Rottanäyttelyreissu Lempäälään

Eilinen näyttelyreissu tuli tosiaan tehtyä vähän pidemmän kaavan mukaan, ja viivyttyä reissun päällä perjantai-illasta asti. Vaikka lähteminen oli taas vaikeaa, viihdyin reissussa hyvin. Majoituin lapsuuden ystäväni luona, jonka kanssa on pyöritty teininä monet jyrsijänäyttelyt ennenkuin minä muutin Turun seudulle ja molemmille tuli taukoa jyrskistä. Siinä missä muut saattoivat ehkä teininä meikata kimpassa vessan peilin ääressä ennen viihteelle lähtöä, me puunasimme vessan lavuaarin ääressä rottien häntiä ja gerbiilien rasvarauhasia. Nytkin se häntien puunaaminen jäi taas hyvin yön pikkutunneille, kun sitä ihan äkkiä vain käytiin kaupassa, laitettiin iltapalaa ja vaihdettiin kuulumiset perjantaina illalla ennenkuin alettiin laittaa rottia. Siinä kohtaa itselläkin oli jo silmät niin moneen suuntaan ristissä, että kieltäydyin kohteliaasti leikkaamasta yhdenkään rotan kynsiä siinä pelossa että siinä olisi pian mennyt koko tassu.

Opuntia ja Kielo päikkäreillä <3

Olin ollut etukäteen vähän huolissani etenkin noiden meidän junnujen reissaamisesta, kun Torvis ja Kantarelli poistuivat nyt ensimmäistä kertaa asunnosta. Perjantaina illalla ne olivatkin alkuun aika kylki kyljessä viikonloppukämppänsä nurkassa siinä missä aikuiset kärkkyivät huomiota ja koittivat päästä tutkimaan. Mutta yllättävän äkkiä nekin sitten reipastuivat, eivätkä ihan kauhean kamalasti järkyttyneet edes elämänsä ensimmäisestä häntäpesusta. Olin silti viimeiseen asti vähän huolissani siitä, kuinka ne malttavat rauhoittua arvosteltaessa, ja miten ne reagoivat näyttelypaikan ääniin. Niiden elämän ääni- ja hajumaailma kun on pysynyt suhteellisen stabiilina koko niiden elämän ajan. Rotat kun pidetty meillä melko pumpulissa omassa huoneessaan, siinä missä fretit ovat aina reissanneet pennusta asti mukana milloin missäkin, miksi en myöskään ole samalla tavalla ikinä stressannut frettien ensimmäisiä näyttelyitä, kun niillä on ollut yleensä siinä kohtaa takana jo ainakin parit eläinkauppakäynnit ja parhaimmassa tapauksessa myös messut. 

Alkumalja juhlanäyttelyn kunniaksi

Näyttely oli tosiaan Pirkanmaan Nakertajien 35-vuotisjuhlanäyttely, jossa Suomen Lemmikki- ja Showkesyrotat järjestivät rottaluokat. Juhlateema näkyi muunmuassa koristeluissa, alkumaljassa ja Lemmikki- ja showkesyrottien Pirkanmaailman Nakertajille tekemässä synttärikakussa. Eli tämä oli kohtalaisen juhlava paluu takaisin rottanäyttelyiden pariin. Rottapuolella tuli heti myös tuttuja vastaan, vaikka tässä ehti tosiaan olla noin vuosikymmenen verran taukoa. PiNan puolella taas en tunnistanut paikalla olevista aktiiveista ketään, eli sielä oli porukka ehtinyt vaihtua isommin viimeisten parinkymmenen vuoden aikana. Koitin myös kysellä muutamien tuttujen perään, mutta he eivät ole olleet kuvioissa mukana enää ainakaan niiden nykyisten aktiivien aikana joiden kanssa juttelin.  

Minnan tytöt olivat pet-luokassa ensimmäisinä, ja Minnaa jännitti omien tyttöjen käytös arvostelussa vähintään yhtä paljon kuin minua omieni. Kumpikin tytöistä sai kuitenkin ihan erinomaiset arvostelut, joissa kehuttiin myös tyttöjen olevan hienosti valmisteltu näyttelyyn. Kun sen jälkeen vielä omat junnut saivat loistavat arvostelut kehujen kera, sitä pystyi paremmin rentoutumaan ja tutustumaan siihen, mitä kaikkea näyttelypaikalta löytyi. Siinä kohtaa aloin myös jo vähän miettiä, voisiko omilla neideillä olla mahdollisuuksia myös sijoittumisen suhteen, mutta koska useammassa muussakin näkemässäni arvostelukaavakkeessa oli arvosanana ERI eli erinomainen, totesin ettei sitä kannata odottaa liikoja menestystä, vaikka arvostelut olivat hyvät, sillä niin oli selvästi tasokin. Juuri ennen ruokataukoa myös Kielo, Lupiini ja Opuntia tulivat arvostelusta omien erinomaistensa kanssa. Siinä kohtaa ei voinut olla kuin ylpeä omista tytöistä.

Näyttelyssä oli rottien lisäksi myös marsuja ja kaneja

Ruokatauolla lähdettiin kahden autollisen voimin lähipitseriaan lounaalle. Tai olisimme menneet lähipitseriaan lounaalle, mutta totesimme lähipitserian sen verran pieneksi, että meidän kokoisella seurueella oli parempi vain ottaa pitsat mukaan näyttelypaikalle. Mutta paikan rucola-pitsa oli kyllä todella hyvä. Pitsan päälle nautittiin sitten kinuskikakkua. Ruokailun päätteeksi annoimme myös Minnan kanssa äänenne juhlanäyttelyn yhteydessä olevassa jyrsijäaiheisessa taidekilpailun äänestyksessä. 

Rottien ulkomuotoluokat tulivat valmiiksi ensimmäisenä, ja Jussi ehti jo pettyä, kun meidän tytöt eivät voittaneet siitä yhtään palkintoa. Häntä lohdutti kyllä hieman, kun totesin että meidän kaikki viisi näyttelyssä mukana ollutta rottaa oli ilmoitettu vain pet- eli lemmikkiluokkaan, joten tulos oli ulkomuotoluokkien osalta hyvin odotettavissa. Sen sijaan pet-luokkien kohdalla palkintojako veti aika sanattomaksi. Olin toki ehtinyt jo toivoa, että joku neideistä sijoittuisi, mutta en todellakaan ollut varautunut siihen, että kaikki viisi voittaisivat jotain. Kielo oli pet-naaraiden ensimmäinen, Tuomarin suosikki ja sai kunniapalkinnon. Torvis oli pet-naaraiden kolmas, Paras juniori ja sai kunniapalkinnon. Opuntia oli pet-naaraiden neljäs ja sai kunniapalkinnon. Lupiini oli pet-naaraiden viides ja sai kunniapalkinnon. Kantarelli sai kunniapalkinnon. Sijoituksia tuli niin tiheään, ja rottanäyttelyissä luetaan vain rottien viralliset nimet, joten minun oli palkintojen jaon lopuksi ihan pakko kysyä tuloslistaa nähtäväksi, että ehdin saada itselleni ylös kuka meidän tytöistä sai mitä, kun olin koko palkintojaon ajan niin häkeltynyt enkä ehtinyt edes kirjoittaa sijoittumisia itselleni ylös sitä tahtia kun itselle tuli haettavaksi jo seuraava palkinto. 

Rotta-agilityä tyydyin vain katselemaan, sillä arvelin että omilla tytöillä oli ekassa näyttelyssä muutenkin tarpeeksi jännää

Näyttelystä jatkettiin sitten takaisin Minnan luokse, jossa Minnan kissat Turbo ja Moppe tulivat ilmoittamaan näyttelyvoittojen olevan verotettavaa tuloa, etenkin kun näyttelypalkintojen joukossa oli myös herkkutikkuja. Näin isosta palkintopotista lopulliseksi veromääräksi neuvoteltiin kolme herkkutikkuja illan ja aamun mittaan. Turbo ja Moppe eivät olleet kyllä täysin tyytyväisiä veron määrään, sillä heidän mielestään kaikki viisi herkkutikkua ja huiskulelun olisi aivan hyvin voinut maksaa veroina, sillä rotille olisi silti jäänyt siementankoja, muita herkkuja, tunneleita ja aktivointilelu.

Synttärikakku oli aikas hieno

Vaikka tämän piti olla vähän tämmöinen "kai nyt sitä tämän kerran" -tyyppinen näyttely, niin kyllä tässä nyt taas pahasti näyttää siltä, että sitä harkitsee vakavasti kääpiörottien ilmoamista jo seuraavaan näyttelyyn, ja huomasi juttelevansa Minnankin kanssa, että tämä pidemmän kaavan mukainenkin pitäisi ottaa joskus uusiksi. Ja Minnakin alkoi jo vähän laskea etäisyyksiä seuraaviin näyttelyihin. Että ei se nyt välttämättä tähän kertaan jää. Vaikka sitä samalla miettii, mistä saisi vuoteen lisää viikonloppuja, jos sitä aikoo taas alkaa harrastaa useamman lajin kanssa. Sitä kun on koittanut aina vähän tarkoituksella pitää homman niin, että harrastustoiminta on keskittynyt enemmän yhden lajin ympärille, vaikka kotona on ollut jo vuosia eläintarha. 

Meidän tyttöjen palkintopotti ja viralliset tarkistajat Moppe ja Turbo

 

Lemmikki- ja Showkesyrottien hallitukseen en sentään vielä ensivuodelle eksynyt, vaikka Saija on selvästi jo huomannut tämän minun kotirottailuni alkavan lähteä taas vähän käsistä. Sen verran menin kyllä antamaan jo pikkusormea, että lupauduin varatoiminnantarkastajaksi.  

Taidekilpailun kilpailutyöt