sunnuntai 23. joulukuuta 2018

Dubaissa ja kotirintamalla

Vielä hetkeä ennenkuin lähdetään huomenna joulunviettoon Mietoisten kautta Tampereelle, palataan vielä aiempaan reissuun. Kun kotona on 50+ päinen eläinlauma, ei irtiottoja tule harrastettua ihan niin usein, kuin sitä ehkä tulisi tehtyä, jos kaikki aika ja raha ei menisi eläimiin. Silti tälläkään kertaa minulla ei ollut mitään ongelmaa lähteä, sillä Jussi oli luvannut pitää huolta meidän talouden otuksista ja Sariannan näädistä, jonka lisäksi meillä oli kahdelle päivälle palkattu eläintenhoitaja siivoamaan näätähuone. Kaikki ei kuitenkaan mennyt ihan kommelluksitta, kuten eläinten kanssa ei yleensäkään.

Viimeinen asia Suomessa ennen reissua meillä oli ne BAER-testit, jotka suoritettiin Helsingissä. Kun eläimet oli saatu testattua, käytiin Jussin kanssa syömässä, ja sen jälkeen Jussi tiputti minut ja Sariannan Helsinki-Vantaan lentokentälle. Meillä alkoi näätävapaaviikko, ja Jussilla näätähärdelliviikko. Todellinen härdelli käynnistyikin heti seuraavana aamuna. Sarianna on koittanut saada laumaansa takaisin kasaan siitä lähtien kun Eetu syksyllä lopetti kiimansa, ja lauma olikin tullut pääpiirteittäin toimeen. Sillä Jussi olikin uskaltanut laittaa eläinlääkärireissun jälkeenkin pojat taas yhteen, ja maanantai-aamun kränästä huolimatta kaikki kolme poikaa menivät heti samaan petiin nukkumaan. Tiistaiaamuna vedettiin kuitenkin kierros kaksi, ja Jussi heräsi aamulla siihen, että hoitonäätien puolelta kuului armoton melske. Eli eikun pojat erilleen ja katsomaan miten kävi. Tarkistuksen jälkeen Jussi pääsikin sitten ilokseen ilmoittamaan Dubaihin, että Eetun korva on revennyt, ja että hän on kyllä sitä mieltä, että siihen tarvitaan tikit. Eli suunta oli toista päivää putkeen eläinlääkärille, ja hoito-ohjelmaan lisättiin Oton lääkekuurit. Tämän jälkeen Otolle otettiin oma aitaus olohuoneeseen, ja se sai olla loppuviikon täysin erillään Eetusta. Bonuksena Jussin ollessa puhelimessa varaamassa Otolle aikaa, myös Nutella päätti napata Esteriä niskasta, ja puhelun päätteeksi hän pääsi puhdistamaan seuraavaa niskaa. 

Green Planet Dubai. Keinotekoisen puun ympärillä kulki kulkusilta ihmisille, ja puussa oli pesiä, ruoka- ja vesipisteitä tilassa asuville eläimille

Mitella on meillä selvästi muita näätiä herkempi, ja se oli jo valmiiksi stressaanut minun reissuunlähdöstä ja hoitonäätien tulosta. Poikien tappelu oli kuitenkin se viimeinen niitti, ja vaikka se tapahtuikin portin toisella puolella, Mitella linnoittautui sen jälkeen kahdeksi päiväksi häkkiin. Eikä sen linnoittautumisen purkua auttanut kyllä sekään, kun keskiviikkona tuli sitten vielä vieras ihminen huonetta siivoamaan. Mitella oli niin jännittyneen oloinen, että Jussikin katsoi sitten vain parhaaksi varmistaa, että tytöllä on häkissä ainakin riittävästi vettä ja ruokaa, että se ainakaan jää ilman niitä, vaikkei se haluaisi poistua bunkkeristaan. Kun näiden päälle Justiina veti vielä puffikakat sänkyyn Jussin valkoisille lakanoille keskiviikkona, Sarianna alkoi olla Dubaissa sitä mieltä, että nautitaan nyt meidän viimeisestä yhteisestä lomasta, koska tällä menolla meillä ei ole enää ensikerraksi hoitajaa.

Sarianna nimesi toisen Green Planetin tukaaneista Penaksi
Onneksi kahden ensimmäisen päivän jälkeen tilanne kotona rauhoittui selvästi. Otto otti aitauksessa olon hyvin lunkisti, ja otti lääkkeensäkin oikein mallikelpoisesti. Mitella uskaltautui taas liikkumaan normaalisti, ja alkoi leikkiä kavereidensa kanssa. Ruut pääsi yli siitä, että menu poikkesi joiltain osin siitä, mitä heillä on kotona, ja tuli siihen tulokseen, että uudetkin ruuat voivat olla ihan syötäviä. Näiden myötä päiviin sai taas toimivat rutiinit, niin että kaikki pääsivät vuorollaan touhuilemaan ilman turhan stressaavia kohtaamisia. Sotkua yksitoista frettiä osaa kyllä tuottaa, ja Jussi olikin hyvin iloinen, kun sai vielä toisen sellaisen päivän, että hänelle jäi näätien hoidossa lähinnä ruokinta ja lääkitys ja leikitys.

