sunnuntai 10. joulukuuta 2017

Perinteinen eläinten joulurauhan julistus

Turun eläinsuojeluyhdistys oli taas järjestämässä perinteistä eläinten joulurauhan julistusta yhdessä Mikaelin seurakunnan kirkkoherran Jouni Lehikoisen kanssa, joka on julistanut joulurauhan kaikkina niinä vuosina, kun olemme olleet paikalla. Meilläkin tämä on ollut jo vuosia perinne, jota ei jätetä väliin, jos suinkin olemme Turussa sinä viikonloppuna kun tapahtuma on. Tänäkin vuonna ainoa kysymys oli, keiden kanssa kirkkomäelle lähdetään. Aiemmin mukana on ollut Mihail, mutta totesimme, että tänään poika saa jäädä lepäämään, ja lauman edustajat valitaan tyttöjen joukosta.


Ajattelimme hieman oikoa joulurauhan suhteen, ja ottaa mukaan ne neidit, jotka ovat tunnetusti rauhallisia sylissä muinakin aikoina. Lysti kun kyllä rakastaa olla mukana kaikessa, mutta se ei malta rauhoittua syliin yhtään ollessaan menopäällä. Niinpä aloimme sitten katsoa valjaita ja hihnoja Itsylle ja Mitellalle. Lysti ehti kuitenkin nähdä mitä tapahtuu, ja oli heti mangustina paikalla. Valjaiden esille otto kun tarkoittaa, että ollaan menossa jonnekin, ja meneminen on kivaa. Ei siinä sitten raaskinut jättää toista ottamatta, kun se kurotteli into käpälissä kohti valjaitaan. Ei vaikka jo siinä kohtaa tiesi, että meno voisi kyllä olla sitten jotain muuta kuin rauhallista.


Automatkan ja kävelymatkan autosta kirkolle tytöt olivat kantorepussaan, ja kirkon pihalla neidit saivat hihnat valjaisiinsa. Itsy rauhoittui heti tutun hamsterikasvattajan tyttären syliin, siinä missä Mitella alkoi ihmetellä ympäristöä Jussin sylistä. Lysti taas koetti tähystää kuono pitkällä minun sylistäni, mihin oikein oltiin tultu. Sen jälkeen homma etenikin aika odotusten mukaisesti: Itsy ja Mitella tapittivat nätisti sylipaikoilla ottaen vastaan ihmisten silittelyjä ja kysymyksiä. Lysti kiipeili vuoroon pään- ja repun päällä, sukelteli hupparin sisällä ja ihmetteli, kun ei edetä minnekään. Parin joululaulun jälkeen jouduinkin sitten viemään neitiä vähän sivummalle juoksemaan, kun ei paikoillaan pysymisestä vain tullut mitään. Sekin oli kyllä ihan hauskan näköistä, kun neiti viipotti tutkien kirkon viertä, ja ainakin viisi koiraa seurasi uteliaina hihnoistaan, että mikä ihme neiti oikein on.


Kun tyttö oli taas saanut vähän energioita purettua, palattiin Jussin luo. Puheenvuorossa oli ilmeisesti yksi Tesyn edustajista, joka puhui, miten itse kukin voi osaltaan auttaa kodittomia eläimiä, ja kuinka arvokasta on antaa koti sitä tarvitsevalle. Siinä kohtaa oli pakko käydä antamassa suukot Mitellalle ja Itsylle. Kumpaakaan neideistä ei meille suunniteltu, mutta niitä parempia näätiä en olisi voinut saada, vaikka olisin päässyt valitsemaan tytöt jo pentuina. Ne kumpikin sopivat meidän laumaan juuri täydellisesti hyvin erilaisista luonteistaan ja lähtökohdistaan huolimatta. Samoin kuin nuo kakarana tulleet: Lysti on ehkä hulivili, mutta mie nimenomaan Aijalta moneen otteeseen varmistin, että onhan tämä sellainen pentu, josta ei akku lopu heti kesken. Ja se on. Mitella jolle se hankittiin riehupariksi vain meni syksyn aikana aikuistumaan.


Vaikka oma huomio menikin tapahtumassa vähän kakaran paimentamiseen, ja laulaminenkin vähän jäi, kyse oli oikeastaan valinnasta. Minä tiesin jo lähtiessä, millainen Lysti on, mutta valitsin neidin silti mukaan. Mutta kyllä kirkkomäellekin vähän vilistelyäkin sopi. Ja Lysti oli koko ajan kuono pitkällä, kun ympärillä oli vaikka mitä uutta jännää, josta tyttö kovin pitää. Ja oli meillä sitten pari muuta, jotka malttoivat olla paremmin paijattavina, ja kyllä Lystikin sitten loppua kohden jo vähän enempi malttoi. Jussi otti Lystiä sitten siksi aikaa, että sain juotua mukillisen glögiä. Siinäkään ei kyllä kauaa mennyt, kun neidin pää oli jo tyhjässä glögimukissa. Meidän hulivili.


Moni paikalla olija kävi tyttöjä ihmettelemässä ja niistä kyselemässä. Ihastelemassa Mitellan ja Itsyn rauhallisuutta ja Lystin veikeää häsellystä. Ja mitäpä se tuollaisessakaan haittaa, jos yksi vähän viipottaa. Sillä tämmöinen meidän karvaperhe on, ja itselle oli tärkeää olla paikalla nimenomaan oman perheen kanssa. Puheiden kuuntelu olisi ehkä ollut helpompaa, jos Lysti ei olisi ollut mukana, mutta sen mukana olo oli tärkeämpää, kun se kerta mukaan halusi. Joku toinen vuosi voi sitten keskittyä taas enemmän ohjelman kuunteluun.

Tärkeintä on kuitenkin rauhoittua yhdessä joulun viettoon kotona koko lauman kanssa. 



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti