sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Pieni suuri haisufani

Siskontyttöni on aika mainio tapaus. Neidillä on nyt ikää 1,5-vuotta ja hän on kovin tykästynyt Miikkikseen joka on saanut neidiltä kutsumanimen haisu. Aina kun siskoni kertoo miun ja Jussin olevan tulossa Tampereelle, sitä seuraa neidin taholta kysymys haisusta: tuleeko haisu. Mikäli vastaus on myönteinen, neiti innostuu; sitten pitää hoitaa ja laittaa vettä. Siskontyttö ei kaipaa suurta vastavuoroisuutta: ei haittaa vaikka Miikkis vieraassa paikassa lähinnä piilottelee eikä halua tulla silitettäväksi. Silti on hyvin tärkeää varmistaa, että haisunäätä saa heti eteensä kupillisen vettä, ja sen jälkeen käydä välillä tarkistamassa että kupissa on varmasti vettä ja haisulla ruokaa. Mikäli näyttää että jompikumpi on loppu, tulee neiti nykimään hihasta, että nyt pitää hoitaa.

Nyt olimme taas viikonloppua Tampereella, mutta Miikkis oli tälläkertaa kotona Turussa. Poika kun ei viihdy Tampereella, kun vilinää ja melskettä kun riittää sielä selvästi yli pojan mukavuusrajan. Saimmekin siis viikonlopun aikana vastata moneen kertaan kysymyksiin siitä missä haisu on ja näyttää tytölle haisunäätävideoita YouTubesta. Sisko kyllä vähän huolestui siinä kohtaa, kun tyttö pyysi lisää haisuvideoita videon toisensa jälkeen, vaikkei yleensä jaksa keskittyä YouTubeen pitkiä aikoja kerrallaan. Se on kuulemma sitten miun vastuullani, jos tyttö isompana ilmoittaa haluavansa oman haisun ;) Niin mie saan sitten selittää miksei heille sellaista tule.

Se sentään vähän siskontyttöä lohdutti, kun lupasimme tulla heti ensiviikolla uudestaan ja ottaa sitten haisun mukaan. Ensiviikolla kun on siskon häät ja silloin viivymme Tampereella useamman yön. Ensiviikko on kuitenkin vielä sen verran hämärä käsite samoin kuin neljän yön päästä, piti pikkuneidin vielä moneen kertaan varmistaa, että tuleehan haisu varmasti ja saahan sitä hoitaa. Ja siitä vasta riemu repesi, kun lupasimme että haisu tulee yökylään. Tähän asti neiti kun on nähnyt haisua vain mummulassa, kun siskon koiran takia Miikkistä ei ole uskaltanut siskon luo ottaa. Nyt Lukalle on kuitenkin jouduttu etsimään uusi koti, ja sen lähdön jäljiltä on jäljellä koiraton koti ja aidattu piha. Pääsee Mihailkin sitten ilmaa hihnaa ulos touhuilemaan, josko se jo ensiviikolla pihalla vähän pidempään tarkenisi.

Haisuasia on pikkuneidille niinkin tärkeä, että se otettiin esille vielä kymmeneen kertaan kun aloimme tehdä lähtöä siskon luota. Neiti varmisti sekä minulta että Jussilta erikseen, että tuleehan haisu ja juoksi vielä perään eteiseen muistuttamaan asiasta. Viimeinen näky siskon pihasta lähtiessä olikin eteisen lasiseen ulko-oveen liimautunut pikkutyttö joka huusi vielä oven läpi että haisu. Ettei vain täti mokaa ja unohda, kun nytkin tuli ilman poikaa. Ei sillä että minä yhtään epäilisin etteikö likka miustakin pitäisi; minä en vain ehkä ole ihan tärkeysjärjestyksen kärjessä silloin jos asiaan on mahdollista liittää lemmikkijuttujakin.

Ja lupasi tyttö kyllä Jussin käärmeetkin hoitaa, kun tulee kesällä Turkuun. Ei neiti ehkä ihan tiedä, mitä käärmeet ovat, mutta homma oli sovittu siinä kohtaa kun neiti kuuli että niille laitetaan vettä. Sen kun hän kyllä osaa.  

4 kommenttia:

  1. Onko haisunäätä koskaan suihkauttanut hajua teillä? Millaisessa tilanteessa jos on? Alkoi kiinnostaa. Uusi asia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miikiksen kohdalla tämä on tullut eteen kahdesti. Ensimmäinen kerta liittyy juuri tuohon siskon koiraan, joka on hyvin kiltti tapaus, mutta erittäin häslä ja äänekäs sille tuulelle sattuessaan. Olimme tuolloin kokoontuneet äidin luokse joulua valmistelemaan ja oli aatonaattoilta. Olimme hetken poikia vahdittuamme päästäneet ne samoille lattioille vapaaksi ja sitten huomio pääsi herpaantumaan hetkeksi muihin asioihin. Luka päätti käyttää tilaisuuden hyväkseen ja hakea Miikkistä leikkimään omaan riehakkaaseen tapaansa ja Miikkis tätä sitten koiriin tottumattomana säikähti. Itse en heti tilannetta huomannut ja ehtinyt väliin pelastamaan poikaa, joten poika päätti hoitaa tilanteen itse. Siskon koira pääsi sitten hajunpoistospray käsittelyyn ja mökötti miulle koko loppu joulun, kun se oikeasti jopa piti tuosta skunkinhajusta. Oli kyllä seurueen ainoa, joka pitiä hajua millään muotoa miellyttävänä.

      Toisesta kerrasta olen kirjoittanut blogiinkin: http://paarynaelain.blogspot.fi/2015/01/asia-jota-en-ajatellut-tunnustaa.html

      Eli periaatteessa kumpikin olisi ollut ihan vältettävissä olevia tilanteita, mikäli omistaja olisi ollut paremmin tilanteen tasolla. Minä en aina ole, mutta sitä treenataan; sekä pojan että itsen takia. Onneksi tuo poika on tämän suhteen aika anteeksi antavainen tapaus, eikä ihan vähästä hätkähdä. Tuohon kun tulee kotona välillä kompasteltua kun poika pyörii kerjätessään jaloissa ja viimeksi eilen onnistuin tiputtamaan kattilan kannen pojan viereen lattialle, kun jotain ihan äkkiä tiskipöydällä siirsin. Yleensä poika kuittaa tuollaiset ihan tömisyttämällä harmistuneena tai maastoutumalla sohvan alle.

      Pojan emo taas ei ole tehnyt tuota kertaakaan, ei edes silloin kun sen tassu jäi oven ja karmin väliin. Eli ihan pelkkä säikähdys ei tuohon yleensä riitä.

      Poista
    2. Mille se haisee? Haiseeko se kaasulle (jota käytetään grilleissä ja helloissa)? Tai no se kaasuhan ei haise juuri millekään, vaan on hajustettua, jotta kaasuvuodot huomataan heti. Ainakin osa kaasuista on hajustettu merkaptaaneilla, eli juurikin niillä aineilla, jotka tekevät haisunäädän hajusta niin pahan. AGA sponsoroikin sen vuoksi Korkeasaaren haisunäätiä. :D

      Poista
    3. Itselläni ei ole kokemusta noista paistokaasuista niin niihin en osaa verrata. Itselle tutuista hajuista lähimmäksi pääsevät ehkä mädät kananmunat sekoittuneena kärähtäneeseen valkosipuliin. Sellainen voimakas, rikkinen ja erittäin tarttuva ja leviävä. Ei kuitenkaan niin paha että joutuisi evakoitumaan kämpästä, vaikka en olisi yhtään pahoillaan vaikkei tuohon enää törmäisi :P

      Poista