torstai 22. maaliskuuta 2018

Katse suuhun - eli miten hammaspeikko kesytetään

Edellisessä hammaslääkäripostauksessa minua pyydettiin kirjoittamaan lisää näätien hammasongelmista, niiden ennaltaehkäisystä ja siitä, koska niiden kanssa on syytä hakeutua hoitoon. Ajatus aluksi hirvitti, sillä koin että minulla on itsellänikin vielä niin paljon opittavaa aiheesta, että en kokenut olevani oikea ihminen kirjoittamaan siitä muille. Mutta asiaa pyöriteltyäni tulin siihen tulokseen, että kyllä aiheesta on sentään jotain oppinut etenkin parin viime vuoden aikana, kun omilla näädillä on alkanut olla hammasongelmia.

Justiina hammaslääkärissä kuun alussa
Kun ensimmäisen kerran törmäsin hammasongelmiin omien näätieni kanssa, ne olivat alkuun aika peikko. Minua hirvitti ajatus, että silloin kohta viisivuotias Esteri jouduttaisiin nukuttamaan hampaidenhoitoa varten, ja operaation riskit tuntuivat vähintään yhtä isoilta kuin hyödyt. Pelkäsin että Esteri voisi kuolla nukutukseen, eikä pelkoa yhtään lieventänyt se, kun tutun harrastajan samanikäinen näätä kuoli nukutusta vaativaan operaatioon päivää aiemmin. Sen jälkeen olen kuitenkin oppinut, miksi suuhyvinvointia pidetään yhtenä hyvinvoinnin kulmakivistä, ja miksi hampaat kannattaa ehdottomasti hoidattaa aina tarpeen vaatiessa. Suussa olevat ongelmat kun voivat heijastua etenkin ikääntyvällä lemmikillä koko eläimen hyvinvointiin hyvinkin nopeasti.

Isompia hammasongelmia voidaan yleensä välttää katsomalla eläimen suuhun säännöllisesti. Tällä saavutetaan kaksi asiaa: ensiksi itselle muodostuu koko ajan vahvempi käsitys siitä, miltä suu normaalisti näyttää, ja sen myötä muutosten huomaaminen helpottuu. Tämä on myös sellainen kohta, jossa itselläkin olisi yhä parannettavaa. Sinne suuhun kun ei oikeasti yleensä näe, ellei sinne vartavasten katso, ja siksi suun ongelmat eivät näy yleensä yhtä helposti kuin mahdolliset ihossa olevat haavat yms., vaan ne jäävät piiloon. Frettien kohdalla suun katsomisessa on usein mahdollista hyödyntää niiden haukotusrefleksiä, joka käynnistyy kun frettiä ottaa kiinni niskanahasta: näin vastentahtoisemman näädänkin saa avaamaan suunsa.

Suuta tarkastaessa kannattaa kiinnittää huomiota sekä hampaiden väriin että ikeniin. Mahdollinen hammaskivi näkyy valkoisten hampaiden pinnalla ja tyvissä tummankeltaisena tai jopa mustana värjäytymänä. Sitä voi olla joko tasaisesti eri puolilla suuta, tai vain toisella puolella suuta tai osassa hampaita, mikäli eläin esimerkiksi suosii syödessään toisen puolen hampaita. Ikenien tulisi normaalisti olla vaaleanpunaiset ja peittää hampaiden juuri. Mikäli ikenet verestävät, ovat paikoitellen tummanpunaiset tai ovat vetäytyneet niin että hampaan juuri on paljastunut, on hyvin todennäköistä, että suussa on jo sen tason ongelmia, että hampaita joudutaan poistamaan. Myös paha haju suussa viittaa yleensä tulehdukseen. Hereillä olevalta eläimeltä on usein vaikea tutkia perusteellisesti kaikkia hampaiden pintoja, joten kaikki mahdolliset ongelmat eivät näy pelkässä kotona tehtävässä suun terveystarkistuksessa. Venyttämällä suunpieltä/huulia pois poskihampaiden päältä näkee kuitenkin aika pitkälle poskihampaiden ulkopinnan. Kuitenkin kotoa tehtävää tarkistusta kannattaa pitää lähinnä suuntaa antavana, ja toimittaa eläin eläinlääkärin tarkistukseen, jos suussa näkyy mitään pientä keltaisuutta isompaa muutosta. Mikäli hammaskiveä on vasta alkanut muodostua, voi tilannetta koettaa hoitaa vielä kotona lisäämällä lihaisten luiden osuutta ruokavaliossa, lisäämällä ruokaan merilevää, joka ehkäisee plakin muodostumista, sekä mahdollisesti harjaamalla hampaita kissoille suunnatuilla hammasharjoilla.

Fretit voivat myös onnistua katkaisemaan kulmahampaansa esimerkiksi hepuloidessaan tai repiessään playpenin kaltereita. Katkennut hammas ei vaadi automaattisesti mitään toimenpiteitä, mutta niitä kannattaa toki tarkkailla. Mikäli vaurioitunut hammas lähtee tummenemaan/heilumaan, on se hyvä tarkastuttaa. 

Kuva kirjasta Poskipusseja, suomuja ja siipisulkia. Pienten ja eksoottisten seuraeläinten hoitotyö.
Sen lisäksi mitä suussa näkyy, myös muutokset eläimen yleiskunnossa ja ruokahalussa voivat viitata suun ongelmiin. Ruokahaluttomuus, laihtuminen tai enemmän hammastyöstelyä vaatien ruokien välttely tai syöminen vain toisella puolella suuta voivat kaikki viitata suussa oleviin ongelmiin. Mikäli mitään näistä ilmenee, voi olla kannattavaa tutkituttaa myös eläimen suu, vaikka hammaskiveä ei silmämääräisesti arvioituna olisi vielä paljoa. Meilläkin Esterin suu oli viime syksynä omaan silmään vielä ihan ok siinä kohtaa kun mummuska pudotti äkkiä yli kaksisataa grammaa painostaan. Esterillä oli siinä kohtaa kuitenkin jo taustaa hammasongelmien kanssa, joten käytimme sen verikokeiden ohella myös hammaskiven poistossa. Verikokeissa ei näkynyt mitään poikkeavaa, mutta hampaiden puhdistuksen jälkeen mummuskan paino lähti taas nousuun.  

Varhaisella puuttumisella eläinlääkärissä voidaan selvitä pelkällä rauhoituksessa tehtävällä hammaskiven poistolla. Tämä on paitsi edullisempaa kuin hampaiden poisto, se ei myöskään pidemmällä tähtäimellä vaikuta suun kuntoon ja eläimen syömiseen. Joskus pahaltakin näyttänyt tilanne voi osoittautua vielä varsin harmittomaksi: viime kerrallakin Itsyn täysin musta hammas ei ollut vielä menetetty, vaan pelkästään hammaskiven peitossa. Toisaalta taas Justiinan kellertävät hampaat kätkivät muutaman ikävän yllätyksen, kuten paljastuneen hammasjuuren, joka johti hampaan poistoon. Mikäli ongelmat ovat ehtineet pahemmiksi (ja ne voivat ehtiä pahemmiksi, vaikka suuhun katsoisi säännöllisesti, sillä kaikki ei tosiaan näy heti päällepäin), eläimeltä voidaan joutua poistamaan yksi tai useampi hammas. Valitettavan usein yksi ongelmallinen hammas voi tulehduttaa ikenen niin pahasti, että tulehdus voi johtaa myös viereisten hampaiden menetykseen. Riippuen siitä, kuinka paljon ja mitä hampaita eläin menettää, tämä ei välttämättä vaikuta mitenkään eläimen syömiseen, vaan hyvin monessa tapauksessa se voi yhä syödä samoja ruokia kuin ennen hampaiden poistoa, vaikka hampaita lähtisi montakin. Kuitenkin isommista hammasremonteista, kuten niistä joissa eläimeltä joudutaan poistamaan lähes kaikki hampaat toiselta puolelta suuta, voi seurata se että eläin alkaa ruokaillessa suosia paremmassa kunnossa olevaa puolta suusta. Tällöin vajaan puolen hampaat alkavat herkästi kerätä hammaskiveä, ja niitä saatetaan joutua käymään säännöllisesti puhdistamassa eläinlääkärillä, mikä on meilläkin tilanne noiden kahden kanssa, joilla on ollut eniten hammasongelmia.

Hampaiden kuntoa voi siis edistää monin tavoin: tarjoamalla eläimelle ruokia, jotka tarjoavat työtä myös hampaille, ja auttavat siten niiden puhtaana pysymisessä (esimerkiksi luiset lihat, kuten kanankaulat ja -siivet, kokonaiset ruokaeläimet), lisäämällä ravintoon ravintolisiä, jotka hidastavat plakin muodostumista (kuten merilevää, esimerkiksi Islamer tai PlaqueOff, tai eläinlääkäreillä myytäviä tähän tarkoitukseen sopivia valmisteita) sekä tarkistamalla suu säännöllisesti ja hoidattamalla havaitut ongelmat hyvissä ajoin pois päiväjärjestyksessä. Viimeistään Esterin nopea painonpudotus viime syksynä riitti vakuuttamaan minut siitä, että hampaidenhoito kannattaa myös vanhoilla eläimillä. Nukutuksessa on toki aina omat riskinsä, etenkin kun kyseessä on ikääntyvä lemmikki, mutta hoitamattomat suun alueen ongelmat ovat vielä isompi riski, ja ne johtavat helposti yleiskunnon nopeaan laskuun.

2 kommenttia:

  1. Kiitos tästä postauksesta! :) Pyysin tätä juttua, ja omat frettini oli juuri vähän aikaa sitten hammaskiven poistossa. En ollut edes itse tajunnut miten paljon toisella fretillä oli hammaskiveä, kun en oikein tiennyt, miltä se näyttää...

    Vahingosta viisastuneena aloin heti tarjota enemmän raakaruokaa, mutta toinen (hammaskivelle alttiimpi) fretti ei suostu oikein syömään mitään "hankalia" lihoja, kuten kanankauloja. Fretit ovat olleet sekaruokinnalla, ja nappulakippo on ollut niillä lähes aina tarjolla, ja yleensä ne syövät mieluummin niitä. Nyt olen ottanut nappulat pois yöksi, ja tarjonnut raakaa, mutta täytynee yrittää tarjota vielä enemmän pelkkää raakaruokaa, kun tuntuu että tuo toinen ei syö yöllä mitään, vaan ryntää heti aamulla nappulakipolle kun sinne taas pääsee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nappulat ovat osille näädille kyllä sellainen koukuttava heseruoka, jonka makuun päästyä muu ei tahdo maistua. Etenkään juuri ne haastavammat, joista olisi eniten hyötyä. Sillä meilläkin on nyt nappulat kokonaan pois, että saataisiin Justiinakin siirtymään raakaruualle. Muista näädistä Lysti ja Itsy eivät ole juuri yhtään kiinnostuneita nappuloista, ja Esteri, Mitella ja Huisku söisivät sekä nappulaa että raakaa, jos saisivat valita.

      Mutta hyvä että tekin saitte hampaat putsatettua! Meilläkin ensimmäisen kerran hammaslääkärille tuli lähdettyä tuomarin kehoituksesta, kun Esterillä luki arvostelussa, että hampaat olisi hyvä hoidattaa. Sitä ennen itsekään en ollut kauheasti ajatellut asiaa. Nykyään hammashuollot ovatkin sitten säännöllisempi osa elämää, kun kahdelta on jouduttu poistamaan enempi hampaita ja niille tulee nyt herkemmin hammaskiveä. Justiinan kanssa vielä toivotaan, että sen kohdalla ruokavalion muutos auttaisi asiaa.

      Poista