Dubain ostoskeskuksen yleisöakvaariossa oli muunmuassa allas, jonka ali kulki tunneli, jota pitkin yleisö pääsi kulkemaan.

Minä ja Sarianna keskityimme sitten toisenlaisiin eläinkohtaamisiin. Kävimme Dubaissa ollessamme Dubain ostoskeskuksen yleisöakvaariossa ja Green planet -eläintalossa, jossa iso osa linnuista ja muista eläimistä sai liikkua vapaasti kasvihuoneeseen rakennetun jättiläispuun ympärillä. Green planetissa pääsimme näkemään myös lepakoita ja kummituseläimen, joka tuli näyttäytymään ruokinta-ajan yhteydessä pimeässä lepakkohuoneessa. Näiden lisäksi pääsimme näkemään myös nuoria arabianhevosia, kun Dubaissa asuva suomalainen Outi vei meidät niille järjestettyyn näyttelyyn yhden rantapäivän päätteeksi. Tietenkin sitä koitti etsiä reissun päältä myös jotain tuliaista näädille, mutta valitettavasti löytämämme eläinkauppa oli aika pettymys. Siinä missä siihen asti kaikki maassa näkemämme oli ollut suurempaa ja hienompaa mitä Suomessa on tottunut näkemään, eläinkaupassa pääsin näkemään toistaiseksi pienimmät koskaan näkemäni lintuhäkit ja akvaariot. Kun niiden lisäksi liikkeen valikoima koostui muunmuassa koiran- ja kissanpennuista, päädyin jättämään ostokset sielä kokonaan väliin. Näädät eivät kuitenkaan osaa mitään tuliaisia odottaa, niin hankin niille mieluummin jatkossakin kotimaisia käsitöitä ja muita hienouksia lähempää. Jussille sen sijaan hankin tuliaisia senkin edestä, kun hän otti taas lauman hoitaakseen. Sariannakin bongasi hänelle Virgin Megastoresta hienon DC supersankariaiheisen kirjan.

Sarianna kuvaamassa heposia
Arvioitavia varsoja
Suomeen palattua siirryimme bussilla Helsinki-Vantaalta Turkuun, jossa Jussi olikin meitä asemalla vastassa. Siitä lähdettiin sitten McDonaldsin kautta näätien luo. Tuntui että Nutella oli aikuistunut viikossa ihan valtavasti, kun sen talviturkki oli ottanut aimo harppauksen eteenpäin. Nutellalta ja Huiskulta satelikin heti iso kasa pusuja, ja jopa Mitella oli sen verran tyytyväisen oloinen paluusta, ettei se edes napannut hampailla (sillä on välillä tapana protestoida tällaisia hylkäysjuttuja, vaikka onkin nykyään enempi pusunäätä sekin). Jussin tutkiessa tuliaisiaan, minä ja Sarianna nunnuttelimme omiamme läpi, ja sitten Sarianna alkoi pakkailla omiaan. Sariannan koira Ragnar kun oli ollut hoidossa toisaalla, ja senkin kotiinpaluu jo läheni. Kotiinpaluu päivän iltana tein vielä perusteellisemman siivouksen näätähuoneeseen, niin arki pääsi pikkuhiljaa asettumaan taas sinnekin. Mitella oli tästä selvästi hyvillään, ja tuli puskemaan kädet läpi. Samaan aikaan muukin lauma alkoi valua syliin ja viereen, ja lopulta sitten istuin näätähuoneessa parhaimmillaan kuuden tytön kanssa yhtä aikaa niiden kaivatessa huomiota. Se on aika ihana tunne huomata, kuinka tytöillä on ollut ikävä, vaikka niillä on ollut koko viikon Jussikin seurana.

Samana iltana uskalsin kyllä varovasti kysyä siitä seuraavastakin reissusta, että vieläkö sellaiselle sopii lähteä. Ja se on kuulemma ihan ok, kunhan ei nyt ihan heti lähdetä. Mutta jos vaikka ensivuoden lopulla taas. Ja jos sitten vaikka kysyttäisiin Helenaa käymään vähän useammin. Mikä on kyllä varsin kohtuullinen ehdotus, etenkin jos ensivuonna Sariannallakin olisi taas laumassa kakara. Ja ehkä myös meillä, jos Nutskulle syntyy prinsessoja.

Kummallakin taisi olla aika ikävä omia karva-apinoita, vaikka reissussakin pääsi näkemään eläimiä

4 kommenttia:

  1. Kyllä se vanha totuus, että reissussa parasta on kotiinpaluu, pitää aina vaan paikkansa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Dubai oli kyllä erittäin mielenkiintoinen paikka käydä, mutta kotiinpaluu ei kyllä ole ikinä tuskaa, kun kotona odottaa niin huipputyypit <3

      Poista
  2. Jussilla ei tainnut olla paljoa joutoaikaa hereillä ollessaan 😁 Teillä on ollut kiva reissu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tämä eläintarha kuulemma aika hyvin yhden ihmisen työllistää, etenkin silloin kun keksivät vielä jotain tuollaista ekstra-aktiviteettia. Mutta hyvin Jussi silti selvisi! Ainakin hengissä :D

      Poista