maanantai 19. maaliskuuta 2018

Positiivista edistystä

Viime päivinä Justiina on vienyt söpöilyn ja kerjäämisen kokonaan uudelle tasolle saadakseen itselleen jotain mieluista syötävää. Nappuloita neiti ei ole onnistunut kerjäämisestään huolimatta saamaan, mutta lohitahna, keltuainen ja kuivatut ankkasuikaleet kelpaisivat neidille jo yhtä hyvin. Niiden antamistakin on kyllä rajoitettu, sillä ne eivät riitä tasapainoisen dieetin kulmakiviksi.

Mössöt ovat sen sijaan olleet ihan plääh, ja siinä kohtaa kun kananjauhelihaa (johon oli sekoitettu kananmunaa, merilevää ja Feline Renal-lisäravinneseosta) suostuttiin maistamaan vain vähän sormenpäästä, varauduin jo tahtojen taisteluun, ennenkuin saataisiin neidille menemään jotain tasapainoisempaa ruokaa. Justiina kuitenkin yllätti positiivisesti heti seuraavalla aterialla nappaamalla kupista rotan pinkin ja syömällä sen. Minä kun olin ollut varma, että neidin olisi helpompi aloittaa nimenomaan mössöistä eikä kokonaisista. Sisäelinseos sai kuitenkin samanlaisen täystyrmäyksen kuin jauheliha, mutta tipu kelpasi heti. Niiden lisäksi Justiina on suostunut maistelemaan jo rotan palalihaa.

Katse kohti kevättä
Tiput ja pinkitkään eivät toki vastaa ravintoarvoiltaan aikuisia ruokaeläimiä, mutta niiden jälkeen odotan jo innolla, että ehtii kokeilla mitä Justiina on hiiristä mieltä. Jos ne maistuvat yhtä hyvin, neidin ravitsemuksesta tarvitsee tuskin olla huolissaan, vaikka siinä menisikin jonkin aikaa, että jauhelihat alkavat tehdä kauppaansa. Etenkin kun niitä ei edes tule seuraavassa Vauhti-Raksun tilauksessa, vaan otin tällä kertaa niiden sijasta palalihaa. Lystikään kun ei ole isoin mössöjen ystävä.

Viime päivät meillä onkin Jussin kanssa pelattu monen frettiharrastajan tuntemaa seurapeliä "bongaa kakka". Erilaisista ruuista kun tulee koostumukseltaan hyvin erilaista kakkaa, joten heti kun Justiinan on nähty kyykkäävän jonnekin, on kasasta haettu vahvistusta näköhavainnoille. Jussistakin on kehkeytynyt kunnon näätädaddy, kun hän saattaa tulla iloisena ilmoittamaan, että nyt kyllä kakka näyttää siltä, että se tipu selvästi sit syötiin eikä vain kannettu jonnekin ja vähän maisteltu. Sama indikaattori näytti aika selvästi, että ne sisäelimet eivät olleet kelvanneet yön pimeinä tunteinakaan.

Päivän pino
Kopituksestakin ollaan nyt luopumassa, ja koska pari yötä on mennyt täysin sopuisasti perimmäisessä näätähuoneessa kaikkine tunneleineen ja kiipeilypuineenkin, tyttöjen alue laajenee tänään illalla taas koko näätähuoneeseen. Miikkikselle tämä voi kyllä olla pienimuotoinen shokki, sillä se on vallannut etummaisen näätähuoneen omaan käyttöönsä tyttöjen alueen ollessa rajattuna perimmäiseen. Miikkis kun ei nykyään enää nuku tyttöjen kanssa, ettei se pääse pöllimään neitien iltapaloja. Niinpä Miikkis joutuu taas muuttamaan makkariin meidän kanssa öiksi (makkarista Miikkiksellä on vapaa pääsy myös olohuoneeseen, eteiseen ja keittiöön, mutta makuuhuoneessa on sen peti- ja ruokapaikat -ja vessa. Onneksi sekin aika kyllä lähenee, että parvekkeen ovea voidaan pitää aina auki, ja Miikkiskin taas tarkenee sielä. Se kun oli viime kesänä ja syksynä yksi pojan mieluisimpia nukkumispaikkoja.

Ja niistä positiivisista on myös mainittava, että Mitellastakin on nyt kevään edetessä kuoriutunut taas se minun rakas koko ajan putputtava ja hepuloiva sekopää. Syksy ja talvi meni jo niin rauhallisissa tunnelmissa, että ajattelin neidin kokonaan aikuistuneen, mutta nyt ei Lystikään meinaa koko aikaa pysyä meidän mittiprinsessan perässä. Niinpä minä seuraan nauraen sen toilailuja, ja Jussi huokailee kaivaten sen pampulaisen sylinäädän perään, mikä neiti talvella oli. Mutta ehkä hän saa sen taas syksyllä takaisin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti