Pari päivää sitten tuli vastaan se piste, että minun oli ilmoitettava Jussille että jommankumman meistä on hankittava uusi puhelin. Silläkin uhalla että ostolakko uhkaa hajota käsiin, nyt oli saavutettu se piste, että vanha puhelimeni oli käynyt käytössä hankalaksi. Vanha puhelimeni oli Jussin vanha ja poistunut häneltä käytössä nykymittapuulla olemattoman pienen sisäisen muistin takia. En kokenut tätä kuitenkaan itse alkuun ongelmaksi, sillä enhän minä tarvinnut kuin muutamia ohjelmia: neljää useammin ja paria silloin tällöin. Ja ne kaikki mahtuivat puhelimeen melko hyvin ja tilaa jäi vielä parille pelillekin. Pari isointa ohjelmaa piti kyllä sijoittaa tabletille ja käyttää niitä sen kautta, koska ne olisivat jo yksinään täyttäneet puhelimen muistin. Mutta sen ei ollut väliä, kun puhelin sopi hyvin käteen ja ne tärkeimmät kuitenkin mahtuivat.
Kunnes tuli se päivä, kun mobiilipankin piti antaa päivittyä uusimpaan versioon tietoturvasyistä. Tämä onnistui, mutta edellytti pelien karsimista yhteen ja yhden isomman ohjelman poistoa. Se ohjelma ei kuitenkaan ollut se tärkein, joten puhelin toimi edelleen ihan hyvin. Itseä hieman harmitti, kun nykyisissä sovellutuspäivityksissä ei enää huomioida vanhojen puhelimien kapasiteettia, mutta sillehän minä en mitään mahtanut. Jussi kertoili ajoista kun kaikki ohjelmat olivat niin pieniä että mahtuivat puhelimeeni.
Sitten What's Up alkoi ilmoitella päivitystarpeestaan. Sivuutin ne ilmoitukset siihen päivään asti, kun tuli se lopullinen uhkaus: mikäli ohjelmaa ei päivitä nyt, se lakkaa kokonaan toimimasta. Tarvitsin ohjelmaa pyöräilykaverin kanssa kommunikointiin, joten annoin päivittää sen tehtyäni sille ensin tilaa poistamalla viimeisen peleistä. Se ei kuitenkaan riittänyt, vaan puhelin oli päivityksen jälkeen yhä jumissa, kunnes Jussi löysi lisätilaa poistamalla kaikki What's Up -kuvat. Sen jälkeen onkin eletty nuoralla tanssia neljän viimeisen ohjelman kanssa: mikäli mihinkään niistä ei tule kriittisiä päivityksiä, puhelin toimii kun poistaa kaikki ylimääräiset kuvat ja muun sälän heti. Ja samaan aikaan tabletin käyttö on jäänyt älypuhelimen myötä niin vähälle, että en tarvitsisi sitä ollenkaan mikäli saisin sielä olevat ohjelmat mahtumaan puhelimeen.
Yksi päivä putsattuani taas puhelinta tulin siihen tulokseen ettei homma enää toimi. Kun ei voi luottaa enää edes siihen, että ilmoitukset sähköposteista tulevat perille, jos ei ole muistanut siivota puhelimen muistista tilaa niiden vastaanotolle. Niinpä Jussi sai kaksi vaihtoehtoa: joko hän ostaa uuden puhelimen koska haluaa sellaisen tai minä ostan uuden puhelimen koska tarvitsen sellaisen. Jussi kun on jo pitkään etsinyt toimivaa tekosyytä puhelinsa päivittämiseen ja minä taas tulisin hyvin toimeen Jussin puhelimella.
Tai uskon tulevani. Jussi mietti asiaa yön yli ja sain hänen vanhan puhelimensa käyttööni eilen. Vielä se tuntuu oudolta sillä outohan se itselle onkin. Myös tutut ohjelmat näyttävät vähän vieraalta, kun ne pystyi viimein päivittämään viimeisimpään asuunsa. Mobiilipankissakin näkyvät nykyään myös verkkopankkiin tulevat postit. Hieman outoa, mutta erittäin kätevää. Tavallaan myös hyvin vapauttavaa, kun yhtäkkiä ohjelmia pystyy käyttämään niinkuin ne on suunniteltukin.
Jussin hehkuttaessa uuden puhelimensa veden- ja pölyn kestävyyttä, lasista takakantta ja muita ominaisuuksia minä en voi muuta kuin hymyillä. Minun uudessa puhelimessani kun on jotain paljon parempaa: ihan uskomaton käyttötuki - ja vielä hyvin monella tavalla uskomaton ♡ Puhelimen oltua Jussilla monta vuotta käytössä tiedän, mistä löydän avun kaikkiin mahdollisiin kännykkäpulmiini. Tai ainakin niihin jotka on mahdollista ratkaista ;-)
Ihan ostolakkoa rikkomatta en kuitenkaan selvinnyt; puhelimen kuoret menivät vaihtoon. Kirjaimellisesti hyvin pinnallista, mutta halusin päivittäin käyttämäni esineen myös näyttävän omalta sen lisäksi että se toimii käytössäni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti