keskiviikko 27. joulukuuta 2017

Joulutohinoita

Tänä vuonna meidän joulukaravaani starttasi taas jouluaattoaamuna Turusta. Jussi oli käynyt jo aatonaattona auttamassa äitiään jouluvalmisteluissa, mutta aattoaamuna suuntasimme sinne molemmat yhdessä näätien kanssa toivottamaan hyvät joulut, katsomaan joulurauhanjulistusta, syömään jouluruokia ja availemaan lahjoja. Olin alkuun miettinyt ottavani tytöille reissuun mukaan vain playpenin, mutta jouluohjelman tarkentuessa aitauksia lähti lopulta mukaan kolme, että oli sitten joka etapissa pystyttää sopiva. Miikkis ei ole yhtä menevä ja aikaansaava, niin se sai vaellella molemmissa mummuloissaan omaan tahtiinsa. Mutta tyttöjen kohdalla ei haluttu ottaa riskiä, että aikataulut menisivät uusiksi niiden löydettyä jotain epäsopivaa syötävää tai jemmauduttua johonkin kivaan koloon unille. Niinpä Jussin äidillekin saavuttua tytöille laitettiin ensin kevytaitaus pystyyn. Olin pakannut sen kassiin muutamat pissapadit ja viltit, ja autoa pakatessakin oli tarkkaan katsottu, missä välissä mikäkin lahjakassi ja aitaus autosta tarvitaan. Siinä kohtaa Jussilla tuli sen ensimmäisen kerran, että hän niin odottaa sitä aikaa, kun pystyy vaihtamaan autonsa uuteen.

Ensimmäinen pysähdys: Mietoinen
Mietoisista Jussin vanhempien luota matka jatkui minun äidilleni, jonne menimme aattoillan viettoon. Olimme suunnitelleet tähtäävämme äidilleni neljäksi, jotta ehtisimme syödä päivän toisen kattauksen ennen joulupukin tuloa. Väliin mahtuneet liukkaat pikkutiet kuitenkin hidastivat matkan tekoa, ja kello oli lopulta lähempänä puoli viittä, kun olimme saapuneet Tampereelle ja saaneet auton tyhjennyttyä. Olin juuri pystyttämässä tytöille kissojen näyttelyhäkkiä välietapiksi pukin ajaksi, kun Jussi soitti olevansa jumissa. Hän oli mennyt vielä pysäköimään autoa, ja ajatellut, että ajaa sen äkkiä pienen lumipenkan yli ruutuun. Ongelmaksi muodostui kuitenkin se, että penkka oli yön aikana jäätynyt, ja auto jäi siihen pohjastaan kiinni. Lähdettiin siinä heti veljeni ja lankoni kanssa Jussin avuksi, mutta työntö tai vetoyrityksistä huolimatta autoa ei saatu liikkumaan senttiäkään ennenkuin vasta kiipelin nähneen naapurin avustuksella. Silloinkaan eivät pelkkä lapio ja laudat vielä auttaneet, mutta naapurin löydettyä rautakangen, saatiin auto lopulta irti ja pysäköityä. Sisälle päästyämme kello oli sopivasti 16.59 ja joulupukki oli kutsuttu viideksi, eli aikataulu ei lopulta mennyt edes tiukille. Olin etukäteen jännännyt, miten neidit pysyisivät kissojen näyttelyhäkissä, mutta tässä kohtaa reissaaminen oli ottanut tytöillä jo sen verran koville, että ainoaksi ongelmaksi uhkasi tulla, että näyttelyhäkin riipparin kantokyky on 4,5kg ja tytöt painavat yhteensä 5,4kg. Eli siinä kohtaa huomasi turhankin hyvin, miksi kyseistä häkkiä on kritisoitu liian heppoiseksi isommille kissoille. Mutta kyllä se sitten kuitenkin pienestä huojumisesta huolimatta pystyssä pysyi.

Ylikuormitusta riipparissa <3
Joulupukin saavuttua joulupukki jututti ja laulatti kaikkia hetkisen, jonka jälkeen jaettiin lahjat. Viime postauksessa jo vähän näkyikin, mitä kaikkea näädätkin sitten saivat. Miikkis oli heti mummulaan tultua vetäytynyt hälyä pakoon sohvan alle, joten koitin ottaa sitten tyttöjä pois aitauksestaan vähän ihmettelemään paketteja. Ei siitäkään kyllä kauheasti mitään tullut, kun ahkerat ja kiltit tyttöset lähinnä haukottelivat, venyttelivät ja ihmettelivät, miksi ne joutuivat pois unikasasta. Melko pian pakettien avaamisen jälkeen lähdinkin sitten pystyttämään näädille playpeniä naapuriasuntoon, jonka äiti oli puhunut jouluksi meidän käyttöömme naapurien tehdessä muuttoa. Siskon lähdettyä miehineen viemään muksuja yöpuulle, me vetäydyimmekin sitten Jussin, veljeni ja veljen tyttöystävän kanssa "naapuriin" pelailemaan.

Autettiin joulupukkia pitämällä näädät omissa syleissä, ihan vain varuiksi.
Aattoilta meni näädillä aika koomassa, mutta aamutoimien yhteydessä neidit pääsivät sitten joulupäivänä vähän ihmettelemään mihin on tultu. Lysti vetikin heti sellaisia hepuleita, että oksat pois. Sille jumittaminen on ehdottomasti se kovin paikka (vaikka siinä onnistuttiinkin vain Tapaninpäivän aamuun...). Tampereella oli niin ihana hanki, että mietittiin Jussin kanssa jo kivoja joulukuviakin, mutta sitten olikin jo aamusauna ja siskonperhe saapui, niin kuvaaminen sitten unohtui. Pahimman härdellin fretit saivatkin olla sitten naapuriasunnossa aitauksessaan. Miikkis vetäytyi taas oma-aloiteisesti sohvan alle, jonne oli raahannut itselleen uuden Coffee-petinsä.

Mummuskojen iltakierto
Joulupäivän iltana siskon- ja veljen perheiden lähdettyä sitä keskittyi taas enempi näätienkin kanssa touhuiluun. Ensin haettiin mummuskat omalle spesiaalitutkimusreissulleen äidin puolelle. Otettiin Snurrelle ja Esterille tukikohdaksi kissojen näyttelyhäkki, mutta se avattiin heti sisälle päästyä. Meidän pelailessa äidin kanssa, mummuskat tekivätkin vähän omia tutkimuksiaan. Vanhat eivät kuitenkaan jaksa määräänsä enempää kerrallaan, niin myös näyttelyhäkissä ollut nukkupussi tuli hyvin käyttöön. Iltapala-aikaan siirrettiin sitten mummuskatkin takaisin naapuriin, ja Snurre sai lääkkeensä ja jouluporoa. Aatoksi olin ottanut tytöille hiiriä kinkuksi, ja joulupäivänä innostuin kokeilemaan jauhettua poroa. Hiiret olivat odotetusti kestohitti, ja poro sai aika ennustettavan vastaanoton: se jätettiin epäilyttävänä lähes koskemattomana kuppiin.

Jussin pelikaveri
Tapaninpäivänä tuli taas aika jatkaa matkaa. Aitauksen aamusiivouksen yhteydessä menin tekemään sen virheen, että laskin roskapussin kahvaan vähän liian lähelle aitausta. Niin että sen näki oikein hyvin, mutta siihen ei ihan yltänyt - ainakaan hyppäämättä yli. Ja Lystihän sitten uteliaana tyttönä yritti ja onnistui. Ja näytti samalla olevansa sen verran pitkänmallinen neiti, ettei yksi putki aitauksen reunaa pyöristämässä ole sille edes kunnon hidaste. Niinpä aamupalalta tullessa huoneessa sinkoili vapaana yksi ruskea pallosalama pitkin pintoja ja sokkeleita.  Onneksi sitä ei ole enää vähään aikaan luottanut aitauksiin neidin kanssa täysin, ja huone missä aitaus oli oltiin katsottu freteille turvalliseksi.
 
Tyttöjen joulutukikohta
 Loppupäivä olikin sitten näädillä aika jumittamista. Äidiltä lähdettiin ensin poikkeamaan isälle ja nähtiin sen jälkeen vielä pikaisesti yhtä kaveria, minkä aikaa nääpät odottivat bokseissaan. Ja sitten oli vielä kotimatka Turkuun. Kotiin päästyä meillä olikin niitä pallosalamia sitten useampia, kun boksit viimein aukaistiin. Etenkin junnut vetivät kunnon kotiinpaluuhepulit ja muutkin kävivät tarkistamassa, mitä kaikkia kasseja ja lahjoja autosta purettiinkaan. Kaikki tavarat kun ovat tuplasti kivempia silloin, kun ne ovat kasseissa poissa normaaleilta paikoiltaan. Kotiinpaluubailut kestivät aikalailla siihen, kun nääpät oli pakko laittaa yöpuulle, että minä ja Jussi pääsimme nukkumaan edes joitain tunteja ennen tulevaa työaamua.

Väsyneitä reissaajia
Ennen sitä Jussi alkoi kuitenkin katsella Snurren silmää tarkemmin. Se oli siristänyt sitä hieman aiemmin, mutta kun se ei ollut mennyt ohi, Jussi tuli silmän tutkittuaan johtopäätökseen että kyseessä on virusperäinen silmätulehdus. Hän kaivoi ensiavuksi steriilin suolaliuoksen ja harsotaitokset silmän puhdistukseen näätien ensiapukaapista, ja soitteli tänään eläinlääkärille sopivista silmätipoista. Huomenna Snurrelle haetaan sitten omat tipat apteekista, ja jos silmän rähminen ei niillä parissa päivässä helpota, lähdetään mummuskan kanssa lääkärireissulle. Täytyy kyllä nyt pitää kaikki peukut ja käpälät pystyssä, ettei siihen olisi tarvetta. Uusivuosi kun otettaisiin mieluusti vähän rauhallisemmissa merkeissä.

Mummuska <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti