perjantai 24. huhtikuuta 2015

Täällä tänään

Huomasin että siitä on aikaa kun olen koonnut koko talouden elolliset samaan postaukseen - itseasiassa niin kauan, ettei kaikkia altaan asukkeja ole blogiin edes listattu. Niinpä uusille lukijoille tiedoksi ja muille kertaukseksi kerrottakoon mitä otuksia täältä kaiken kaikkiaan löytyykään - ja nyt kun vauhtiin päästään, niin ehkä myös poikaystävän otukset voi listata samaan syssyyn, vaikkeivat ne saman katon alla asukaan.

Oman talouteni ehdoton päähenkilö on oikeutetusti haisunäätäpoika Mihail, joka jakaa yhdessä kanssani talouden kaikki neliöt. Tästä pian kaksivuotiaasta pojasta löytyy tarkemmin tietoa Mihailin omalta sivulta blogin yläreunasta.

Uusin tulokas ja talouden toinen karvakaveri on hiiripoika Savu, joka on syntynyt 24.2.2015 ja ehtinyt siten majailla meillä vasta pari viikkoa. Tähän uteliaaseen poikaan onkin vasta tutustuminen käynnissä, ja ruokaa laittaessa sitä unohtuukin usein höpöttelemään pojalle, että se miuun paremmin tottuisi.

Huoneen nurkassa on ollut vajaan vuoden verran myös 77-litrainen kulma-akvaario, johon muutti alkajaisiksi 12 intiaanisulkaa, 1 taistelukala ja 6 piikkisilmää. Alun jälkeen asujaimisto on kasvanut kolmella nuolimonnilla (jotka ehtivät kerran jo kuteakin) sekä kolmella leväsukaravulla, jotka ovat oikeastaan Jussin. Ensiksi hankitusta taistelukalastakin ehti aika jo jättää, mutta sen seuraajaksi vaihtui toinen taistoukko.

Jussin eläintarha on ehtinyt tässä vuoden aikana kasvaa siitä yhdestä käärmeestä jonka hankintaa hän suunnitteli kolmeen viljakäärmeeseen (jotka olen nimennyt Haniksi, Miniksi ja Putiksi), kahteen sininuolimyrkkysammakkoon (jotka eivät tunnista nimiä Ukko ja Akka yhtä hyvin kuin muut niiden nimet tietävät) ja viiteen hämähäkkiin, joista kolme viimeisintä kotiutui tänään. Hämähäkin ovat saaneet risteikseen nimet LottaPäivi (Brachypelma Smithi), Höppänä (Lasiodora Parahybana), Sinikka (Chromatopelma Cyaneopubescens), Punahilkka (Brachypelma Boehmei) ja Lukki (Cyclosternum Fasciatum) pitkälti miun myötävaikutuksellani. Hämähäkkien lajit löytyvät sulkeista, joskin miun on myönnettävä hämähäkkien olevan miulle niin vieras lajiryhmä ettei miulla ole toivoakaan lajien muistamisesta lunttaamatta niitä Jussilta. Nykyisellään näyttää tosin uhkaavasti siltä, että en voi täysin välttää tuttavuutta niiden kanssa jatkossa - hämähäkit kun voivat elää parhaimmillaan jopa yli 30 vuotta.

Itse olen nelivuotiaasta asti lemmikkiharrastusta katsellut 27-vuotias naisihminen, joka on tähän ikään mennessä ehtinyt niin mennä naimisiin ja erota, valmistua filosofian maisteriksi pääaineenaan kulttuurihistoria, hankkia toistaiseksi voimassaolevan työsuhteen varastotyöntekijänä kuin matkustaa junalla Venäjän ja mongolian halki Kiinaan - ja oppia siinä matkan varrella ettei elämä ole niin vakavaa eikä sitä ole edes tarpeen saada valmiiksi. Tavaran vähennysprojektit itsellä ovat pyörineet nyt nelisen vuotta otettuani jo opiskeluaikoina kunnon varaslähdön asunnon täyttämiseen tavaroilla - ja tämä on nyt jo toinen blogi jossa väitän projektin olevan hyvällä mallilla ;)

Tervetuloa blogin pariin kaikille vanhoille ja uusille lukijoille!


2 kommenttia:

  1. Kun nyt pääsisi tuostakin kammosta... =(
    Pari eläintä joita en ottaisi lemmikiksi ovat hämähäkki ja juoksujalkainen. Olisiko jotain atavistista. Jossain päin maailmaa juoksujalkaiset kasvavat jokseenkin suuriksi ja ovat myrkyllisiä. Ajattelen, että kammo on geeneissä ammoisilta ajoilta. ;)
    Hämähäkit ovat kyllä kauniita (ihailen niitä sopivan kaukaa ), juoksujalkaiset eivät. En kyllä kumpaakaan listi niitä tavatessani. Ovat hyödyllisiä otuksia luonnossa, mutta lemmikiksi, huh.

    Käärmeen voisin ottaa ja hiiret + rotat ovat ok. Jyrsijät ovat hauskoja ja älykkäitä. Niin sitä on ennakkoluulojensa tai pelkojensa vanki.

    Terv. Freya

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itselläkin hämähäkit ovat niitä harvoja joiden kanssa en ole ihan sinut. Muuten ei löydy montaa eläinryhmää joista itsellä ei olisi mitään kokemusta, vaan kotona on ollut niin lintuja, matelijoita, hyönteisiä, jyrsijöitä, kissoja, koiria ja kanejakin - kaloja ja sammakkoa toki unohtamatta. Mutta ikävä kyllä (ja onneksi!) meillä on Jussin kanssa diilinä ettei toisen lajivalintoihin puututa ilman todellista syytä (esimerkiksi allergia), vaan kummallakin on vapaus harrastaa haluamiaan lajeja. Niinpä minä siis totuttelen hämähäkkeihin. Onneksi nuo ovat kaikki aika nuoria vielä, niin ei tarvitse heti totutella ruokalautasen kokoisten kanssa (ja noistakin onneksi vain yksi voi kasvaa niin isoksi).

      Vastaavasti Jussi on sitten valmis totuttautumaan jyrsijöihin ja hyväksymään nuo ei terrassa elävät otukset, joista voi olla enempi sotkua ja vaivaa. Ja on nyt jo ollut mukana frettejäkin katselemassa ja hankkimassa lisää tietoa niistä, siltä varalta että sellaisen joskus haluan ja se muuttaisi mukana yhteiseenkin kotiin. Eilen sirkuksessa kyseli miulta jopa hevosista, että haluanko joskus sellaisen, kun katselin yhtä niin ilmeisen ihastuneena ja lupaili voivansa miulle joskus ratsastustunteja kustantaa, sitten kun on valmistunut ja työelämässä - vaikka itse pelkääkin hevosia.

      Nyt alkaa kyllä pikkuhiljaa itsekin olla siinä pisteessä, ettei ajatus hämppyjen lomahoitajana toimisesta tunnu ihan ylivoimaiselta. Sekin kun saattaa olla vielä edessä, jos Jussi joutuu harjoitteluun kauemmas Turusta. Vastaavasti Jussi tuuraa miua sitten omieni kanssa, vaikka esimerkiksi skunkin vessapaikan siivoaminen ylittää hänen mukavuusalueensa rajat aika vahvasti. Mutta kivempi se on kuitenkin näin, että toinen tätä eläinharrastusta ymmärtää, vaikka katsotaankin sitä välillä eri vinkkeleistä kun kummallakin on ne omat lajinsa ;)

      Poista