Eilen varattiin taas porukalla kirpputoripöytä ja kävin äsken kirjahyllyä läpi sohvan nurkassa istuen (tässä kohden pyörivä kirjahyllyä on oikein kätevä :P ). Siinä jonkin aikaa kirjoja selattuani Mihail kömpi sohvan alta ja halusi syliin. Nostettuani pojan siihen, käpertyi se kiepille nukkumaan. Siinä kului sitten muutama tunti, lukien ja poikaa silitellen. Ja torkahdinpa hetkeksi itsekin unisen skunkin seurana. Välillä poika venytteli haukotellen, ja korjasi asentoaan paremmaksi.
Eivät tämän torpan tavarat minua onnelliseksi tee. Minun on itseni opittava varaamaan enemmän aikaa unelle, ruokarytmin ylläpidolle ja asioille joita oikeasti rakastan. Kuten maailman suloisimmalle karvapäärynälle, joka on rakkainta mitä omistan. Ja jonka kuiskutan usein myös pojan korvaan, vaikka en uskokaan sen kaikkia höpinöitäni ymmärtävän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti