lauantai 30. elokuuta 2014

Lemmikkikuulumisia vol. 2

Mimosan kuolemasta on nyt 1,5-viikkoa ja asunnossa siirrytty rotattomaan aikaan. Lajitoverin kuolema voi olla laumaeläimelle kova paikka, ja sitä se todellakin oli Lolalle. Mimosan kuoltua Lola ei ollut ollenkaan oma itsensä, vaan alkoi purra. Ei vain pikaisesti näykkäämällä, vaan jääden sormeen kiinni roikkumaan, ja hyökkimään puhisten kaltereita vasten. Lolan kasvattaja totesi sitten parhaaksi että Lola palaa hänen luokseen, että hän voi tarkkailla jääkö tuo käytös päälle, vai meneekö se ohi kun Mimosan kuolemasta menee vähän aikaa. Niinpä Lola pakattiin tiistaina kuljetusboksiin ja se lähti Saijan luo asumaan. Jossain kohtaa pitää kysellä neidin perään, millaiseksi käytös on uudessa ympäristössä asettunut. Minä todella toivon, että Lolasta tulisi vielä se sama raksutteleva demoniprinsessa kuin se oli.

Tiistaina illalla sain purettua rottahäkin kylpyhuoneeseen odottamaan pesua, mutta sen jälkeen aika on rottajutuissa vähän pysähtynyt. En ole vieläkään jaksanut pestä häkkiä. Tavaroita olen saanut pikkuisen lajiteltua, mutta ei puhettakaan siitä, että olisin jaksanut laatia vielä yhtään myynti-ilmoitusta myytävistä. Kai sitä pitää koettaa noita virikkeitä ensin pakettihinnalla, jos sen saisi nopeammin aikaiseksi. Tämän myötä tavarat kuitenkin lojuvat pitkin huonetta koko ajan silmien alla. Putket, Sputnikit ja lempimajat. Kaikki ne riiput missä tytöt viihtyivät ja Janinan ompelemat pehmoiset riipparit. Nyt minulla olisi tavoitteena saada edes Tapsalle säilöön/käyttöön menevät puhtaiksi viikonlopun aikana, että saisi ne sinne maanantaina vietyä. Kai siitä hakee jonkinlaista pistettä tälle luvulle. Ja katsoo sitten ajan kanssa, tuleeko eteen vielä uutta rotakasta lukua.

Mihaililla on edessä rokotukset ensiviikolla, kun pääsemme osallistumaan Varsinais-Suomen frettien joukkorokotukseen. Ihan mukava että rokotukset hoituvat tänä vuonna kätevästi näin. Tuohon yhdistykseen kun tuli liityttyä aiemmin kesällä muista syistä, mutta piti noista rokotuksistakin sitten kysyä, kun Mihaililla käytetään kuitenkin samoja rokotteita kuin freteillä. Näin rokotuksia ennen tuli myös madotettua poika. Matolääke meni onneksi mukavasti ruuan seassa, niin ei tarvinnut lähteä sitä väkisin suuhun bruuttaamaan. Vaikka poika onkin muuten varsin perso lihanameille, myös porkkana on sellainen hitti, että matolääkeannos porkkanaraasteen seassa ei edes hidastanut vauhtia. Muutenkin tuota sekasyöjää on nyt koettanut kannustaa enemmän kasvisten ja hedelmien pariin pakastimelta norkoamasta, ja olemmekin viime viikolla hävittäneet yhteisvastuullisesti muunmuassa kasan kaverin porukoilta saatuja kotimaisia omenoita.

Akvaarioon saatiin nyt viimein viritettyä loisteputki, mutta se on siitä huolimatta edelleen todella hämärän oloinen. Seuraava hankinta siis tulee olemaan heijastin tuohon putkeen, jonka jälkeen uskaltaa sitten ehkä harkita hankkivansa jotain hämärässä viihtyviä kasveja. Täytyy kyllä jossain vaiheessa selvitellä, millainen valaisin tuossa valaisinkannessa on alunalkaen ollut, josko sen myötä keksisi, miten tuohon saisi viritettyä lisävaloa tuon yhden putken rinnalle tai sen sijaan. Ainakaan parista vierailemastamme akvaarioliikkeestä kun ei löytynyt mitään kaksiputkista, mikä tuohon sopisi. Kunnianhimoisemmat kasvien kasvatushaaveet saavat siis toistaiseksi jäädä, ja minä liputan edelleen loisteputkien sijaan erilaisten avoimien altaiden valoratkaisujen, kuten monimetallien ja ledivalaisimen perään. Eilen tuli myös mitattua altaasta vesiarvot, ja niiden mukaan allas olisi viimein kypsä. Kalojen hankinta saa kuitenkin odottaa siihen, että näen saanko tuonne heijastimen kanssa joitain kasveja viihtymään. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti