lauantai 18. lokakuuta 2014

Valoa pimeyteen

Viime viikonlopun lepäily tuli tarpeeseen ja auttoi selviämään tämän viikon ylitöistä. Ne vetivät kyllä silti sen verran sipiksi, että eiliset pikaiset päiväunet töiden jälkeen venyivät kuusituntisiksi. Mutta mikäs siinä oli pojan kanssa nukkuessa, Mihail kun liittyi mielellään päiväunikaveriksi. Jotain sitä on silti jaksanut viikolla tehdä, kuten uusia akvaarion valon.

Jo allasta hankkiessa epäilin hieman loisteputkivalon riittävyyttä tuon mallisessa ja noinkin korkeassa altaassa. Loisteputki oli kuitenkin helpoin asettaa altaaseen ja maksoi vain reilun kymmenyksen himoitsemastani ledivalosta, joten päädyin silti siihen. Ledivalon mukana tuleva kiinnike kun olisi käynyt vain kokolasialtaaseen, eikä sitä olisi voinut virittää altaan kannen alle, jonka jostain syystä halusin käyttöön. Vaikka suurempi valoteho houkutti, päätös syntyi lopulta helppouden ja hinnan perusteella. Päätös, joka alkoi viikkojen kuluessa todella harmittaa.

Kuluneet viikot kun osoittivat että valoteho oli todella alakanttiin. Vaikka olin hankkinut altaaseen vain vähän valoa vaativia kasveja, niistäkin vain saniainen tuntui viihtyvän. Muut alkoivat levääntyä ja reikiytyä, ja allas muistuttaa enemmän olohuoneen kauhistusta kuin kaunistusta. Niinpä annoin itselleni luvan hankkia sen himoitsemani ledivalon, vaikka sen hinta sai kyllä liikkeessäkin vielä vähän pähkäilemään. Lopulta ratkaisin asian kysymällä kasveja kaupanpäälle. Myyjä poimikin sitten altaasta paljon valoa vaativan punaisen papukaijalehden, ja päätös oli sillä selvä. Rakastan leikkiä erivärisillä kasveilla, mutta hämärässä altaassa menestyvät vain tummanvihreät. Nyt uuden valon myötä voin hankkia mitä kasveja haluan - valoteholtaan tuo ledi kun vastaa 150W monimetallia (joskin onneksi paljon pienemmällä sähkönkulutuksella).

Jussi auttoi uuden valon torstaina paikoilleen, ja nyt en millään välttäisi odottaa palkkapäivään että saan vielä lisää kasveja tuonne. Kolmelle minulla kun olisi selvät paikat mielessä. Uusi valo kun toi taas uutta intoa touhuun, samoin kuin liikkeestä mukaan lähteneet kaksi nuolimonnia, jotka ovat putsanneet vesimiekkaa levästä saapumistaan lähtien. Uusi valo tekee altaassa myös paljon luonnollisemman näköisen paremmalla värientoistolla ja erilaisella valokeilalla joka tuo altaaseen valon ja varjon vaihteluita.

Onneksi ensivuoden ostolakon aikana on viimeistään aikaa saada säästötili takaisin tasapainoon. Akvaarion ja pyöräilyn aloituskustannukset kun ovat saaneet sen vähän raiteiltaan. Molemmat harrastukset kun ovat pitkällä tähtäimellä edullisia, mutta sopivien varusteiden hankinta vie moninkertaisesti verrattuna niiden ylläpitoon. Mutta aivan samoin kuin kasvamattomat kasvit akvaariossa, myös toimimattomat vaatteet pyöräilyssä muodostaisivat nopean motivaatioesteen. Niinpä omistan ensimmäistä kertaa vuosiin myös toppahousut ja villakerraston yhdessä lämpimän takin ja kypärän alle menevän pipon kanssa. Jos sitten ensivuonna keskittyisi nauttimaan näistä uusien aloitusten sijaan.

lauantai 11. lokakuuta 2014

Lauantaikotoilua

Minulla on ollut joitain viikkoja nukahtamisvaikeuksia, mikä on vaikuttanut paljon jaksamiseeni. Nyt viikonloppu onkin karsittu ohjelmasta ja varattu lepäämiseen. Sellaiseen kaikenlaiseen pieneen, mitä voi tehdä kotona villasukat jalassa kuunnellen musiikkia.
Eilen varattiin taas porukalla kirpputoripöytä ja kävin äsken kirjahyllyä läpi sohvan nurkassa istuen (tässä kohden pyörivä kirjahyllyä on oikein kätevä :P ). Siinä jonkin aikaa kirjoja selattuani Mihail kömpi sohvan alta ja halusi syliin. Nostettuani pojan siihen, käpertyi se kiepille nukkumaan. Siinä kului sitten muutama tunti, lukien ja poikaa silitellen. Ja torkahdinpa hetkeksi itsekin unisen skunkin seurana. Välillä poika venytteli haukotellen, ja korjasi asentoaan paremmaksi.
Eivät tämän torpan tavarat minua onnelliseksi tee. Minun on itseni opittava varaamaan enemmän aikaa unelle, ruokarytmin ylläpidolle ja asioille joita oikeasti rakastan. Kuten maailman suloisimmalle karvapäärynälle, joka on rakkainta mitä omistan. Ja jonka kuiskutan usein myös pojan korvaan, vaikka en uskokaan sen kaikkia höpinöitäni ymmärtävän.

perjantai 3. lokakuuta 2014

Liittymäpäivitystä

Yksi aamu meni taas tietokoneen kanssa tapellessa, ja siinä konetta kirotessani totesin luopuvani koko rakkineesta. Siinä kohtaa en vielä tarkoittanut sanomaani, mutta polkiessani kotoa töihin, aloin miettiä asiaa tosissani. Minä oikeasti tarvitsen tietokonetta hyvin harvaan asiaan kotona, mutta silti kone on jatkuvasti päällä ja vietän sillä ihan liian paljon aikaa. Valtaosan koneella hoitamistani asioista kun voisi hoitaa yhtä hyvin tabletin kautta, tai kännykällä, mikäli päivittäisin kännykkäni älypuhelimeksi. Samalla voisin karsia kodistani joukon tilaa vievää, hyvin vähällä käytöllä olevaa elektroniikkaa, kuten tulostimeni, digikamerani ja vanhan ulkoisen kiintolevyni, sekä turhaksi käyvän mokkulan.

Asia on nyt edennyt siihen pisteeseen, että ulkoinen kiintolevy alkaa olla tyhjä ja tietokone on seuraavana tyhjennysvuorossa. Tässä vaiheessa tietokone jää kuitenkin vielä varuiksi kaapin nurkkaan, josta sen voi kaivaa esiin jos jokin asia osoittautuu muilla välineillä mahdottomaksi tai turhan epäkäytännölliseksi. Enää se ei kuitenkaan tule olemaan turhan päiten päällä. Myös liittymäasiat on nyt saatu kuntoon, vaikka asiat menivätkin niiden osalta melkoiseksi tappeluksi. Itse kun elettelin alkuun toiveita, että mobiililaajakaistasopimuksen määräaikaisuudesta huolimatta liittymäasiat olisi saanut helposti päivitettyä saman puljun sisällä uutta tilannetta vastaavaksi. Näin ei kuitenkaan valitettavasti käynyt, jonka seuraukseni itse siirtyi nyt 14 vuoden jälkeen Saunalahdelta Soneran asiakkaaksi.

Jokaisessa pilvessä on kuitenkin hopeareunuksensa, ja pääsin lopulta eroon myös tuosta määräaikaisesta sopimuksesta kolmen liikkeessä käynnin, nettiyhteydenoton ja kolmeen numeroon soittelun jälkeen. En joutunut lopulta edes maksamaan määräaikaa loppuun, vaikka tuossa vaiheessa olin jo pariin otteeseen pyytänyt loppusummaa yhdelle laskulle, jotta saisin hoidettua sen kertamaksulla pois vain päästäkseni siitä eroon. Eli kyllä Saunalahdeltakin lopulta joustoa ja asiakaspalvelua löytyy, kun sen vain ensin onnistuu tavoittamaan. Tähän ei vain Saunalahdella firman puolesta kauheasti kannusteta, asiakaspalvelunumero kun ei ole edes kotisivuilla helposti löydettävissä, toisinkuin myyntipalvelu (johon on selvästi satsattu enemmän myös enemmän henkilöstöä kun vastausnopeuksia vertaa).  

Nyt sitten odotteleekin hieman jännityksellä, kuinka asiat lähtevät uuden operaattorin kanssa sujumaan, kun liittymä ensiviikolla siirtyy. Silloin saa sitten netinkin taas kotona toimimaan. Saunalahden tuotteet kun ovat omassa käytössäni toimineet aina hyvin, vaikka palveluun menikin nyt hermot. Ensiviikolla alkaa sitten myös tutustuminen älypuhelimen käyttöön, kun saan käyttööni Jussin vanhan puhelimen. Sillä pääsee sitten kokeilemaan, onko se omaan käyttööni riittävä, ja jos ei, mitä ominaisuuksia sitä omaan puhelimeen tarvitsisi lisää.