lauantai 18. huhtikuuta 2015

Koulukuvausta ja matelijapäivää

Tässä postauksessa piti olla kuva jossa Miikkis on kuvattavana. Arvatenkin kuitenkin unohdin kuvaustilanteessa koko asian, kun itse tilanne vei kaiken huomion. Tänään oli siis Eläinten koulukuvaus Turussa ja olin ilmoittanut mukaan sekä Mihailin että Savun. Mihailille olin varannut ajan jo viime kuussa, Savun lisäsin mukaan tälläviikolla.

Miikkis oli kuvaajalle ensimmäinen kuvaukseen tullut haisunäätä, mutta frettejä hänellä on ollut kuvattavaan useampia. Niinpä hän oli varautunut hieman nopeampaan ja sinkoilevampaan otukseen, kun ajatteli että pojasta voisi löytyä samanlaista vauhtia. Miikkis otti tilanteen kuitenkin varsin lunkisti ja pysyi kuvauspöydällä hyvin lukuunottamatta niitä kertoja kun peppu eksyi liian lähelle reunaa ja meinasi vetää poikaa alas. Asiaan auttoivat tietenkin myös namit, joita oli varattu paikalle sekä omasta että kuvaajan toimesta. Taisivat kuvaajan namit silti viedä voiton, kun kotona poika ei saa ikinä lihapullia. On välillä vähän huvittavaa, että kun koettaa syöttää toiselle mahdollisimman laadukasta ja lisäaineetonta ruokaa, niin sitten toinen on ihan innoissaan aina kun saa jotain kissanpusseja, lihapullia tai muuta einesta (...vaikka toisaalta; mikä olikaan se oma suhde hampurilaisiin ;)).

Ensin Miikkistä kuvattiin kuviollisella taustalla ja sen jälkeen valkoisella. Kuvaajan valikoimiin kun ovat tulleet tekstikyltit, ja ajattelin että jos valkoisen taustan kuvista joku onnistuu todella hyvin, voisin rikkoa ostolakkoa tilaamalla pojasta kyltin. Sitä kun on jo pidempään kaavaillut välioveen kylttiä pojan kuvalla ja tekstillä "kodin kemiallinen turvajärjestelmä". Halusin vain odottaa että poika kasvaa ensin täyteen kokoonsa, edellisen kerran poika kun kuvautettiin ihan junnuna. Harmi vain ettei pojasta saatu tälläkertaa yhtään häntä pystyssä kuvaa, kun se otti kuvaustilanteen sen verran lunkisti ettei millekään tarvinnut näyttää koko komeutta, muttei toisaalta ollut niin rentona että olisi intoutunut haastamaan leikkiin. Sellainen kuva kun olisi ollut kylttiin aika täydellinen.

Savun iän kuultuaan kuvaaja oli hetken hieman huolissaan. Seitsemän viikkoinen hiiri kuulosti hänen korvaansa vielä nopeammalta ja arvaamattomammalta kuvauskohteelta. Savukin pysyi kuitenkin kuvatessa hyvin paikoillaan, eikä edes koittanut poistua sille viritetystä kuvausteltasta. Itselle asiassa ei ollut mitään ihmeellistä, kun itse on niin tottunut siihen, että yli kolmiviikkoinen hiiri on lähestulkoon samanlainen käsiteltävä kuin aikuinen. Hetkeä myöhemmin sain kuitenkin muistutuksen siitä, kuinka sekin on hyvin linjakohtaista. Kävimme kuvauksen jälkeen hakemassa Jussille tarvikkeita yhdestä matelijakaupasta ja sielä oli esillä myös kauniin kuviollisia hiiriä. Pyysin saada niitä käteen ja ne lähtivätkin sinkoilemaan kuin saippuat. Kilttejä ne kyllä olivat eivätkä edes koittaneet purra, mutta ei niiden kädessä pysymisestä kyllä mitään tullut. Taidan siis jatkossakin jatkaa hiirten hankkimista samoilta tutuilta kuin aiemmin ja luottaa siihen että he osaavat valita miulle sellaisia kivoja tapauksia :) Kun kyllähän tuollaisesta menevämmästäkin voi saada kivan käsittelemällä, mutta itse on tottuneempi näihin lähes käsittelemättä kesyihin (joista voi sitten käsittelemällä saada todella syliinhakeutuviakin tapauksia).

