Tammikuu ei ole sujunut täysin menetyksittä. Olemme joutuneet viimeisten parin viikon aikana sanomaan hyvästit kolmelle bunkkerin asukkaalle. Ensimmäisenä meni brasiliantarantula Höppänä kuolettavaan tautiin nimeltä sukukypsyys. Sen jälkeen kukkasirkka Kukkis epäonnistuneeseen nahanluontiin ja kolmantena yksi arosopuleista telottuaan oikean takajalkansa.

Höppänän kuolema oli näistä vähiten yllättävä. Monella tarantulalajilla on varsin tavallista, että saavutettuaan sukukypsyyden aikuiset urokset lakkaavat syömästä ja alkavat etsiä maanisesti lisääntymiskumppania. Tätä jatkuu yleensä niin kauan, että uros joko onnistuu, ja tulee naaraan syömäksi parittelun yhteydessä, tai epäonnistuessaan nääntyy hengiltä. Höppänänkin kohdalla Jussi harkitsi daamin etsimistä, kun kävi selväksi, että Höppänä on menettänyt mielenkiintonsa ruokaa kohtaan. Mahdolliset treffit kuitenkin lykkääntyivät, ja Jussikin alkoi vähän empiä, että jos Höppänästä kuitenkin olisi vielä eläjäksi. Meillä kun ei ole enää kuin muutamia hämähäkkejä, Jussi ei ollut kauhean innoissaan laittamassa Höppänää maailmalle. Höppänän kohdalla lopullinen romahdus tuli kuitenkin yllättävän äkkiä, ja se löytyi kuolleena terraariostaan.

Yksi sopulineideistä

Kukkis meni vain muutamia päiviä Höppänän jälkeen. Kukkarukoilijat kasvavat samalla tavalla kuin hämähäkit molttaamalla, eli kehittämällä uuden isomman nahan vanhan nahan alla, ja sen valmistuttua ryömimällä ulos vanhasta nahastaan, jonka jälkeen uusi nahka saavuttaa lopullisen muotonsa ja kovettuu. Molttaaminen on kuitenkin aina monella tavalla riskialtis prosessi, sillä sen aikana eläin on suojattomillaan. Joskus eläin myös jää jumiin vanhaan nahkaansa, eikä onnistu vapautumaan siitä joko kokonaan tai osittain. Moltin epäonnistuessa osittain eläin voi menettää esimerkiksi osan jaloistaan niiden jäädessä jumiin vanhan nahan sisälle ja revetessä irti moltin yhteydessä. Tällöin hämähäkit, skorpionit ja rukoilijat voivat onnistua renegeneroimaan eli kasvattamaan uudestaan irronneet raajat seuraavien molttien yhteydessä. Joskus kuitenkin asiat menevät vielä isommin pieleen, ja eläin menehtyy moltin yhteydessä, kuten Kukkikselle mahdollisesti kävi. Se ei jostain syystä saanut vietyä nahanluontiaan loppuun, ja kuoli. Tämä on harmillista, mutta suhteellisen yleistä nuorilla yksilöillä: hyönteismaailmassa lisääntymisessä kun luotetaan määrään laadun sijaan, jolloin luonnossakin on varaa siihen, että läheskään kaikki jälkeläiset eivät kehity aikuisiksi asti. Toki silloin kun kyseessä on yksittäinen lemmikkityyppi, se yhden tyypin menetys sattuu.

Kaikkein ikävin menetys oli kuitenkin tänään, kun Jussi huomasi yhden arosopuleista ontuvan pahasti. Pian kävi selväksi, ettei se kävellessä varaa ollenkaan painoa oikealle takajalle, ja vaikka vauhtia yhä riitti, turkki oli mennyt pörröiseksi ja hapsottavaksi, eli eläin oli selvästi kipeä. Koska lukuunottamatta jalkaa ja turkkia neiti vaikutti virkeältä, en voinut olla miettimättä, pitäisikö sitä koittaa vielä kipulääkitä tyyppiä ja laittaa sille pienempi toipilaskämppä, jos se kuitenkin tuosta vielä tokeentuisi. Aika pian tultiin kuitenkin siihen tulokseen, että tyyppi pyöri kuin väkkärä toiseksi pienimmässä kantoboksissakin, ja kaiveli ja pomppi sen minkä kolmella jalalla pystyi. Eli lepoon sitä ei saisi millään, saati että noin pientä kinttua saisi millään kipsattua oikeaan asentoon, vaikka se saataisiinkin tutkittua ja paikannettua tarkka syy ontumiselle. Koko pieni otus myös selvästi kavahti kosketusta kipeään kohtaan. Pienen tarkkailun jälkeen päädyimme sitten Jussin kanssa yhteisymmärryksestä laittamaan kaverille viestiä, voitaisiinko tuoda pikku tyyppi lopetettavaksi jo tänään. Tai voisiko Jussi tuoda, sillä itsellä pamahti flunssaoireet kunnolla päälle eilen, ja koitan parhaani mukaan doupata itseni huomiseksi työkuntoiseksi.

Kukkis

Kehenkään näistä kolmesta itsellä ei ollut yhtä vahvaa sidettä, kuin noihin sosiaalisempiin lemmikeihin, mikä tekee menetyksistä enemmän haikeita kuin murskaavan surullisia. Silti menetykset tuntuvat aina ikäviltä. Etenkin kun eilen menetimme ainakin joksikin aikaa myös yhden meidän tyypeistä, jota emme ole vielä edes saaneet. Saimme nimittäin kuulla, että osa Kuusaman kasvattajan kääpiörotista on sairastunut, eikä Kuusama sen takia voikaan muuttaa meille suunnitelmien mukaisesti ensi viikolla. Mikäli Kuusaman lauma välttyy rohinoilta, ja tautitilanne menee rottalassa ohi, ei ole kuitenkaan mitenkään mahdotonta, etteikö Kuusama voisi liittyä meidän jengiin joskus myöhemmin. Mutta tällä hetkellä riski olisi liian iso. Opuntian ja Lupiinin kasvattaja kuitenkin lupasi, että voisimme saada yhden toisen neidin meidään laumaamme kolmanneksi, nyt kun Kuusaman kotiutuminen lykkääntyy. Niinpä haemme torstaina kääpiörottajengiin kolmanneksi Kielon. Rottien ja etenkin kääpiörottien kohdalla pieni lauma on aina paria parempi, ja niinpä mekin olemme nyt sopineet, että Kielosta huolimatta myös Kuusama on edelleen tervetullut jengiin, sitten kun rottalan terveystilanne sen sallii. Että jos tänä vuonna päästäisiin kääpiörottien kanssa sellaiseen 4-6 yksilön pikkulaumaan, jossa niillä olisi enemmän tukea lajitovereista, mutta jonka siivoaminen ei käy kuitenkaan vielä mahdottoman työlääksi.

Millaista on olla lemmikki?

Helena Telkänrannalta ilmestyi nyt tammikuussa kolmen tietokirjan sarja: Millaista on olla Lemmikki?, Millaista on olla kissa? ja Millaista on olla koira? Sain näistä ensimmäisenä käsiini osan Millaista on olla lemmikki?, ja kissaversioon olen kirjastossa jonossa jononumerolla yhdeksän, kun päätin taas hyödyntää tätä ilmaista tapaa hankkia käsiini kirjallisuutta. Eipä sillä, ettenkö olisi heti tämän lukemisen jälkeen päättänyt, että tämän paikka tulee kyllä olemaan myös omassa kirjahyllyssäni.  

Helena Telkänrannan kirjat eivät ole eläinten hoito-oppaita, joissa käytäisiin läpi eri eläinten hoito-ohjeita sopivine ruokavalioineen ja asumuksien mittoineen. Sen sijaan Telkänranta esittelee, mitä nykytutkimuksen valossa tiedetään eri eläinten älykkyydestä, sosiaalisuudesta, muistista ja kokemusmaailmasta. Ja miten nämä eri osa-alueet vaikuttavat siihen, miten eläin kokee ympäristöään, ja mitkä tekijät tämän myötä korostuvat sen elinympäristössä tärkeinä sen hyvinvoinnin kannalta. Eli esimerkiksi miksi linnuille tehdään erikseen lintulamppuja, ja miten ne poikkeavat tavallisista loisteputkista, tai miten laboratiokokeissa on tutkittu ei-itse-valitun kumppanin merkitystä kalojen yleiseen optimistisuuteen. 

Helena Telkänrannalta ilmestyi jo vuonna 1995 teos Ymmärrä lemmikkiäsi. Olin kyseisen kirjan ilmestyessä kahdeksanvuotias erittäin aktiivinen kirjaston eläinkirjahyllyn kuluttaja. Voin siis sanoa, että Telkänrannan teokset ovat vaikuttaneet lemmikin pitooni jossain määrin lähes alusta asti. Kaikkein isoin vaikutus niillä tahtoo olla siinä, että ne herättelevät aina miettimään, mitä sitä voisi tehdä vielä paremmin. Meillä on nykyäänkin kaikilla eläimillä harrastajamittapuulla ihan ok asumukset, mutta silti mitä enemmän tietoa karttuu, sitä riittämättömämmiltä ne tuntuvat. Sen takia meillä onkin jatkuvasti käynnissä terraariotetris, kun tyyppien terraarioita päivitetään. Nytkin ensimmäisen ajatus saatuani kirjan loppuun oli pienoinen riittämättömyyden tunne, ja koko lemmikkien pidon oikeutuksen kyseenalaistaminen, mitä on iän myötä tullut tehtyä koko ajan useammin. Sillä vaikka sitä tekisi mitä, sitä ei kuitenkaan ikinä pysty tarjoamaan lemmikeille samaa mitä niillä olisi luonnossa. Sen jälkeen sitä seuraa kuitenkin aina omassa päässä "haaste vastaanotettu" -vaihe, ja sitä alkaa mielessään skannata tyyppien terraarioita ja häkkejä ja miettiä, mitä lähdetään parantamaan seuraavaksi. Muutamien lajien kohdalla ollaan kyllä päästy jo aika hyvin siihen tilanteeseen, että niiden osalta ei niin paljoa ahdista, kuten fretit (sitten kun saadaan vielä laumakemiahommat pakettiin). Kun luki kirjasta tutkimuksesta, kuinka jo tunnin päivittäinen vapaanaolo huoneessa vaikutti suuresti koko frettien ajankäyttöön myös niiden häkissä ollessa, sitä ei voinut olla ajattelematta, kuinka joku edelleen voi pitää kissan kaltaisia aktiivisia pienpetoja suljettuna häkkiin 23 tuntia vuorokaudessa - vaikka toisaalta, jos vertaa moniin joilla on vain pari lemmikkikania eikä muita eläimiä, meilläkin esimerkiksi kanien elämä on huomattavasti rajatumpaa, vaikka ne eivät eläkään missään metrisessä tehdashäkissä. Eli työnsarkaakin löytyy.

Nostin jo aiemmin esille kokeen, jossa seeprakirjoahvenet saivat valita itselleen kumppanin useiden vaihtoehtojen joukosta, ja sen jälkeen kalat sijoitettiin samaan altaaseen joko tuon niiden itse valitseman kumppanin, tai jonkun ei-valituksi-tulleen kumppaniehdokkaan kanssa. Kalojen optimistisuutta testattiin kognitiivisen vinouman testillä sekä parin valinta vaiheessa, että sen asuttua jonkin aikaa joko itse valitsemansa tai satunnaisen kumppanin kanssa. Tutkimuksessa havaittiin, että itse valitsemansa kumppanin kanssa asuvat seeprakirjoahvenet pysyivät yhtä optimistisina kuin valintavaiheessa
testattaessa. Sen sijaan satunnaisen kumppanin seuraan laitetut alkoivat tulkita asioita pessimistisemmin. Tämä koe jäi kirjasta erityisen hyvin mieleen siksi, että itse on tosiaan kokenut hieman huonoa omaa tuntoa siitä, että meidän lehtikala Mary-Ann elää nykyään yksin kumppaninsa menehdyttyä. Mutta tämän tutkimuksen lukeminen ei kyllä myöskään helpottanut dilemmaa, sillä suurin syy sille, miksi Mary-Annille ei ole vain hankittu uutta kumppania on juuri tämä, että lehtikala on seeprakirjoahvenen tapaan kirjoahven, ja oikeasti toimivan pariskunnan muodostuminen yleensä vaatisi sen, että kalalla olisi mahdollisuus valita isommasta parvesta itseään miellyttävä kumppani. Ja koska en tällä hetkellä pysty järjestämään sopivaa valintatilaisuutta, jäljelle jää kaksi huonoa vaihtoehtoa: pitää sitä yksin, tai hankkia sille random-kumppani ja toivoa, että siitä olisi enemmän iloa kuin stressiä.  

Myönnän näiden pohdintojen olevan myös yksi syy sille, miksi yhä useampi omista tyypeistäni tulee meille kodinvaihtaja tai rescuena. Minua yhä kiinnostaa todella moni eläinlaji, ja nautin yhä isosta laumasta. Mutta ajoittaista eettistä dilemmaa pääni sisällä helpottaa, mikäli olen saanut edes parannettua jonkun eläimen oloja edes jollain osa-alueella, vaikka en voikaan ikinä yltää sinne täydelliseen asti. Vaikka toki sitä miettii aina ajoittain myös sitä, että mikäli kaikki meillä olevat resurssit jakaisi pienemmän eläinmäärän kesken, sitä voisi saavuttaa vielä paljon enemmän parannuksia paljon nopeammin. Sen takia koitankin hillitä uteliaisuuttani uusien lajien suhteen, vaikka tuttavapiirissäni houkutuksia onkin jatkuvasti. Rescueiden suhteen taas pitäisi opetella sijaiskotitoimintaan, eli vaikka edelleen hakisi lähialueella apua tarvitsevat tänne, niin tekisi sen linjauksen, että valtaosa sitten myös lähtisi täältä eteenpäin sopivan kodin löydyttyä, sen sijaan että sitä tahtoo pitää aina kaikki itse.  

Mutta tiivistettynä, suosittelen kirjaa ehdottomasti kaikille, joilla on jokin lemmikki, jotka harkitsevat sellaisen hankkimista tai joita vain ylipäätään kiinnostavat lemmikit. Sillä kirja antaa taatusti enemmän ajattelemisen aihetta kuin eläinkaupan hoito-ohjemoniste, jossa todetaan yksikantaan sopivat senttimitat asumukselle, ja kerrotaan mitä sinne häkkiin pitäisi laittaa.

Kissabloggaajat goes Päärynäeläin

Päivät pitenee ja seuraava kissabloggaajamiitti lähenee. Huhtikuussa suuntana on Turku, ja Turussa ensin ravintola Teini ja sen jälkeen meidän kotieläintarha. Mikäli siis kiinnostaa tutustua meidän jengiin hyvässä seurassa, ilmoittautuminen on nyt auki Tassulinna-blogissa.

Tervetuloa mukaan!

Pentukausi lähestyy

Monena vuonna olen postannut näin tammi-helmikuussa jotain frettien pentukauteen liittyvään. Esimerkiksi siitä, mihin on syytä varautua, jos on tuomassa oman naskalihampaan kotiin. Yleensä lähestyvään pentukauteen on liittynyt itsellä innostunutta odotusta, uteliaisuutta ja paljon sydänhymiöitä riippumatta siitä, olenko odottanut itselleni pentua vai en. Frettien kohdalla kiimat liittyvät hyvin voimakkaasti valon määrään, ja sen myötä lähes kaikki fretit tulevat kiimaan alkuvuodesta ja synnyttävät pentueensa kevät-kesällä. Meilläkin Vappu ehti tosiaan jo aloittaa oman kiimansa, ja mikäli se olisi jalostuskäytössä, täällä oltaisiin jo kohta valmiita astutuspuuhiin. Sen sijaan nyt odotellaan, että hormoni-implantti alkaa vaikuttaa, ja kiimaoireet hävivät.  

Mallu 8vk

Pari viime vuotta ovat olleet kuitenkin niin epäonnisia pentuvuosia, että iloisen odotuksen sijaan sitä odottaa tätäkin pentukautta enemmän huolella ja jännityksellä. Viimeisen parin vuoden aikana todella moni tuttu on menettänyt frettinsä, eikä ole hankkimassa enää uusia. Pari tuttua on päättänyt lopettaa kasvattamisen, ja muutama muukin arpoo lopettamisen kanssa, etenkin jos tänäkään vuonna pentueet eivät onnistu. Jalostuseläimillä alkaa olla liikaa ikää, eikä monen budjekti sen enempää taloudellisella kuin henkisellä puolella kestä jatkuvia keskenmenoja ja sektioita, mitä viime vuosina on riittänyt. Itsekin viime vuonna odotin ja jännitin niin montaa pentuetta ja sain niin monet huonot uutiset, että tällä hetkellä tuntuu enemmän helpottavalta, ettei sitä ole nyt jonossa missään.

Silti sitä toivoo, että tämä vuosi olisi se vuosi, kun frettiharrastus alkaisi taas elpyä ja nousta pandemiakuopastaan. Josko tänä vuonna astutukset onnistuisivat, ja syntyisi monia isoja ja terveitä pentueita, jotka suloisuudellaan saisivat monet pyörtämään päätöksensä olla hankkimatta enää uusia frettejä, ja toisivat harrastukseen paljon kaivattuja uusia kasvoja. 

Maailman söpöin pieni mittitassu, josta melki olisi saattanut tulla meidän eka poika

Kyllähän fretin pennut osaavat olla myös kamalia riiviöitä, jotka puremalla ja sotkemalla koettelevat uusien omistajiensa hermoja jopa kuukausi kaupalla. Pahimpien tapausten kohdalla monella voi ensimmäiseen vuoteen mahtua myös pienoinen pentublues, kun se haaveiden frettikaveri onkin pureva kiusanhenki. Silti jokainen syntyvä fretinpentu on pienoinen ihme, ja jokaisen joka sellaisen aarteen saa, kannattaa muistaa vaalia omaa spesiaalia timanttityyppiään huolella. Koska niin moni fretistä haaveillut on joutunut siirtämään haavettaa vuosi toisensa jälkeen sitä omaa naperoaan odottaessa. Maailmakin on onneksi alkanut nyt sen verran avautua, että vertaistukeakin on taas helpompi etsiä muualtakin kuin netistä, jos itselle osuu vähän haastavampi lapsi. Useimmat fretit kuitenkin tasaantuvat selvästi toisena elivuotenaan (tai viimeistään jossain 7+ vuoden kieppeillä).

Mallun minit <3

 

Pian alkavaa kasvatuskautta lähestyttäessä ajatukseni ovat kuitenkin nyt ennenkaikkea kasvattajien luona. Toivottavasti tämä vuosi on teille kaikille edellisiä helpompi. Toivottavasti suunnitelmanne toteutuvat, ja löydätte kasvatukseenne uutta verta ja kipinää, joka kantaa teitä seuraavatkin vuodet. Sillä vaikka omalla kohdallani frettiperheenlisäys ei ole tänä vuonna ajankohtainen, haluan että te olette olemassa vielä silloinkin, kun meillä taas aukeaa vauvan mentävä paikka. Ja sitä odotellessa haluan nähdä kuinka some täyttyy pentukuvista uusien omistajien esitellessä ylpeinä pentujaan.

Koe-eriä suoraan tehtaalta

Myönnetään se jo heti kättelyssä: tämän kokoisen eläinlauman, josta iso osa on lihansyöjiä, pitoa ei saa millään kauhean ekologiseksi, ekonomiseksi eikä monella mittapuulla välttämättä eettiseksikään. Se ei silti estä yrittämästä niiltä osin kuin se on mahdollista. Etenkin ruokinnassa pyritään koko ajan lisäämään kotimaisten ruokien osuutta ja lyhentämään ruokien toimitusketjuja. Fretit syövät nykyään sataprosenttisesti pelkkiä kotimaisia lihoja, ja hankkimalla osa lihoista isoissa 10-20 kilon laatikoissa, joissa myydään ihmisravinnoksi tuotettujen eläinten ei niin ihmisiä kiinnostavia ruhonosia, kuten kauloja, kivipiiroja ja sydämiä, saadaan vastaavasti panostettua vähän enemmän rahaa siihen, että saadaan hankittua kanit ja hiiret suoraan kotimaisilta kasvattajilta.

Rutusta pääasia on heti kunnossa: ruokia on monta laatikollista ja ne on nostettu esille. Puskun paikka.

Kissanruokien osalta on menty enemmän sisältö ja hinta edellä, ja niille on hankittu paljon muunmuassa Ruotsalaista Bozitaa, sekä Wild Freedomia, Carnyä ja Smillaa, joita on saanut isommissa erissä edullisesti Zooplussalta. Ainon ykköslemppari ZiwiPeak taas ei ole halpaa ja se käyttää ainoastaan vapaana kasvatettujen free-range kanojen lihaa - mutta se roudataan kirjaimellisesti toiselta puolelta maapalloa, kun kyseessä on Uusi-Seelantilainen ruokamerkki. Sitä onkin seurannut mielenkiinnolla, kun viime vuosina kotimainenkin eläinruokatuotanto on alkanut taas nostaa päätänsä, ja kissoillekin on alkanut tulla enemmän kotimaisia vaihtoehtoja. Monesti kuitenkin kilohinnat ovat olleet selvästi korkeampia, ja sisällötkin jättäneet välillä toivomisen varaa niin lihapitoisuudessa, viljojen määrässä kuin sisällön ilmoittaumisen tarkkuudessa.

Jokin aika sitten tuli kuitenkin huomattua, että Dagsmark myy tehtaansa omilla sivuilla vielä nimeämättömien ruokien koe-eriä edullisemmilla kilohinnoilla. Ruuille ei ole vielä kehitetty hienoja pakkauksia, ja reseptiäkin saatetaan vielä vähän viilata, mutta ainakaan meidän käytössä osana muuta ruokavaliota nämä eivät haittaa. Pienille tilauksille toimituskulut ovat suhteessa kohtuu kovat (määrästä ja toimitustavasta riippuen alkaen 7,90€, joka nousee äkkiä tilauksen painon kasvaessa), mutta mekin teimme tilauksen yhdessä siskoni kanssa, niin saimme ilmaisen toimituksen rajan ylittymään. Hienojen pakkausten puuttumista enemmän itseäni hieman harmittaa se, ettei näissäkään ole esimerkiksi tarkemmin eritelty, mitä hyönteistä kana-hyönteinen pateessa on käytetty, tai tarkempia prosenttilukuja sille, paljonko ruuassa on kanaa ja paljonko hyönteistä. Mutta näiden osalta annetaan nyt vähän anteeksi, kun yhtiön oma tehdas sijaitsee 63 kilometrin päästä meiltä, ja yhtiön kuivaruokia valmistavat alihankkijat vieläkin lähempänä. Yhtiö myös suosii lähiraaka-aineita ja kiinnittää huomiota hiilijalanjälkeensä ja ekologisuuteen. Kokonaan näihin ruokiin ei varmastikaan olla siirtymässä, etenkin kun Dagsmarkin märkäruuista monet ovat täydennysravintoja, ja meillä nappulat ovat käytössä vain aktivoinnissa eivätkä pääasiallisena ravinnon lähteenä. Mutta jos näiden kanssa saataisiin edes vähän vähennettyä sitä logistiikkarumbaa, jossa meidän käyttämät ruuat roudataan ensin ympäri maailmaa Saksaan, ja sieltä taas vihreänauhaisissa laatikoissa meille. Etenkin kun logitiikkakustannusten nousu näkyy myös siinä, että hintaerokaan ei ole enää niin iso kuin aiemmin, kun Zooplus on joutunut nostamaan merkittävästi monien tuotteiden hintoja.

Palvelu voisi kyllä olla kissojen mielestä vähän nopeampaakin. Ruuat kuuluvat masuun eikä nenään!

Kana-hyönteinen mininappula kelpasi meillä välittömästi koko raadille. Sen sijaan kana-hyönteinen patee jakoi ainakin alkuun vähän mielipiteitä: Mauno ja Ruttu hyväksyivät uuden tuotteen heti. Minttu, Löllö ja Aino sen sijaan vähän närppivät, tosin osa närppisestä saattoi johtua myös siitä, ettei Jussi ollut mössännyt pateeta tyyppien lautasille, vaan laittanut sen siihen könttänä, mikä saattoi olla vähän liikaa meidän ei-niin-suurille ja vähemmän ahneille saalistajille. Muut maut odottavat vielä vuoroaan.

Tämä postaus ei ole tehty yhteistyössä Dasgmarkin kanssa, ja kaikki ruuat on hankittu ihan omalla rahalla. Saatan kyllä linkata tämän postauksen Dagsmarkille, enkä valita, mikäli meidän laumaa halutaan käyttää myöhemmin koekaniineina, tai sponssata vaikka maistiaiset kevään kissabloggaajamiittiin. En kyllä pidätä henkeä odotellessa, kun blogi on nykyään melko monilajista sillisalaattia ja kuvat taattua kännylaatua.     

Frettikuulumisia

Freteillä laumautuminen etenee hiljalleen. Välillä on yhä vääntöä, eikä ruvista olla täysin päästy, mutta pikkuhiljaa on alkanut löytyä unipinoja joissa on sekaisin uuden ja vanhan lauman tyyppejä. Joten ehkä se vielä tästä. Hattara on yhä muihin verrattuna ihan hyperaktiivinen, mutta Mallukin on nyt alkanut herätä kevääseen näin hyvissä ajoin tammikuussa, ja alkanut nostattaa kierroksiaan. Tänään Hattara saikin Mallusta rikostoverin kierrätyskaapin ratsaamiseen. Vapulla kevääseen herääminen on tapahtunut toisella tapaa, ja se päätti aloittaa kiiman jo nyt. Asia huomattiin viime viikolla, ja turvotus onkin edennyt aika reipasta tahtia. Tänään Vappu pääsisikin vuorostaan töihin mukaan, ja sai itselleen hormoni-implantin. Tällä hetkellä kukaan meidän frettijengistä ei ole enää kasvatuskäytössä, eli nyt kaikkien osalta kiimat päästään katkaisemaan heti kun ne alkavat. Kiimaisen fretin värkin koko herätti pientä hämmennystä töissäkin, yhden työkaverin sanoin "Tuonhan voisi astua jo russelikin". Mutta toivotaan että kiima lähtee menemään nyt nopeasti ohi. 

Vapulla alkoi olla jo varsin selvää turvotusta alapäässä

Tänään haettiin meille myös lisää vilinää ja vilskettä vähäksi aikaa, kun Sariannan jengi tuli meille pitkästä aikaa hoitoon. Hoitojengissä on paitsi Mallun pappa ja veli, Eetu ja Hauer, kuin pari oikein tummaa itselle uudempaa tuttavuutta, Brutus ja Tesla, joita olen nähnyt ihan liian vähän. Tesla on Hattaran tapaan viime kesän pentuja, ja kunnon hybridin tavoin äärimmäisen aktiivinen ja kekseliäs tapaus.

Hauer näyttää ihan emoltaan Nutellalta etenkin kun sen jumittaa syliin

Hoitotummiaiset: takana Tesla, edessä Brutus

Myös matelijapuolella on tehty pientä terraariomylläystä, ja parta-agama Jester muutti eilen uuteen terraarioon yläkertaan. Tänään onkin sitten ollut ohjelmassa ihmettelyä molemmin puolin, kun kissoja ja frettejä on kiinnostanut mikä tyyppi lasikuutiossa oikein liikkuu - ja Jesteriä miten nuo valtavat karvamadot saisi napattua suuhun. Jesterin yläkertaan on muuttamassa vielä kuningaspyton Pamela, kun saamme viritettyä sille tekniikat ja sisustettua terraarion valmiiksi. Jesterin uuden terraarion hakureissulla meille lähti mukaan astutuslainaan myös kuningaspytonherra Bruce, joten sijoituslapsien lisäksi meille saattaa tulla tänä vuonna myös omia vauvoja (tai Jussinhan projekti tuo pytikkojen treffailu enemmän on).

Eetu-pappa

Huomenna töihin tulee lähdettyä puolestaan kanien kanssa, kun Petteri ja Pampula saavat RHD-Myxo -rokotteensa. Sen jälkeen pidetään toivottavasti pieni tauko näistä "oma lapsi mukaan töihin" -päivistä. 

Rutun kontrolli

Ruttu oli töissä mukana viimeksi kuukausi sitten, ja silloin sen rakossa näkyi ultrassa mahdollisia muutoksia, jotka Roosa halusi kontrolloida kuukauden kabapentiini-kuurin jälkeen. Virtsarakon seinämä oli näyttänyt hieman paksuuntuneelta, ja sielä oli näkynyt tiiviimpi, musta alue, josta ei oltu saatu kunnolla selkoa, mitä se on. Tämän päiväisessä kontrollissa rakko näytti kuitenkin täysin normaalilta, eikä tiivistymää enää näkynyt, eli mahdollinen virtsarakon kasvain saatiin kanssa suljettua pois epäiltyjen joukosta. Rutun vääriin paikkoihin pissailulle ei ole siis löytynyt sen enempää tulehduksellista kuin elimellistä syytä, joten todennäköisemmiksi jää että kyseessä on ahdistusreaktio, sillä hutipissat liittyvät useimmiten ruokaan liittyviin tilanteisiin, ja Ruttu on pohjattoman ahne. Ruttu saattaa siis esimerkiksi pissata keittiöön, kun kerään kissojen kupit tiskikoneeseen, kun Ruttu ehtii innostua tulossa olevan ruokaa, mutta kun ruokaa ei sitten kuitenkaan tule. Tai kun Ruttu suljetaan vessaan syömään oma annoksensa, sillä se ei anna muiden syödä rauhassa, se saattaa pissata vessan lattialle ahmittuaan oman annoksensa, kun sitä ahdistaa kuunnella kun muut syövät ilman että se pääsee kärkkymään muiden jämiä. Seuraavaksi Rutun kohdalla otetaankin kokeiluun, että se saa vessaan oman annoksensa lisäksi jonkin aktivointilelun, jossa on muutamia ekstranameja, tai nuolumaton, jotta sillä on jotain mielekästä tekemistä, joka toivottavasti vie sen huomiota pois ahdistuksesta. 

Ruttu pussailemassa kollegaa

Veikkaan että muutama työkaveri saattaa silti toivoa, että tilanne vaatii vielä lisätutkimuksia myöhemmin. Ruttu on nimittäin onnistunut saamaan osan henkilökunnasta aika hyvin tassunsa alle, ja se sai tänäänkin puhuttua itselleen ekstra syliaikaa ja nameja, vaikka minä ilkeästi keskityin omiin töihini Rutun palvelemisen sijaan. Ekstranamejaan Ruttu joutui kyllä odottamaan siihen asti että rakko oli ultrattu, siltä varalta että siitä olisi jouduttu tutkimaan muutakin. Mutta ei kerrota Rutulle, että tämän aamuinen paasto oli turha, sillä Ruttua ei tarvitsee rauhoittaa ultratutkimuksia varten. 

Kotona puolestaan Jussille meinasi iskea pieni paniikki, sillä olin maininnut Rutun kontrollista viimeksi viikko sitten, eikä Jussi muistanut sitä enää aamulla. Ja kun Ruttu ei sitten tullut muiden mukana aamupalalle, Jussi oli ensin säikähtäneenä etsinyt, onko Ruttu jäänyt jumiin johonkin huoneeseen. Ja kun sitä ei löytynyt minkään oven takaa, hän oli vielä isomman paniikin vallassa alkanut etsiä, onko Ruttu kuolleena jossain (kuten sanottu, Ruttu on erittäin ahne, eikä todellakaan vapaaehtoisesti missaa yhtään ateriaa). Vasta siinä kohtaa hän oli havainnut yhden kantoboksin puuttuvan, ja alkanut muistella, mikä päivä se Rutun kontrolli olikaan. Asiaa ei luonnollisesti auttanut se, että minulla on puhelin töissä äänettömällä, eli siinä kesti oma aikansa, että huomasin viestit ja sain kuitattua Rutun olevan minun matkassa.

Mintun ja Löllön osalta molemmilla on nyt jatkettu Solensiaa ainakin toisen pistoksen verran. Mintun osalta tilanne ei ole toistaiseksi pahentunut eikä parantunut, vaan sillä on edelleen selviä karvattomia alueita vatsassa, jaloissa ja hännässä. Minttu on kuitenkin meidän kissoista stressiherkin, ja joulu on kuitenkin aina muutos arkirutiineihin, joten en sen kohdalla kokenut, että vielä voisi todeta, ettei Solensiasta ole ollut apua. Mikäli muutosta ei ala näkyä seuraavan kuukaudenkaan aikana, pitää Mintun kohdalla miettiä jatkoa uudelleen. 

Löllö taas on vaikuttanut nyt hieman aiempaa virkeämmältä, ja se tuntuu vetävän enemmän rallia Maunon kanssa ja kiipeilevän enemmän kiipeilypuihin. Sillä tuntuu siis olevan hyvä vaste Solensiaan, vaikka se ei päällepäin näyttänyt kivuaalta ilmankaan, vaan ennemmin vähän kankealta etenkin portaissa.

Dumble 1v

Itselläni on perinteisesti ollut tapana liittää synttäripostauksiin aina synttäripäivänä otettu kuva päivänsankarista. Sokrujen kohdalla joudun tekemään tässä poikkeuksen, sillä mikäli koittaisin mennä häiritsemään neitiä kuvauksella keskellä päivää, saisin pöntöstä sellaiset kirosanat ettei tosikaan. Jos taas odottaisin kuvauksen kanssa yöhön, kun Dumble lähtee liikkeelle, tultaisiin taas siihen, miksi julkaisen sokruista ylipäätään todella vähän kuvia: sokrujen bileet alkavat vasta valojen sammuttua bunkkerissa, ja ne bileet ovat hyvin nopeatempoiset - ja kamera ei erityisemmin rakasta pimeässä nopeasti liikkuvia kohteita. Niinpä jos frettien kanssa välillä talviaikaan tuntuu, että saa ottaa sen sata kuvaa että yksi onnistuu, sokrujen kohdalla en pidättelisi henkeä onnistumisia odottaessa. 

Dumble pussista tulo päivänä

Sokrujen kanssa olleista tunnistamishaasteistakin olen kirjoitellut blogiin jo aiemmin, ja niiden osalta tilanne on yhä kohtalaisen sama: meillä on siskoset Dumble ja Bianca, jotka tulevat uteliaasti häkin ovelle vastaan, ja joita minun on vaikea erottaa toisistaan. Ja sitten meillä on se kolmas ujopiimä, joka katselee ihmisiä mieluummin pöntön suulta, ja jonka ujouden perusteella aina uskon olevan Claudia. Eli jos saisinkin napattua synttärikuvan Dumble-oletetusta, en edelleen uskaltaisi täysin vannoa osuneeni oikeaan. Toisaalta ainoa joka voisi kuvan onnistumisesta riippuen ehkä pienellä mahdollisuudella huomata virheeni on neitien kasvattaja, joka jollain noituudella pystyy erottamaan ihan valtavan joukon normaalivärisiä sokerioravia toisistaan.

Dumble 4vk oop

 

En silti edelleenkään sano katuvani sokrujen hankintaa. Mutta voin myöntää, että kyllä sitä on välillä pienellä haikeudella miettinyt, että voi kumpa tämän haaveen olisi saanut toteutettua vuosia aiemmin eri elämäntilanteessa. Itse kun olen luonnostani hyvin yökyöpeli, kuten sokrutkin, mutta olen vasta aivan viime vuosina saanut paremmin työrytmistä kiinni ja oppinut nukahtamaan aikaisemmin. Se tekee erittäin hyvää työssäjaksamiselle, mutta erittäin huonoa sokrujen kanssa bondailulle. Kaikista ikinä omistamistani eläimistä sokerioravat kun ovat kaikkein ehdottomimmin ja tiukimmin yöeläimiä, ja meillä on kuitenkin ollut myös varsin myöhäisen rytmin omaavia hamstereitakin. 

Kaikesta huolimatta erittäin hyvää pussista poistumisen vuosipäivää Dumble 1v oop (out of pouch). Sokerioravien elinikäennusteella meillä on kuitenkin vielä mahdollisesti jopa yli 14 vuotta aikaa jatkaa tutustumista.

Akvaarion kalasto

Koska tämä vuosi on nyt tullut aloitettua kartoittamalla tänne bloginkin puolelle millaista ja minkäikäistä sakkia meiltä tällä hetkellä löytyy, jatketaan ainakin vielä hetki samalla linjalla ja otetaan tarkastelun alle akvaarion kalasto. Akvaariossa asuvat lajit ovat löytyneet jo aiemmin Lauma tänään -postauksesta, mutta siitä on alusta asti tullut jätettyä pois kalojen määrät, koska niissä on ollut vaihtelua, ja parvien ollessa isoimmillaan yksilöiden määrää on ollut vaikea laskea. Valitettavasti kuitenkin etenkin meidän haarniskamonneilla on alkanut tulla ikä vastaan, ja isoimmillaan viisitoistapäisestä parvesta on jäljellä enää kolme, ja nämä kolme nuorintakin ovat jo yli viisivuotiaita, siinä missä haarmisskat elävät monesti 8-10 vuotta. Myös muut parvet ovat käyneet helpommiksi laskea.

Tällä hetkellä altaassa asustaa:

3 haarniskamonnia

9 leväbarbia

4 mysteerirasboraa (tulleet Turun edesmenneeseen Faunattareen toisenlajisten rasborojen parven seassa)

1 partamonni

1 lehtikala

Altaan kanssa on eletty jo jonkin aikaa pientä hiljaiseloa, eikä sinne ole tullut vähään aikaan sen enempää uusia kaloja kuin kasvejakaan, Kapun viime vuotista lyhyeksi jäänyttä taivalta lukuunottamatta. Aiemmin haarniskat olivat altaassa se eniten tilaa ja huomiota vienyt pääparvi, mutta nyt niitä ei enää samalla tavalla hääri koko ajan jossain, kun porukka on harventunut ja iän myötä rauhoittunut. Viimeinenkin kolmikko aika usein lähinnä hengaa jossain, ja viimeisimmästä kuplapesästäkin on jo useampi vuosi. 

Länsikeskuksen Faunattaren lopettaessa käytiin hakemassa sieltä loput leväbarbit, niin niitä on nyt altaan isoin parvi, ja seassa on jo kunnolla aikuiseksi ehtineiden lisäksi selvästi nuorempaa sakkia. Niillä siis riittää vielä vauhtia, ja jos kaikki menee hyvin, nämä tyypit voivat olla meillä vielä pitkään. Koska leväbarbikaan ei ole kaloista sieltä pienimmästä päästä, näiden parvea ei välttämättä olla ainakaan heti kasvattamassa tästä nykyisestä.

Mysteerirasboroiden kohdalla nykyiset saavat olla elonsa loppuun, mutta näitä meille on tuskin tulossa lisää. Ainakin parven lisääminen vaatisi tarkemman lajin selvittämistä, ja sen selvittelyä, saako näitä mistään tukusta. Nämä kun tulivat tosiaan Faunattareen toisenlajisten kalojen mukana, ja niistä koottiin pikkuhiljaa oma pikkuparvi Faunattaren hoitamaan kahvila-akvaarioon, josta ne muuttivat meille, kun kahvilan allas tyhjennettiin. Niin kauan kuin Länsikeskuksen Faunatar oli vielä toiminnassa, olin kyllä luvannut ottaa näitä tarvittaessa lisää, jos näitä vielä ilmestyisi. Mutta kyseisen liikkeen lopettamisesta tulee tässä kuussa vuosi. 

Lehtikalan kohdalla on aina välillä mietitty uuden kumppanin hankintaa, mutta käytännössä toimivin tapa olisi yleensä hankkia parvi nuoria lehtikaloja, ja sitten odottaa, mitkä niistä muodostavat parin ja luopua lopuista. Tässäkään ei kuitenkaan ole takuita, että joku nuorista kaloista päättäisi pariutua juuri Mary-Annin kanssa, ja sitten pitäisi keksiä mistä löytää uuden altaan parittomaksi jääneille. Voi siis olla, ettei tähän enää lähdetä, vaan Mary-Ann saa olla loppuikänsä leskenä. 

Partamonneja altaaseen mahtuisi toki useampikin, mutta koska kyseessä ei ole lisääntymispuuhia lukuunottamatta sosiaalinen kala, ei se kaipaa seuraa vain seuran vuoksi - ja koska partamonnit ovat erittäin tehokkaita lisääntymään, ja niistä on toistuvasti ylitarjontaa, morsiammen hankkimista Väinämöiselle ei edes mietitä. 

Nyt onkin vähän harkinnassa, mihin suuntaan kalastoa lähdettäisiin seuraavaksi viemään, kun nykyinen jengi on alkanut vanheta. Pieniä värikkäitä parvikaloja ei ole ollut useampaan vuoteen, sillä yhdessä kohtaa mietimme käärmekalaa, joka ei sopisi pienten kalojen seuraan. Käärmekalat ovat kuitenkin mestareita karkaamaan altaasta, ja voivat olla hyvin ronkeleita syömään, miksi se haave on jäänyt ainakin toistaiseksi toteuttamatta. Käärmekalan kanssa kun pitäisi keksiä, millä verkottaa kaikki ruokintakulmatkin altaasta, ja varautua kikkailemaan ruokinnan kanssa. Samalla joutuisi luopumaan ruokinta-automaatin käytöstä muilla, koska ruokinta-automaatti vaatisi mahdollisen karkausaukon jättämistä käärmekalalle. Pienet parvikalat olisivat siis selvästi helpompi vaihtoehto, mutta se sulkisi taas käärmekalan pois vaihtoehdoista useammaksi vuodeksi.

Yhtenä vaihtoehtona olisi tietenkin jokin kirjoahven pari tai rihmakalahaaremi, nyt kun Mary-Annilla ei ole enää paria, eli lehtikaloilla ei ole tilaa vaativia kutuseremonioita. Useampaa kirjoahvenlajia kun ei ole halunnut yhtä aikaa siksi, koska silloin muiden kalojen elinala jää helposti todella pieneksi, jos kirjoahvenet päättäisivät alkaa yhtäaikaa kutupuuhiin ja valtaamaan reviireitään. Kuitenkin jos sitä innostuisi uudestaan kasvattamaan kasvimäärää altaassa, kirjoahvenet eivät pohjaa mylläävinä ole välttämättä se kasviystävällisin valinta.

Jossain kohtaa haluaisin meille myös pitkästä aikaa miljoonakaloja, mutta poikkeavien vesiarvovaatimusten myötä se on kokonaan erillinen akvaarioprojekti, eikä yhdistettävissä tähän lehtikalan ja leväbarbien takia.   

Voi siis olla, että tänä vuonna lähdetään kala- ja kasvikaupoille hakemaan uutta eloa ja ilmettä altaaseen. Tai voi olla, että hiljaiselo jatkuu vielä tämän vuoden, kun mietitään toimivaa pitkän tähtäimen suunnitelmaa. Tekniikkapuolellakin olisi päivitettävää, kun altaan toinen ledivalo on temppuillut, ja nykyinen suodatinkombo tahtoo kerrostaa hiekan altaan toiseen päätyyn, vaikka niitä kuinka pyörittelisi. Tämä on saanut vähän miettimään vanhan ulkosuodattimen päivittämistä tehokkaammaksi ja sisäsuodattimesta luopumista tai sen vaihtamista pienempään.

Herppien synttärikalenteri

...tai pikemminkin, miksi sitä ei ole. Kyllä, kyse on osittain siitä, että koen nuo terratyypit erilaisiksi lemmikeiksi mitä karvakaverit, eikä meillä juhlita samaan tapaan niiden synttäreitä. Toinen, vielä isompi syy on se, ettei meillä ole hajuakaan suurimman osan syntymäpäivistä. Ihan vain parista meiltä löytyy päivälleen tarkka kuoriutumispäivä. Sitäkin useammasta vain syntymävuosi, tai jonkinlainen arvio syntymävuodesta. Arjessakin matelijatyyppien kanssa tulee sitten pelattua enemmän ikähaitareilla keskenkasvuinen/poikanen, aikuinen tai hyvin vanha tarkempien ikien miettimisen sijaan. Iso osa matelijatyypeistä on myös tullut Jussille ennenkuin edes asuimme yhdessä, joten Jussi on käynyt kaikki keskustelut kasvattajien kanssa, ja tiedot ovat hänen viestiketjuissaan ja sähköpostissaan. Niinpä istutin äsken Jussin seurakseni matelijabunkkeriin, ja koitimme kaivaa esille niin monen terratyypin syntymävuoden kuin mahdollista, tai edes tarkimman mahdollisen arvion. Useimpien kodinvaihtajien kohdalla mukana ei ole tullut mitään papereita, joten arviot perustuvat edellisten omistajien muistikuviin.

Ötökkä vuonna 2017

Päädyimme yhdessä seuraavanlaiseen listaan:

Käärmeet

0.2 kuningaspyton "Pamela" & "Selena" 2013? 10v

0.1 kuningasboa "Alma" 2003 20v

1.0 amazonin puuboa "Thanos" 2018 4v

1.0 thaimaalainen bamburottakäärme "Enzo Ferrari" 2016 7v

1.0 tiikeripyton "Luigi" 2017 6v

1.1 viljakäärme "Mini" & "Hani" 2014 9v

0.1 sarvirottakäärme "Sauron" 2014 9v

1.0 sri lankan kuoppakyy "Trigo" 2016 7v

1.0 valkohuulikyy "Alpo" 2013 10v

1.1. sukkanauhakäärme "Mata & Hari" 2021 2v

Alma

Liskot

0.1 madagaskarin päivägekko "Ötökkä" 2014 9v

0.X Lepidodactylus lugubris ...näistä on mahdoton edes erottaa yksilöitä

0.1.1 muurigekko "Hupsis" & "Hevisaurus" Hupsis ehkä 10+v, Hevisaurus todennäköisesti 2022 1v

1.0 williamsingekko "Wili" 2018 5v

0.1 parta-agama "Jester" 2016 7v

0.1 leopardigekko "Zola" 2014 9v

0.0.1 tuliskinkki "Pyro" 2022 1v

Sammakkoeläimet

1.0 tulisalamanteri "Fenix" 2015 7v

0.0.1 afrikkalainen härkäsammakko edulis "Hypno" 2017 6v

0.0.1 chaconsarvisammakko "Molok" 2020 3v

0.1 afrikan härkäsammakko adspersus "Iso-Arska" 2021 2v

6.0 kiinankellosammakko 2022 1v

 

Hämähäkkieläimet

Brachypelma hamorii "Lotta-Päivi" 2013 10v

Brachypelma emilia "Emilia" 2010? 13v

Lasiodora parahybana "Höppänä" 2014 9v

vietnamilainen metsäskorpioni "Ripley" 5+v

Aphonopelma seemanni "Houdini" 2+v

 

Muut

0.2 nelivarvaskilpikonna "Rafaella" & Donatella" n. 1990 (voi heittää useammalla vuodella) 33v

0.1 afrikkalainen kääpiösiili "Tuukka" 4+v

0.4 arosopuli 2022 1v

Hyönteisten ja kalojen kohdalla ei enää edes yritetty laatia vastaavaa listaa. 

Donatella & Rafaella

Synttärikalenteri

Meillä kun tätä jengiä riittää, viime vuonna jäi taas monet synttärit blogissa mainitsematta, kun synttäripäiviin ja viikkoihin osui jotain muuta. Etenkin loppuvuodesta, kun ajatukset olivat paljon muualla. Ihan kokonaan sitä ei kuitenkaan haluaisi synttäripostausperinteestä luopuakaan. Niinpä päätin omaa muistiani autaakseni laatia kaikista meidän nimellisistä karvakavereista synttärikalenterin, niin että näen yhdellä kertaa yhdestä paikkaa kaikkien synttärit. Ja koska iso osa synttäreistä painottuu kevät-kesään, päätin koittaa tänä vuonna koottuja synttärionnitteluja ja -kuulumisia aina kunkin kuukauden synttärisankareille niinä kuukausina, joille synttäreitä osuu useammat.

 

Tältä meidän nykyisen karvajengin synttärikalenteri näyttää:

Tammikuu

11.1. Dumble (sokeriorava) 1v

Helmikuu

17.2. Aino (kissa) 4v

Maaliskuu

17.3. Pihlaja (kääpiörotta) 0v

24.3. Mallu (fretti) 4v

Huhtikuu

2.4. Mitella (fretti) 7v

6.4. Juutas (fretti) 5v

10.4. Notte & Sera (fretti) 0v

12.4. Petteri (kani) 2v

12.4. Sonic 0v

Toukokuu

1.5. Vappu (fretti) 4v

8.5. Löllö (kissa) 12v

11.5. Nutella (fretti) 5v

Kesäkuu

9.6. Nava (fretti) 6v

3.6. Hattara (fretti) 1v

5.6. Pikku Myy

15.6. Simo (pikkusiilitanrekki) 2v

15.6. Mauno (kissa) 4v

25.6. Evangeline & Esmeralda (sokeriorava) 1v

27.6. Tekla (fretti) 7v

28.6. Torvis 0v

 

Heinäkuu

7.7. Kantarelli 0v

12.7. Bianca (sokeriorava) 2v

Elokuu

4.8. Ruttu (kissa) 11v

7.8. Claudia (sokeriorava) 2v

18.8. Minttu (kissa) 13v

Syyskuu

3.9. Opuntia & Lupiini (kääpiörotat) 1v

Lokakuu

13.10. Kielo 1v

15.10. Pampula (kani) 2v

Marraskuu

-

Joulukuu

-

Inventaarion alku

Viime vuonna en jaksanut edes harkita kaappien siivoamista jouluksi. Itseasiassa päädyin hyödyntämään vanhinta osaamaani siivousniksiä, ja vain kasaamaan ylimääräiset romppeet makuuhuoneen nurkkaan, sitten kun ei enää ehtinyt keksiä niille paikkoja tai palauttaa niitä paikoilleen. Samaten että saimme kylmiön käyttöön jouluruuille, sielä varastossa olleet tavarat tuli kannettua melko suoraan autotalliin. Toki näistä kummastakin jäi pieni jälkisotku, jota on alettu selvitellä viimeistenkin jouluvieraiden lähdettyä. 

Iso osa ylimääräisestä tavarasta on ei-tällähetkellä käytössä olevaa eläintavaraa. Terraariopäivityksissä tai asukkaan kuoltua tyhjiksi jääneitä terraarioita ja häkkejä, eri mallisia kissanvessoja, vuoroaan odottavaa viriketavaraa, tuleviin projekteihin hamstrattuja tarvikkeita, rescuetyyppien mukana tulleita tarvikkeita, jotka eivät ole päätyneet meillä käyttöön... Näin ison lauman kanssa jonkinlainen varmuusvarasto ja reservi on aina hyvä olla, ja se mahdollistaa myös Hevisauruksen kaltaisten tyyppien nopean auttamisen. Mutta noita tavaramassoja siirrellessä tuli kyllä väkisin se olo, että sitä on ehkä taas hyvä käydä kaapit läpi ja perata vähän varastoja. Sekä siksi, että varastot olisivat helpommin hallittavissa ja käytettävissä, mutta myös siksi, että ensiviikolla on starttaamassa taas uusi päivityskierros bunkkerissa, kun kaveripariskunta siivoaa muutamia heillä ylimääräiseksi jääneitä terroja muuton tieltä. Se tarkoittaa aina sitä, että osa meidän nykyistä terroista tulee taas tyhjenemään uusien myötä.

Eilen sain kaupaksi pari meillä jyrsijäkäytössä ollutta akvaariomallista terraariota, jotka ovat hyviä kaivaville pikkujyrsijöille, joita meillä on tällähetkellä vain neljä arosopulia. Sopulit taas ovat niin nopealiikkeisiä saippuapaloja, että pienestä koostaan huolimatta niille ei kauhean pieni terraario sovi. Ja koska tämän hetkiset jyrsijäsuunnitelmat rajoittuvat kääpiörottajengin kasvattamiseen, viisi tyhjillään olevaa hiiri/kääpiöhamsteri/hamsteri/gerbiiliterraa on tähän hetkeen ehkä pientä ylivarautumista.

Yhden kanihäkin taas kiikutin työkaverille, kun hän kaipasi kanihäkin pohjaa vessaksi ja heinäpisteeksi neljälle kanilleen. Kanihäkkejäkin meillä kun oli varastossa kolme + yksi matkahäkki, vaikka en voisi nykyisellään kuvitella majoittavani kania pysyvästi perustehdashäkkiin, vaan ne ovat varalla lähinnä mahdollista sairaseristämistä, hoitolaisia tai muuta satunnaiskäyttöä varten. Ja niiden lisäksi varastosta löytyy kaksi koiranpentuaitausta ja neljä metallista frettiaitausta, joista kanssa saisi kaneille tehtyä tarvittaessa väliaikaistiloja. Työkaveri totesikin sitten nauraen, että lupaa palauttaa häkin heti, mikäli meille tulee yhtäkkiä niin paljon kaneja, ettei nykyinen varmuusreservi riitä. Siinä kohtaa meillä kyllä loppuisi nopeampaa tunnit vuorokaudesta, kuin majoitustilat.

Muutamista muistakin asumuksista on tullut laadittua myynti-ilmoituksia, ja osa odottaa pesua, jotta niistä saisi paremmat kuvat myynti-ilmoituksiin. Asumuksia haastavampia ovat kuitenkin virikkeet. Niitä on kertynyt taas valtavasti, ja tällähetkellä tämä korostuu etenkin bunkkerissa hiiri- ja rottakoon virikeiden osalta. Pitihän niiden vielä hetki sitten riittää nykyisen jengin lisäksi myös Nipsulle, hiirille ja nataleille. Kuitenkaan ne eivät ole samassa mielessä turhia ja vailla käyttöä kuin tyhjilleen jääneet terrat, sillä virikkeitä tulee vaihdeltua arosopuleille ja kääpiörotille aina asumusten siivouksen yhteydessä, ja sen takia niitä ei oikein osaa karsia, vaikka niitä on koko ajan varastossakin laatikkokaupalla. Niiden osalta tilanne kyllä taas hiukan korjaantuu, kun pääsee laajentamaan kääpiörottien häkkiä ja sisustamaan Simon tulevaa asumusta.

Myös bunkkerin lähes koko seinän kokoinen peiliovikaappi on taas vuodessa räjähtänyt täyteen kaikkea, mille voi olla joskus tarvetta, kuten lukuisille minikoon luolille, joista valtaosa meidän tyypeistä on kasvanut jo ulos. Niistäkin voisi olla varaa laittaa edes muutama kiertoon, olkootkin että Hevisauruksen myötä pari niistä pääsi taas käyttöön, ja osa ihan minikoon tarvikkeista saadaan jossain kohtaa kierrätettyä skorppionivauvoille. Kuitenkin bunkkerinkin varmuusvarastoihin pätee sama kuin kanihäkkireserviin: vuorokaudessa ei ole niin paljoa tunteja, kuin mille jengille meillä olisi varusteita. Etenkin kun kaappiin päätyy koko ajan lisää kaikkea, sitä mukaa kun päivittelee jengille isompia vesikuppeja, parempia luolia yms. Joskin tätä ei tapahdu enää ihan samaan tahtiin kuin aiemmin, kun Jussille ei ole tullut enää niin paljoa junnuja, kuin hänen herppiharrastuksensa alussa, ja itselleni tulee poikasia useammin aikuisia kodinvaihtajia.

  

Lauma tänään

Edellisestä Lauma tänään -katsauksesta on taas vierähtänyt puoli vuotta, ja tällaisella kokoonpanolla mennään nyt. Jouluna meillä kävi taas hoitotyyppejä, mutta nyt ollaan taas ihan omalla porukalla. Kääpiörottaneidit tuli kanssa nyt nostettua punnattavien karvakavereitten joukkoon, sillä nyt kotona olevien Opuntian ja Lupiinin pitäisi lähteä pian miehelään, niin hyvä saada neideistäkin vähän painoja ylös. Sokeriorava Biancallakin voi olla tänä vuonna mammaloma edessä, mutta liitäjätyyppejä en ole uskaltautunut vaa'alla kiusimaan. Sekä Lupiini, Opuntia että Bianca ovat meillä sijoituksessa, eli poikaskuvioista huolimatta itselläni ei ole tulossa poikasia myyntiin, vaan tyyppien kasvattajat vastaavat uusien kotien valinnasta. 

Freteiltä ja kaneilta tuli kaivettua edellisten heinäkuisten painojen lisäksi myös edellisiä blogissa olleita talvipainoja esille, niiden osalta joilta sellaiset löytyivät. Kissoilla painoissa ei olekaan yhtä isoa vaihtelua vuodenaikojen mukaan. Muilla kuin kasvavilla painossa ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia, poislukien Vappu, joka on laihtunut jonkin verran. Mutta Vappu on aina ollut vähän turhan pullea, eli sen kohdalla muutos on ihan tervetullut, kunhan paino ei enää nykyisestä hirveästi tipu.

Karvakaverit

Opuntia ja Lupiini tulopäivänään

Fretit

Mitella, 6v9kk0pv, 1240g (1110g, tammikuu 2022 1173g)

Tekla, 6v6kk5pv, 1100g (1050g)

Nava, 5v6kk23pv, 2435g (1800g)

Juutas, 4v8kk26pv, 2220g (2010g)

Nutella, 4v7kk21pv, 1110g (900g, tammikuu 2022 991g)

Mallu, 3v9kk8pv, 1465g (1265g, tammikuu 2022 1370g)

Vappu, 3v8kk0pv, 1330g (1580g, tammikuu 2022 1510g)

Hattara, 6kk29pv, 1210g (100g)

Ruttu, Mauno & Aino ihmettelemässä Hattaraa

Kissat

Mauno, 3v6kk17pv, 4,93kg (4,82kg)

Aino, 3v10kk15pv, 3,32kg (3,31kg)

Ruttu, 10v4kk28pv, 5,10kg (5,24kg)

Löllö, 11v7kk24pv, 4,01kg (4,22kg)

Minttu, 12v4kk14pv, 3,85kg (3,99kg) 

 

Kanit

Petteri Kaniini 1v8kk20pv, 3,01kg (2,80kg, tammikuu 2022 3,08kg)

Pampula 1v2kk17pv, 1,26kg (0,94kg)

Kääpiörotat

Opuntia, 3kk29pv, 90g

Lupiini, 3kk29pv, 95g

Kuusama, 1kk19pv (Kuusama asuu vielä kasvattajansa luona, ja kotiutuu meille alkuvuodesta)

 

Matelijabunkkerin väki

 

Meidän ainoa pariskunta, Mata & Hari

Käärmeet

0.2 kuningaspyton "Pamela" & "Selena"

0.1 kuningasboa "Alma"

1.0 amazonin puuboa "Thanos"

1.0 thaimaalainen bamburottakäärme "Enzo Ferrari"

1.0 tiikeripyton "Luigi"

1.1 viljakäärme "Mini" & "Hani"

0.1 sarvirottakäärme "Sauron"

1.0 sri lankan kuoppakyy "Trigo"

1.0 valkohuulikyy "Alpo"

1.1. sukkanauhakäärme "Mata & Hari"

Liskot

0.1 madagaskarin päivägekko "Ötökkä"

0.X Lepidodactylus lugubris

0.1.1 muurigekko "Hupsis" & "Hevisaurus"

1.0 williamsingekko "Wili"

0.1 parta-agama "Jester"

0.1 leopardigekko "Zola"

0.0.1 tuliskinkki "Pyro"

Hevisaurus

Sammakkoeläimet

1.0 tulisalamanteri "Fenix"

0.0.1 afrikkalainen härkäsammakko edulis "Hypno"

0.0.1 chaconsarvisammakko "Molok"

0.1 afrikan härkäsammakko adspersus "Iso-Arska"

6.0 kiinankellosammakko

 

Hämähäkkieläimet

0.0.1 Brachypelma hamorii "Lotta-Päivi"

0.1 Brachypelma emilia "Emilia"

1.0 Lasiodora parahybana "Höppänä"

0.1.X vietnamilainen metsäskorpioni "Ripley" & Ripley juniorit

0.0.1 Aphonopelma seemanni "Houdini"

 

Kalat

lehtikala "Mary-Ann"

leväbarbi (parvi)

haarniskamonni (parvi)

rasbora (parvi)

partamonni "Väinämöinen"

kierteisarvikotilo

 

Hyönteiset

0.0.1 Pseudocreobotra wahlbergi "Kukkis"

Porcellionides pruinosus "powder blue"

Porcellionides pruinosus "orange"

Armadillidium frontetriangulum "corfu"

Armadillidium vulgare "magic potion"

Porcellio laevis "panda"

Drosophila hydei

jauhomato

akaattikotilo

argentiinantorakka

madagaskarin sihisevä torakka

dominotorakka

pääkallotorakka

kysymysmerkkitorakka

 

Muut

0.2 nelivarvaskilpikonna "Rafaella" & Donatella"

0.1 afrikkalainen kääpiösiili "Tuukka"

0.3. sokeriorava, "Bianca", "Claudia" & "Dumble"

0.4 arosopuli 

1.0 pikkussilitanrekki Simo, joka uinailee vielä talviunia kasvattajansa tykönä, ja kotiutuu keväällä kun heräilee

Neidit kasassa <3