lauantai 21. huhtikuuta 2018

Hankkijan Keväthulinat

Eilen haettiin talouteen uusi isompi auto ja tänään otettiin uusi menopeli heti kunnolla testiin. Vanha Toyota kun saatiin täyteen jo pelkillä näätien tavaroilla, mutta tänään niiden lisäksi pakattiin mukaan myös kolme käärmettä, pari hämähäkkiä ja tulisalamanteri tavaroineen ja suunnattiin Turun Hankkijan Keväthulinoihin. Tämä oli meille ensimmäinen tapahtuma, jossa mukana oli yhtäaikaa kummankin otuksia, ja se vaatikin sitten astetta enemmän logistisia pohdintoja. Sitä kun koettaa aina etsiä mahdollisimman hyvää kompromissia niiden välillä, että saisi välitettyä mahdollisimman hyvin kuvaa siitä, mitä nämä lemmikkinä vaativat, mutta samalla pitää kiertävän lemmikkinäyttelyn autoon mahtuvana ja kahden ihmisen inhimillisesti roudattavana kokonaisuutena. Sen takia joutuu välillä tinkimään esittelyasumusten koissa ja virikkeissä, mitä koettaa sitten paikkailla puheilla ja kylteillä.

Auto täyteen ja menoksi
Olin jo ennakkoon lueskellut mitä kaikkea hulinoissa olisi meidän lisäksemme esillä, ja vähän haaveillut siitä, että sitä kävisi itsekin joku hiljaisempi hetki itsekin vähän kiertämässä ja katselemassa juoksuankkoja, poneja ja muita. Aika pian aloitettuamme auton purkamisen Hankkijan päässä asiat ajautuivat kuitenkin normaalille uralleen, ja uteliaita katsojia ja kyselijöitä alkoi ilmaantua heti paikalle. Ja ensimmäisistä minuuteista aina lähes sulkemiseen asti ihmisiä riitti sen verran, ettei sitä ehtinyt mihinkään lähteä, kun ei pakottavaa tarvetta ollut. Sitä onkin jo aika hyvin oppinut siihen, että kun lähtee näiden tyyppien kanssa johonkin eläintapahtumaan, niin se tapahtuma menee sit hyvin tiiviisti näiden kanssa. Onneksi itsellä on terve "oma lauma on paras" -asenne, niin harvemmin se kuitenkaan liikoja harmittaa, ettei sitä sitten muita näe hommissa ollessaan. Ja saahan siinä aina kuulla monta kertaa päivässä, että siitä kannattaa ottaa kaikki irti kun saa silittää näätää tai koskettaa käärmettä, kun se voi olla ihan kerran elämässä mahdollisuus. Eli sitä voisi asettua aika paljon huonomminkin. 

Tyttöjen loossi
Esittelytilaisuuksiin pakatessa sitä koettaa pakata mukaan aina mahdollisimman paljon myös visuaalista informaatiota, kuten virikkeitä, leluja, terraariosisustuksia, ruokia ja muita tykötarpeita. Etenkin tuollaisissa tapahtumissa missä ihmisiä on koko ajan paljon. Kaikki kun eivät halua kysellä, vaan moni nauttii ihan vain eläinten katselusta. Niin mukana olevilla jutuilla saa sitten myös sanattomasti vähän kerrottua, mistä nämä tykkäävät ja mitä nämä tarvitsevat. Välillä mukana olevat jutut myös herättävät niitä kysymyksiä: monella on esimerkiksi freteistä vahvasti se kuva, että ne ovat jyrsijöitä. Mutta sitten kun joku neideistä kantaakin kupista kanankaulan ja alkaa syödä, niin joku aina havahtuu kysymään ruokavaliosta ja siitä, mitä nämä itseasiassa ovatkaan, kun huomaavat ettei se ennakkoajatus pädekään. Sillä tytöillä on tällaisissakin välillä eväät mukana, vaikka normaalisti ne syövätkin vain kerran tai pari päivässä.

Meidän tytö olisivat halunneet kovasti tehdä tuttavuutta Sinnan Wilmaan.
Monessa suhteessa tapahtuvat ovat myös poikkeusympäristö, jossa eläimet ovat jonkin aikaa irrallaan normaaleista kodin kuvioista. Sillä sitä oli itsekin aika innoissaan, kun tapahtuman varjolla pääsi itsekin hyvällä sylittelemään Pamelaa kunnolla. Meillä kun on useampikin käärme, jotka sietävät erittäin hyvin käsittelyä, mutta koska käärmeet eivät siitä erityisemmin nauti, niitä tulee kotona harvemmin kaivettua terraarioistaan silloin kun se ei ole hoitotoimenpiteiden kannalta olennaista. Niinpä meillä valtaosa käärmeiden käsittelystä ajoittuu siihen, kun kotona käy niistä kiinnostuneita vieraita ja tapahtumiin. Monella kun on vahvoja ennakkoluuloja käärmeisiin liittyen, ja niitä pidetään esimerkiksi limaisina ja aggressiivisina. Niin niidenkin ennakkoluulojen oikaisemisessa mahdollisuus kontaktiin toimii usein  tehokkaammin kuin pelkkä sanallinen selostus: se kun pääsee itse koskettamaan tai kun näkee että vaikka kyseessä on kuristaja, niin sitä kyllä pystyy ilman pelkoa pitämään vaikka siinä kaulan ympärillä käärmeen lähinnä haistellessa ilmaa varsin rennon oloisesti.

Etenkin Sauron ja Pamela joutuivat tyytymään tämän päivää normaalia pienempiin asumuksiin, mistä laitettiinkin sitten kylttiä.
Frettien kanssa taas homma toimii vähän toiseen suuntaan: kotona tiedän kaikkien tyttöjen olevan hyvin syliteltävissä, eikä minua jännitä antaa niitä kenenkään harrastuskaverin käsiin. Valtaosa tytöistä myös välillä nukkuu sylissä ja nuolee naaman läpi. Mutta tapahtumissa pitää sitten aina enemmän miettiä ketä uskaltaa antaa silitellä tai sylitellä, kun ympärillä on koko ajan miljoonasti muuttujia: eri materiaaleista tehtyjä sormikkaita, eri hajuja, eri tavoin liikkuvia ja reagoivia ihmisiä, kiinnostavia lävistyskoruja yms., ja monella ei ole ennakkoon mitään käsitystä siitä, miten näätiä kannattaa lähestyä ja käsitellä. Niin vaikka sitä kuinka tietää, miten nuo kotona reagoivat asioihin, niin kaikki se ei pädekään tapahtumaympäristössä. Tämä korostuu etenkin tapahtumissa missä on paljon lapsia, sillä lapset reagoivat moniin asioihin voimakkaasti, eivätkä meidän näädät kotioloissa näe lapsia muuten kuin välillä aitausulkoilujen yhteydessä. Ja niistä lapsista mitä meillä kotona joskus käy, valtaosa on eläinkotien kasvatteja. Esimerkiksi Mitellaa en ikinä tapahtumissa luota lasten käsiin, vaikka esimerkiksi veljentytön käsissä sekin on mennyt useamman kerran ongelmitta. Mutta Mitellakin reagoi hyvin herkästi esimerkiksi käsittelyn epävarmuuteen, ja rentoutuu kyllin varmoissa otteissa. Lysti taas on ihan äärettömän kiltti, mutta voi onnistua säikäyttämään nopealiikkeisyydellään.

Näädät olivat iltapäivällä jo aika veto pois.
Ihan tapahtuman loppupuolella ehdin sitten itsekin tehdä pienen kierroksen, mutta siinä kohtaa valtaosa oli jo lähtenyt tai tekemässä lähtöä. Mutta ehti sitä silti itsekin saada pihakojusta letun, ja valita laumalle tuliaisen. Tytöille lähtikin sitten mukaan kolmen kilon pussi kana-kalkkuna-lammaspullia kiitoksena päivästä.

Viimeisen vartin aikana esittelypisteen sai jo kuvattuakin.
Kiitos järjestäjille kivasta tapahtumasta ja kaikille kävijöille jotka kävitte meitä moikkaamassa! Seuraavan kerran meidän laumaa onkin sitten tavattavissa vähän rauhallisemmissa merkeissä Pirkkalan Faunattaressa 12.5.

Sitä ennen ympärillä pyöri koko ajan mukava määrä kiinnostuneita ihmisiä.

1 kommentti:

  1. Kuulosti kyllä tapahtumalta, jossa olis ollu kiva käydä! Harmi vain, sattui olemaan jo liikaa muuta menoa, niin ei enää revennyt piipahtamaan Keväthulinoissa. No, mutta eiköhän näitä taas tule. :D

    VastaaPoista