Matelijaliikkeestä matka jatkui Vaahteramäen tilan munataksin ja Subwayn kautta Länsikeskuksen Faunattaren matelijapäiville. Jussi kun oli odottanut jo useamman viikon että pääsee taas näkemään Blondi-nimisen tiikeripytonin, jonka näki jo kerran aiemmin toisen Faunattaren matelijapäivillä. Silloin hän kuitenkin unohti ottaa tuosta Tinon pikkutytöstä kuvan ja halusi korjata tilanteen nyt kun mahdollista oli. Nyt tuolla kasvuikäisellä kaunottarella oli kokoa jo päälle kolme metriä ja painoa 16,8 kiloa ...ja kasvu jatkuu vielä useamman vuoden. Jussi on ollut tuosta tytöstä niin innoissaan, että minäkin pyysin sen sitten lopulta syliini. Hyvähän se on vähän varautua siihen, mitä Jussin käärmeharrastus saattaa heittää eteen sitten kun hänellä on enemmän tilaa ja rahaa. Isot käärmeet itsessään kun eivät ole kovin kalliita, mutta niiden terraarioihin ja ruokintaan uppoaa helposti paljon enemmän rahaa kuin pienemmillä lajeilla. Jo ruokaeläinten koko kun tekisi sen, ettei niitä enää helposti säilytettäisi pienessä parilokeroisessa pakastimessa - puhumattakaan siitä, kuinka paljon enemmän isot ruokaeläimet maksavat ja kuinka paljon hankalampi niitä on saada.

Heti liikkeeseen saavuttua alkoi kuitenkin näyttää siltä, että sielä menisi aikaa. Esillä oli useampia matelijalajeja ja mikä tärkeämpää; useampia matelijaharrastajia joilta kysellä. Niinpä pyysin Jussia hakemaan Miikkiksen autosta miulle seuraksi, nyt kun poika kerran mukana oli, eikä Tinokaan ollut ehtinyt sitä skunkkipäiville katsomaan. Sen jälkeen en sitten ehtinytkään enää kiinnittää ajan kulkuun huomiota, tai siihen moniinko paikalla olevista matelijoista Jussi ehti kädestä pitäen tutustumaan. Miikkis kun keräsi ympärilleen myös paljon katselijoita ja kyselijöitä, jotka veivät oman huomioni. Yksi paikalla olleista herppeilijöistä ihastui poikaan jopa siinä määrin, että päätti lähteä heti selvittelemään, onko noiden tuonti Saksasta tällähetkellä oikeasti kuinka mahdotonta. Pyysin häntä raportoimaan sitten miullekin, miltä tämänhetkinen tilanne näyttää kun hän saa selvityksensä tehtyä. Matelijoita hän kun on tuonut ulkomailta useampia, ja lupa-asioiden selvittely on hänelle sitä myötä tuttua. Olisi kyllä oikeasti mahtavaa, jos näitä saataisiin Suomeen vielä lisää. Liikkeen henkilökuntakin kävi sitten pojasta kyselemässä, ja kysymässä myös sitä, olisiko heidänkin liikkeelleen mahdollista saada oma skunkkipäivä. Lupasin sen jo alustavasti ja annoin omat yhteystietoni. Sekin oli kyllä aika huvittavaa, kun yhdessä kohtaa päivää miulla oli sylissä tuo Blondi-käärme ja Tinolla Miikkis. Mie sitten vastailin parhaani mukaan miulle esitettyihin tiikeripythonkysymyksiin ja Tino teki saman haisunäätäkysymysten kanssa. Sitten vaihdettiin takaisin omiin lajeihimme ;)
 
Aika eläinmellinen lauantai siis taas ;)

Mie ja Blondi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti