perjantai 22. joulukuuta 2017

Luukku 22

Aatto on jo ihan nurkan takana, joten blogi sai vieraakseen lähettilään herppihuoneen puolelta. Pamela ei kuitenkaan lähtenyt kuriiroimaan kaikkien yli neljänkymmenen otuksen kirjeitä joulupukille, mutta kertoi niiden sisällön olevan tiivistetysti, että herppihuoneessa kaivataan aikamoista kasaa hiiriä/rottia/banaanikärpäsiä/torakoita/sirkkoja ja jauhomatoja joulupöytään. Jussi lupasi toimittaa ne illaksi. Sen jälkeen herppilässäkin päästään rauhoittumaan joulun viettoon.

5 kommenttia:

  1. Kaunis kärmes! Onkohan se ystävällismielinen? Tykkääkö kärmekset, kun niitä pidellään? Sylikäärme?
    Minäpä hoksasin, etä voin katsoa instagram-kuvat! Arvatkaa, monesti katsoin sen ruuanodotusvideon, jossa Snurre puuhasteli myös? Kolmesti.
    Jos saa toivoa, niin toivoisin Snurre- & Esteri-videon tai vaikka monta ja kesto saisi olla 5 minuuttia tai ylikin, kiitoskiitoskiitos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pamela on hyvin rauhallinen tyyppi ja sietää hyvin käsittelyä. Varsinaisia sylilemmikeitä käärmeet eivät kuitenkaan ole. Eli ne eivät juurikaan välitä käsittelystä, vaikka moni siihen hyvin tottuu, niin että siirrot ja hoitotoimenpiteet sujuvat mutkattomasti. Pamela on tällä hetlellä porukan isoin, mutta Luigi tulee menemään todennäköisesti jo vuodessa sen ohi, joten etenkin Luigin kohdalla pyritään, että käsittelyt menisivät hyvin jatkossakin.

      Kiva että video on ollut mieleen, pitää koettaa saada niitäkin lisää myös instagramin puolelle! Minulla oli facebookissa juuri nuorison riehuvideo, mutta se ei oikein toiminut instan puolella, kun insta haluaa leikata siitä reunat pois ja tehdä siitä neliskanttisemman. Siinä oli kyllä se selvä puute, että siinä ei ollut Snurrea!

      Poista
    2. Mummuskojen iltatervehdys:
      https://youtu.be/gsKiVj_3P4o

      Poista
    3. Kävin taas mummuskavideota katsomassa... Snurre on kyllä tosimummo. Tuollainhan vanhoilta mummoiltakin tukka ohenee päälaelta, vaaleanpunainen iho pilkottaa. Semmonen unipiiraka koko Snurre! Hymyilytti ja vähän ehken surettikin, ihan kuten vanhan kissaneidinkin kanssa, kun tietää, että elettyä elämää on enemmän takana kuin edessä.
      Olen miettinyt, että jos kissa / fretti näyttää ihan tyytyväiseltä, on seurallinen, tulee joskus touhuamaan ja pyytää ulos tai vaatii äänekkäästi jotain tai huomauttelee tekemättömistä asioista eikä hirveästi mene piiloon, niin kai sitä voipi katsella vaikkei se enää ihan teräkunnossa olekaan ..???
      Kyllähän mummona jo hieman pää väpättää eikä taivu enää notkeasti kaikkia paikkojansa pesemään ja lähtee hitaasti liikkeelle ja pitää joskus miettiä pidempään ennenkuin tekee jotain, esmes astuu kynnyksen yli rappukäytävään. Kohta olen itekin mummo ...

      Poista
    4. Vanhuus itsessään ei ole sairaus, ja kyllähän kaikilla elollisilla vauhti tahtoo iän myötä hiipua ja touhut vähän muuttua. Sillä elo Snurren perussairauden kanssa onkin välillä vähän vuoristorataa. Snurrella kun on haima täynnä kasvaimia, ja jossain kohtaa tulee vastaan se piste, jossa Snurren lääkitys ei enää pysty tekemään sitä hommaa, joka kuuluisi haimalle, eli säätelemään Snurren verensokeria. Siinä kohtaa Snurre tulee olemaan hyvin kipeä, ja nyt on näkyvissä jo merkkejä siitä, että lääke ei pure yhtä hyvin kuin aiemmin. Toisaalta taas Snurre on sairaudestaan huolimatta pirteä, menevä ja jaksaa tehdä niin omia tutkimusmatkojaan kuin kiipeilläkin, vaikka myös nukkuu paljon. Neiti on myös yhä kova kerjäämään herkkuja ja piehtaroimaan saatuaan niitä. Niin toisaalta tuntuu, ettei päätösten aika ole vielä, mutta toisaalta tietää, että taudin kanssa suunta on vain alaspäin eikä haluaisi toiselle turhaa taistelua ja kärsimystä siitä, kun se ei ole hoidettavissa.

      Poista