torstai 27. joulukuuta 2018

Joulun reissuja

Aattoaamuna koko näätälauma omistajineen pakattiin taas autoon, ja lähdettiin joulun viettoon. Etenimme taas saman suunnitelman mukaan kuin viime vuonna, eli aattoaamupäivän vietimme Mietoisissa Jussin vanhemmilla, josta jatkoimme Tampereelle äitini luo. Tampereella viivyimme sitten Tapaniin asti nähden perhettä ja ystäviä, kunnes arki pakotti palaamaan Turkuun. Veljentyttö kyllä esitti viime hetken lahjatoiveen tukevasta köydestä, jolla tädin saisi sidottua sohvanjalkaan, kun kuuli, että en voi jäädä loppuviikoksi Tampereelle, vaan minun on palattava täksi aamuksi töihin.

Perhepotretin ottaminen on muuttunut vuosi vuodelta haastavammaksi ;)
Jouluna riitti taas sen verran vilinää, kun pöydässä oli aattona 11 henkeä ja tapanina 13, että näädille pakattiin mukaan oma aitaus. Vaikka tyypit saavatkin kotona touhuilla melko vapaasti, iso joukko näätiin tottumattomia ihmisiä, pieniä lapsia ja näätävarmistamaton asunto yhdistettynä joulusuklaisiin, -kukkiin ja koristeisiin helpottaa aina päätöstä tilapäisestä vapaudenriistosta. Miikkis sai isompana ja rauhallisempana olla taas koko ajan irti, siinä missä tytöt saivat tyytyä valvottuihin hepulihetkiin. Alkuun ajateltiin, että olisimme selvinneet yhdellä aitauksella, mutta kun Nutella alkoi tylsistyttyään härkkiä Esteriä, päädyimme joulurauhan nimissä jakamaan porukan kahtia silloin kun kukaan ei ollut näätien kanssa. Mummut saivat sitten oman privaatin, jossa pitkät rauhalliset unet olivat taattu - ja josta Justiina pääsi sitten halutessaan riekkumaan nuorempien kanssa, silloin kun torkuttelu alkoi riittää.

Nutskun oma paketti
Tänä vuonna lauma sai paketteja vähän maltillisemmin, sillä osa lemmikkien paketeista tuli jaettua tänä vuonna muihin osoitteisiin. Mustiin ja Mirriinkin kun oli tullut lemmikkien oma joulupuukeräys, jossa kerättiin lahjoja vähävaraisten perheiden lemmikeille ja kodittomille kissoille ja koirille. Meidän laumalla kun on kuitenkin jo niin paljon kaikkea, että välillä on mukava laittaa jotain ekstraa sellaisille eläimille, jotka eivät muuten ehkä saisi mitään spesiaalia. Tai edes semmoisia perushyvyyksiä, kuten laadukasta ruokaa ja -hiekkaa. Vaikka toki sitä omiakin tyyppejä parilla paketilla muistettiin, kun lahjoja hankittiin muillekin läheisille. Isommassa koko lauman paketissa oli uusi iso peti ja nukkupussi, jotka neidit saivatkin heti aitaukseensa. Pienempi paketti oli nimikoitu spesiaalisti Nutskulle, jolla oli nyt ensimmäinen joulu, ja jonka kohdalla tiesin aitauksessa jumittamisen kaikkein vaikeimmaiksi. Sille oli pakattu jouluksi kaninkorvia ja yksi töpö, sillä neiti rakastaa leikkiä kuivatuilla kanituotteilla ja syödä niitä. Äidiltäni neidit saivat lisäksi ison paketin pissa-alustoja, jotka tulevat meidän taloudessa todella tarpeeseen. Miikkikselle oli varattu mummolan jääkaappiin juustoa, ja se hiippailikin heti vilskeen rauhoituttua mummun kanssa keittiöön keskustelemaan siitä, kuinka jouluna ei kai tarvitse laihduttaa.

Nykyään sitä suosii niin isoja frettipetejä, että mahtuu itsekin seuroihin
Joulupäivänä tuli nähtyä pitkästä aikaa yhtä ystävää ja hänen avopuolisoaan. Ja voi sitä Jussin onnea, kun tällä kertaa meillä ei ollut näätiä mukana, ja ystävän kissat uskaltautuivat tekemään tuttavuutta. Kyllä sen taas huomasi, kuinka Jussi kissoista tykkää, kun mies kehräsi melki yhtä selvästi kuin kissat, kun tyypit kävivät vuorotellen puskemassa jalkoja ja kättä, ja toinen antoi jopa silittelyn lisäksi ottaa syliin. Aattona Jussin ädillä Jussin äidin kissa kun oli taas suosiolla vetäytynyt heti vaatehuoneeseen meidän tultua, kun piti meidän seuruetta turhan epäilyttävänä.

Tapanina kotimatkalla poikkesimme sitten tervehtimässä vielä isäni vaimoineen. Siinä kohtaa auto oli sen verran lämmin ja ilma leuto, että omat tyypit saivat jäädä siksi aikaa autoon nukkumaan. Nuo ovat onneksi kaikki sen verran tottuneita reissaajia, että boksissa osataan heittäytyä heti kunnolla lepomoodiin. Tai no - lähes kaikki osaavat. Nutsku vielä harjoittelee, ja sen myötä kotimatkallekin otettiin kolme boksia, että mummuskojen ei tarvitse jaksaa muistutella kakaraa käytössäännöistä automatkan aikana. Muu nuoriso hoitaa sen sitten aika tehokkaasti, ja työntää neidin tarvittaessa alas riipparista, jossa siinä yritetään heittää painiksi muiden koittaessa nukkua. Iskän luona meillä oli vastassa myös heidän koiransa, jonka mielestä Jussi on edelleen vähän epäilyttävä, eikä asiaa ainakaan auta, että iän myötä koiramummuska on sokeutumassa. Niin ei sitten haluttu häiritä koiran päivää enempää tuomalla otuksia sisälle, nyt kun ilma ei sitä vaatinut. Vaikka kyllä iskänkin luota löytyy sen verran huoneita, että tarvittaessa eläimet saa pidettyä kaikki erillään sisälläkin.

Jussin joululahjapaita uhkasi syödä Itsyn
Kun sitten kotona Turun päässä aloimme taas purkaa autosta näätien bokseja, aitauksia ja hoitokasseja, kyllä sitä hetken mietti, kuinka paljon vähemmällä roudaamisella ja vahtimisella pääsisi, jos hankkisi näädille jouluksi lemmikkivahdin. Mutta kyllä se silti painaa vaakakupissa enemmän, mitä siinä menettäisi, kuten aamu- ja iltahalit porukan kanssa, ja toisten jouluhepulien seuraamisen. Sillä vaikka lauma olikin paljon kiinni aitauksessa pyhinä, se ei silti tarkoita, etteikö niiden läsnäolo olisi itselle tärkeää joulunakin. Ja vaikka osa muksuista näätiä selvästi vähän jännittääkin, kyllä nytkin pojat halusivat taas frettejä syliin, ja veljen kihlatun poika kävi laulamassa joululauluja näädille. Näädistä joulussa oli kyllä silti huipuinta, kun tultiin takaisin kotiin, ja ne saivat taas käyttöönsä koko asunnon ja kaikki lelunsa. Kotiinpalua seurasikin kunnon megahepulit, kun etenkin junnut painoivat ympäri asuntoa. Täällä tyypit kun on luonnollisesti huomioitu ihan eri tavalla sisustuksessa, mikä mahdollistaa kunnon leikit ilman jatkuvaa valvontaa. Mummulassa kun olisi vähän liikaa kaikkea kivaa, mihin tyttöjen ei silti olisi ihan suotavaa koskea.    

Namijuttuja perhepotretin kuvaamisen jälkeen. Miikkis pyytää mummulta paremmat namit.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti