maanantai 28. maaliskuuta 2016

Pääsiäisnameista herkkulakkoon

Pääsiäinen alkaa olla takana, eikä pyhistä tälläkään kertaa selvitty nääppien kanssa ihan kohelluksitta. Miikkis tai Snurre oli onnistunut pöllimään paketillisen keksejä, jotka Miikkis oli syönyt ollessani Jussilla. Lopputuloksena pääsimme pesemään lattioita ripulista ja pestessä skunkin peppua siitä samasta, onnistuimme laukaisemaan haisunäädän. En ole täysin varma, onnistuinko itse ripuleita jynssätessäni painamaan jotenkin rauhasta, vai oliko se pojan protesti ripulirallia vastaan, mutta lopputuloksena oli taas kunnon etikkaputsaukset ja kämpän tuuletukset. Onneksi suihkukaappi on ehkä kämpän helpoin tila pestä.
Littles Pet Shop-munasta paljastunut ranneke

Myös pääsiäisherkkujen etsintä herätti suurta intoa nääpissä. Snurre ja Esteri seurasivat innoissaan
ensin Jussin kannoilla hänen etsiessä minun kätkemiä aarteita ja seuraavaksi minun perässäni minun etsiessäni Jussin jemmaamia suklaita. Koska Snurren viehtymys suklaaseen on molemmilla tiedossa, kaikki namit laskettiin huolella ennen piilottamista ja lukumäärä tarkistettiin heti etsinnän jälkeen, että määrä varmasti täsmäsi. Löydetyt herkut siirrettiin sen jälkeen ylös tasolle, jolle Snurre ei pääse, mikäli muutamaa muuta huonekalua siirtää. Silti myöhemmin illalla asuntoa siivotessa lämminvesivaraajan alta löytyi yksi puoliksi syöty pieni Kinder-pupu. eikä kummallakaan ole taas aavistustakaan, missä vaiheessa Snurre on saanut sen napatuksi.
Tahattoman hankalaan paikkaan päätynyt ylläri

Näiden tapausten tiimoilta Jussin kanssa on puhuttu, että miun
kämppä on ehkä syytä julistaa peli-iltoja lukuunottamatta herkkuvapaaksi vyöhykkeeksi. Herkut kun eivät tee hyvää itsellekään, mutta viime aikoina on käynyt selväksi, että nääppävarmiksi luulemamme paikat eivät selvästi ole ainakaan täysin sellaisia. Snurrekin kun on kehittynyt koko ajan taitavammaksiksi vetoketjujen ja kaappien kanssa. Ja mikäli ainoat varmat keinot estää nääppien pääsy sokeriherkkujen kimppuun on joko rajata nääppien liikkumista asunnossa tai lopettaa sokeriherkkujen kantaminen kotiin, valitsen mieluummin jälkimmäisen. Etenkin kun nykyisessä asunnossa tila on muutenkin rajallinen.



Onneksi näistä huolimatta kaikki nääpät ovat olleet virkeitä ja touhunneet itselleen tyypilliseen tapaan. Ja eiköhän se Miikkiksen vatsakin taas tuosta rauhoitu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti