Vauhti-Raksu teki taas kierroksensa Turkuun ja laumalle tuli pysäkiltä pieni kahdenkymmenenviiden kilon perustäydennys. Koska kokonaiset ruokaeläimet tulivat tällä kertaa IceMicen kautta jo viime kuussa, tilauksessa oli nyt vain kymmenen kiloa broilerin sydämiä, kymmenen kiloa broilerin kauloja ja viisi kiloa broilerin reisilihaa paloina. Vähän itseä mietitytti tilata näin paljon pelkkää kanaa, mutta koska pakkasessa oli valmiiksi hiiriä, rottia, kaneja ja marsuja, ja lähieläinkaupasta saa täydennettyä lisäksi kalkkunaa ja lohta, en ottanut niitä nyt isompaa erää. Osittain siksi, että haluan pakastimen tyhjenevän ennen seuraavaa IceMicen tilausta, että pääsen kokeilemaan näädille sitten vähän erilaisia lihoja.
Ensimmäinen kierros: kymmenen kiloa kanankauloja
Vauhti-Raksun kymmenen kilon suurkuluttajapakkaukset ovat siitä mukavia että ne ovat edullisia: sydämet ovat vain 3,90€/kg ja kaulat 2,40€/kg. Jippo on kuitenkin siinä, että ne tulevat kymmenen kilon laatikossa jäisenä könttänä, joka vaatii jonkin verran työstämistä että sen saa annospusseiksi pakkaseen. Koska meillä ei ainakaan toistaiseksi ole poravasaraa, homma hoituu perinteisesti taltan ja vasaran voimin. Eli eikun äänikirja päälle ja hommiin.
Erä kaksi: sydänlaatikko
Kahden laatikon irroittamiseen ja pussittamiseen meni tänään noin puolitoistatuntia Jussin auttaessa osan aikaa sydänlaatikon kanssa. Sekä kaulat että sydämet täyttivät kummatkin yhden ison pakastimen vetolaatikon, eli kyllä niistä taas hetkeksi riittää laumalle syötävää, vaikka sydämet ovatkin yksi kaikkien lemppareista. Pussitusprosessi keräsikin ajoittain yleisöä pleksin taakse, sillä neideiltä evättiin julmasti osallistuminen tähän leikkiin. Itselleni kun riitti, että onnistuin iskemään omaa sormeani taltalla, niin tässä hommassa en tahdo lisähaasteeksi pienten assistenttien tassuja. Silti hommaa tehdessä hymy hiipi vähän väkisin pintaan, ja kiitollisuus siitä, että minulla on tuo lauma ja niille kelpaa tällainen ruoka. Että sitä voi oikeasti tilata kymmeniä kiloja lihaa, ja nuo monsterit hävittävät ne kaikki. Oman frettiharrastuksen alkuvaiheilla lihat kun hankittiin viidensadangramman pötköissä, jotka koetettiin kohmeisina sahata viiteen osaan ja siitäkin sirkemasta iso osa heitettiin koskemattomana pois. Siihen nähden tämä nykyinen lihasavotta on itsestä sekä helpompi että mielekkäämpi homma.
Tämä blogi kertoo elämästä viiden fretin, neljän kissan, sijoituskääpiörottajengin, muiden eksoottisten nisäkkäiden, aviopuolison ja matelijabunkkerin omituisten otusten kerhon kanssa. Valmistuin klinikkaeläinhoitajaksi joulukuussa 2022, ja sen jälkeen elämä on jatkunut entistä eläimellisempänä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti