa levittää enemmän näätätietoutta etenkin tyttöjen kanssa. Uusia haisunäätiä ei nykytilanteessa saa ottaa, miksi koen asian ajankohtaisemmaksi frettien kanssa.

11. Lisää monipuolisuutta blogiin etenkin arkijuttujen muodossa. Sitä ei taida olla yhtään näyttelyä ja näätäpäivää, mistä ei olisi muistanut kirjoittaa, mutta ensivuonna koetan muistaa kirjoittaa enemmän myös niistä pienemmistä jutuista ja arjesta. Näätäarki kun ei ole tylsää, ja sitä on tiedossa kaikille, jotka menävät menettämään sydämensä enemmän näille pötköille.

12. Laatuaikaa mummunäätien kanssa. Minusta on yhä pieni ihme, että meillä on yhä tämä lauma mikä meillä on. Viime kesä tuli jo aikataulutettua sen mukaan, että Snurre ei varmaan ole enää kauaa kuvioissa. Mutta huolimatta hieman kaihertavasta ajatuksesta järjestelyn takana, huomasin nauttivani väljemmästä aikataulusta ja enemmästä kotona olosta näätien kanssa. Ensivuodellekin toivon siis paljon kotoilua maailman parhaiden näätämysten kera.

13. Kotinäätäilyä Miikkiksen kanssa. Miikkiksen kanssa on päästy kokemaan todella paljon kaikkea messuvierailujen, Ylen suoran lähetyksen, lehtijuttujen ja muiden muodossa. Ensivuoden osalta toivon kuitenkin enemmän paluuta juurille, peruslemmikkiarkea, jossa on enemmän aikaa niille Miikkikselle isommille jutuille, kuten lahokantojen rapsuttelulle, ja joiden jälkeen me ei molemmat olla monta päivää ihan veto pois.

14. Jouluvaljaat. Olen jo päättänyt hillitä ensivuonna petien ja lelujen ostamista. Mutta uusin hurahdukseni on valjaat: frettinäyttelyissä on aina liikaa houkutuksia niiden saralla, ja nyt kun olen jo alkanut lipsua siitä, että kaikilla olisi vain yhdet... Niin olisihan se huippua, jos löytäisi ensivuonna kaikille jouluksi jotkin oikein kivat, joissa on piparminttutankoja, mistelinoksia ja muuta asiaan kuuluvaa (Tämän kirjoittamisen jälkeen yhdet valjaat tulikin heti postissa...).

15. Terveystarkistuksen tekeminen. Näyttelyissä pidän erityisesti siitä, että niissä saa aina itseään kokeneemman harrastajan arvion eläimen sen hetkisestä kunnosta. Haluaisin kuitenkin oppia aiempaa paremmin tarkistamaan myös itse, missä kenenkin kanssa mennään niin hampaiden kunnon kuin korvien puhtauden suhteen. Meillä ei ole ainakaan verrokeista pulaa, joten tämä ei vaatisi kauheasti muuta, kuin lisää näätien pyörittelyä. Mikroskooppi korvien tutkimiseenkin on jo tulossa.

16. Lisää verkostoitumista näätiinhurahtaneisiin. Ei ole mitenkään realistista odottaa, että kaikki olisivat yhtä innoissaan minun karvaisista kakaroistani kuin minä itse. Niiden muiden hermojen säästämiseksi sitä toivottavasti löytää vielä lisää niitä, jotka ovat (myös omiin näätiinsä hurahtaneet näätämammat lasketaan). Tässä minua saa myös auttaa, ja kutsua itseään kylään, jos haluaa höpistä näädistä ja sylitellä sellaisia. Valitettavan moni ihana näätämamma kun asuu Turun ulkopuolella, joten kaikkia tuttujakaan ei pääse näkemään niin usein kuin ehkä muuten tykkäisi.

17. Lisää verkostoitumista blogimaailmassa ja Instagramissa. Etenkin kissablogien puolelta on löytänyt tänä vuonna vaikka mitä kivaa virikeideoista Salaiseen joulukissaan. Sielä on niin monia ihanan aktiivisia innostuneen oloisia bloggaajia, että sitä on vähän pitänyt alkaa varovasti laittaa jalkaa oven väliin, että jos sinnekin pääsisi vähän seuroihin, vaikkei meillä kissoja olekaan. Ei ainakaan tällä hetkellä.

18. Lottovoitto. Olisihan se kauhean kiva. Rahalla ei voi ostaa onnea, mutta ei tarvitsekaan. Siihen kun riittävät näädät, ja se että että on varaa järjestää niiden hoito kunnolla, jos olisi vaikka varaa vähän reissatakin. Lottovoitolla saisi myös iiiiison kasan hiiriä, joka on Lystin kohdalla aika sama, kuin että ostaisi onnea. Tätä tavoitetta voisi vaikka vähän edistää sillä, että alkaisi lotota.

sunnuntai 24. joulukuuta 2017

Luukku 24

Jossain kohtaa joulukalenterikuvia selatessa alkoi tuntua, että niistähän saisi melkein animaation. Ja siitä se ajatus sitten lähti... Jos olet ikinä miettinyt, mitä hyvän kuvan saaminen näädästä vaatii, tässä osviittaa.

Tämän videon myötä haluan myös toivottaa riemukkaan rauhallista joulua kaikille blogin lukijoille!

lauantai 23. joulukuuta 2017

Luukku 23


Se tonttu löytyi! Ja se löytyi ajoissa! Nyt voi Mitellakin ottaa taas rennommin. Ymmärtäähän Joulupukki myös pieniä näätiä ja tietää, etteivät näädät ole pehmoisen pörröisiä pehmoleluja. Kyllä kilttien listalle pääsee vähemmälläkin. Onhan Mitella ollut koko vuoden mamin ahkera kotitonttu, ja auttanut kodin askareissa. Sen lisäksi että on annettu tassuterapiaa ja pusuja kotiväelle.


perjantai 22. joulukuuta 2017

Luukku 22

Aatto on jo ihan nurkan takana, joten blogi sai vieraakseen lähettilään herppihuoneen puolelta. Pamela ei kuitenkaan lähtenyt kuriiroimaan kaikkien yli neljänkymmenen otuksen kirjeitä joulupukille, mutta kertoi niiden sisällön olevan tiivistetysti, että herppihuoneessa kaivataan aikamoista kasaa hiiriä/rottia/banaanikärpäsiä/torakoita/sirkkoja ja jauhomatoja joulupöytään. Jussi lupasi toimittaa ne illaksi. Sen jälkeen herppilässäkin päästään rauhoittumaan joulun viettoon.

torstai 21. joulukuuta 2017

Luukku 21

Pakkauslista mummulaan

Meillä aattoaamua vietetään Jussin vanhempien luona Mietoisissa, josta aattoillaksi jatketaan äitini luo Tampereelle. Mukana matkaavat myös näädät, joten mukaan lähtee myös hoitokassi. Mitä sitten näädille pakataan muutaman päivän kyläilyreissulle mukaan:

  • Pentuaitaus pohjamattoineen. Miikkis saa vaellella mummulassa vapaasti, mutta tehotyttöjen kohdalla valvotut leikit on todettu toimivammiksi. Pentuaitauksen käyttö jouluna asettaa myös vähemmän haasteita joulukukkien ja suklaiden asettelulle. 
  • Pissa-alustoja. Nämä on meillä käytössä niin kotona kuin reissun päällä kissanhiekkojen sijaan.
  • Ruoka ja vesikupit tytöille. Miikkikselle lainataan painavaa keraamista uunivuokaa vesikupiksi.
  • Muutamia vilttejä ja petejä. Näitä tosin pakataan tälle reissulle normaalia vähemmän, kun tokihan lauma saa heti käyttöönsä niitä, mitä joulupaketeista löytyy. 
  • Leluja. Kyllä vähintään joku huisku, pallo, purulelu ja Miikiksen aktivointilelu pitää aina löytyä kassista, vaikka palloja löytyisi myös kuusesta. 
  • Lääkkeet. Snurren insulinoomalääkitys ja Miikkiksen silmätipat kulkevat matkassa myös jouluna. 
  • Siivoussuihke ja talouspaperia. Hajuja poistavat siivoussuihkeet ovat näätien kanssa ahkerasti käytössä aina. 
  • Valjaita ja fleksejä. Miikkis ja mummuskat eivät välitä talvilenkkeilystä, mutta nuorisolle pakataan mukaan valjaat. On sitten aina olemassa se optio, jos osalla porukasta tuntuu olevan liikaa virtaa. 
  • Ruokaa. Vaikka mummulan jääkaappi varmasti onkin ääriään myöten täynnä ruokaa, hiiret, broilerinsydämet ja muut näätämäisyydet eivät vaihdu joulunakaan lanttulaatikkoon. Miikkikselle sieltä löytyy varmasti kuitenkin kasviskattausta raakalihojen oheen.
  • Nameja. Kuivalihanamit toimivat hyvin niin hemmotteluun kuin pieninä välipaloina. 
  • Kuljetusboksit. Tyttöjen boksiin pitää muistaa virittää myös riippari, että se pystyy toimimaan parhaana mahdollisena makuupaikkana aitauksessa. 
  • Joululahjat. Niistä löytyy lisää niin ihania kuin tarpeellisiakin näätämäisyyksiä. Kuten lohitahnaa, jota meillä kuluu niin herkkuna kuin Snurren lääkkeen kyytipoikana. 

