Pentujen eka frettipäivä ja vaikeita päätöksiä

Eilen Notella ja Seralla oli neitien ensimmäinen virallinen edustustustehtävä, kun pennut lähtivät Hattaran ja Mitellan kanssa Tropicalsiin Exopäivään edustamaan frettejä. Alkuun mietin olisinko jättänyt Mitellan kotiin, kun sillä alkaa olla jo ikää, mutta totesin että Mitella ottaa reissaamisen nykyään niin rennosti, että se pystyisi halutessaan varmasti nukkumaan edustushommissakin. Niinpä Mitellakin lähti vielä mukaan näyttämään nuorisolle mallia. Ensimmäisen tunnin ajan olikin sitten hyvä demota, mitä eroa on nuorilla energisillä freteillä ja vanhuksilla, kun kolme nuorinta pomppi pop cornina pitkin aitausta ja koitti sukeltaa pieneen matkavesikuppiin, siinä missä Mitella katsoi aitauksen nopeasti läpi ja vetäytyi nukkumaan. Ensimmäisen tunnin jälkeen ero hävisi aika hyvin näkyvistä, kun pennuillekin iski väsy, ja sen jälkeen pääsi esittelemään neljän näädän verran frettien unenlahjoja. 

Kuvassa on hämäävän rauhallista, koska ehdin kuvaamaan vasta kun kävijävirta vähän taukosi

Pennut käyttäytyivät edustushommissa niin hyvin kuin sopi odottaakin, eli alkuun ei pysytty sylissä yhtään, ja päästiin kertomaan ihmisille, kuinka fretinpennuilla on samaan tapaan kova tarve käyttää hampaitaan kuin koiranpennuilla, ja kuinka niiden kanssa joutuu yhtälailla opettamaan, mihin kaikkeen niitä hampaita sopii ihmisten kanssa käyttää. Pahimman riehuenergian kuluttua loppuun, useampikin ihmetteli, kuinka rennon luottavaisesti pennutkin olivat esittelytilanteessa ja vieraidenkin ihmisten kanssa. Jonkin verran nuoriso pääsi myös tutkimaan valjaissa muutakin liikettä, kun pelkkä aitaus oli äkkiä nähty. Tälläkertaa Jussi ei ostanut yhdellekään meidän freteistä omaa hämähäkkiä. Muutaman frettiä lemmikiksi harkinneen kanssa vaihdettiin myös yhteystietoja, että voivat sitten halutessaan tulla tänne meillekin tutustumaan lajiin lisää ja näkemään vähän millaisia nämä tyypit ovat kotioloissa.

Hyvin väsähtänyt edustustiimi

Oma fiilis oli päivän aikana vähän vaihteleva. Oli yhtä aikaa ihana olla pitkästä aikaa esittelemässä, ja sain kuulla potentiaalisesti aika kivoja uutisia tapahtuman aikana (näistä toivottavasti lisää ensikuussa). Samaan aikaan oli vähän vaikea kytkeä sosiaalista moodia päälle, kun on nyt saanut introvertteillä kunnolla kotona, ja koko viikonloppu on mennyt keskustellessa Jussin kanssa vähän raskaammista asioista. Pohjustin viime postauksessa jo vähän sitä, kuinka meidän pappojen kunto on tullut alaspäin. Valitettavasti se kehitys on ollut nyt niin nopeaa, että päätimme varata molemmille pojille yhteisen eutanasia-ajan, ja se on nyt sovittu tiistaille. Vaikka Navan menohalut eivät ole kadonneet mihinkään, sen liikkuminen on selvästi vaikeaa etenkin heti herättyä ja ulostettaessa. Viimeisimmässä punnituksessa tänään Juutaksen paino oli jo 700 grammaa vähemmän, mitä hän painoi viime vuoden heinäkuussa, ja toinen meidän kolmekuisista tyttöpennuista on jo mennyt painossa Juutaksen ohi. Juutas reagoi myös hyvin vahvasti Tellun lähtöön, niin tulimme siihen tulokseen, ettei sen tarvitse nykyisessä kunnossaan kestää enää viimeisen bestiksensä lähtöä.  Katsoimme ettei tilanne ole kuitenkaan niin akuutti, että se vaatisi päivystyskäyntiä, tai ensimmäisen vapaan ajan ottamista minne vain saa. Niin katsoimme sellaisen päivän, kun saamme tutun ihmisen kotiin lopettamaan. Samalla sai sitten vielä vähän aikaa hyvästeille ja hemmottelulle.