Skanssin Faunattaren näätäpäivä

Eilen näätäpäiväiltiin Skanssin Faunattaressa Turussa. Laumasta mukana olivat Miikkis, Lysti, Huisku, Mitella ja Itsy. Näätäpäivään pakkaaminen sujui vanhalla rutiinilla, ja sitä ei juurikaan tarvitse enää miettiä, mitä näätien aitauksen varustaminen ja hoitokassi vaativat. Muuten sitä olikin pientä jännitystä ilmassa. Itsellä kun on ollut nyt monen kuukauden tauko näätäpäivissä, mukana oli useampi muuttuja. Tai oikeastaan ne kolme, miksi itsellä on ollut nyt taukoa: pennut ja Miikkiksen silmäongelmat. Lysti ja Huisku olivat nyt näätäpäiväilemässä ensimmäistä kertaa, ja Miikkiksen kanssa ei olla käyty missään tämän tyyppisissä sen jälkeen kun silmän pinnalle tulleen solukasvuston aiheuttamat näköongelmat havaittiin.

Koko edustustiimi <3

Lystin ja Huiskun kanssa hommaan ei lähdetty silti ihan kylmiltään, vaan niidenkin kanssa on kyllä treenattu niin vieraiden käsiteltävinä oloa kuin uusia paikkoja. Aitausulkoilut kerrostalon pihalla käyvät monesti pienimuotoisista näätäpäivistä, jonka lisäksi on tehty pienempiä visiittejä eläinkauppoihin ja esimerkiksi käyty chilifestareilla. Eli sillä itsellä oli kyllä ihan hyvä luotto siihen, että neidit osaavat käyttäytyä, eivätkä ole touhusta ihan ihmeissään. Kumpikin neideistä edusti sitten alkuun luonteensa mukaisesti: Huisku havainnollistaen miten käperrytään syliin ja Lysti pomppien pitkin aitausta, kun se oli sielä jumissa. Vähän ajan päästä kumpikin edusti väsynäätä-moodissa puoliunessa sylissä roikkuen.

Huisku ottaa homman lunkisti

Miikkiksellä silmäongelmat eivät vaikuta sen käytökseen kotona juurikaan, mutta alentuneen näön myötä se reagoi joihinkin asioihin nykyään aiempaa herkemmin, kuten esimerkiksi koirien läheisyyteen. Niinpä herran kanssa on eletty vähän hiljaiseloa. Nytkin kun meitä pyydettiin koko porukan kanssa Faunattareen, arvoin hetken suostuako näätäpäivään, vai ehdottaa sen tilalle frettipäivää, ja jättää Miikkis kokonaan kotinäädäksi. Skanssin Faunattaressa ei kuitenkaan kauhean usein koira-asiakkaita näe, joten päätin koettaa, miten poika jaksaa. Miikkiksellä edustushommat sujuivat samaan malliin kuin aiemmin: se ei rakasta ihmisjoukkoja ja hälyä, mutta se viihtyy sylissä, tykkää silityksistä ja kaikkein mieluiten se esittelee, miten namipelit toimivat. Eli tällaisessa koirattomassa tilassa ei juuri ollut huomattavissa muutosta aiempaan. Mutta todennäköisesti silti pojan kanssa tullaan varmaan jatkossa käymään vain tällaisissa pienemmissä jutuissa ja vähän harvemmin, jos silmäongelmaa ei saada kokonaan ratkottua.

Välillä käytiin keskusteluja, kuka saa esitellä aktivointipeliä.

Kun näätäpäivä oli saatu liikkeellä käyntiin, ja havaittu että muuttujista huolimatta homma toimii vanhaan malliin, sitä alkoi itsekin ottaa taas iisimmin. Paikalla oli taas hyvä kattaus kävijöitä laidasta laitaan, sekä niitä satunnaisia ohikulkijoita joiden huomio kiinnittyi siihen, että Faunattaren edessä on jotain, mihin ihmisten huomio on kiinnittynyt, että sitten Faunattaren asiakkaita ja varta vasten näätiä katsomaan tulleita ihmisiä. Etenkin jälkimmäisille tuli sitten annettua näätiä syliteltäväksikin, vaikka kyllä niitä muihinkin syleihin riitti, etenkin siinä kohtaa, kun ensimmäiset ihmettelyt oli ihmetelty ja väsymoodi alkoi iskeä päälle. Siinä kohtaa kun nuo vilkkaammatkin alkavat olla helpommin käsiteltävissä. Muutamia jotka olivat enemmänkin frettiä miettineet, tuli kutsuttua sitten kotikäynnillekin katsomaan, millaisia fretit ovat silloin, kun ovat kotonaan. Näätäpäivillä tuo väsymoodi kun tulee pintaan niin kauhean äkkiä, kun ympärillä on niin paljon uusia hajuja, ääniä ja ihmisiä. Minulle saa kyllä muutenkin aina laittaa viestiä, jos laji kiinnostaa, ja kaipaa Turussa päin paikkaa, johon niitä pääsisi katsomaan. Muutama näätäpäiväkävijöistä tunnustautui myös blogin lukijoiksi, mikä on aina mukavaa.

Näätämamman karkkikauppa

Näätäaitaukselle riitti sen verran hyvin ihmisiä, että en ihan kauheasti ehtinyt katselemaan, mitä kaikkia ihanuuksia AnSa oli tuonut liikkeelle esittelyyn ja myyntiin. Sen verran kuitenkin, että Snurre sai itselleen virtuaalinäyttelypalkinnon (palkintokuvat otetaan heti, kun Jussi saa tytön kunniakirjan tehtyä. Tämän Snurre-näyttelyn järjestelyissä on kyllä ovat pahoja aukkoja ja viivytyksiä palkinnoissa ja kunniakirjoissa, sen verta on pakko antaa järjestäjälle noottia). Annun pöydällä oli myös yksi uusi tuoteihastus, eli Unituubin jälkeenkin ollaan taas pisteessä, jossa vielä se yksi uupuu... Ei meillä sittenkään ihan koko valikoimaa olisi, mutta ne frettimäisimmät.

Uusi ihastus

Olimme lupautuneet olemaan paikalla kahdestoista neljään, ja neljä tuntia meni taas ihan vilauksessa. Kaverin kanssa oli sovittu, että hän tulee meille suoraan teatterireissulta neljän jälkeen, joten alettiin laittaa näätähärdelliä pakettiin aikataulun mukaisesti. Siinä kun oli saatu aitaus kasaan huomasin kuitenkin, että kaveri oli laittanut viestiä esityksen kestävänkin viiteen, joten kiire vähän hellitti. Mikä olikin oikein kiva, kun siinä tuli juuri yksi ihminen jolla oli ollut frettejä harmittelemaan, että joko ne lähtivät, että hän ei ollut huomannut, että olivat vain neljään. Niin pystyi sitten sanomaan, että ei meillä ole kiirettä, ja kaivamaan tytöt vielä boksista syliteltäviksi. 

Väsyneitä edustusnäätiä

Kotiin päästyä meillä olikin sitten oikein rauhallinen koti-ilta kaverin ja Jussin kanssa. Jopa Lystiltä oli akku sen verran lopussa, että iltariehunnatkin jäivät aika vaatimattomiksi, kun tyttö lopulta lähempänä puoltayötä heräili. Josko sitä seuraava näätäpäivä tulisi vähän pienemmällä välillä, kun kyllä sitä taas sen verran tykkäsi noita otuksiaan esitellä.

Kiitos kaikille, jotka kävitte meitä moikkaamassa!