Näillä pitäisi sitten selvitä tuleva reissu. Jossain kohtaa voisi laatia vastaavaa listaa myös meidän näyttelypakkauksista, vaikka se onkin joiltain osin aika samantyyppinen lista.

keskiviikko 20. joulukuuta 2017

Luukku 20

Joulu on myös satujen aikaa. Miikkis koettaa etsiä kirjoista opettavaisia kertomuksia siitä, kuinka jouluna kaikki saavat pitoruokaa vatsan täydeltä, ja kuinka sitä jätetään yöksikin runsain määrin esille, että talouden tontutkin saavat juhlaruuista osansa. Ja koska tontut ovat pieniä, pitää tonttujen tarjoilut laittaa selvästi alemmas kuin ruokapöydälle. Hyvänä muistisääntönä voitaisiin pitää, että jos haisunäätä yltää ruokiin, tontutkin varmasti yltävät.

Mutta tämä ei ollutkaan tonttukirja, vaan enemmän Joulupukkikirja. Mutta kyllä tästäkin tonttujuttuja löytyi. Vaikkakaan ei välttämättä niin selkeästi, että omistajakin ymmärtäisi.



tiistai 19. joulukuuta 2017

Luukku 19

Tämä luukku on omistettu viime hetken joululahjavinkille. Mikäli lähipiirissäsi on joku, joka rakastaa koruja, tai käyttää vaikka avaimenperiä tai avainkaulanauhaa, Pusselista ne saa tilattua ihanasti omalla kuvalla. Ei kyllä enää paketiksi kuusen alle, mutta Jutta on luvannut, että lahjakorttitilaukset ehtivät vielä kyllä, kunhan ne tilaa 21.12. iltaan mennessä.


Miksi tämä on sitten ajankohtainen juuri nyt? Joku ehkä muistaa messupostauksista pienen hehkutukseni siitä, että päädyin viimein toteuttamaan yhden pitkäaikaisemman haaveeni tilauskorun muodossa. Se koru saapui nyt, ja se on ihana: minun timanttinen jalokivikäätyni, jossa on kuvattuna kaikki minun arvokkaimmat aarteeni, eli oma lauma.

Messujen jälkeen minulla kesti vielä hetki viimeistellä tilaukseni, kun jäin miettimään kuvia ja taustavärejä kuviin. Lopulta päädyin valitsemaan jokaiselle näädälle sen taustavärin, joka sopi sen luonteeseen mielestäni parhaiten. Niin korusta tuli yhtä värikäs kuin tuo meidän laumakin on. Ja olihan korua tehdessä muitakin vaikeita päätöksiä, kuten näätien järjestys, kun kerrankin kaikkiin juttuihin pystyi vaikuttamaan itse.


Mikäli joku joululahjoista on siis vielä hankkimatta, tämä saa vahvan suositukseni. En myöskään pistäisi pahakseni, vaikka se olisi omassa paketissani: avainkaulanauhani rikkouduttuani minulla kun olisi mielessä toinenkin tilaustyö.

maanantai 18. joulukuuta 2017

Luukku 18

Näätäarjen ihanimmat top 5

1. Näätien kanssa ei tule ikinä tylsää. Kun kotona on seitsemän älykästä, menevää ja itsepäistä eläintä, voi olla varma, että aina tulee päiviä, jolloin ne keksivät jotain, jota et ole osannut ennakoida. Useimmiten näille ideoille on helppo nauraa ainakin jälkeenpäin, jos ei aina sillä hetkellä. Kuten esimerkiksi silloin, kun Mitella valloitti nukkekodin. Joidenkin hankkeiden uusintojen esto tarjoaa hyviä aivopähkinöitä myös omistajalle.


2. Päivittäinen lemmikkiterapia-annos on aina taattu. Moni ei uskalla ottaa useampaa frettiä, kun pelkää että ne kiintyvät sitten vain toisiinsa, ja omistaja jää huomiotta. Mutta kun syliin kömpii parhaimmillaan yhtäaikaa viisi frettiä ja haisunäätä puskemaan kättä ja kiehnäämään sylissä, sitä kokee itsensä aika tärkeäksi tyypiksi. Kun kaikesta seurasta ja kaikista pedeistä huolimatta ne valitsevat olla juuri siinä.


3. Sitä saa kokea iloa ja onnea saavutettuaan jotain. Fretinpennut ja aikuiset kodinvaihtajanäädät eivät ole aina helppoja: ne voivat purra, tuhota paikkoja ja olla aika hermoille käyviä otuksia. Mutta sitten kun hommat alkavatkin loksahdella kohdilleen, tunne on ihan mieletön. Kun on ensin pelännyt, tuleeko otuksesta ikinä edes käsikesyä, ja sitten se joku päivä nuoleekin naamasi ja nukahtaa sen jälkeen kaulasi päälle, sitä voisi melkein itkeä onnesta.


4. Näädät ovat loistavia muistuttamaan, mikä todella on tärkeää. Vaikka itsellä on paha hemmotella laumaa ostelemalla niille liikaa kaikkea, ne ilahtuvat oikeasti ihan uskomattoman pienistä jutuista. Lattialle unohtunut paperikassi, pieni ylimääräinen nami, rapsutukset... Se että sänkyä pedatessa saa olla mukana ja hyökkäillä päiväpeiton kimppuun. Miikkis saattaa tulla joskus jopa pöllimään kännykkää kädestäni, kun haluaa minun keskittyvän mieluummin haisunäädän silittämiseen kuin moiseen aparaattiin.


5. Komediaa ja draamaa on tarjolla mielinmäärin, vaikka sähkökatkos estäisi Netflixiä näkymästä. Jokainen näätä on vahvasti oma persoonansa, ja se näkyy myös arjessa. Kaikkiin talouden tyyppeihin muodostuu omanlaisensa suhde, kuten myös niiden välille. Tämänkokoisen lauman kanssa elo onkin välillä kuin yhtä saippuaoopperaa, kun kaikilla on omia suunnitelmia, tavoitteita, unelmia ja harmituksia, joita koetetaan saada sovitettua yhteen määrätyissä kulisseissa. Pennut vetävät kunnon painirallia, Miikkis koettaa etsiä namijemmoja, mummuskoilla on päiväkävelynsä. Lysti koettaa saada mummuja mukaan leikkeihinsä ja lässähtää harmistuneena lattialle, kun vastauksena onkin täystyrmäys koko idealle. Kohta Lysti ja Miikkis taas ovat yhtenä rintamana pakastimen edessä neuvottelemassa paremman iltapalan puolesta.


sunnuntai 17. joulukuuta 2017

Frettien virtuaalinäyttely: Snurreluokan palkintokuvat

Näyttelyn järjestäjästä johtuvista syistä virtuaalisen Snurre-näyttelyn kunniakirjan ja palkinnon kanssa vähän kesti, mutta tänään saatiin nekin viimein kuntoon. Itse kun en ollut tajunnut hoitaa näitä etukäteen, mutta kun Mari Facebookissa kyseli, mitä Snurre voitti, kyllähän sitä heti tajusi, että kyllä neidin sijoituksilla pitää palkintokin saada. Siinä sitten hetki asiasta neuvoteltiin näyttelytiimin (=Jussin) kanssa, ja palkinnoksi päätettiin hankkia AnSa:n valmistama Unituubi ja lohitahnaa.

