perjantai 9. maaliskuuta 2018

Koppihoitoa

Pari päivää sitten iski taas totaalinen totutusväsymys. Justiina oli kävelemässä olkkarissa, kun Lysti tuli makkarista. Justiina säpsähti Lystiä ja lähti juoksemaan näätähuoneeseen. Lysti innostui jahtiin, ja kohta Justiina huusi nukkupussissa näätähuoneessa Mitellan ja Lystin pomppiessa putputtaen pussin päällä. Puffi haisi, minua otti päähän ja väsytti. Kukaan ei kuollut, ketään ei purtu, mutta kohta seitsemän viikon jälkeen sitä väkisin jo mietti, miten kauan tätä voidaan jatkaa. Minua stressaa, eläimiä stressaa ja sillä hetkellä en keksinyt mitään, mitä voisin vielä noiden kanssa koittaa. Turhautumisen keskeltä nousi vain ajatus, että olisivatpa nuo rottia. Silloin tietäisin täsmälleen mitä kokeilisin seuraavaksi. Silloin minun ei tarvitsi istua ärsyyntyneenä eteisen lattialle huutaen itsekin, vaan voisin vain heittää kaikki samaan minidunaan luottaen siihen, että siinäpähän asettuvat. Mutta näätien kanssa en keksinyt yhtään mitään, mitä lähtisin seuraavaksi koittamaan.

Mami jumitti meidät tänne! Mutta tästä kyllä pääsee kivasti keittiön tasoille, silloin kun tämä on auki.
Kunnes hetken asiaa pyöriteltyäni mietin, miksi en voisi kokeilla samaa konstia myös näätiin. Ongelma kun on kuitenkin sama, vaikka laji onkin eri. Onhan kyseessä täysin eri eläin, mutta jos vaihtoehdot ovat, että uppoan omaan turhautumiseeni tai koitan jotain, jonkin koittamisella on paremmat mahdollisuudet päästä tuloksiin. Frettien kohdalla minidunaan tunkeminen ei toki tullut kysymykseen, mutta arvelin tyttöjen kevytaitauksen suunnilleen yhtä ahtaaksi kopperoksi laumalle. Niinpä siinä iltakymmenen maissa tiistaina menin ilmoittamaan Jussille, että nyt raivataan keittiöön tila kevytaitaukselle ja heitetään kaikki tytöt sinne ilman mitään yöksi. Tai no, ilman mitään muuta kuin vettä ja ruokaa. Jussi katsoi minua hetken, ja kysyi että olenko varma, johon vastasin, että en todellakaan. Mutta että haluan koettaa jotain. Mutta homman idea oli hyvin yksinkertainen: näädät eivät saisi aitaukseensa mitään. Ei yhtään vilttiä tai petiä mihin joku voisi jemmautua tai minkä joku voisi omia, ja tekivät ne mitä tahansa, niiden olisi pakko olla lähellä toisiaan. Jos kyseessä olisivat rotat, tämän pitäisi johtaa laumautumiseen melko nopeastikin. Näätien kohdalla en ollut varma mitä odottaa.

Kun aitaus oli saatu pystyyn, haimme tytöt. Justiina alkoikin heti taas vinkua, kun tajusi Lystin ja Mitellan olevan ihan vieressä, mutta aitauksen seinät estivät sitä sinkoamasta kohti lempipetiään. Niinpä se koitti napata junnuja korvista. Koska Justiina ei lähtenytkään juoksemaan, homma ei jatkunut littaleikiksi, vaan Lysti ja Mitella käänsivät vuoroon peppunsa Justiinaa päin niin että se ei päässyt napsimaan korville. Kiljumista ja hyökkimisyrityksiä kesti jonkin aikaa, kunnes junnut vetäytyivät nukkumaan. Sitten vajaata tuntia myöhemmin kaikki kuusi nukkuivat ensimmäistä kertaa ikinä samassa kasassa, sillä se oli ainoa pehmeä ja lämmin saatavilla oleva vaihtoehto. Välillä kuului kyllä pieniä yksittäisiä piippauksia, kun junnut hakeutuivat kasassa lähemmäksi Justiinaa, mutta nekin lakkasivat pian. Kun sama rauha jatkui aamullakin, siivosin aitauksen, lisäsin sinne pissa-alustat ja tytöt saivat jäädä sinne työpäiväksikin.

Nyt kaikki kuusi on tullut bongattua samasta kasasta jo monesti. Vielä vähän pakon edessä, mutta silti.
Ja sillä linjalla on nyt jatkettu pari päivää. Ensimmäiset kaksi yötä ja työpäivää tytöt olivat kevytaitauksessa, ja eilen siirryttiin tyhjennettyyn perimmäiseen näätähuoneeseen. Iltapäivisin ja iltaisin lauma on sitten saanut touhuilla normaalisti ja purkaa energiaa. Ensimmäisen yön rauhallisuudesta rohkaistuneena uskatauduin antamaan toisena iltana tytöille jo yhden viltinkin, mutta Justiinan piilouduttua sen alle ja hyökkiessä sieltä kohti junnuja otin sen vielä pois. Eilen tytöt saivat viltin tilalle yhden kylpyhuonematon. Mutta verrattuna tyttöjen normaaliin isoon huoneeseen täynnä petejä ja virikkeitä, nyt kyse on ollut täydestä askeettisuudesta.

Mutta nyt kun neideillä ei ole ollut tilaa ja piilopaikkoja, lauman vuorovaikutuksessa on alkanut näkyä selviä muutoksia. Koska ainoa petivaihtoehto on yksi jaettu kylpyhuonematto, kaikki haluavat nukkua siinä, mikä on saanut myös Justiinan lähestymään junnuja. Ja nyt kun Justiina ei juokse karkuun tai käy korville, Lysti ja Mitella antavat sen olla. Ja kun Lysti ja Mitella eivät lähde jahtaamaan Justiinaa, se uskaltaa koko ajan rennommin lähestyä niitä. Niinpä tyhjässä tilassa ollessaan kaikki pystyvät nyt kahden päivän jälkeen esimerkiksi syömään rennosti samasta kupista (jossa on toistaiseksi sekaisin lihaa ja nappulaa). Kaikki myös mahtuvat jo samaan syliin istuessani huoneessa ja yhtäaikaa portille vastaan. Eilenkin istuin tyttöjen seurana varmaan yli tunnin yhtä soikkoa ihan siitä ilosta, että sain kaikki kuusi yhtäaikaa viekkuun, syliin ja kaikkuun, kun kummasti olin sillä hetkellä kaikkien mielestä se kiinnostavin asia huoneessa.

Näkikö kukaan mihin ne namit meni?
Nyt sitten toivotaan, että tästä saataisiin se toivottu läpimurto. Tänään ajattelin koettaa jo lisätä yöksi  yhden pedin ja lelukaaren. Minä kun kuitenkin haluaisin mahdollisimman nopeasti siihen normaalitilaan, jossa tytöillä olisi kaikenaikaa käytössään kaikki lelunsa ja näätähuoneen molemmat osat. Mutta vielä enemmän haluaisin, että tytöt oppisivat luottamaan toisiinsa ja toimimaan yhtenä laumana. Ja jos se onnistuu rajaamalla jonkin aikaa tyttöjen tilan ja aktiviteetit, se on pieni hinta eteenpäin pääsystä.

Vielä on kuitenkin aikaista sanoa muuta, kuin että ainakin näissä olosuhteissa on eteenpäin otettu iso harppaus.

2 kommenttia:

  1. Kiva kuulla hyväksi osoittautuneesta ideasta ja reippaasta suhteiden edistymisestä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti tämä kehitys jatkuu, ja päästäisiin lähiaikoina pisteeseen, jossa meillä olisi taas yksi yhtenäinen lauma. Vaikka nyt mennäänkin sit vähän pidemmän kaavan kautta.

      Poista