sunnuntai 19. huhtikuuta 2015

Haisunäätä pähkinänkuoressa

Muutama on miulta taas kysellyt haisunäädän hoidon perusasioita, joten ajattelin laittaa nyt blogiinkin haisunäätäpäiville laaditun esitetekstin hiukan muokattuna. Siinä kun on koettanut lyhyesti vastailla niihin yleisempiin kysymyksiin, mitä ihmiset tuosta pojasta esittävät :)
Haisunäätä eli juovaskunkki on varsin uusi tulokas suomalaisessa lemmikkiharrastuksessa. Sen sijaan lajin alkuperämaassa Yhdysvalloissa niitä on pidetty lemmikkinä jo pitkään, ja Euroopassa ne ovat lemmikkinä yleisempiä Saksassa ja Englannissa. Suomessa olevissa skunkeissa on sekä Saksasta tuotuja että Suomessa syntyneitä yksilöitä.

Elintavat:
Haisunäätä elää lemmikkinä yleensä noin 7-10 vuotta. Se ei tarvitse seurakseen lajitoveria, eivätkä aikuiset urokset välttämättä tule edes toimeen keskenään. Sen sijaan uros-naarasparit ovat tavanomaisempia harrastajilla jotka haluavat kotiinsa useamman karvapäärynän. Haisunäätä on lajina hämäräaktiivinen, ja se nukkuukin yleensä sen ajan kun omistaja on poissa koulun tai työn takia. Omistajaansa kohtaan haisunäätä on kuitenkin seurallinen, ja oppii monesti tulemaan tuttua ihmistä ovelle vastaan – usein kuitenkin namit taka-ajatuksena. Moni haisunäätä nauttii kuitenkin myös sylittelystä, ja käpertyy mielellään kainaloon nukkumaan kunhan ihminen on tuttu. Vieraita kohtaan haisunäädät voivat olla varautuneita ja hakeutua mieluummin omiin oloihinsa huomion keskipisteeksi pyrkimisen sijaan. Mikäli kotona asuu useampia henkilöitä, haisunäätä voi valita omat suosikkinsa myös perheen sisällä ja hakeutua ensisijaisesti aina suosikkinsa seuraan.
Ravinto:
Haisunäädät ovat kaikkiruokaisia, ja niille kelpaavatkin niin erilaiset koirien ja kissojen raakaruuat kuin tavallisesta kotikeittiöstä löytyvät marjat, vihannekset, hedelmät, sienet ja munat, joita voi vielä täydentää muun muassa kuivatuilla hyönteisillä, hedelmäsoseilla ja kissojen ja koirien valmisruuilla. Haisunäädät tarvitsevat ravinnostaan myös tauriinia, jota ne saavat esimerkiksi sisäelimistä ja kissoille suunnatuista ravintolisistä. Haisunäädät ovat usein hyvin ahneita, ja lihovat helposti. Tätä voi ehkäistä jakamalla ruuan pienempiin annoksiin, ja tarjoamalla niitä esimerkiksi aktivointipeleistä tai piilottamalla ympäri asuntoa. Tällöin haisunäätä pääsee myös toteuttamaan luontaista tarvettaan ruuanetsintään, jossa haisunäädät ovatkin erittäin taitavia. Haisunäädät ovat varsin ketteriä käyttämään pitkiä etukynsiään ja voivat oppia avaamaan niiden avulla niin keittiön alakaapit kuin jääkaapin/pakastimenkin. Niinpä ruokatavarat kannattaa asunnossa sijoittaa aina haisunäädän ulottumattomiin. Pakastimen oven voi varmistaa esimerkiksi lapsilukolla. Haisunäädät voivat myös jemmata osan ruuista esimerkiksi sohvan alle myöhempää syömistä varten - tai toivoessaan kuppiin ilmestyvän jotain parempaa inhokkien kadottua. Jemmapaikatkin kannattaa siis välillä varuiksi tarkistaa, ettei mitään jää nurkkiin pilaantumaan.

Aktivointi:
Ruuan ohella haisunäätää voi aktivoida esimerkiksi ulkoiluttamalla silloin kun ulkona on riittävän lämmin, sekä erilaisilla kissanleluilla. Ulkona haisunäätää voi kuljettaa valjaissa, tai sille voi tehdä tukevan ulkoaitauksen. Valjaissa skunkki oppii parhaimmillaan koiranveroiseksi lenkkeilijäksi, joka osaa kiertää tolpat samalta puolelta omistajansa kanssa ja kävellä tien reunassa. Joinain päivinä lenkit ovat kuitenkin kissamaisempia, ja saattavat sisältää myös paljon yhden ja saman kohdan tutkailua, jos skunkki niin päättää. Tällaisia huippumielenkiintoisia paikkoja voivat olla esimerkiksi lehtikompostorit, joista löytyy paljon erilaisia hyönteisiä ruokavalion täydennykseksi. Haisunäädällä aktiivisin aika sijoittuu keväästä syksyyn ja illasta aamuyöhön. Talvisin haisunäädät nukkuvat selvästi enemmän kuin muina vuodenaikoina, eivätkä ne kylmänarkoina kaipaa silloin myöskään ulos. Kissanleluista suurimman suosion ovat saavuttaneet meillä erilaiset huiskut ja pojan ollessa pentu se piti myös erilaisista vinkuvista leluhiiristä ja palloista.

Mihail ja pulmapeli

Mihail hihnalenkillä


Käyttäytyminen:
Haisunäätä on elekieleltään erittäin ilmeikäs, ja ilmaisee itseään muun muassa häntänsä asennoilla, tömisyttämällä tassujaan ja ominaishajullaan. Normaalioloissa haisunäädän ominaishaju ei ole kuitenkaan voimakkaampi kuin koiralla tai kissallakaan. Kokiessaan olonsa äärimmäisen uhatuksi, haisunäätä voi myös suihkauttaa. Lemmikkioloissa tämä on kuitenkin harvinaista, sillä haisunäädät ovat varsin sopeutuvaisia otuksia, eivätkä arkielämän harmistukset ole riittävä syy viimeisen puolustautumiskeinon käyttöönottoon. Joissain maissa haisunäädiltä poistetaan kuitenkin hajurauhaset rutiininomaisesti jo niiden ollessa pentuja. Suomessa tämä on kuitenkin laissa kiellettyä. Haisunäädät pitävät usein erilaisista koloista ja niille sopiva petivaihtoehto onkin esimerkiksi kissoille suunniteltu makuupussin mallinen peti. Hyviä koloja voi toki löytyä asunnosta jo valmiina, ja meillä poika löytyykin nukkumasta välillä myös peiton alta tai keittiön allaskaapista (jonka oven poika sulkee mennessään, ja pentuna poika jäikin pari kertaa kaappiin jumiin, kun ei jaksanutkaan enää avata kaappia sisältä päin. Nykyisin tätä ongelmaa ei onneksi enää ole, kun pojan voimat ovat kasvaneet eikä ovi enää edes hidasta).

Häntä leikkisästi pystyssä


Haasteet:
Eksoottisten lemmikkien pitoon liittyy toki myös omia haasteitaan, kuten sopivan eläinlääkärin löytäminen. Haisunäädät ovat Suomessa vielä niin uusi laji, ettei monellakaan eläinlääkärillä ole kokemusta niiden hoidosta. Tässä kohtaa onneksi auttaa lajin pitkä lemmikkihistoria muissa maissa, minkä myötä tietoa on kyllä saatavilla, kunhan löytää eksoottisia hoitavan eläinlääkärin jolla on kiinnostusta perehtyä uuteen lajiin. Tällöin esimerkiksi eri lääkeaineiden sopivuuden tarkistus hoituu eläinlääkärin toimesta, eikä omistajan tarvitse tuskailla lääkeaineiden eri kauppanimien kanssa ulkomaalaisia foorumeita lukiessaan. Vielä enemmän asiaa auttaa kuitenkin se fakta, että pohjimmiltaan haisunäätä on n. 3-5 kg painava nisäkäs, kuten kissat ja pienet koirat. Monessa tapauksessa haisunäätä on siis potilaana vähemmän eksottinen mitä esimerkiksi viljakäärme tai undulaatti, joilla fysiologia poikkeaa enemmän näistä yleisemmistä tapauksista. Yleisesti ottaen haisunäädät ovat kyllä varsin terveitä, mutta koirien, kissojen ja frettien tavoin nekin on hyvä esimerkiksi rokottaa ja madottaa säännöllisesti.

Hankkiminen:
Haisunäätien maahantuonti on luvanvaraista. Eli mikäli haisulin haluaa hankkia eikä löydä Suomessasyntynyttä pentua, on aina syytä paneutua ajankohtaiseen lainsäädäntöön tuontiasioita koskien.

Lisätietoa haisunäätien hoidosta löytyy esimerkiksi sivustolta http://www.skunkhaven.net/

3 kommenttia:

  1. Keneltä sä oot Mihailin ottanut? Suomestako? Mulla alkaa noitten frettien lisäks nousta skunkkikuume! Ehkä tulevaisuudessa :3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mihail on hankittu Suomesta suomalaiselta harrastajalta. Tealle ei kuitenkaan ole enää tulossa pentueita (ainakaan Suomessa), sillä perhe muutti takaisin Saksaan hänen saksalaisen aviomiehensä työn perässä. Hän kun oli itse tutustunut lajiin ja hankkinut omat pörhelönsä ulkomailla asuessaan ja pentue vain sattui omaksi onnekseni ajoittumaan Suomen vuoteen kun hän muutti välillä takaisin tänne.

      Itsekin arpoo haluaisiko sitä joskus tulevaisuudessa fretin/frettejä haisunäädän lisäksi, vai koittaa löytää jostain tyttöpäärynän talouteen. Onneksi kummallakaan vaihtoehdolla ei ole kiire. Nyt kun on ihan hyvä näin.

      Poista