Kuvauksissa kävi kyllä siinäkin pieni takapakki, kun Jussi huomasi järkkärin akun loppuneen ja jouduttiin kuvaamaan kännykällä, mutta ainakin on nyt jotkin kuvat. Toinen onnistui värien puolesta paremmin, ja toisessa näkyy Unituubi. Silti tulos ei ole ehkä parasta, mihin voisi olettaa päästävän nelihenkisellä kuvaustiimillä. Mutta toisaalta, ehkä se vaatii vain enemmän treeniä. Sarianna jo ainakin ilmoitti, että tietää kuka hoitaa pentujen kuvaukset, niin ehkä sitä treeniä on lähivuosina tiedossa muutenkin kuin omien kanssa. Omien kanssa hommaa lähdetään hiomaan enempi ensivuonna, kun olen vihdoin päättänyt alkaa tekemään itsekin tuttavuutta järkkärin kanssa.

Mutta vaikka näyttelyn järjestelyissä oli pieniä puutteita ja kankeutta, näyttelyn päätähdestä ei voi onneksi sanoa samaa, ja tuomarikin oli kerrassaan loistava.





Luukku 17

Aattoilta, vietetään lauman kanssa Tampereella.
Bling-bling. Talvivaljaista löytyy säihkettä ja hopeaa.
Candela. Valoyksikkö, jota näätäkodissa ei juuri näe, kun näätävarmoja kynttilänpaikkoja ei juuri ole.
Dook-dook: kansainvälisempää putputusta, josko sitä Itsy ja Huiskukin kotiväelle jouluksi kirjoittaisi.
Ensilumi: Lystin rakkaus ja Huiskun kauhu.
Fretti. Siinäpä vasta hieno talvinen laji.
Gallup: se jonka mielestä Lystiä ei saa jumittaa aattona aitauksena huutaa kommentteihin hep!
Hiiri. Tuo näätäkoon täydellinen joulukinkku.
Iltavilli. Kun kaikki kiltit muksut nukkuvat, on pienten näätätonttujen aika viipottaa.
Jeep. Josko joulupukilla olisi isille se uusi näätäbiili.
Kuusi, tuo jokaisen joulukodin valloitettava Mount Everest.
Lohitahna, joulukauden suurin herkku.
Muhku. Talvipyöreä halittavan pehmeä skunkkipoika.
Näätävankkuri. Tuo boksi, joka kuljettaa jouluisen näätäkavalkadin Turusta Mietoisten kautta määränpäähän.
Otsalamppu. Jollei jouluna ole lunta, se auttaa paikantamaan ulkoilevan näätämyksen.
Puuro. Saako se fretti joka sukeltaa ensin kattilaan pitää mantelin?
Quaxie -lelupeitto. Koska se on pehmeä, leikittävä ja alkaa Q:lla.
Rapina. Tarvitseeko näädät lahjoja, jos kaikkialla on rapisevaa paperia?
Syli. Paikka joka on koko joulun varattu näätämyksille.
Tontut. Ne on vähän niinkuin frettejä: aina auttamassa.
Unelma. Että jouluna olisi vielä koko lauma koossa.
Valo kuusen kynttilöistä. Tai Valonnopeudella sinkoava fretti.
Wauhtia lisää Nisse-polkan tahtiin!
Xmas-party <3
Yllätys! Niitähän näätien kanssa riittää...
Zzzz... Välillä pitää pienten näätienkin nukkua.
Åbo. Se mihin joulun jälkeen palataan.
Överit. Pitäähän sitä nyt edes kerran vuodessa saada mahan täydeltä nannaa, etenkin jos on haisunäätä!
Ähky. Onnellinen on se, joka saa lopettaa syömisen täyteen mahaan.

lauantai 16. joulukuuta 2017

Luukku 16


Hangelta löytyi pieniä tassunjälkiä... Kukakohan ne on jättänyt, joku joulupukin apureista kenties. Näätätonttu. Tai sitten asialla on ollut pieni Mitella, joka kävi jo vähän ulkona tähystelemässä, kuuluuko Korvatunturilta päin mitään uutta. Kun kyllähän sitä aaton alla aina vähän jännittää, missä se kiltin ja tuhman välinen raja kulkee. Kun vaikka on aina kiltti, niin kyllähän ehtiväiselle näätälapselle kaikkea sattuu, ja on se hammaskin muutamia kertoja vuoden aikana vähän lipsahtanut. Ei pahasti eikä ilkeästi, mutta tuhmastiko? Löytyisi se tonttu, niin voisi kysyä ja varmistaa. Että on varmasti kilttien listalla myös joulupukin kirjoilla. Mami ja isi kun on jo sanonut, että neiti on oikein kiltti tyttö.