sunnuntai 5. huhtikuuta 2015

Pääsiäisyllätyksiä

Pyhien lähestyessä minä aloin  elätellä toiveita siitä, että saisin minimalismi- ja raivausblogeissa paljon keskustelua herättäneen Marie Kondon kirjan KonMari: siivouksen elämänmullistava taika pyhiksi haltuuni. Kuullessani kirjasta ensikerran siinä oli kirjastossa jo pitkä jono ja pääsiäisen lähestyessä jonotukseni oli kestänyt jo useamman viikon. Jono oli kyllä edennyt tasaisesti, mutta silti vielä tiistaina olin vasta varaussijalla viisi ja tilanne näytti toivottomalta. Ilmeisesti ihmiset kuitenkin intoutuivat palauttelemaan lainakirjoja ennen pyhiä, sillä jo seuraavana päivänä sain viestin että kirja olisi noudettavissa. Innostuin asiasta niin että tekstasin siitä heti Jussillekin. Jussin oli hyvin vaikea käsittää, miten joku voi olla niin innostunut jostain kirjasta - etenkin sellaisesta jossa jo kirjan nimessä mainitaan sana siivous. Minä kuitenkin olin ja hetken jo mietin että olisin polkenut kirjastoon heti töiden jälkeen, mutta päädyin lopulta odottamaan seuraavaan päivään. Töistä päästyä kun satoi vettä ja seuraavana päivänä minulla oli joka tapauksessa asiaa kirjastoon kun olimme menossa digitoimaan muistolaatikon VHS-kasetit dvd:lle.
Torstaina poljinkin suoraan töistä kirjastolle, palautin repullisen kirjoja ja äänikirjoja ja kävin sitten hakemassa hyllyistä pari äänikirjaa lisää, samoin kuin varaukseni: KonMarin ja Anna-Leena Härköläisen kokoelmateoksen Ihana nähä! Etenkin KonMari tuntui polttelevan laukussani ja olisin halunnut alkaa lukea sitä heti. Digitointihuoneeseen päästyä ja saatuamme laitteet käyntiin lyhyen opastuksen jälkeen huomasimme kuitenkin, että video paitsi näkyy myös kuuluu kokonaan digitointia tehtäessä. Niinpä aika digitointihuoneessa menikin paitsi yhtä piirroselokuvaa katsellen, selostaen Jussille leirikouluvideoni tapahtumia. Kun sitten pääsimme Jussin asunnolle käytyämme vielä syömässä ja hoitamassa muutamia kauppa-asioita, uppouduin hetkeksi sohvan nurkkaan pitämään omaa lukutuokiota. Jussi kiusoitteli sohvan toisesta päästä, että hän ei tiedä onko alkuunkaan hyvä idea antaa miun lukea raivauskirjaa omalla asunnollaan, koska miulla on paha tapa alkaa kokeilla niiden vinkkejä nopeasti myös käytännössä.

En saanut kirjaa loppuun ihan yhdeltä istumalta, vaan seuraavalle aamulle jäi vielä viitisenkymmentä sivua jotka luin kotona sängyssä ennenkuin maltoin edes nousta. Viihdyttävissä kirjoissa on se ehdottoman huono puoli, että ensin niitä saa odottaa viikkokaupalla ja sen jälkeen ne on usein luettu reilusti alle vuorokaudessa. Raivauskirjan kohdalla lukemista onneksi seuraa vielä vinkkien käytännöntestaus, toisin kuin hyvien romaanin kohdalla. Pitkäperjantai menikin nopeasti käydessäni vaatekaappini ja kirjahyllyni vielä kerran läpi - ja löydettyäni niistä jopa omaksi yllätykseni vielä hiukan kirppiskassin täytettä. Eilen oli vuorossa paperien läpikäynti, millä ei ole valitettavasti samaa vaikutusta. Vaikka kodin kansiosta löytyikin turhiksi käyneitä papereita, vanhoilla luottokorttilaskuilla ja liittymähinnastoilla on tuskin kovin kummoista jälleenmyyntiarvoa. Loppupyhille jäi vielä läpikäytäviksi komono eli sekalaiset sekä muistot. Näistä ainakin ensimmäiseen ajattelin perehtyä tämän ja huomisen aikana.

Pääsiäisen ainoa yllätys ei kuitenkaan ollut sopiva hyppäys varausjonossa. Muut yllätykset liittyivät jopa enemmän pääsiäiseen. Ensimmäinen kävi torstaina töissä, kun kaksi työkavereista oli kumpikin päättänyt tuoda pääsiäisen kunniaksi yllätysmunat koko palautustiimille. Olin jo varautunut että tänä pääsiäisenä ainoat herkut tulisivat itse ostamalla, kun olin jäämässä pääsiäiseksi Turkuun, mutta siinä sitten istuttiin porukalla pöydän ympärillä availemassa folioita, kooten yllätyksiä ja syöden suklaata. Munista paljastuneet figuurit ja koottavat lelut koottiin sitten lopuksi hienoksi näyttelyksi taukohuoneen hyllyn reunalle - kunhan niitä oli ensin vähän testailtu. Oli jotenkin oudon piristävää pitää pieni leikkihetki kesken työpäivän ja siinä hetkessä pääsiäismunien suklaakin maistui paljon paremmalta mitä sitä oli muistanutkaan. 

Pääsiäisen herkut eivät jääneet kuitenkaan edes siihen, sillä eilen tullessaan Jussi komensi miut ensitöikseen pienelle happihyppelylle. En ollut ollut koko päivänä ulkona, joten noudatin kehoitusta sen suurempia kyselemättä. Palatessani takaisin sisälle Jussi ilmoitti kätkeneensä asuntooni pieniä suklaamunia, jotka sain sitten etsiä. Olen aina rakastanut pääsiässuklaiden etsintää ja kotona äiti onkin jatkanut niiden jemmaamista joka vuosi siitä huolimatta että sisarussarjasta nuorimmainenkin on jo 24-vuotias. Nyt sitä sitten viipottikin pitkin asuntoa Miikkiksen kanssa. Miikkiksellä ei ollut selvästi mitään kuvaa siitä, mitä siinä etsittiin, mutta koska osa etsinnöistä sijoittui keittiöön, pyöri se avuliaasti jaloissa ja nousi välillä kuono pitkällä kahdelle jalalle tähystelemään. Poika huomioon ottaen kaikki suklaajemmat olivat kuitenkin selvästi korkeammalla kuin mihin poika yltää. Löydettyäni kaikki munat palkitsin kuitenkin uskollisen avustajani jemmaamalla vuorostani sille kissannappuloita pitkin asuntoa, mistä poika innostuikin todenteolla. On miulla aika ihanat rakkaat <3

Ja ehkä pientä yllätystä oli myös siinä, kun juuri ennen pääsiäistä varasin itselleni paikan hevosleiriltä kesälomani loppupuolelle. Kyseessä on kaikkiaan toinen kerta kun olen lähdössä sellaiselle, ja edellisestä on aikaa kutakuinkin 18-vuotta.Realistina sitä valitsikin sitten leirin, joka on suunnattu aikuisille aloittelijoille ja ensikertalaisille ;) Sisäinen heppatyttöni on kuitenkin jo selvästi nousemassa odotellessa pintaan, kun eilen kirjahyllyssä sattui luettavaksi Kastanjan ratsumajatalo -sarjan kolmas osa. Senkin edellisestä lukukerrasta saattaa olla hyvinkin suunnilleen samanmittainen aika kuin edellisestä heppaleiristä.   
Hauskaa ja yllätysrikasta pääsiäistä myös kaikille muille!

1 kommentti:

  1. Kuulostaapa ihanalta tavalta viettää pääsiäistä. =)

    Trv. Freya

    VastaaPoista