torstai 20. joulukuuta 2018

BAER kuulotestissä

Dubain reissu ja jouluvalmistelut ovat pitäneet blogin melko hiljaisena ennakkoon ohjelmoitua kalenteria lukuunottamatta melko hiljaisena. Tämänkin tekstin olen ajatellut ehtiväni laatia heti alkuviikosta, mutta johonkin ne päivät vain katosivat. Mutta kun hypätään aikakoneelle puolitoista viikkoa taaksepäin, käytiin tosiaan kolmen tyypin kanssa kuulostesteissä. Frettipuolella on nyt kovasti juteltu joihinkin muunnoksiin liittyvistä kuulo-ongelmista. Kuulo-ongelmia on havaittu etenkin panda- ja mäyräkuvioisilla freteillä, ja joidenkin lähteiden mukaan myös mitti-kuvioisilla olisi enemmän ongelmia kuulon kanssa kuin standardivärisillä. Kun Lisan mitti sitten osoittautui kuulotesteissä osittain kuuroksi, mitä edes Lisa ei ollut arkielämässä eläintä havainnoimmalla huomioinut (kuuleva korva ja laumakaverit auttavat näätää varmasti arjessa niin paljon, ettei kuuro korva vaikuta sen elämään lemmikkinä juurikaan), sain aikaiseksi varata testiaikaa myös omille tyypeille.

BAER-kuulotesti käynnissä
Alkuun ajattelin, että olisin uteliaisuuttani testannut koko lauman. Parin henkilön kanssa juteltuani päätin koitenkin tiputtaa pois kolme vanhinta, sillä kuulotestiä varten eläin pitää rauhoittaa, ja meillä nuo hammaskroonikot joutuvat käymään sen muutenkin läpi kerran-pari vuodessa hammaskiven poiston yhteydessä. Lisäksi useampi oli sitä mieltä, että yli kolmivuotiaiden kohdalla tulokseen voi vaikuttaa jo niin moni muukin asia kuin perimä, ettei vanhempien eläimien testaamisessa ole yhtä paljon mieltä. Vaikkakin siinäkin kohtaa virhemarginaali koskisi lähinnä tapauksia, joissa eläin testattaisiin joko kokonaan tai osittain kuuroksi, jolloin ei voitaisi enää yhtä luotettavaksi sanoa, onko eläin ollut syntymästä asti kuuro. Kuulevan eläimen taas voisi aika varmasti olettaa olleen kuuleva koko ikänsä. Kun sitten Sarianna kiinnostui liittymään testiseuraksi Eetun kanssa, ja Milla kysyi mahdollisuutta yhteistestaukseen, päätin tiputtaa omista pois vielä Lystin, sillä yksillä välineillä pystyy testaamaan yleensä 5-6 frettiä. Niinpä meiltä testeihin lähti Mitella, Nutella ja Huisku. Sarianna lupasi maksaa testin Nutellan osalta, sillä kyseessä on hänen jalostuseläimensä.

Nutskua alkoi väsyttää. Tälläkertaa turvauduttiin kemialliseen dopingiin.
Mitellan osalta jännitin testiä eniten, sillä se poikkeaa välillä käytökseltään selvästi muusta laumasta. Se jännittää uusia asioita herkemmin, ja reagoi moneen asiaan voimakkaammin. Sillä on myös aina laumasta valittuna joku luottonäätä, jonka tekemisistä se ottaa mallia, ja jota se seuraa. Mitella kuitenkin läpäisi testin meidän näädistä kaikkein kirkkaimmin, eli sen ongelmat eivät ole kuulossa. Se oli aika huippua kuulla, sillä epävarmuus ja luottamus ovat sellaisia asioita, joita me toivottavasti saamme vuosien mittaan työstettyä koko ajan paremmalle tolalle.

Mitella meni meiltä ensimmäisenä

Reissuvalmisteluja tehdessä olin kokonaan unohtanut sen kohdan ohjeista, joissa kehoitettiin putsaamaan korvat huolella puhdistusnesteen kera pari päivää ennen testiä. Tästä tulikin sanomista etenkin Huiskun kohdalla, ja ehdin jo stressata, että sen kohdalla homma kosahtaa siihen. Onneksi käyrät saatiin kuitenkin otettua molemmista korvista, ja molemmat korvat testattiin kuuleviksi. Likaisemman korvan puolella käyrissä näkyi kuitenkin kuulemma jotain pientä poikkeamaa, josta eläinlääkäri sitten totesi, että ei voi mennä nyt vannomaan, johtuiko se likaisuudesta vai jostain muusta. Mutta etenkin koska Huisku on puhtaasti lemmikki, itselle riittää mainiosti tämä tarkkuus, että neiti on kuitenkin täysin kuuleva tapaus.

Huiskukin sai puhtaat paperit, vaikka hetken jo säikähdin, kun eläinlääkäri tutki käyriä astetta pidempään.

Nutella oli meidän näädistä se, jolla on periaatteessa ainoa isompi syy olla testeissä. Sen suunniteltu sulhanen Rapunen testattiin tosiaan jo aiemmin syksyllä kuulevaksi, ja nyt oli morsion vuoro. Vaikka Nutella ei ole itse kuviollinen, silläkin on kuitenkin emona mitti. Nutellankin testi sitten vahvisti, että vaikkei neiti aina maltakaan kuunnella, se on silti täysin kuuleva tapaus. Ja samalla neiti sai Sariannaltakin lopullisen naimaluvan, jahka neiti tuosta vielä sen verran aikuistuu, että malttaa kiimoja aloitella.  

Nutellakin sai vuorollaan saman tuloksen: kumpikin korva on kuuleva.

Eetun kohdalla testi meinasi kaatua siihen, että Eetu oli päättänyt ottaa aamulla matsia Oton kanssa, ja eläinlääkäri arpoi hetken, voiko hän työntää elektrodeja haavoittuneelle alueelle. Taistelujäljet jäivät kuitenkin sen verran alemmaksi, että eläinlääkäri päätyi suorittamaan testin rauhoitettuaan Eetun ensin ja ajeltua sen niskan nähdäkseen kunnolla, missä puremahaavat menevät. Kovasti hän koitti sitten kehoittaa, että Eetulle olisi nyt hyvä saada kauluria tai haavapukua, jotta se ei pääsisi käsiksi haavoihin, mutta tyytyi lopulta antamaan vain puhdistusohjeet haavoille, kun Sariannakin totesi siinä, että fretin ruumiimallilla ja ketteryydellä kumpikin vaihtoehdoista on aika mahdoton. Kun testi päästiin sitten tekemään, Eetukin sai kuulon osalta puhtaat paperit, kuten myös Millalta testattu Sysi.

Itse testitilanne meni kokonaisuutena aika jouhevasti, ja seuraavaa näätää laitettiin lepomoodiin aina sitä mukaan kun edellinen oli testattavana. Tässä tutkimuksessa rauhoitus kun pidetään tosiaan melko kevyenä, ensimmäiset tyypit alkoivat virota jo kun seuraavia testattiin. Kaikilla olikin sitten melki koko ajan joku näätä sylissä joko tulossa tai menossa testipöydälle, samaan aikaan kun hoitaja kirjasi aina seuraavan tietoja koneelle. Testattavalle laitettiin sitten aina korviin tulpat, jotka blokkasivat ulkopuolisia ääniä, samalla kun tarjosivat testattavat äänet. Päähän asetetut anturit sitten mittasivat eläimen reaktiot eri ääniin. Itse anturit eivät olleet mitään kauhean suuria, mutta niihin liittyvät piuhat tekivät niistä kieltämättä vähän karun näköiset, kun ne sojottivat näädän päässä.

Frettien kuulotestaaminen ei ole Suomessa vielä kauhean yleistä, mutta se on yleistymään päin. Tällähetkellä valtaosa testattavista eläimistä on jalostuseläimiä, ja kuulotutkimusta käytetään osana eläimen jalostuskelpoisuuden arviointia. Omien kohdalla lähdin mukaan enemmän uteliaisuudesta, ja jotta pikkuhiljaa saataisiin enemmän tietoa siitä, mikä frettien kuulotilanne on Suomessa verrattuna ulkomaalaisiin tutkimuksiin. Tällä hetkellä datan kertyminen on kuitenkin vielä niin hidasta, että mitään yleistyksiä Suomen frettien tilanteesta ei varmasti pystytä tekemään vielä aikoihin. Mutta onhan sekin jo alku, että jalostuksesta karsitaan pois mahdolliset kuulo-ongelmaiset, jotta kyseiset ongelmat pystyttäisiin mahdollisimman tehokkaasti välttämään jälkikasvussa.   

5 kommenttia:

  1. Todella mielenkiintoista! Onneksi kaikki kolme neitiä olivat kuulevia, vaikkeivat aina korviaan käyttäisikään. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on totta! Kuurous on kuitenkin yleensä pysyvä tila, siinä missä nuoruus menee ohi xD

      Poista
  2. Tämä oli oikein opettavaista ja mielenkiintoista! Monesti miettinyt miten eläimiltä voi testata kuuloa, mutta tässähän se taisi selvitä. Kaikenlaista sitä blogistaniassa oppiikin. Hienoa, että teiltä löytyi paljon kuulevia korvia, vaikka eivät aina niin kuuntelekaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vauvoilta samalla tavalla. Tosin normaalit päiväunet riittää.

      Poista
    2. Rauhoitusta lukuunottamatta testi on tosiaan melkein sama eläimillä ja vauvoilla. Toinen ero on kuulemma se, jos oikein muistan mitä Jussi asiasta jutteli, että vauvoilla anturit teipataan kiinni päänahkaan, eikä pistetä sen alle. Eläimillä karvaa on yleensä sen verran runsaammin, että niillä teippaillut eivät samaan tapaan toimi, ja monesta omistajasta pienet nopeasti paranevat neulanreiät ovat pienempi haitta, kuin kokonaan kaljuksi ajeltu pää.

      Pelkästään eläimen käytöstä tarkkailemalla kuuroutta voi tosiaan olla hankala havaita, sillä aivan kuten ihmisetkin, eläimet oppivat kyllä kompensoimaan heikkouksiaan. Ja etenkin laumassa eläessään ne pystyvät lukemaan asioita myös toistensa käyttäytymisestä. Sen takia kuulokokeessa suljetaankin pois kaikki ulkoiset tekijät, ja käytetään antureita sen mittaamiseen, aiheuttaako kuultu ääni minkäänlaista reaktiota. Mikäli toinen tai molemmat korvat olisivat täysin kuuroja, tuloksena olisi kuulokäyrän sijaan suora viiva (mistä tulikin mieleen, että unohdin kokonaan kuvata nuo käyrät blogiin, ne kun ovat tuon kuulotodistuksen toisella sivulla. Täytyykin koittaa muistaa kaivaa ne esiin ja lisätä.

      Poista