Böffön kanssa Jussi on todennut olevansa tähän astisen lemmikkiharrastuksensa suurimman haasteen edessä: skorpionit, nuolimyrkkysammakot ja erilaiset käärmeet eivät ole mitään hamsterin rinnalla. Hamsteriahan pitää käsitellä! Ja ennenkuin siihen kunnolla päästään: totuttaa käsittelyyn. Tämä on johtanut jo useampaan pieneen kulttuurishokkiin, kuten siihen, että se että eläin puree ei ole syy lopettaa sen käsittelyä ja pitää sitä katselueläimenä eläimen stressaamisen välttämiseksi, vaan syy käsitellä eläintä enemmän että se tottuu. YouTube onkin ollut ahkerassa käytössä, kun Jussi on etsinyt sieltä erilaisia käsittelyvinkkejä saadakseen omat otteensa Böffön kanssa kuntoon. Se onkin tuottanut jo paljon edistystä, etenkin Jussissa, josta on tullut jo silminnähden rauhallisempi käsittelijä.Myös Böffön kasvattaja on ollut mukana jakamassa vinkkejä, miten tuosta hieman omapäisestä ja liikkeessäoloaikana ehkä vähän metsittyneestä hamsterilapsesta saataisiin kunnon lemmikkipumpulipallo. Jussia alkuun vähän mietitytti Marikalta kysellä, kun Böffö on kuitenkin ostettu liikkeestä eikä kasvattajalta suoraan, mutta hänkin on nyt uskonut Marikan olevan paras asiantuntija Böffön suhteen oli kyse sitten pojan herkuista tai luonteesta. Böffö kun ehti kuitenkin viettää Marikan luona selvästi pidempään mitä liikkeessä, jonka lisäksi Marika on nähnyt kaikki pojan poikuesisarukset ja vanhemmat. Itsestä taas on vain luonnollista, että silloin kun eläimen kasvattaja on tiedossa, on hän se henkilö, jolta eläimestä voi tarkemmin kysellä. Ja se on myös se syy, miksi Böfföltä löytyneet paperit oli se lopullinen vihreä valo sille, että meille lopulta eläinkauppahamsu muutti.
Itse olen viimeisen reilun parin viikon aikana joutunut huomaamaan, kuinka paljon olen ehtinyt unohtaa. Perusasiat asumuksen sisustuksesta, pyörän koosta yms. tulevat yhä helposti, mutta olin todella unohtanut sen, millainen hamsteri on. Sen että se ei ole rotta tai hiiri. En ollut yhtään muistanut sitä, kuinka hamsterit saattavat singota kädestä, kun ne eivät tartu samalla tavalla kuin rotat ja hiiret, eivätkä hahmota samalla tavalla syvyyksiä. Olin unohtanut kuinka paljon enemmän hamsterin kanssa voi joutua tekemään töitä, että siitä saa yhtä syliteltävän mitä rotat ja hiiret. Ruokamerkkisuosituksia en edes koittanut muistella, sillä ne ovat reilussa kymmenessä vuodessa muuttuneet varmasti moneen kertaan. Omina hamsuiluaikoina SupaHamster kun oli vielä hyvää ruokaa, ennenkuin joku keksi sitten lisätä siihen kivoja värjättyjä palluroita piristämään ruuan ulkoasua. Mutta unohduksen vastapainoksi sitä on tullut lueskeltua: minä blogeja ja Jussi artikkeleita ja YouTube-videoita.Mutta kaikesta ihmettelystä huolimatta Böffö on kyllä onnistunut valloittamaan meidät molemmat uteliaisuudellaan. Böffö on usein kuono pitkällä kuikuilemassa terraariossaan - silloin kuin ei treenaa maratonia varten pyörässään. Ja Jussin intoa on ilo katsella, kun hän raportoi Böffön tekemisiä ja edistysaskeleita: montako sekuntia poika on malttanut kädellä pysyä ja paljonko sitä sai silittää - sekä tietenkin: kuinka nopeasti cashewpähkinä hävisi poskipusseihin ja paljonko peppukarvat ovat kasvaneet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti