Ulkona tuulee ja tuiskuaa lumen pyyhkiessä pois viime päivien kevään merkkejä. Sisällä on kuitenkin pirskeet, kun talouden hepuliprinsessa juhlii 2-vuotispäiviään. Tänään on vedetty putputusrallia aamun jälkeen jo useampaankin otteeseen, kun päivään on mahtunut vaikka mitä jännää, kuten suihkusta lentänyttä vettä, lattialle unohtunut karkkipaperi - ja kunnon painileikit Lystin kanssa. Siitäkin tuli kyllä aika putputukset, kun arvon neitiä muistututettiin taas kerran, ettei kenenkään kanssa saa leikkiä väkisin edes syntymäpäivänä neidin yritettyä ensin lähteä hätyyttämään Justiinaa ja sen jälkeen ottaa erän hammaspainia Jussin jalan kanssa, kun virtaa oli taas enemmän kuin kykyä keskittyä käytössääntöihin. Kun aina ei vain pysty ja muista, vaikka nykyään voidaankin ottaa välillä jo pitkiäkin sylitorkkuja ja ollaan aika halimuppania.

Sillä sellainen tuo meidän päivänsankari on: alati höpöttävä remunäätä, pikkupiranja ja mamman herkkä syliotus. Kaikki samassa kauniissa paketissa.

Hyvää 2-vuotissynttäriä Mitella!

Kuluseuranta 2018: maaliskuu

Kevättä kohti mennään kovaa vauhtia, ja maaliskuukin on nyt pantu pakettiin. Maaliskuussa isoimmaksi kulueräksi nousi taas eläinlääkäri, tälläkertaa etenkin hammashuoltojuttujen myötä. Niistä seurasi myös muutamia lääkehankintoja, joiden lisäksi laskin Huiskun ja Lystin ADV-testauksen tähän kategoriaan, vaikka testi otettiinkin helmikuun puolella Valentine-näyttelyssä. Testi ei olisi ollut lemmikkifreteille mitenkään välttämätön, mutta halusin silti ilmoittaa tytöt mukaan testattaviin, sillä vaikkei Suomesta ole testattu vielä yhtään ADV-positiivista frettiä, meillekin tuli viime vuonna Huisku Saksasta. Kummatkin tytöt testattiin negatiivisiksi, eli kumpikaan ei ole kyseisen viruksen kantaja.

Eläinlääkärijuttujen lisäksi täytettiin taas pakastinta, sekä uusittiin hieman perustarvikkeita. Meillä kun osa aiemmin hankituista tarvikkeista on jäänyt jo jokin aika sitten pieniksi lauman kasvun myötä, niin pienimmät kissankupit ja juomapullot eivät enää aja samalla tavalla asiaansa. Simple Solution kanisterikin päätyi taas hankintalistalle, osin siksi, että pääsiäisen kunniaksi sain sen kahdenkymmenen prosentin alennuksella, mutta vielä enemmän siksi, että helmikuussa hankittu kanisteri on huvennut jo mystisesti. Joitakin kymppejä käytettiin myös Justiinan lisäämiseen pariin suomalaiseen rekisteriin. Tyttö kun oli jo rekisteröity Viroon, mutta jotta sen sirunumero on johtaisi helposti minuun ja tyttö olisi nopeasti palautettavissa kotiinsa, jos se karkaisi ja päätyisi eläinhoitolalle, haluan että se löytyy myös Turvasiru.comista sekä Suomen Frettiliiton rekisteristä.

Ensikuun osalta selvitään toivottavasti taas vähän kevyemmillä kustannuksilla. Äsken laitetut näyttelyilmot ja lähettämistä odottava Zooplus-tilaus kuitenkin huolehtivat, että yli satasen mennään joka tapauksessa.  

Maaliskuu

Näädille:

Ruuat & namit:
Feline Renal -lisäravinne 15,99€
Kuivattu lammassuikale 80g 1,15€
Kuivattu ankkafilee 1kg 10€
kassillinen rottia (11 aikuista + pinkkejä) yht. 11,67€
broilerin sydän 10kg 39€
broilerin kaula 10kg 24€
broilerin palaliha 5,1kg 22,95€
Vauhti-Raksun tilauksesta lahjakorteilla -50€

Eläinlääkäri & lääkintä:
Itsyn, Esterin ja Justiinan hammastarkitukset (sis. Itsyn röntgen & verikokeet ja Justiinan hampaanpoisto) yht. 356€
Ditrim Duplo -antibiootti 11,28€
Metacam -kipulääke 11,61€
ADV-testaus (Lysti & Huisku) 30,00€

Tarpeelliset tarvikkeet:
juomapullo 320ml 2,99€
0,9l teräsruokakuppi *2 yht. 7,98€
Simple Solution -kanisteri 4 litraa 23,92€

Lelut, pedit & muu ekstra:

Näyttely- ja yhdistyskulut:

Lemmikkien hankinta:
Justiinan Turvasiru-rekisteröinti 20,00€
Justiinan rekisteröinti Suomen Frettiliiton rekisteriin 10,00€

YHT. 548,09€

Pääsiäiskuvaukset

Tykästyin lauman jouluteemakuvauksiin siinä määrin, että pitihän ne ottaa nyt kevään kunniaksi uusiksi. Tällä kertaa tosin mukana häärivät vain tytöt, sillä en halunnut pakottaa Miikkistä mukaan tähän studioon. Tyttöjen kohdalla homma taas oli hauska leikki, keväinen parveke loistava touhuiluympäristö ja ongelmana oli välillä pikemminkin saada junnut pysymään välillä hetki maassa, kun koitettiin ottaa kuvia muistakin. Lysti, Huisku ja Mitella kun keksivät varsin nopeasti, miten kiipeilypuuta pitkin pääsee kiipeämään takaisin pääsiäistudioon. Itsykään ei nyt studiolle ehtinyt, joten harkinnassa on ottaa vielä yksi kuvaussessio sen kanssa myöhemmin.

Mummuskojen vuoro olla kuvattavana

Mitella ei ymmärrä, miksi se laskettiin alas, vaikka kuvaus oli kesken.

Parveke on nyt muutenkin saavuttanut taas tyttöjen suosion. Sielä tarkenee jo vetää rallia, ja Huisku on alkanut taas nukkua osan päiväunistaan sielä. Se kun on ollut porukasta alusta lähtien se, joka nukkuu muita mieluummin parvekkeella silloinkin, kun muut vetäytyvät jo mieluummin lämpimiin sisätiloihin. Miikkistä sen sijaan kirkas kevätaurinko ei vedä puoleensa, eikä sillä ole ollut vielä mitään hinkua parvekkeelle pihasta puhumattakaan. Mutta jos lumi jatkaa sulamista nykyisellä tahdilla, ehkä senkin kanssa päästään taas aloittelemaan ulkoilua lähiviikkoina.

"Tää ruoho on tosi jännä!"

"Näkyyhän molemmista parhaat puolet?"

Mutta vaikka meidän neidit ovatkin malleina jo melkein ammattilaisia, asettivat nämä kuvaukset melkoisia haasteita etenkin Huiskulle. Neidille kun kovasti koitettiin vakuuttaa, ettei rekvisiittana olleita suklaamunia saanut syödä. Se kun olisi halunnut etenkin Oreo-töhnämunan. Lystistä jo pelkkä ajatus oli ihan pöhkö, sillä suklaamunat ovat syömäkelvottomasta aineesta tehtyjä palloja. Eriasia olisi ollut, jos kuvauksia olisi yritetty tipujen kanssa. Silloin kyse olisi ollut ruualla leikkimisestä. Tiput ja kaninpinkit päätyivät kuitenkin kuvien sijaan ruokakuppiin.

Mutta koska kyseessä ovat melkein ammattimallit, haasteista selvittiin (vain muutamalla hampaanjäljellä töhnämunan pinnassa), ja pääsiäistoivotuksiin päätyi kolme eri kollaasia. Eihän neitien kuvista suinkaan pystynyt valitsemaan vain yhtä, mitä olisi halunnut käyttää.

 Näiden kuvien myötä haluan toivottaa hauskaa pääsiäisviikonloppua kaikille!

Penikkatauti voi tarttua myös frettiin

Moni eläinihminen on varmasti jo törmännyt Eviran tiedotteeseen Pirkanmaalla todetusta penikkatautitapauksesta Venäjältä tuodulla koiralla. Yhtäaikaa kyseisen koiran kanssa tuotuja koiria on koiran tuoneen yhdistyksen mukaan päätynyt Saloon, Poriin, Nivalaan, Piikkiöön, Lappeenrantaan, Tampereelle, Valkeakoskelle, Maskuun, Raisioon, Helsinkiin, Lahteen, Vaasaan, Laihialle ja Vantaalle. Lopetetun koiran omistajan mukaan useampi tuoduista koirista olisi testattu vasta-aineiden varalta, ja että vaikka koirat on papereiden mukaan rokotettu, niiltä ei ole testeissä löydetty vasta-aineita penikkatautia eikä rabiesta vastaan. Muut koirat eivät ole kuitenkaan ainakaan vielä sairastuneet. Tämän myötä moni taho on kuitenkin herännyt muistuttamaan koirien rokottamisen tärkeydestä sekä siitä, kuinka penikkatautiepidemia on mahdollista torjua riittävällä rokotekattavuudella. Koira nousee lajina vahvasti esille sekä yleisyytensä vuoksi että siksi, että sairastunut eläin oli koira. Kaikkien fretti-ihmisten on kuitenkin syytä muistaa, että penikkatauti voi tarttua myös fretteihin, ja freteillä tauti on tappava.

Näyttelyissä käyvien frettien osalta penikkatautirokotteen voimassaolo tarkistetaan joka näyttelyssä, mutta moni joka ei harrasta frettien kanssa ei pidä rokotteita yhtä keskeisinä. Moni kun luottaa siihen, että koska fretti on vain kotona ja pihapiirissä eikä tapaa lajitovereitaan sen riski sairastua tarttuviin tauteihin on olematon. Penikkataudin osalta todennäköisin tartuttaja on kuitenkin koira, ja jokainen fretti jonka omistaja liikkuu paikoissa joissa liikkuu koiria voi saada viruksen omistajansa kenkien mukana vaikkei se ikinä edes poistuisi asunnosta. Eli etenkin nyt kun Suomessa on taas todettu penikkatautitapaus, olisi hyvä hetki hoidattaa myös frettien rokotukset kuntoon, jos ne ovat jääneet jostain syystä ottamatta.

Vaikka fretti rokotetaan samaa virusta vastaan kuin koirat, koirien rokotteet eivät kuitenkaan sovi freteille. Fretti on lajina jopa herkempi penikkataudille kuin koirat, ja koirien rokotteissa virusta ei välttämättä ole heikennetty tarpeeksi frettejä ajatellen. Niinpä osa koirien rokotteista voi pahimmillaan laukaista penikkataudin fretillä. Niinpä Suomessa freteille hyväksytään penikkatautia vastaan ainoastaan kaksi rokotetta: Febrivac Dist sekä Distemink. Tämä on se kohta, jossa frettien rokottaminen muuttuu välillä haastavaksi: näistä freteille hyväksytyistä rokotteista Febrivac Dist on erikoislupavalmiste ja Disteminkkiä myydään vain pulloissa, ja yhdessä pullossa on riittävästi rokotetta useammalle sadalle eläimelle. Koska frettejä on lemmikkinä huomattavasti vähemmän kuin koiria ja kissoja, kaikki klinikat eivät ole nähneet kannattavaksi maksaa Febrivacin vaatimaa lupamaksua. Distemink pullo taas ei säily avaamisen jälkeen montaa tuntia, joten pulloa ei ole kannattavaa hankkia ja avata vain muutamaa näätää varten. Nämä yhdessä tekevät sen, että läheskään kaikki klinikat eivät rokota frettejä, ja ne jotka rokottavat, velottavat rokottamisesta usein enemmän mitä koirien ja kissojen rokottaminen maksaa. Tämän vuoksi etenkin moni useamman fretin omistaja suosii yhdistysten järjestämiä joukkorokotuksia, joissa yhden Distemink-pullon hinta voidaan jakaa monien harrastajien kesken. Joukkorokotukset järjestetään yleensä kesäisin, jotta mahdollisimman moni pentu ehtisi saada niissä tarvitsemansa rokotuksen sille sopivaan aikaan. Tähän aikaan vuotta rokottaminen vaatii siis yleensä sellaisen klinikan etsimistä, jolla on hankittu lupa Febrivaci Distiä varten.   

Marjon vanhan klinikan aula ja joukkis vuosimallia x

Evira suosittelee penikkataudin tehosterokotetta freteillä vuosittain. Meillä penikkatautirokotus on maksanut joukkorokotuksissa 25€ per näätä ja haettaessa rokote yksittäiselle näädälle erillisellä käynnillä rokotteen hinta on ollut jonkin verran satasen alle. Mikäli frettiä ei ole rokotettu ensimmäisen kerran pentuna sen ollessa 10-14 viikkoinen, vaan se saa ensirokotuksensa aikuisena keskustele eläinlääkärisi kanssa tarvitseeko se mahdollisesti ensimmäisen vahvisteen jo pian ensimmäisen rokotuksen jälkeen, jotta sille saadaan aikaiseksi riittävän vahva vastustuskyky.

Jos jossain on kolo...

Meidän keittiön sokkeli oli pitkään muuton jälkeen yksi näätien lempileikkipaikkoja. Näätien saaminen pois sokkelista oli kuitenkin haastavaa, samoin kuin tämän rakkaan leikkipaikan siivoaminen, joten kaikki reitit näätien rakkaaseen Narniaan tukittiin ja Narnia painui unohduksiin. Tai niin me kaikki luulimme aina tähän päivään asti.

Oviaukko uusiin seikkailuihin.

Tämä päivä alkoi kuten kaikki muutkin. Tytöt ahkeroivat kotitöissä, kuten niin monena päivänä aiemminkin. Jopa Lysti, joka yleensä tykkää enemmän pyykkihommista, oli kerrankin keittiössä mukana tyhjentämässä astianpesukonetta, joka on meillä yleensä enemmän Huiskun ja Esterin lemppariaskare. Ja siinä juoksennellessa astianpesukoneen ja kattilakaapin väliä se sitten löytyi: salainen oviaukko. Olenhan minä huomannut, että kattilakaapin takaseinässä on reikä patterin ilmaamista varten, mutta en ole koskaan juurikaan kiinnittänyt siihen huomiota. En ennenkuin Lysti katosi kesken tiskikonehommien ja sokkelista alkoi kuulua ääniä. Lystin pituudella ja atleetin taidoilla se kun ei ollut temppu eikä mikään luikahtaa kolosta sokkelin puolelle. Ainoa vain, että toisin päin temppu ei ollutkaan enää yhtä helppo, kun matkaakin oli heti kymmenen senttiä lisää.

Väsynyt pieni seikkailija.

Niinpä Lysti alkoi kaivella sokkelissa etsien ulospääsyä ja minä tutkia kuinka hyvin sokkeli silloin aiemmin ruuvattiinkaan paikoilleen, ja missä olisi sen heikoin kohta. Ja koitin keksiä, saisiko neidin jotain kautta ulos ruuvamatta levyjä irti. Periaatteessa sokkeli kun oli patterin takia saavutettavissa ylhäältäkin päin, mutta rako oli leveydeltään alle kymmenen senttiä ja yhtä syvä kuin kaapistokin. Hetken asiaa tutkailtuani (ja soitettuani jo Jussillekin) muistin tyttöjen häkin mukana tulleet rampit. Hain niistä pisimmän ja pujotin sen pystyyn patterinputken ja seinän väliin. Sitten piti enää saada Lysti kiipeämään. Parilla ensimmäisellä kerralla yhteispelimme ei toiminut kyllin saumattomasti, ja Lysti palasi jatkamaan kaivuu-urakkaa, mutta sitten tärppäsi: Lysti pääsi kiipeämään sen verran ylemmäs, että se sai napattua etutassuillaan ojentamastani ranteesta, ja sain nostettua sen ylös.

Tuosta kolosta neiti sit ujutettiin ylös.

Kun sitten soitin Jussille ja kerroin meidän yhteispelistämme ja siitä, että onneksi se oli Lysti joka sinne sokkeliin meni, kun sillä on eniten ketteryyttä näihin temppuihin joilla se saatiin sitten pois. Niin Jussi vain totesi, että olenko ikinä huomannut, että Lysti on myös useimpa ainoa, jolla on riittävästi ketteryyttä ja menohaluja päätyä tällaisiin tilanteisiin alunperinkään. Mikä on kyllä toisaalta totta sekin. Se kolo kun on ollut sielä kattilakaapissa aina, mutta yleisemmät tiskiavustajat ovat kiinnittäneet siihen yhtä vähän huomiota kuin minäkin. Mutta Lysti onkin minun aina utelias mangustiapinani.

Katse suuhun - eli miten hammaspeikko kesytetään

Edellisessä hammaslääkäripostauksessa minua pyydettiin kirjoittamaan lisää näätien hammasongelmista, niiden ennaltaehkäisystä ja siitä, koska niiden kanssa on syytä hakeutua hoitoon. Ajatus aluksi hirvitti, sillä koin että minulla on itsellänikin vielä niin paljon opittavaa aiheesta, että en kokenut olevani oikea ihminen kirjoittamaan siitä muille. Mutta asiaa pyöriteltyäni tulin siihen tulokseen, että kyllä aiheesta on sentään jotain oppinut etenkin parin viime vuoden aikana, kun omilla näädillä on alkanut olla hammasongelmia.

Justiina hammaslääkärissä kuun alussa

Kun ensimmäisen kerran törmäsin hammasongelmiin omien näätieni kanssa, ne olivat alkuun aika peikko. Minua hirvitti ajatus, että silloin kohta viisivuotias Esteri jouduttaisiin nukuttamaan hampaidenhoitoa varten, ja operaation riskit tuntuivat vähintään yhtä isoilta kuin hyödyt. Pelkäsin että Esteri voisi kuolla nukutukseen, eikä pelkoa yhtään lieventänyt se, kun tutun harrastajan samanikäinen näätä kuoli nukutusta vaativaan operaatioon päivää aiemmin. Sen jälkeen olen kuitenkin oppinut, miksi suuhyvinvointia pidetään yhtenä hyvinvoinnin kulmakivistä, ja miksi hampaat kannattaa ehdottomasti hoidattaa aina tarpeen vaatiessa. Suussa olevat ongelmat kun voivat heijastua etenkin ikääntyvällä lemmikillä koko eläimen hyvinvointiin hyvinkin nopeasti.

Isompia hammasongelmia voidaan yleensä välttää katsomalla eläimen suuhun säännöllisesti. Tällä saavutetaan kaksi asiaa: ensiksi itselle muodostuu koko ajan vahvempi käsitys siitä, miltä suu normaalisti näyttää, ja sen myötä muutosten huomaaminen helpottuu. Tämä on myös sellainen kohta, jossa itselläkin olisi yhä parannettavaa. Sinne suuhun kun ei oikeasti yleensä näe, ellei sinne vartavasten katso, ja siksi suun ongelmat eivät näy yleensä yhtä helposti kuin mahdolliset ihossa olevat haavat yms., vaan ne jäävät piiloon. Frettien kohdalla suun katsomisessa on usein mahdollista hyödyntää niiden haukotusrefleksiä, joka käynnistyy kun frettiä ottaa kiinni niskanahasta: näin vastentahtoisemman näädänkin saa avaamaan suunsa.

Suuta tarkastaessa kannattaa kiinnittää huomiota sekä hampaiden väriin että ikeniin. Mahdollinen hammaskivi näkyy valkoisten hampaiden pinnalla ja tyvissä tummankeltaisena tai jopa mustana värjäytymänä. Sitä voi olla joko tasaisesti eri puolilla suuta, tai vain toisella puolella suuta tai osassa hampaita, mikäli eläin esimerkiksi suosii syödessään toisen puolen hampaita. Ikenien tulisi normaalisti olla vaaleanpunaiset ja peittää hampaiden juuri. Mikäli ikenet verestävät, ovat paikoitellen tummanpunaiset tai ovat vetäytyneet niin että hampaan juuri on paljastunut, on hyvin todennäköistä, että suussa on jo sen tason ongelmia, että hampaita joudutaan poistamaan. Myös paha haju suussa viittaa yleensä tulehdukseen. Hereillä olevalta eläimeltä on usein vaikea tutkia perusteellisesti kaikkia hampaiden pintoja, joten kaikki mahdolliset ongelmat eivät näy pelkässä kotona tehtävässä suun terveystarkistuksessa. Venyttämällä suunpieltä/huulia pois poskihampaiden päältä näkee kuitenkin aika pitkälle poskihampaiden ulkopinnan. Kuitenkin kotoa tehtävää tarkistusta kannattaa pitää lähinnä suuntaa antavana, ja toimittaa eläin eläinlääkärin tarkistukseen, jos suussa näkyy mitään pientä keltaisuutta isompaa muutosta. Mikäli hammaskiveä on vasta alkanut muodostua, voi tilannetta koettaa hoitaa vielä kotona lisäämällä lihaisten luiden osuutta ruokavaliossa, lisäämällä ruokaan merilevää, joka ehkäisee plakin muodostumista, sekä mahdollisesti harjaamalla hampaita kissoille suunnatuilla hammasharjoilla.

Fretit voivat myös onnistua katkaisemaan kulmahampaansa esimerkiksi hepuloidessaan tai repiessään playpenin kaltereita. Katkennut hammas ei vaadi automaattisesti mitään toimenpiteitä, mutta niitä kannattaa toki tarkkailla. Mikäli vaurioitunut hammas lähtee tummenemaan/heilumaan, on se hyvä tarkastuttaa. 

Kuva kirjasta Poskipusseja, suomuja ja siipisulkia. Pienten ja eksoottisten seuraeläinten hoitotyö.

Sen lisäksi mitä suussa näkyy, myös muutokset eläimen yleiskunnossa ja ruokahalussa voivat viitata suun ongelmiin. Ruokahaluttomuus, laihtuminen tai enemmän hammastyöstelyä vaatien ruokien välttely tai syöminen vain toisella puolella suuta voivat kaikki viitata suussa oleviin ongelmiin. Mikäli mitään näistä ilmenee, voi olla kannattavaa tutkituttaa myös eläimen suu, vaikka hammaskiveä ei silmämääräisesti arvioituna olisi vielä paljoa. Meilläkin Esterin suu oli viime syksynä omaan silmään vielä ihan ok siinä kohtaa kun mummuska pudotti äkkiä yli kaksisataa grammaa painostaan. Esterillä oli siinä kohtaa kuitenkin jo taustaa hammasongelmien kanssa, joten käytimme sen verikokeiden ohella myös hammaskiven poistossa. Verikokeissa ei näkynyt mitään poikkeavaa, mutta hampaiden puhdistuksen jälkeen mummuskan paino lähti taas nousuun.  

Varhaisella puuttumisella eläinlääkärissä voidaan selvitä pelkällä rauhoituksessa tehtävällä hammaskiven poistolla. Tämä on paitsi edullisempaa kuin hampaiden poisto, se ei myöskään pidemmällä tähtäimellä vaikuta suun kuntoon ja eläimen syömiseen. Joskus pahaltakin näyttänyt tilanne voi osoittautua vielä varsin harmittomaksi: viime kerrallakin Itsyn täysin musta hammas ei ollut vielä menetetty, vaan pelkästään hammaskiven peitossa. Toisaalta taas Justiinan kellertävät hampaat kätkivät muutaman ikävän yllätyksen, kuten paljastuneen hammasjuuren, joka johti hampaan poistoon. Mikäli ongelmat ovat ehtineet pahemmiksi (ja ne voivat ehtiä pahemmiksi, vaikka suuhun katsoisi säännöllisesti, sillä kaikki ei tosiaan näy heti päällepäin), eläimeltä voidaan joutua poistamaan yksi tai useampi hammas. Valitettavan usein yksi ongelmallinen hammas voi tulehduttaa ikenen niin pahasti, että tulehdus voi johtaa myös viereisten hampaiden menetykseen. Riippuen siitä, kuinka paljon ja mitä hampaita eläin menettää, tämä ei välttämättä vaikuta mitenkään eläimen syömiseen, vaan hyvin monessa tapauksessa se voi yhä syödä samoja ruokia kuin ennen hampaiden poistoa, vaikka hampaita lähtisi montakin. Kuitenkin isommista hammasremonteista, kuten niistä joissa eläimeltä joudutaan poistamaan lähes kaikki hampaat toiselta puolelta suuta, voi seurata se että eläin alkaa ruokaillessa suosia paremmassa kunnossa olevaa puolta suusta. Tällöin vajaan puolen hampaat alkavat herkästi kerätä hammaskiveä, ja niitä saatetaan joutua käymään säännöllisesti puhdistamassa eläinlääkärillä, mikä on meilläkin tilanne noiden kahden kanssa, joilla on ollut eniten hammasongelmia.

Hampaiden kuntoa voi siis edistää monin tavoin: tarjoamalla eläimelle ruokia, jotka tarjoavat työtä myös hampaille, ja auttavat siten niiden puhtaana pysymisessä (esimerkiksi luiset lihat, kuten kanankaulat ja -siivet, kokonaiset ruokaeläimet), lisäämällä ravintoon ravintolisiä, jotka hidastavat plakin muodostumista (kuten merilevää, esimerkiksi Islamer tai PlaqueOff, tai eläinlääkäreillä myytäviä tähän tarkoitukseen sopivia valmisteita) sekä tarkistamalla suu säännöllisesti ja hoidattamalla havaitut ongelmat hyvissä ajoin pois päiväjärjestyksessä. Viimeistään Esterin nopea painonpudotus viime syksynä riitti vakuuttamaan minut siitä, että hampaidenhoito kannattaa myös vanhoilla eläimillä. Nukutuksessa on toki aina omat riskinsä, etenkin kun kyseessä on ikääntyvä lemmikki, mutta hoitamattomat suun alueen ongelmat ovat vielä isompi riski, ja ne johtavat helposti yleiskunnon nopeaan laskuun.

Lihasavotta

Vauhti-Raksu teki taas kierroksensa Turkuun ja laumalle tuli pysäkiltä pieni kahdenkymmenenviiden kilon perustäydennys. Koska kokonaiset ruokaeläimet tulivat tällä kertaa IceMicen kautta jo viime kuussa, tilauksessa oli nyt vain kymmenen kiloa broilerin sydämiä, kymmenen kiloa broilerin kauloja ja viisi kiloa broilerin reisilihaa paloina. Vähän itseä mietitytti tilata näin paljon pelkkää kanaa, mutta koska pakkasessa oli valmiiksi hiiriä, rottia, kaneja ja marsuja, ja lähieläinkaupasta saa täydennettyä lisäksi kalkkunaa ja lohta, en ottanut niitä nyt isompaa erää. Osittain siksi, että haluan pakastimen tyhjenevän ennen seuraavaa IceMicen tilausta, että pääsen kokeilemaan näädille sitten vähän erilaisia lihoja.

Ensimmäinen kierros: kymmenen kiloa kanankauloja

Vauhti-Raksun kymmenen kilon suurkuluttajapakkaukset ovat siitä mukavia että ne ovat edullisia: sydämet ovat vain 3,90€/kg ja kaulat 2,40€/kg. Jippo on kuitenkin siinä, että ne tulevat kymmenen kilon laatikossa jäisenä könttänä, joka vaatii jonkin verran työstämistä että sen saa annospusseiksi pakkaseen. Koska meillä ei ainakaan toistaiseksi ole poravasaraa, homma hoituu perinteisesti taltan ja vasaran voimin. Eli eikun äänikirja päälle ja hommiin.

Erä kaksi: sydänlaatikko

Kahden laatikon irroittamiseen ja pussittamiseen meni tänään noin puolitoistatuntia Jussin auttaessa osan aikaa sydänlaatikon kanssa. Sekä kaulat että sydämet täyttivät kummatkin yhden ison pakastimen vetolaatikon, eli kyllä niistä taas hetkeksi riittää laumalle syötävää, vaikka sydämet ovatkin yksi kaikkien lemppareista. Pussitusprosessi keräsikin ajoittain yleisöä pleksin taakse, sillä neideiltä evättiin julmasti osallistuminen tähän leikkiin. Itselleni kun riitti, että onnistuin iskemään omaa sormeani taltalla, niin tässä hommassa en tahdo lisähaasteeksi pienten assistenttien tassuja.  Silti hommaa tehdessä hymy hiipi vähän väkisin pintaan, ja kiitollisuus siitä, että minulla on tuo lauma ja niille kelpaa tällainen ruoka. Että sitä voi oikeasti tilata kymmeniä kiloja lihaa, ja nuo monsterit hävittävät ne kaikki. Oman frettiharrastuksen alkuvaiheilla lihat kun hankittiin viidensadangramman pötköissä, jotka koetettiin kohmeisina sahata viiteen osaan ja siitäkin sirkemasta iso osa heitettiin koskemattomana pois. Siihen nähden tämä nykyinen lihasavotta on itsestä sekä helpompi että mielekkäämpi homma.

Positiivista edistystä

Viime päivinä Justiina on vienyt söpöilyn ja kerjäämisen kokonaan uudelle tasolle saadakseen itselleen jotain mieluista syötävää. Nappuloita neiti ei ole onnistunut kerjäämisestään huolimatta saamaan, mutta lohitahna, keltuainen ja kuivatut ankkasuikaleet kelpaisivat neidille jo yhtä hyvin. Niiden antamistakin on kyllä rajoitettu, sillä ne eivät riitä tasapainoisen dieetin kulmakiviksi.

Mössöt ovat sen sijaan olleet ihan plääh, ja siinä kohtaa kun kananjauhelihaa (johon oli sekoitettu kananmunaa, merilevää ja Feline Renal-lisäravinneseosta) suostuttiin maistamaan vain vähän sormenpäästä, varauduin jo tahtojen taisteluun, ennenkuin saataisiin neidille menemään jotain tasapainoisempaa ruokaa. Justiina kuitenkin yllätti positiivisesti heti seuraavalla aterialla nappaamalla kupista rotan pinkin ja syömällä sen. Minä kun olin ollut varma, että neidin olisi helpompi aloittaa nimenomaan mössöistä eikä kokonaisista. Sisäelinseos sai kuitenkin samanlaisen täystyrmäyksen kuin jauheliha, mutta tipu kelpasi heti. Niiden lisäksi Justiina on suostunut maistelemaan jo rotan palalihaa.

Katse kohti kevättä

Tiput ja pinkitkään eivät toki vastaa ravintoarvoiltaan aikuisia ruokaeläimiä, mutta niiden jälkeen odotan jo innolla, että ehtii kokeilla mitä Justiina on hiiristä mieltä. Jos ne maistuvat yhtä hyvin, neidin ravitsemuksesta tarvitsee tuskin olla huolissaan, vaikka siinä menisikin jonkin aikaa, että jauhelihat alkavat tehdä kauppaansa. Etenkin kun niitä ei edes tule seuraavassa Vauhti-Raksun tilauksessa, vaan otin tällä kertaa niiden sijasta palalihaa. Lystikään kun ei ole isoin mössöjen ystävä.

Viime päivät meillä onkin Jussin kanssa pelattu monen frettiharrastajan tuntemaa seurapeliä "bongaa kakka". Erilaisista ruuista kun tulee koostumukseltaan hyvin erilaista kakkaa, joten heti kun Justiinan on nähty kyykkäävän jonnekin, on kasasta haettu vahvistusta näköhavainnoille. Jussistakin on kehkeytynyt kunnon näätädaddy, kun hän saattaa tulla iloisena ilmoittamaan, että nyt kyllä kakka näyttää siltä, että se tipu selvästi sit syötiin eikä vain kannettu jonnekin ja vähän maisteltu. Sama indikaattori näytti aika selvästi, että ne sisäelimet eivät olleet kelvanneet yön pimeinä tunteinakaan.

Päivän pino

Kopituksestakin ollaan nyt luopumassa, ja koska pari yötä on mennyt täysin sopuisasti perimmäisessä näätähuoneessa kaikkine tunneleineen ja kiipeilypuineenkin, tyttöjen alue laajenee tänään illalla taas koko näätähuoneeseen. Miikkikselle tämä voi kyllä olla pienimuotoinen shokki, sillä se on vallannut etummaisen näätähuoneen omaan käyttöönsä tyttöjen alueen ollessa rajattuna perimmäiseen. Miikkis kun ei nykyään enää nuku tyttöjen kanssa, ettei se pääse pöllimään neitien iltapaloja. Niinpä Miikkis joutuu taas muuttamaan makkariin meidän kanssa öiksi (makkarista Miikkiksellä on vapaa pääsy myös olohuoneeseen, eteiseen ja keittiöön, mutta makuuhuoneessa on sen peti- ja ruokapaikat -ja vessa. Onneksi sekin aika kyllä lähenee, että parvekkeen ovea voidaan pitää aina auki, ja Miikkiskin taas tarkenee sielä. Se kun oli viime kesänä ja syksynä yksi pojan mieluisimpia nukkumispaikkoja.

Ja niistä positiivisista on myös mainittava, että Mitellastakin on nyt kevään edetessä kuoriutunut taas se minun rakas koko ajan putputtava ja hepuloiva sekopää. Syksy ja talvi meni jo niin rauhallisissa tunnelmissa, että ajattelin neidin kokonaan aikuistuneen, mutta nyt ei Lystikään meinaa koko aikaa pysyä meidän mittiprinsessan perässä. Niinpä minä seuraan nauraen sen toilailuja, ja Jussi huokailee kaivaten sen pampulaisen sylinäädän perään, mikä neiti talvella oli. Mutta ehkä hän saa sen taas syksyllä takaisin.

Keinoja paikata näätien aiheuttamaa kassavajetta

Minulla on usein tapana sanoa, että lemmikkienpitoon menee rahaa niin paljon kuin on käytettävissä, ja pahimmillaan vähän sen yli. Meillä ei ole onneksi vielä tullut vastaan tuo ylityskohta, mutta alkuvuoden eläinlääkärikulujen jälkeen se on lähempänä kuin toivoisin. Tilanne on onneksi kuitenkin korjaantumassa lähikuukausina, mutta se yhdessä Trio MiuMau ja Herra Nilsson -blogin eläinlääkärikulupostauksen kanssa innosti minut kirjoittamaan joitain kohtia, millä meillä on paikattu ja varauduttu näätien aiheuttamiin menoihin.

Alennuslaput ja isot pakkaukset ovat arjen peruspiheilyä

- Säännölliset palkkatulot. Etenkin isomman näätälauman kanssa tähän kannattaa ehdottomasti pyrkiä. Pari näätää voi hoitua hyvin opintotuella ja keikkahommillakin (ainakin jos puskurit ovat kunnossa), mutta isomman lauman kanssa säännölliset tulot auttavat monessa kohtaa. Ne paitsi tekevät tuloista helpommin ennakoitavat, ne myös tekevät pankeista suopeampia myöntämään luottokorttia ja lainaa sekä mahdollistavat monet osa-maksusopimukset.

- Säästöt/sijoitukset. Jos suinkin mahdollista, osa kaikesta tulevasta rahasta kannattaa aina laittaa säästöön erilliselle tilille. Mikäli rahatilanne on lähtökohtaisesti niin tiukka, ettei rahaa ole mahdollista laittaa säästöön yhtään, kannattaa miettiä todella tarkkaan, onko juuri nyt oikea aika hankkia lemmikkiä. Lemmikin peruskuluista kun voi selvitä varsin edullisestikin, mutta kulut nousevat äkkiä, jos eläin esimerkiksi sairastuu.

- Luottokortti. Etenkin jos säästöjä ei ole paljoa, luottokortti kannattaa ehdottomasti hankkia jos siihen on mahdollisuus. Usein luottokortin saaminen edellyttää säännöllisiä tuloja, mutta moni pankki myöntää myös esimerkiksi opiskelijaluottokortteja pienemmällä luottorajalla kun tietty opintopistemäärä on täynnä. Mitä vähemmän tuloja on, sitä isompaa kynnystä kortin käytössä kannattaa pitää. Luottokortti on kuitenkin siinä kohtaa kätevä olemassa, jos eläintä joutuu vaikka viemään äkisti päivytysaikaan eläinlääkärille, ja säästötilin rajat tulevat vastaan.

- Luotettava lainaaja. Pankkien luotonmyönnöllä on rajansa, etenkin jos sattuu olemaan vaikka opiskelija jolla ei ole säännöllistä työtä. Tai vaikka ei olisikaan opiskelija ja olisi säännöllinen työ. Pankista lisälainan saaminen voi myös kestää. Niinpä isomman eläinlauman kanssa ei ole haitaksi, jos joku on valmis tarvittaessa auttamaan taloudellisesti. Meillä on tällä hetkellä Jussin kanssa jo käytännössä yhteiset rahat, ja äiti on luvannut olla tarvittaessa tukena, jos nyt Jussin opintojen loppusuoralla tulisi vielä jokin isompi taloudellinen haaste (ja toki sen jälkeenkin, vaikka sitä tietenkin toivoo, että sen jälkeen taloudellinen tilanne kohenisi kunnolla). 

Näin paljon näätiä kiinnostaa säästöjutut. Ne ovat omistajan päänvaiva.

- Kirppismyynti. Olen välillä vitsaillut, että meidän näädillä on varmaan enemmän tavaraa kuin minulla, ja yksi syy on varmasti kirppistely. Nykyään tavaraa kertyy sen verran vähemmän, että kirppispöytää ei tule otettua yhtä säännöllisesti kuin aiemmin, mutta nytkin yhdistimme kaappien kevätsiivouksen ja kassavajeen paikkauksen. Itse kun laittaa esimerkiksi valtaosan elokuvista ja kirjoista kiertoon yhden katsomisen/lukemisen jälkeen, ja vaikka niiden kanssa käyttääkin nykyään paljon kirjastoa ja suoratoistopalveluita, niitäkin silti kertyy aina jonkin verran. Lisäksi meillä oli nyt yhteenmuuton jäljiltä kaksoiskappaleita monista kodintavaroista, kuten keittiövaaoista, vatkaimista yms. Niin niistä tulikin viikossa lähes jälkimmäisen eläinlääkärireissun verran euroja.

- Näätätavaroiden inventointi. Tämä menee osittain yhteen kirppismyynnin kanssa, koska osa näätäkaapista poistetuista tavaroista päätyi myyntiin sen kautta. Osa meidän ylimääräiseksi jääneistä eläintavaroista odottaa kuitenkin sitä, että ehdin kirjoitella niistä myynti-ilmoituksia nettiin. Ajattelin kuitenkin jättää sen lähemmäksi seuraavaa näyttelyä, jolloin tavaroiden toimitus/nouto on monen kanssa helpompi sopia.

- Arvat ja lottovoitto. Tämä taktiikka houkuttelee mahdollisuudella kuitata nopeasti niin näätämenot, luotot kuin asuntolainakin. Toistaiseksi tähän on kuitenkin mennyt suunnilleen yhtä paljon rahaa kuin tästä on tullut, joten en voi suositella tätä ensijaiseksi taktiikaksi rahoittaa eläinharrastusta. Samaa voin sanoa lotosta. Lottoon meillä on tosin mennyt enemmän rahaa mitä siitä on ikinä tullut.

- Muiden kulujen pienentäminen. Kaikista peruskuluista, kuten vuokrasta, ei useinkaan ole mahdollista leikata, mutta monelta löytyy kulukategorioita joista voi leikata hetkellisesti, kuten vaatteet, herkut tai muut harrastukset. Opiskeluaikoina uusi isompi häkki rotille tai eläinlääkärireissu saattoi tarkoittaa loppukuun makaroonikuuria (usein sentään ketsupin kera). Näätien kanssa ei olla käyty vielä siinä pisteessä, vaikka tiukempina kuukausina tuleekin hyödynnettyä paljon tarjouksia ja mietittyä ruokia enemmän myös hinta huomioiden.

Joissain tilanteissa kimppa-asuminen voi auttaa kulujen hallinnassa. Tämä ei ole yksi niistä.

- Muita mahdollisia tapoja. Näiden meillä hyödynnettyjen lisäksi sitä on törmännyt osien eläinlääkärikäyntien yhteydessä osamaksumahdollisuuteen. Osamaksua tarjoavat firmat edellyttävät usein täysi-ikäisyyttä ja säännöllisiä tuloja. Osamaksu tuo kuitenkin yleensä sen verran lisäkustannuksia, ettei sitä kannata miettiä ensisijaisena vaihtoehtona. Jos jaksaminen riittää, satunnaisia lisätuloja on mahdollista hankkia myös tekemällä keikkatöitä päätoimensa ohella. Henkilöstövuokrausfirmojen kautta on mahdollista päästä esimerkiksi kassatöihin ja varastohommiin, eivätkä kaikki tehtävät vaadi pitkää perehdytystä. Näissä hommissa on toki paljon alueellisia eroja siinä, kuinka helppo niitä on saada.

Askelia kohti nappulattomuutta

Justiinan kanssa meillä on kahtena isoimpana tavoitteena saada neiti osaksi laumaa, ja saada se vaihdettua raakaruualle. Koppihoidon ohella meillä on nyt lähdetty viemään läpi myös muutosta ruokavaliossa. Tässä asiassa arvoin taas pitkään, lähdetäänkö muutosta kokeilemaan pitkän kaavan kautta hitaasti totuttaen, vai heittämällä Justiina suoraan syvään päähän poistamalla nappulat menuvalikoimasta luottaen siihen, että kyllä se lihakin alkaa kelvata kun kyllin nälkä tulee. Kummallekin tavalle löytyy kannattajia. Osa luottaa vahvasti siihen, että terve eläin ei tapa itseään nälkään täyden kupin äärelle, kunhan uutta ruokaa vain tarjoaa kyllin sitkeästi. Toiset taas ovat vakuuttuneita siitä, että freteillä lukkiintuu varsin nuorena se, mitä se laskee ruuaksi, ja tämän jälkeen ruokavalion vaihto vaatii pitkän uudelleenopetteluprosessin, jossa näätä saadaan pikkuhiljaa tunnistamaan uudet ruuat syötäviksi.

On se julmaa, kun pienen näädän on pakko syödä jotain lihaa. Lihaa ei edes myydä pusseissa joissa on fretin kuva.

Koppihoidon ensimmäisinä päivinä miksasin kuppiin sekaisin lihoja ja nappulaa niin että sieltä löytyi jokaiselle jotakin. Sen jälkeen päätin kokeilla, mitä tapahtuu, jos otan nappulat kokonaan pois. Justiina ei arvostanut elettä yhtään, enkä kahtena ensimmäisenä päivänä nähnyt sen varmuudella syövän mitään. Se vain sitkeästi etsi nappulakuppiaan, ja minä aloin miettiä, pitäisi meidän ottaa taas pari askelta taaksepäin ja kaivaa Holistic ferrets ryhmästä esille parhaat soupie-reseptit ja ruokavalion vaihto-ohjeet. Sitten bongasimme Justiinan näätähuoneesta rotanlihakappale suussaan. Neiti sitä siinä aikansa maisteli, ja päätin että kokeilemme vielä, onnistuisiko vaihto suoraan.

Eilen Jussi ilmaisi huolensa, että eihän touhua voi jatkaa näin, että meillä ei ole täyttä varmuutta syökö neiti. Ei vaikka tarkoitus olisi hyvä. Niinpä eilen tytöt saivat jotain sellaista, jonka arvelin tekevän hyvin kauppansa. Kuppiin laitettiin ensin yksi kananmunan keltuainen ja sitten viisi lisää, kun näädät latkivat keltuaisia söpönä rivinä, ja Justiina oli siitä yhtä kiinnostunut kuin muutkin. Tänään taas välipalana oli vuorossa kuivattua ankkaa, jota Justiina popsi kanssa yhtä hanakasti kuin keltuaisia eilen. Selvästi kuivaliha oli sitkeämpää mitä tytön tutut naput, mutta hampaiden kannalta se on vain hyvä.

Vaikka pedit lisääntyvät, pinkki peti on silti raadin suosikki.

Tänään illallisella olisi sitten tarkoitus tarjota mössöä suoraan lusikasta, jotta näkee taas paremmin, kuinka se tytölle uppoaa vai uppoaako. Ja tarvittaessa lisätä annoksiin hieman keltuaista kastikkeeksi, kun se ainakin tuntui maistuvan. Syöttämällä näkee laumassa varmasti parhaiten, mitä tyttö on ruuasta mieltä, kun ainakaan vielä neiti ei ryntää samalla tavalla suoraan lihakupille kuin muut. Se ei toki tarkoita sitä, etteikö neiti voisi käydä sieltä myöhemmin närppimässä, kun huomaa taas ettei nappulakuppia tullutkaan.

Mitään suoraa rakastumista raakaan ei ole siis havaittavissa, mutta tämänkin suhteen olo on optimistiminen, kun Justiina on jo bongattu syömästä useampaa ei-nappulapitoista ruokaa, vaikka se onkin vähän vielä närppimistä. Ja mitä taas tulee siihen koppihoitoon: lauma on yhä ollut yöt ja työpäivät pienemässä tilassa. Sielä on kuitenkin nyt jo kolme petiä, leikkimatto ja pahvinen raapimakaluste. Lisääntyneistä pedeistä huolimatta kaikki kuusi nukkuvat välillä samassa pedissä, mikä on erittäin positiivista kehitystä. Useampi peti kun tarjoaisi jo enemmän väistömahdollisuuksiakin, vaikka tila on yhä suhteellisen pieni.

Lysti ei liikoja stressaa näitä uusia hullutuksia. Vaikka mössö ei Lystistäkään ole kunnon ruokaa.